Onhan se typerää jos pelkästään yhden asian takia niin tehtäisiin. Mutta kun samalla heitä saadaan peluutettua isommalla jääajalla ja siten kehitettyä pelaajana enemmän mitä NHL:ssä alempien kenttien roolissa. He saavat oppia virheistään AHL:ssä, jotta NHL tuotteen menestys ei kärsisi niin paljoa. Oppirahat maksetaan farmissa ja samalla RFA-ukkelit saa halvat laput. Molemmat asiat ruokkii toisiaan organisaation kannalta.
Kysehän on nyt siis siitä, että jos pelaajat ovat NHL-valmiita. Niitä oppirahoja joudutaan maksamaan aina myös NHL:ssä, koska jokainen joutuu sen siirtymävaiheen käymään läpi. Aika kaukana virheettömästä ja täydellisestä pelistä se Nyquistinkin peli oli, vaikka hyvin tottakai pelasikin. Ja itsekin sanoit, että sitä kokemuksen hakemista nyt viime kausi lähinnä oli - ja olit siinä aivan oikeassa ja juuri sen kokemuksen karruttaminen onkin hyvin tärkeätä.
Nyquistista esimerkiksi puhuttiin, että hänestä odotetaan TOP6-pelaajaa ja siksi häntä aluttiin kouluttaa TOP6-minuuteille mahdollisimman paljon (kun mies muutenkin oli heikolta fysiikkapohjaltaan pitemmän aikavälin projekti) ennen änäriin hyppäämistä. Ja mielestäni viime kausi osoitti, että aika hyvin tuo suunnitelma onnistui, eikös niin? Puhdas win-win, vaikka kuinka sitä yrittäisi kierrellä ja käännellä.
Jos Nyquist jatkaa tasollaan ja tulee saamaan arvokkaamman jatkolapun, niin tässään ei ole mitään muuta kuin onnistuttu. Caphit tulee toki nousemaan luonnollisesti lähemmäksi miehen oikeaa markkina-arvoa, ainakin jollain neljällä miljoonalla, mutta siihen on ihan helposti varaa Wingsin nykyisellä kulurakenteella. Seuraavan aallon miesten on sitten vuoro olla niitä alipalkattuja RFA:ita.
Tämä on kyllä mielenkiintoinen ilmiö, kun sivuutat oikeastaan täysin sen mitä olen koko aika sanonut - aivan kuin tuo tarjoamasi näkökulma nyt olisi se ainoa.
On nimittäin aivan höpöhöpöä, että tilanne, jossa Nyquistille nyt tehdään pitkä, lähinnä UFA-vuosia syövä sopimus, olisi jotenkin ideaali. Eihän se pidä paikkansa. Nyquisthan olisi ollut NHL-valmis jo kauan aikaa sitten (jos en väärin muista, niin Nyquisthan veti jo 2011-2012 harjoituskaudella aivan helvetin hyvin ja moni piti miehen pääsyä ylös itsestään selvyytenä). Eivät pelaajat aloita kolmatta kautta farmissa oikeastaan koskaan, jos takana on kaksi ppg-tahdilla vedettyä kautta. Ei, koska ei AHL ole enää siinä vaiheessa ideaali ympäristö, koska taso on jo näytetty. Jos Detroit olisi antanut näyttöpaikan jo ELC-sopimuksen aikaan, saaden hänestä hyötyä myös silloin (sen sijaan, että ELC-vuodet kuluivat farmissa), olisi hänelle voitu tehdä esim. 6-vuotinen pahvi, jossa puolet RFA-vuosia. Se olisi ollut cap-kontrollin kannalta ideaali. Sama asia kuin DeKeyserin kanssa - olettaen, että hänen tasonsa pysymiseen voidaan luottaa. Detroitilla on kuitenkin ollut siellä top-6-roolissa todellisia turhakkeita jo pitkään - Bertuzzi, Cleary ja Abdelkader. Kukaan heistä ei ole moneen vuoteen näyttänyt top-6-pelaajalta.
Jos esim. Määttä tai Girgensons olisivat päätyneet Detroitiin, niin ensimmäinen heistä aloittelisi erittäin suurella todennäköisyydellä ensimmäistä AHL-kautta kolmesta ja toinen pelaisi yliopistokiekkoa. Olisiko tämä ollut oikeasti kehityksen kannalta kovinkaan suotavaa? Nämä esimerkit siksi, että kumpikin pelaaja on sellainen, joka melko yllättäen otti paikan ylhäällä pelaten hyvällä tasolla sekä ihan Olympialaisissa. Siinä vaiheessa kun kumpikin heistä on 25-vuotiaita, ovat he jo lähes puolen tuhannen NHL-ottelun veteraaneja, joiden osalta ei selitellä sitä, että nyt haetaan sitä kokemusta vasta.
http://www.tsn.ca/nhl/story/?id=242347
Brian Burke puhui tästä second contract-ongelmasta jo kuusi vuotta sitten. Red Wingsin nykyinen toiminta viittaa juuri tämän asian kontrolloimiseen. ELC:n jälkeiset laput yritetään pitää halpoina, joka tekee tilan muualle cap-kokonaisuudessa.
Tuossahan Burke tyypilliseen tapaansa lähinnä ranttaa Lowesta. Eikä tuo Burken huomio edes ole ajankohtainen (minkä lisäksi offersheettien vaikutus palkkarakenteisiin on ollut ja jäänyt täysin mitättömäksi, vaikka Burke tuossa muuta väittääkin). Eihän bridge-sopimusten caphitit ole mitenkään lähteneet käsistä - päinvastoin. Ero RFA-vuosien ja UFA-vuosien välillä on kasvanut. RFA-vuosien kasvu on ollut suhteessa capin kasvuun, mutta UFA-vuodet ovat lähteneet nousemaan enemmän suhteessa kasvuun (ja tämä on tapahtunut tässä muutamien vuosien sisällä). Ja TÄMÄ on se pointti, johon koko kirjoitukseni perustuu. Jos GM ei ole huomannut noiden UFA-vuosien hinnan nousua ja keskittyy vain halpoihin RFA-vuosin, ei hän ole ajan tasalla sitten yhtään. Cap-aikakaudella on myös contender-joukkueiden osalta tullut tärkeäksi hyödyntää ELC-sopimuksia (niitä ovat hyödyntäneet oikeastaan kaikki mestaruusjoukkueet - miettiä voi, jos Kings olisi pitänyt Toffolia ja Pearsonia farmissa, jotta "saadaan halpoja RFA-vuosia". Eikä pelkästään koko viime kautta, vaan myös sitä seuraavan!), tätä Detroit ei ole tehnyt juuri laisinkaan. Tuo toimintatapa vain siirtää sen ongelman RFA-vuosista UFA-vuosiin, eikä se edes ota etua niistä halvoista ELC-vuosista. Tuota on erittäin vaikea perustella pitkäjänteisen capkontrollin osalta. Joskin asia on toisaalta niin, että Detroit operoi sen verran tiukalla capilla, että se joutuu ottamaan korostuneesti myös lyhyen aikavälin intressit huomioon. Onkin sitten toinen asia, pitäisikö tilanteen olla sellainen joukkeella, joka ei edes ole contender.
