Tuoreet kuvaukset pelaamisen tasosta tuntuvat tosiaan vierailta. Tällaista lepsua epätasaista löysäilyä odottaisi nimenomaan itäisen konferenssin joukkueilta. Lännessä kun puolustuspelaamisen jämäkkyyttä pidetään suuressa arvossa. Red Wingsin kohdalla tilanne on ollut tämä jo viime kaudella. Voiko olla niin, että mestaruuden voitto ja puolustajien käskyttäjän Todd McLellanin vaihtuminen Brad McCrimmoniin riitti aikaansaamaan tämän velton suoritustason?
Tätä McCrimmon -korttia heiluttelin itsekin eilen kaverin kanssa keskustellessa. 2005-08 Todd McLellan ei ollut pakiston peluuttaja, vaan Paul MacLean, McLellan hoiti hyökkäyksen. McLean sitten viime kaudella siirrettiin hyökkäyksen peluuttajaksi ja McCrimmon tuli uutena kasvona puolustukseen. Pakiston peluuttajan vastuulla on yleensä ollut alivoimapeli ja hyökkäyksen peluuttajalla ylivoiman organisointi. Kun katsoo miten jäätävästi Sharks puolusti viime kaudella, niin kyllä sinne aika hyvä pelisysteemi sen McLellaninkin mukana vietiin.
Olen sitä mieltä, että homma ei ole kunnossa MacLeanin osalta niin hyökkäyksessä ja hyökkäyksiinlähdöissä, kuin McCrimmoninkaan osalta puolustuksessa. Viime kauden supertaitava rosteri vain sai yksilötaidollaan ongelmat piilotettua taka-alalle ja pelasti valmentajat niiltä ongelmilta, joiden kanssa tässä nyt painitaan.
Atlantassa McCrimmonia kritisoitiin heikosta puolustussysteemistä ja alivoiman huonoudesta. Ja mistähän me olemme Stanley Cupin jälkeen itkeneet, kun mies organisaatioon siirtyi...?
Se pistää huolestuttamaan, kun muutamassa ottelussa hallinta on ollut täysin vastustajalla. Koko puck-posession systeemin idea on pitää se kiekko omilla, jotta vastustajan paikat minimoidaan ja heidän energiansa kuluu kiekon perässä luistelemiseen/karvaamaamiseen/painimiseen omassa päässä. Nyt asetelma on aivan päälaellaan, kun esimerkiksi Buffalo hoiti kiekon pitämisen edellisessä matsissa ja väsytti Wingsit pakottamalla heidät pyörimään omassa päässä.
Jos homma ei pian ala muuttua, niin kylmästi McCrimmon ulos, MacLean takaisin pakiston pariin ja joku ulkopuolinen uusi mies hyökkäyksen käskijäksi ja kuvioiden rakentajaksi. Yzermanilla taitaa olla liikaa hommia Kanada-projektin kanssa, joten mites vaikka Larionov?
Helvetti kun sen Liljankin piti mennä loukkaantumaan juuri kun mies oli noussut uransa parhaimmalle tasolle ja oli elintärkeä palanen ykkösalivoimaa. Nyt siellä on alku-uransa hyökkääjänä ja Red Wings -varauksen jälkeen hyökkäävän pakin roolissa pelannut Ericsson opettelemassa alivoiman saloja ja kokemattomuus näkyy selvästi.
Kalliita oppirahoja tässä nyt maksellaan ja Liljan kuntoutuminen olisi elintärkeää kevättä ajatellen. Lisäksi on monta pikkujuttua pielessä, joista sitten kertautuu isot pelilliset ongelmat.
EDIT:
Tuleviin peleihin en näe kolmea ensimmäistä ketjua kuin yhdessä muodossa. Bertuzzi ei ole toiminut ykkösessä ja Buffalo-pelissä Babcock vaihtoi jo toiseen erään Holmströmin Datsin ja Zetan kaveriksi. Ei rullannut sekään, vaikka Homer maalin sai tehtyä.
Zeta ja Datsjuk eivät ole tehneet kaudella vielä maaliakaan, mikä alkaa olla hälyttävää. Tällaisessa tilanteessa parhaat munat pannaan samaan koriin ja ketjun toiseksi laituriksi pitää ehdottomasti laittaa Daniel Cleary. Hän pystyy luistelunopeudellaan auttamaan eurotwinsejä paljon enemmän kuin täi tervassa liikkuvat Homer ja Tuzzi ja osaa maalineduspelin taisteluräkämaaleineen siinä missä kaksi edellämainittua.
Bertuzzi kakkoseen Filppulan kanssa ja toiseen laitaa Williams. Kolmosketjuun Helm keskelle, Holmström etsimään viime kevään playoff-kemiat Helmin kanssa ja Leino rakentamaan maalipaikkoja.
Nelosketjussa Draperia ei mielestäni tarvitse huilauttaa, pappa on aloittanut kautensa hyvin. May toiseen laitaan tuomaan rytinää, Buffaloa vastaan mies taklaili hyvin, vaikka myllyt jättikin käymättä. Eaves ja Maltby sitten aivan sama kumpi toista laitaa pelaa. Ei ihmeempiä näyttöjä ole tullut kummaltakaan.
Pakkiparienkin uudelleenjakoa kannattaisi ehkä miettiä, sen verran sekaisin kaikki tuntuu olevan. En vaan osaa yhtään sanoa, että miten ne olisi paremmin mitä nykyiset?
