Nyt taitaa olla aika nostaa kissa (tai muuli) pöydälle erään todella positiivisen asian suhteen. Kuten Wings-fanit ovat varmaan huomanneet, niin Johan "Muuli" Franzénista on kasvanut viimeisen kuukauden aikana Red Wingsille aivan huikea pelaaja. Mies tällä hetkellä uskomattomassa lyönnissä ja kun nyt pitkästä aikaa näin videomateriaalia kaverin otteista, niin hänhän näytti aivan pitelemättömältä.
Joukkuen väkivahvimmasta satakiloisesta hyökkääjästä on tällä hetkellä kasvamassa keväälle ehkä joukkueen ratkaisevin pelaaja. Se fyysinen power-forward, joka sitten Brendan Shanahanin parhaiden päivien on joukkueesta puuttunut. Monilla varmasti särähtää korvaan jonkun "kukavittufranzeenin" vertaaminen legenda Shanahaniin, mutta niin vain hänen merkityksesä joukkueelle on tällä hetkellä äärimmäisen suuri.
Franzén on ollu loistava Zetterbergin ketjussa tasakentällisin, mutta etenkinkin ylivoimalla hän on tehnyt uskomattoman harppauksen eteenpäin maski- ja kulmapelaamisessa. Karu fakta on se, että Franzén on ohittanut maaliskuun aikana Tomas Holmströmin maskipelaamisen hienouksissa. Ohjaukset Lidströmin lämäreihin viuhuvat sisään siinä missä Homerinkin temput, mutta suuremmalla massallaan Franzén on vielä vaikeampi pideltävä maalin edustalla. Eikä tämä sinänsä ole ihme, Holmström alkaa jo ikääntyä ja loukkaantumiset ovat vieneet häneltä parhaimman terän pois, Franzén sen sijaan on peluri parhaimmassa iässään ja vasta raivaamassa tietään ihmisten tietoisuuteen. Hän juuri se puuttuva voimavara, joka raivaa tilaa Datsjukille ja Zetterbergille pelata omaa kahvittelupeliään.
Franzénin tilastot maaliskuun ajalta ovat hirmuiset. Hän on tehnyt yhdeksässä viime pelissä (sen jälkeen kun otti Holmströmin paikan hänen loukkaannuttua) 9 maalia ja syöttänyt 4 osumaa, 1,44 pistettä per ottelu, eikä hänen työpanostansa joukkueelle edes tehopisteillä mitata. Ne ovat tulleet lähinnä bonuksena. Näistä yhdeksästä maalista neljä on ollut otteluiden voittomaaleja, joten Franzén on noussut esiin etenkin ottelun ratkaisuhetkillä, kun onnistumisia vaaditaan. Tätä samaa hän osoitti myös viime kevään pudotuspeleissä, joten nyt ruotsalaiselta on lupa odottaa vielä enemmän. Kauden aiemmissa 56 ottelussa on syntynyt vain 12+6=18 tehopinnaa, eli 0,32 per ottelu.
Juuri näiden Daniel Clearyn ja Franzénin kaltaisten fyysisten roolipelaajien nousu huipulle tekee Red Wingsistä paremman joukkueen pudotuspeleissä kuin kertaakaan sitten 2002 Stanley Cup vuoden jälkeen. Kun näiden kahden kaverin tueksi vielä lisätään edes jonkinlaisessa kunnossa keväälle ilmestyvä Holmström, niin hyvältä näyttää. Holmströmin päästessä eroon ykkössilmätikun asemastaan voi siltäkin suunnalta odottaa tehoja. Ja kakkosylivoimaan saadaan ihan kohtuullinen maskimies.
Joukkuen väkivahvimmasta satakiloisesta hyökkääjästä on tällä hetkellä kasvamassa keväälle ehkä joukkueen ratkaisevin pelaaja. Se fyysinen power-forward, joka sitten Brendan Shanahanin parhaiden päivien on joukkueesta puuttunut. Monilla varmasti särähtää korvaan jonkun "kukavittufranzeenin" vertaaminen legenda Shanahaniin, mutta niin vain hänen merkityksesä joukkueelle on tällä hetkellä äärimmäisen suuri.
Franzén on ollu loistava Zetterbergin ketjussa tasakentällisin, mutta etenkinkin ylivoimalla hän on tehnyt uskomattoman harppauksen eteenpäin maski- ja kulmapelaamisessa. Karu fakta on se, että Franzén on ohittanut maaliskuun aikana Tomas Holmströmin maskipelaamisen hienouksissa. Ohjaukset Lidströmin lämäreihin viuhuvat sisään siinä missä Homerinkin temput, mutta suuremmalla massallaan Franzén on vielä vaikeampi pideltävä maalin edustalla. Eikä tämä sinänsä ole ihme, Holmström alkaa jo ikääntyä ja loukkaantumiset ovat vieneet häneltä parhaimman terän pois, Franzén sen sijaan on peluri parhaimmassa iässään ja vasta raivaamassa tietään ihmisten tietoisuuteen. Hän juuri se puuttuva voimavara, joka raivaa tilaa Datsjukille ja Zetterbergille pelata omaa kahvittelupeliään.
Franzénin tilastot maaliskuun ajalta ovat hirmuiset. Hän on tehnyt yhdeksässä viime pelissä (sen jälkeen kun otti Holmströmin paikan hänen loukkaannuttua) 9 maalia ja syöttänyt 4 osumaa, 1,44 pistettä per ottelu, eikä hänen työpanostansa joukkueelle edes tehopisteillä mitata. Ne ovat tulleet lähinnä bonuksena. Näistä yhdeksästä maalista neljä on ollut otteluiden voittomaaleja, joten Franzén on noussut esiin etenkin ottelun ratkaisuhetkillä, kun onnistumisia vaaditaan. Tätä samaa hän osoitti myös viime kevään pudotuspeleissä, joten nyt ruotsalaiselta on lupa odottaa vielä enemmän. Kauden aiemmissa 56 ottelussa on syntynyt vain 12+6=18 tehopinnaa, eli 0,32 per ottelu.
Juuri näiden Daniel Clearyn ja Franzénin kaltaisten fyysisten roolipelaajien nousu huipulle tekee Red Wingsistä paremman joukkueen pudotuspeleissä kuin kertaakaan sitten 2002 Stanley Cup vuoden jälkeen. Kun näiden kahden kaverin tueksi vielä lisätään edes jonkinlaisessa kunnossa keväälle ilmestyvä Holmström, niin hyvältä näyttää. Holmströmin päästessä eroon ykkössilmätikun asemastaan voi siltäkin suunnalta odottaa tehoja. Ja kakkosylivoimaan saadaan ihan kohtuullinen maskimies.
Viimeksi muokattu: