Viestin lähetti dana77
Eiköhän tässä ole jo sen verran aikaa mennyt, että voidaan asiasta keskustelu aloittaa. Dave Stathos oli playoffseissa huono, piste.
- - -
Oolrait. Aikaa on kulunut ja eri tahoilla on ollut aikaa miettiä syntyjä syviä. Itsekin myönnän, että pleijareissa Dave oli huono. Ja Kempes saakoon oluensa. Loppupeleissä Dave oli heikko, runkosarjassa ei. Mikä siis mättää ja kenen syy?
Aluksi sen verran, että olemme ystävämme JHagin kanssa valitettavan yksimielisiä siitä että sm- liigan veskareiden taso on nykyisellään jos ei ihan heikkoa niin ainakin keskinkertaista. Viimeistään Norrenan ja Lehtosen lähdöt vuosi sitten osoittivat sen, että nyt on sitten suomalainen maalivahtiaines kupattu lähes viimeistä miestä myöten. Jäljellä on pari mohikaania, Teemu Lassila, sekä Leinosen Tero joka yrittää Venäjän liigaan. Jos Tero kotimaahan palaa niin riittää varmasti ottajia, koska kotimaisella tasolla ei hyviä JA kokeneita veskareita ole liiemmälti liikkeellä.
Stathosiin takaisin. Dave on ihan hyvää keskivertoa nykyisten kotimaisten kassareiden joukossa, ei ihan ykkönen mutta sille päälle sattuessaan aika ilmiömäinen. Epätasaisuus syö kuitenkin arvosteluasteikon pinnoja. Toisaalta jos Dave olisi maailman huipputasoa, tuskin pelaisi täällä. Kaiken kaikkiaan maailmassa on niin vähän toudella hyviä keepereitä, että vaikka olisi minkälaiset työsulut tai lakot, niin tuskinpa heitä Suomessa nähtäisiin. Vai ollaanko johonkin joukkueeseen roudaamassa ulkomaisia NHL-veskareita? Dave on hyvä perusveskari, jolla on hyviä avuja. On myös heikkoja osa-alueita, ja niitähän Ropposen avustuksella narrit osasivat käyttää hyväkseen. Harmillista onkin, että nykyinen ns. maalivahtivalmennus ei ole kollegoiltaan oppinut juuri mitään.
Dave on nyt kokenut ns. suomalaisen maalivahtisyndrooman. Saman, jonka on kokenut moni muukin nuori veskari, mm. Teemu Lassila, Joni Puurula ja Petri Vehanen. Saman, jonka vuosi vuoden jälkeen tulee kokemaan moni muukin. Saman, josta voi toipua. Saman josta jotkut eivät toivu koskaan. Tämä syndrooma lähtee liikkeelle siitä kun nuori maalivahti pelaa ensimmäisen ns. huippukautensa. Lehtiarvostelut ovat hyvät ja valmentajat kiittävät. Vaan, kuinka ollakaan seuraava kausi on yleensä ainakin pientä taantumaa. Alkaa tulla enemmän niitä heikkoja pelejä kuin huippupelejä.
Tässä tilanteessa on nyt Davekin. Aika puskista toissa talvena Davey löydettiin kehiin kun Draper ei tullut juttuun puolustuksen huippunimien, kuten N.Hedberg, kanssa ja aivoitukset kulkivat eri reittejä. Dave pääsi pian peleihin ilman paineita ja onnistui mukavasti. Fanit ottivat ”The Greek Godin” omakseen ja kaikesta alpoilusta huolimatta päästiin jopa pleijareihin. Monille jäi havaitsematta Ropposen löytämät heikot kohdat nuoren veskarin systeemeissä. Ja nyt tuntuu, ettei nykyinen mv-valmennus ole huomannut niitä vieläkään, vaan tuputtaa omia jo vanhakantaisia juttujaan. Lisäksi Dave oli pelannut lähes koko kauden epätietoisena jatkosta. Sitten kun tehtiin mukavan sorttinen jatkosopimus ja pääkaupunki alkoi tulla tutuksi, alkoi Davekin viihtyä. Viihtyvyyttä ei heikentänyt menestys myös henkilökohtaisilla rintamilla. Tässä vaiheessa alkoi veskari-syndrooma iskeä. Helppo homma, hyvä liksa. Vahvistunut joukkue, menestystä odotettavissa => hyvä olo, liian hyvä olo.
Talven runkosarja meni suht hyvin, koska puolustus edessä oli vahvistunut selkeästi, Nicke oli vaihtunut Jereen. Kakkosveskarin (TL) epävarmuus kuitenkin peluututti ykköstä ihan riittävästi, eikä alkuun ollut luottoa Mestiksestä tulleeseen apuun, jolla oli jo luuserin maine ennestään. Henkinen puoli, joka piti olla Davella se parempi puoli, alkoi rakoilla ja keskittyminen peleihin alkoi olla puutteellista. Olihan sitä nyt niin paljon muutakin mietittävää, eikä huolta huomisesta ollut. Joten pleijareitten alkaessa Davella ei ollutkaan sitä normaalia itseluottamusta, niin kuin ennen. Mielessä oli myös edelliskauden 0-4 putoaminen, ja vaikkei se omaa syytä ollutkaan niin kuitenkin. Epävarma olo veskarin kuupassa tekee tulostaululla murhaavia lukemia. Loppu on historiaa.
Tulevaan kauteen on Dave valmistautunut eri tavalla kuin edelliseen osittain rikkonaiseen kauteen. Onhan nyt edessä taas sopimuksen varmistaminen seuraavalle pelikaudelle. Sama tilanne on muuten Vopatilla, joten uskonpa että hänkin pelaa hyvän kauden. Valitettavasti HIFKissä ei oikein ole sisäistetty sitä, että nykyjääkiekko vaatii ihan oikean, koulutetun maalivahtivalmentajan. Ok, Ylösen Upi ei juuri kouluja ole käynyt, mutta hän onkin huippulahjakkuus sekä maalivahtina että ihmisenä. Vanhan kansan kouluttaja, joita ei enää synny.
Tuleva kausi näyttää onko Davesta maalivahdiksi, vai jatkuuko tie Milanoon. Saahan sielläkin mozzarellaa ja halloumia aterioihin, mutta arvostuksen laita on niin ja näin. Go Davey Go, näytä niille!
