Sulla on tekniikkavirhe, jota et itse huomaa. Sen takia sulla menee kuula jumiin ja se pahentaa tilannetta entisestään. Sen tarkemmin ei pysty toisen puolesta sanomaan, mutta kuulostaa melko tutulta, kun tätä harrastusta olen nyt puolisen vuotta tässä herätellyt uudelleen henkiin piiiitkän tauon jälkeen.
Mulla vetää vasemmalle alas, jos kyynärpää ei ole suorassa linjassa taulua kohti. Ja tyypillisesti jopa 12:een asti. Mun tekniikalla kyynärpään pitäisi olla suht pystysuorassa linjassa kroppaan nähden. Jos kyynärpää karkaa oikealle (olen siis oikeakätinen), tikka karkaa vasemmalle. Tämä koskee siis vain mua itseäni, kellekään toiselle en pysty vastaavaa analyysiä tekemään. Mulla tilanne meni syksyllä niin pahaksi, että vaihdoin todella radikaalisti otetta tikasta ja opettelin käytännössä heittämään uudelleen. Se oli helpompaa kuin avata se henkinen jumi, mikä mulle tuosta huiskimisesta tuli. Mulla saattoi tuplatikka mennä treenatesakin 20 cm taulusta ohi. Tai välillä T20:n yritys pikkusingelli-10 tai jotain yhtä raflaavaa. Oli ihan sama, miten pidin rannetta tai kyynärpäätä ylösviennin jälkeen. Mitään luottoa omiin taitoihin ei enää ollut.
Nyt en pystyisi enää vaihtamaan vanhaan tekniikkaan takaisin. Se oli niin virheherkkä ote, että nykyisillä harjoitusmäärillä mulla ei olisi ollut mitään asiaa baanalle kilpailumielessä edes viikkokisoissa. Nykyinen ote on paljon rennompi ja tekniikka on paljon helpompi pitää kasassa. Nuorempana tuli kokeiltua kaikenlaisia otteita tikasta, kun homma ei sujunut, ja välillä jopa silloin, kun homma sujui. Hetken aikaa joku pieni muutos saattoi tuntua hyvältä, mutta sitten tatsi katosi ja uutta yritystä uudella otteella. Nyt olen päättänyt, että tämä uusi opeteltu tyyli/ote on ja pysyy. Jos ei osu, se ei ole tikan eikä otteen vika. Käden asennolla on paljon suurempi merkitys kuin jollain otteen muutaman millin siirrolla. Kun tikka, varsi ja sulka toimivat sillä perusotteella, se kombo lukitaan ja välineet unohdetaan muuttuvista tekijöistä. Ylivoimaisesti tärkein asia siinä heitossa on se, että sen pystyy toistamaan samalla rytmillä vaikka tuntikausia putkeen ilman, että tulee komplikaatioita. Tasapainoinen stance, ei mitään nykäisyjä eikä pakotettuja ranteen tai sormien asentoja. Jos joku paikka menee jumiin, tekniikassa on jotain pielessä.
