Piti jo aiemmin kirjoittaa tuosta, kun jotkut puhuivat kuinka Espanjan fudis on tylsää, jne.
Ok, onhan se tavallaan tylsää, mutta toisaalta kyllä mielestäni on jotenkin todella vaikuttavaa katsella kuinka hyvin Espanja pelaa yhdellä kosketuksella fudista. Siis aivan maagisen hyvin aina liikesuuntaan, ei tule syötöt juuri koskaan taakse, peliasento aina kunnossa, heti syötön jälkeen liike, pelataan todella pieneen tilaan palloa, jne. Se mitä ihailen eniten noiden asioiden lisäksi on rohkeus pitää palloa, ei siellä pelata "prosenttifudista" eli roiskaista palloa pois, ei edes topparit, vaan sitten tehdään rytmin-/suunnanvaihto ja taas mennään eteenpäin.
Espanjan pelityylin viihdyttävyydelle on hieman käynyt inflaatio suuren yleisön silmissä. Silloin, kun Espanjan dominoinnista ei ollut vielä kuin ensimmäisiä viitteitä monikin ainakin omasta kaveriporukastani ihasteli kuinka poikkeuksellisen hyvin ja rohkeasti Espanja pelasi pallolla. Suorastaan hämmästeltiin kuinka yksi joukkue voi pitää pallollisena muita huippumaita lähes pilkkanaan. Nykyään taas, kun Espanja on seilannut pytystä pyttyyn ja tuohon käsittämättömän hienoon pallonhallintaan on totuttu niin monet ovat sitä mieltä ettei se ole viihdyttävää peliä vaan mielummin katsellaan sitä, kun pallo siirtyy joukkueelta toiselle ja vedetään hillitöntä munaravia boksista boksiin.
Ei kyllä itsekään aina pelintuoksinnassa osaa arvostaa tuota Espanjan pelaajien valtavaa taitoa pelata pallolla vaan se tulee lähinnä nykyisin olettamuksena. Sitten havahtuu, kun Ladit(esimerkkinä) ja muut hieman "perinteisemmän koulukunnan" futismaat pelaavat ja se pallon pelaaminen yhdellä kosketuksella saatika pienessä tilassa pallon pitäminen omalla joukkueella näyttää oudon vaikealta. Tuollaisina hetkinä sitä taas hetkeksi havahtuu tajuamaan miksi se Espanjan pelaaminen tällä hetkellä on niin hienoa katseltavaa.