Älkää lopettako vielä! Paskanjauhantaanne kun oli niin mukava lukea!
Pelillisesti yllättävänkin laadukas turnaus. Odotuksiin nähden ainakin, sillä ottelusta toiseen on nähty todella intensiivistä peliä, eikä juuri missään vaiheessa ole mennyt sellaiseksi tusinaturnauspelaamiseksi. Poislukien tietysti Tahitin matsit.
Espanja ja Brasilia ovat erottuneet suvereeniteetillaan muista tähän asti. Italia on ollut suuri pettymys, vaikka Meksiko-peli lupasi hyvää. Uruguay ottanee viimeisen jatkopaikan, ja todennäköiset välieräottelut ovatkin Espanja-Italia ja Brasilia-Uruguay. Äärimmäisen viihdyttävät semifinaalit siis luvassa, sen voi sanoa jo nyt.
Italian puolustus lienee aikamoisissa vaikeuksissa Espanjan myllyn kanssa. Brasilialta voi odottaa mitä tahansa totaalisulamisesta dominointiin, varsinkin kun Uruguay on myös arvaamaton nippu (mikäli siis selvittävät tiensä jatkoon).
Turnauksen jatkopeleistä karsiutuneet joukkueet esittivät myös ajoittain pireitä otteita. Japani oli, kuten odotin, todella hyvä. Viimeinen peli oli lähes merkityksetön, joten pisteiden menettämisestä Meksikolle ei ollut haittaa. Italiaa vastaan Japani oli parhaimmillaan, mutta heikohko puolustus ja tietynlainen kliinisyys ratkaisupaikoissa ratkaisivat ottelun italialaisille. Brasiliaa vastaan Japani oli käsittämättömästi purjeessa, syystä jota moni ei tiedä.
Meksiko ei muutamia avainpelaajiaan lukuun ottamatta vakuttanut laisinkaan, jos väläyksiä ei lasketa. Dos Santos, Hernandez ja Mier olivat positiivisimpia onnistujia. Meksiko tukeutuu paljon tärkeimpien pelaajiensa varaan, samaa lienee nähtävissä myös ensi kesänä, mikäli meksikolaiset ylipäänsä kisoihin selviävät. Työn ja tuskan takana sekin on.
Nigeriasta on vielä hyvin vähän sanottavaa, sillä kirjoittaessani tätä viestiä he ovat pelanneet vain Tahitia ja Uruguayta vastaan, joista ensinmainittua vastaan pelatusta ottelusta ei kannata sen suurempia johtopäätöksiä tehdä. Tänään näemme, kuinka Nigeria onnistuu pelaamaan selvänä altavastaajana ottelussa, jossa kuitenkin on vielä jonkinnäköiset panokset.
Tahiti oli ja vielä tänäkin iltana on sympaattinen osallistuja, joka kerää lähes kaikkien empatiat, jos joitakin hapannaamoja ei lasketa mukaan.
Urheilu on lopulta hauskaa ajanvietettä ja isojen kihojen bisnestä, ei muuta. Ei siitä herneitä nenään kannata ottaa.
J.Grönvallille sellaiset terveiset muuten, että mainitsit urheilun olevan vakavaa kilpailua ja ettei Tahitin kuuluisi osallistua. Samalla kuitenkin penäsit (jos oikein muistan) Juiceylle pilkettä silmäkulmaan toteamalla, että palstalla moni ottaa asiat ja palstakirjoitukset liian vakavasti. Ehkä sinäkin?
Confederations Cup on juuri oikea turnaus, jos Tahitin kaltaisen maan pitää suureen arvoturnaukseen osallistua kerran sadassa vuodessa. Ei liian suuri tapahtuma (MM-kisat tai globaalisti seurattu maanosan mestaruusturnaus), muttei myöskään niin pieni, että jäisi kokonaan huomiotta.
Nyt on kesä, nautitaan laadukkaasta maajoukkuefutiksesta eikä niuhoteta täällä palstalla. Siihen odotetuimpaan on enää alle vuosi, sen verran jaksanemme kukin odottaa.
Pelillisesti yllättävänkin laadukas turnaus. Odotuksiin nähden ainakin, sillä ottelusta toiseen on nähty todella intensiivistä peliä, eikä juuri missään vaiheessa ole mennyt sellaiseksi tusinaturnauspelaamiseksi. Poislukien tietysti Tahitin matsit.
Espanja ja Brasilia ovat erottuneet suvereeniteetillaan muista tähän asti. Italia on ollut suuri pettymys, vaikka Meksiko-peli lupasi hyvää. Uruguay ottanee viimeisen jatkopaikan, ja todennäköiset välieräottelut ovatkin Espanja-Italia ja Brasilia-Uruguay. Äärimmäisen viihdyttävät semifinaalit siis luvassa, sen voi sanoa jo nyt.
Italian puolustus lienee aikamoisissa vaikeuksissa Espanjan myllyn kanssa. Brasilialta voi odottaa mitä tahansa totaalisulamisesta dominointiin, varsinkin kun Uruguay on myös arvaamaton nippu (mikäli siis selvittävät tiensä jatkoon).
Turnauksen jatkopeleistä karsiutuneet joukkueet esittivät myös ajoittain pireitä otteita. Japani oli, kuten odotin, todella hyvä. Viimeinen peli oli lähes merkityksetön, joten pisteiden menettämisestä Meksikolle ei ollut haittaa. Italiaa vastaan Japani oli parhaimmillaan, mutta heikohko puolustus ja tietynlainen kliinisyys ratkaisupaikoissa ratkaisivat ottelun italialaisille. Brasiliaa vastaan Japani oli käsittämättömästi purjeessa, syystä jota moni ei tiedä.
Meksiko ei muutamia avainpelaajiaan lukuun ottamatta vakuttanut laisinkaan, jos väläyksiä ei lasketa. Dos Santos, Hernandez ja Mier olivat positiivisimpia onnistujia. Meksiko tukeutuu paljon tärkeimpien pelaajiensa varaan, samaa lienee nähtävissä myös ensi kesänä, mikäli meksikolaiset ylipäänsä kisoihin selviävät. Työn ja tuskan takana sekin on.
Nigeriasta on vielä hyvin vähän sanottavaa, sillä kirjoittaessani tätä viestiä he ovat pelanneet vain Tahitia ja Uruguayta vastaan, joista ensinmainittua vastaan pelatusta ottelusta ei kannata sen suurempia johtopäätöksiä tehdä. Tänään näemme, kuinka Nigeria onnistuu pelaamaan selvänä altavastaajana ottelussa, jossa kuitenkin on vielä jonkinnäköiset panokset.
Tahiti oli ja vielä tänäkin iltana on sympaattinen osallistuja, joka kerää lähes kaikkien empatiat, jos joitakin hapannaamoja ei lasketa mukaan.
Urheilu on lopulta hauskaa ajanvietettä ja isojen kihojen bisnestä, ei muuta. Ei siitä herneitä nenään kannata ottaa.
J.Grönvallille sellaiset terveiset muuten, että mainitsit urheilun olevan vakavaa kilpailua ja ettei Tahitin kuuluisi osallistua. Samalla kuitenkin penäsit (jos oikein muistan) Juiceylle pilkettä silmäkulmaan toteamalla, että palstalla moni ottaa asiat ja palstakirjoitukset liian vakavasti. Ehkä sinäkin?
Confederations Cup on juuri oikea turnaus, jos Tahitin kaltaisen maan pitää suureen arvoturnaukseen osallistua kerran sadassa vuodessa. Ei liian suuri tapahtuma (MM-kisat tai globaalisti seurattu maanosan mestaruusturnaus), muttei myöskään niin pieni, että jäisi kokonaan huomiotta.
Nyt on kesä, nautitaan laadukkaasta maajoukkuefutiksesta eikä niuhoteta täällä palstalla. Siihen odotetuimpaan on enää alle vuosi, sen verran jaksanemme kukin odottaa.