Columbus Blue Jackets 2021–2022 – uutta nousua rakentamaan

[Noppa10]

Dubois on ollut kahden NHL-seuran ykkössentteri, kuten Johansen oli monia kausia kahdessa eri joukkueessa. Play-off-säännöillä ja ottelusarjojen intensiteetissä oman ruutunsa menestyksellisesti voittaen pelillään.

Minkä joukkueiden ykkössentteri Dubois on ollut? Columbus ja..?

Mitenkäs paljon se ykkössentteri Johansen on saanut menestystä urallaan? Kaksi kakkoskierroksen exittiä..

 

[Ollakseni]

Blue Jackets pelasi jo tuolloin kovassa idässä. Pleijaripaikoista. Dubois oli hyvin nuori ja primessään tästä ehdittiin nauttia Toronto-sarjan verran, jossa tilastoihin merkittiin kiekonriistoja suunnattomasti hänelle. Eli voi kahteen suuntaan pelata hyökkäyspäässäkin ja näköjään huippuketjujakin vastaan.

Dubois on ollut kahden NHL-seuran ykkössentteri, kuten Johansen oli monia kausia kahdessa eri joukkueessa. Play-off-säännöillä ja ottelusarjojen intensiteetissä oman ruutunsa menestyksellisesti voittaen pelillään.

Jarmo Kekäläiselle Duboisin Blue Jackets oli vielä vuosi sitten kakkossentteriä vailla oleva play-off-joukkue sen Anderson-treidin hetkellä. Kaikki oli valmiina Howsonin ja Kekäläisen ajan fuusiona. Ei ollut minkäänlaista puhetta ohimenokausista ja retoolingista, vaan contenderista sekä pleijareista. Joka varmistuisi corea hienosäätämällä yhdellä treidillä...

Montako ottelusarjaa Connor Mcdavid on voittanut? Barkov junior? Matthews? Esimerkiksi primessään ja maailman parhaina pelaajina tuolla samalla aikavälillä kuin Anderson ja Dubois? He ovat vielä tehneet uraansa enemmän tai vähemmän contendereissa, eivätkä kohdanneet idän jättiläisiä heti ensialkuun. Tai ylikovia Tampoja ja Torontoja, jotka voitettiin. Miksi? Ketkäköhän tekivät sitä eroa henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan ja pelillään ja pelotteena? En sano, että se muu joukkue oli kummoinen ennen Duboisin läpimurtoa ja uutta fyysistä, ilkeää, nopeaa, maaleja tekevää corea. Jota siis nyt testattiin Tampaa osittain ja Torontoa (ilman Andersonia) vastaan ensi kertaa.

Eikä Columbuksella tietenkään ollut contender-joukkue kummankaan CBj-pleijariuralla kuin yhtenä eli Panarinin, Duchenen ja Bobrovskin vuonna.

Ja en nyt muista oliko Anderson tai jopa Dubois mukana Sullivanin ultranopeaa Pittsburghia tai Trotzin Washingtonia (jota Lumbus johti 2-0 otteluvoitoin) vastassa ensimmäisellä kierroksella. Nuo kun olivat sen vuoden mestarijoukkueita, niin ehkä se antaa kuvaa Metropolitanista divisioonana ja idän ekasta kierroksesta. Finalisti Bruinsin ovat molemmat saattaneet kohdata.

Pelaajille ei pidä valtaa antaa, mutta GM voi ahneuksissaan yhdellä puhelinsoitolla tuhota vuosikymmenen jatkumon Blue Jacketsin identiteetin ja fyysisen kilpailuedun menettäen.

Voidaan toki luonnehtia, että Jampe on työnteon eetoksen ohella perso poikkeuksellisen offensiivisille pelaajille. Snaippereita hän rakastaa. Laukaisutaito onkin ainoa identiteetti, jonka nykyjoukkueelle voi antaa exoduksen jäljiltä. Ensimmäinen suurkauppahan oli Gaborik-treidi heti GM-uran alussa. Viimeisin kunnon treidi taas kaupungissa jäähallia pyörittäneen Atkinsonin uskollisuuden palkitseminen puun takaa tulleella treidillä, kun piti Voratsek saada fanittamalleen Laineelle.

Niin 2018 pudotuspeleissä Dubois'n ensimmäisellä kaudella tosiaan Columbus johti sarjaa 2-0 ja se päättyi tappioon lukemin 4-2 Washingtonille. Samaan aikaan Matthews väänsi NHL:n parasta shutdown sentteriä vastaan ja Toronto tippui 7 ottelussa Bruinsia vastaan (Capitals voitti Stanley Cupin). Seuraavana vuonna tuli se vuosikymmenen kovin yllätys kun Columbus tiputti Tampan 4-0. Matthews väänsi taas kerran NHL:n parasta shutdown sentteriä vastaan 7 peliä ja Bruins pudotti sitten Columbuksen kuudessa ottelussa toisella kierroksella. Pääsi Columbuskin maistamaan miltä tuntuu törmätä Bergeroniin ja kumppaneihin (Bruins finaaliin). Sitten seuraavana vuonna 2020 tiputtivat Toronton karsintavaiheessa ja varsinaisten pudotuspelien alkaessa saivat otettua yhden ottelun Tampalta.

Tässä kohtaa siis Columbus totesi tarvitsevansa kakkosketjuun sentterin ettei kaikki jää Dubois'n harteille (ymmärrettävää minusta). Josh Anderson otetaan pois ja tilalle otetaan pienempi Max Domi. Tämä on siis se suuri synti mikä tehtiin. Joukkueen kakkossentterin paikoista taistelivat tuossa kohtaa Alex Wennberg (5+17 tehot 57 otteluun) ja Boone Jenner (11+13 tehot 70 otteluun). Ei noissa oikein näkynyt sellaista oikeaa vaihtoehtoa kun Boone Jennerin pisteet olivat olleet alle 40 neljällä peräkkäisellä kaudella. Wennbergillä suunta oli hyvin samanlainen. Jotain varmaan piti tehdä. Domin hankinta epäonnistui pitkälti. Nyt Kekäläinen on muuttanut suunnitelmaa ja lähtenyt hakemaan niitä uusia palasia draftin kautta.

 

[bebeto]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=_eqaFiVAim4

Minä pidän Brad Larsenin tavasta kommunikoida pelaajien kanssa. Joillekin Torts toimi, joillekin ei mutta kun puhuu kuin ihmiselle pitää puhua niin viesti menee varmemmin perille. Lars puhui tuossa deadlinen alla kuinka vaikea tilanne pelaajalle on olla treidihuhujen kohteena koska kyseessä on ihminen jolla saattaa olla perhettä joka on kiintynyt tiettyyn paikkaan. Minusta Brad Larsen on hyvä valmentaja.

 

[Kavanagh]

Tässä kohtaa siis Columbus totesi tarvitsevansa kakkosketjuun sentterin ettei kaikki jää Dubois'n harteille (ymmärrettävää minusta). Josh Anderson otetaan pois ja tilalle otetaan pienempi Max Domi. Tämä on siis se suuri synti mikä tehtiin. Joukkueen kakkossentterin paikoista taistelivat tuossa kohtaa Alex Wennberg (5+17 tehot 57 otteluun) ja Boone Jenner (11+13 tehot 70 otteluun). Ei noissa oikein näkynyt sellaista oikeaa vaihtoehtoa kun Boone Jennerin pisteet olivat olleet alle 40 neljällä peräkkäisellä kaudella. Wennbergillä suunta oli hyvin samanlainen. Jotain varmaan piti tehdä. Domin hankinta epäonnistui pitkälti. Nyt Kekäläinen on muuttanut suunnitelmaa ja lähtenyt hakemaan niitä uusia palasia draftin kautta.

Anderson oli siis todella iso, liikkuva, nopea laitahyökkääjä, joka oli tehnyt 15-27 maalia jokaisella kaudellaan läpimurtonsa jälkeen. Se että tälläinen kymmenen vuotta rakennetun Blue Jackets-jääkiekon ruumillistuma "piti" treidata ajatuksen kakkossentteristä vuoksi ja hajottaa yhteenhitsautunut nuori core olikin lopulta aika vaarallista leikkiä. Tämä vielä tapahtui organisaatiossa, jossa uskollisuus ja seurassa pysyminen oli ollut tapetilla Panarinin ja Bobrovskin lähdöstä saakka. Organisaatiossa, jossa RFA-sopimusneuvotteluista oli jo vuosikausia tehty uskomatonta hampaidenkiristelyä. Mitä kuvastanee se yhden sopimusvuoden ero Josh Andersonin sopimustarjouksessa Mont Realin tarjoukseen verrattuna.

Nythän esimerkiksi jo silloin tulevaksi kapteeniksi tiedetty Jenner toimii jokseenkin menestyksellä keskushyökkääjäksi palattuaan... Eikä ole varmasti mikään pakko treidata ketään ahneuksissaan vaan virhe hurjine seurauksineen voi nyt jo tunnustaa. Kun siinä hienosäädössä näköjään voi muuttua radikaalisti koko joukkueen koostumus ja vahvuudet. Paljolti ennalta-arvaamatta, mutta sinä kuitenkin loit olosuhteet, joilla lähdöt oikeutettiin ja poltit sillat. Etkä ole sittemmin pysytellyt Blue Jackets-identiteetissä vaan joukkueella ei ole enää sitä fyysistä kilpailuetua kaksinkamppailuvoimassa ja hirven kokoisten miesten nopeudessa. Mikä oli koko NHL:n tasolla vahvuus, jonka avulla kilpailtiin kääntämällä jopa huippujoukkueita vastaan sarjoja voitoiksi. Se olisi ollut paras versio Blue Jacketsin koko 2010-luvusta. 2020-luvulla.

Ja jos sinulla samalla pre-seasonilla oli kahden core-pelaajan sopimusneuvottelut ja suututit molemmat lähtöhalukkaiksi, osoittaako sekin vain pelaajien kiittämättömyyden, eikä sen että helvetillisiä virheitä tuli silläkin osa-alueella tehtyä ihmisjohtamisessa.

Muistetaan, että Andersonin poistamisen ohella myös Murray, Wennberg ja Nutivaara olivat pitkäaikaisia osia vuosia yhdessä pelannutta ryhmää ja kaveriporukkaa. Heidät ulosostettiin palkkakattotilan maksimoimiseksi. Nutivaara on kärsinyt sittemmin loukkaantumisista, mutta Wennberg olisi ollut puolustava kolmossentteri ja Murray varmasti mahtunut puolustukseen. Ymmärrän ettei kaikkia voi aina pitää, mutta tuossa on Andersonin lähtöön yhdistettynä menetetty kerralla aika paljon. Jokainen siirto oli hienosäätöä GM:n aloitteesta, lukuun ottamatta sitä poikkeuksellista RFA-lähtöä, minkä Dubois perusteli itselleen ja jääkiekkomaailmalle.

En siis ole ollenkaan samaa mieltä siitä, että GM:n ensisiirrot tästä kuviosta poistamalla condon paikkakunnalta sopimusneuvotteluiden alla ostanut ykkössentteri Dubois olisi reagoinut kaikin puolin hänen näkökulmastaan kurjaan tilanteeseen aina samoin seurauksin. Joihin nyt valitettavasti katosi Blue Jackets-identiteetti ja sitä täydellisesti ilmentävä nuori runko. Duboisin ja Andersonin kaltaisia isoja, nopeita, ilkeitä, maaleja tekeviä, vastustajia pelottavia pelaajia on äärimmäisen harvinaista saada dräftistä. Eli vaikka haluaisit parin vuoden harharetken jälkeen palata takaisin siihen Blue Jacketsiin, et todennäköisesti voi. Kun ei kukaan muu tuollaisia pelaajia treidaa, joista nyt luovuttiin vielä prime-vuosiensa osalta.

Tietysti on mahdollista, että tuollainen äärimmäinen vahvuus korvataan jollain toisella vahvuudella.
Mitä ei ole kuitenkaan play-off-säännöillä testattu, kuten tuota aiempaa ykkössentterin johtamaa ja Blue Jackets-identiteetillä pelaavan veteraani-coren joukkuetta. Eikä näillä näkymin tulla testaamaankaan ellei kesällä tapahdu suurtreidejä tai suurdräftäämistä.

Eli se on aika vaarallista leikkiä lähteä korvaamaan huippuketjuja vastaan pleijareissa testattua suorituskykyä. Laukaisutaito identiteettinä olisi esimerkiksi ihan mielenkiintoinen nähdä ottelusarjoissa, joissa jokainen vastustaja yhtäkkiä blokkaa kiekkoa kuin Tortorellan valmennettavat. Fyysisyydellä ja nopeudella vastustajan puolustusmuotoa rikkovia pelaajia ei enää ole. Mikä helpottaisi kaikkien pelaajatyyppien pelaamista, kun aikaa ja tilaa puolustustetuimmilta sektoreilta alkaisi löytymään.

Ei nykyjoukkuetta ole play-off-myrskyä rakennettu kestämään. Toisin kuin sitä edellistä, minkä vuoksi Blue Jacketsin identiteetissä ja pelissä on enemmänkin kuin yksittäiset pelaajat.

 

[TuH0]

Kokonaisuudessaan @Kavanagh melko kapeakatseista keskustelua. Itketään taidoiltaan riittämättömän vanhan rungon perään, joka onnistui pari playoff-sarjaa voittamaan Tortorellan henkisesti kuluttavalla altavastaajakiekolla. Iso, nopea, fyysinen, ilkeä ja keskinkertainen joukkue oli tulossa tiensä päähän ja Kekäläinen teki rohkean päätöksen uhratessaan tulevaisuutta kuuluisalla ”all in” -kaudella voittaakseen joskus oikeasti jotakin. Jälkikäteen asioista on helppo viisastella ultramegaretoriikalla ja jossitella sillä, mitä olisi voinut tapahtua vaihtoehtoisessa todellisuudessa.

Tosielämässä Kekäläisen treidit ovat näyttäneet ulospäin melko johdonmukaisilta liikkeiltä, joissa on annettu pois jotakin korvattavissa olevaa, ja hankittu jotakin joukkueesta puuttuvaa. Siinä olet oikeassa, että ihmisjohtaminen on nykypäivänä äärimmäisen tärkeä osa jääkiekkoa. Sen takia Kekäläisen suurimmaksi virheeksi voisikin ajatella sen, että vanhaa riittämätöntä Tortorellan runkoa ei hajoitettu riittävän aikaisin. Vaihtoehtoisessa todellisuudessa retool voisi olla jo pidemmällä ja mukana voisi olla enemmänkin potentiaalisia modernin jääkiekon mukaisia taitavia ja nopeita pelaajia.

 

[aessi]

"15-27 maalia" kun todellisuudessa kerran urallaan Anderson tuohon yltänyt. Mielekkäämpää olisi puhua uran keskiarvosta, joka on lähempänä tuota 20 maalia. Paljon myös mainostettu tuota osaamista pudotuspeleissä, iso koko ja ajoittain syntyvät näyttävät maalit saattavat hämätä, mutta lopulta kyseessä on aika epätasainen ja loukkaantumisherkkä pelaaja. Pudotuspelien saldo on aika keskinkertainen, 43 peliä saldolla 8+6 on auttamatta liian vähän 5 miljoonan tilipussilla. Verokkina vaikka Tampasta Killorn, jonka PPG on tuplasti parempi. Jopa miljoonan liksalla painava Maroon takonut paremmat tehot playoffeissa miljoonan liksalla. Duboisin arvostuksessa näyttäsi myös yksi suonenveto painavan aika paljon, ilman tuota yhtä kevättä tälläkään mega pelaajalla ei ole tilillä kuin 8 pistettä 23 peliin. Tuona keväänä oli kyllä todella hyvä, mutta ainakin mediassa Duboisia ruvettu yliarvostamaan häntä tuon perusteella.

 

[Mängimies]

Hyvin vaikea saada rakentavaa keskustelua aikaan, jos toinen osapuoli alkaa luovaksi faktojen suhteen.

A) Blue Jackets oli Duboisin aikana lähes yhtä keskinkertainen joukkue kuin se on nyt. BJs:in runkosarjasijoitukset Duboisin kanssa 14, 13 ja 14. Nyt sijalla 20.
B) Dubois ei ollut eikä ole "viittä vaille contenderin" ykkössentteri. Jos sanoisi, että kakkossentteri joka ei pelaa tänäkään keväänä pelaa pudotuspelejä, niin olisi lähempänä totuutta, vaikkakin mielestäni Dubois on parempi jääkiekkoilija kuin Scheifele.
C) Dubois on omiin heikko, ei todellakaan mikään kahdensuunnan sentteri, vaikka sellainen maineensa on. Hyvä pelintekijä, erinomainen transitiopelaaja.
C) BJs voitti Duboisin aikana yhden pudotuspelisarjan ja yhden esikarsintasarjan, eikä niitä voittoja ole enempää välittömästi ennen Duboisia tai tämän jälkeen. Voitetuista play-off-sarjoista kirjoittaminen on juuri sellaista retorista faktojen venyttämistä, miksi tämä keskustelu on raskasta.

Hyvin tiivistetty nimimerkiltä @larzzon tuossa yllä. Oikeastaan kaikki olennainen tässä viime päivien todella erikoisessa keskustelussa tiivistyy näihin yo. kohtiin. Keskustelu kiertää kehää, sillä faktoja tulkitaan ns. luovasti. Mitään rakentavaa keskustelua tästä ei olla saamassa aikaan, joten eiköhän tämä aihe riitä omalta osaltani.

 

[Kavanagh]

Kokonaisuudessaan @Kavanagh melko kapeakatseista keskustelua. Itketään taidoiltaan riittämättömän vanhan rungon perään, joka onnistui pari playoff-sarjaa voittamaan Tortorellan henkisesti kuluttavalla altavastaajakiekolla. Iso, nopea, fyysinen, ilkeä ja keskinkertainen joukkue oli tulossa tiensä päähän ja Kekäläinen teki rohkean päätöksen uhratessaan tulevaisuutta kuuluisalla ”all in” -kaudella voittaakseen joskus oikeasti jotakin. Jälkikäteen asioista on helppo viisastella ultramegaretoriikalla ja jossitella sillä, mitä olisi voinut tapahtua vaihtoehtoisessa todellisuudessa.

Iso, nopea, fyysinen, ilkeä joukkue ei siis ehtinyt kymmenen vuotta vieneistä rakennustöistä huolimatta pelaamaan Duboisin johdolla ja uuden valmennuksen alla käytännössä pelaamaan yhtään sarjaa. Modernit jääkiekkoilijamme ovat sitten luhistuneet tällä kaudella sen verran että on kertynyt sarjan eniten päästettyjä maaleja. Sitä puolta toki helppo ruuvata, mutta katsotaan sen jäljiltä onko kaikilla silloinkin vielä erinomaiset henkilökohtaiset pistetilastot, kuten nyt koko joukkueella. Tai milloin alkaa ylipäätään konsepti nimeltä joukkuepuolustus taas toimimaan.

Sotket siihen 2020-luvun joukkueeseen Folignon kapteenikauden keskinkertaista joukkuetta, joka olisi enää support-roolissa veteraaneina (joista maksettiin yhä ykköskierroksen varauksia). Johon tietysti myös lisättäisiin pitkälti samoja tulokkaita kuin tässä nykyjoukkueessa tulee olemaan. Sillä erolla, että heidän on keksittävä aivan uusi identiteetti, kun edellinen todella pitkä ja verrattain menestyksekäs jatkumo menetettiin miehistönvaihdoksissa.

Jarmo Kekäläinenhän ei siis omaehtoisesti lähtenyt tuhoamaan sitä nuorta corea, joka Duboisin ympärillä oli.
Tai ajamaan Seth Jonesia ulos kaupungista. Vaikka corea treideillä purkaessaan Andersonin irroittaessaan tuhosikin koko joukkueen, jonka seurauksena ei siis päästä 2020-luvun alussa heti contenderiksi vaan rebuildia tekemään. Aika kevyesti tuota etsikkoaikaa siis täällä edelleen kohdellaan kuin auttamatta kaikki korjaantuu ajalla ja nuorilla lupauksilla.

Ei se all-in-kausi siis mitenkään pajatsoa tyhjentänyt vaan se nuori ydinryhmä oli yhä kasassa talveen 2020 saakka. Muistetaan, että nykyryhmä pelaa myös Kekäläisen GM-jatkosopimuksista kausilla 2023 ja 2024. Ohimenokausien jatkuessa Duboisin johtama pleijaripeliin kuin rakennettu contender-runko olisi tarjonnut työturvaa enemmän kuin modernien jääkiekkoilijoiden ryhmä, jollaisen Jampe kokoaa tätä menoa seuraavaksi Helsingin Jokereissa.

Tuo on kuitenkin hyvinkin ihmeellistä jo sinällään kuinka helpolla lopulta Kekäläinen luopui harvinaisesta kovuuden, nopeuden ja taidon-kombosta, joka ainakin play-offseissa toimi, osana Blue Jacketsin identiteettiä. Howsonin GM-ajan rauta on nyt Jenneriä vaille sulatettu. Eikä siinä mitään, hyviä lupauksiahan Blue Jacketsilla on, mutta uutta identiteettiä ei vielä ole. Moderni kiekkoilija ei oikein riitä sarjassa, jossa on joukkueita suunnattomilla vahvuuksilla, megapelaajineen ja huippuketjuineen.

Eli voinee ihan reilusti myöntää, että coren kaksinkamppailuvoimaa ja nopeutta on menetetty hurjasti vertailussa Duboisin joukkueeseen. Siihen, mitä GM Howson osaltaan rakensi. Kekäläisellä on sitten erilainen näkemys menestysjoukkueesta. Hämmentävästi vielä fyysisiltä ominaisuuksiltaan aivan puhditon verrattuna siihen, jonka näki talvella 2020 olevan piakkoin contender Duboisin johdolla, mutta kakkossentteriä vailla.

Siirtotakarajalla Jampe kuitenkin vihjaili, että RFA-treideillä kesällä valu menisi uusiksi. Paljonhan koostumus ehtii muuttuakin, jos halutaan pelata ensi kaudella edes pleijarisaumoista.

 

[Mängimies]

"15-27 maalia" kun todellisuudessa kerran urallaan Anderson tuohon yltänyt. Mielekkäämpää olisi puhua uran keskiarvosta, joka on lähempänä tuota 20 maalia. Paljon myös mainostettu tuota osaamista pudotuspeleissä, iso koko ja ajoittain syntyvät näyttävät maalit saattavat hämätä, mutta lopulta kyseessä on aika epätasainen ja loukkaantumisherkkä pelaaja. Pudotuspelien saldo on aika keskinkertainen, 43 peliä saldolla 8+6 on auttamatta liian vähän 5 miljoonan tilipussilla.

Itseä mietityttää Josh Andersonista puhuttaessa se, että häntä luonnehditaan (ainakin erään toimesta) pudotuspeleihin kuin tehtynä pelaajana, joka tuo aitoa kilpailuetua ja joka miltei yksinään voittaa sarjoja keväällä. Kuitenkin tilastoja vilkaisemalla voi todeta, että tämän ”30 joukkueen haluaman playoff-käänteentekijän” rooli näyttäisi nimenomaan pudotuspeleissä laskevan. Tehot toki laskevat myös oleellisesti kuten tuossa yllä todetaan. Mutta juuri tuo peliajan ja roolin pieneneminen ei minusta oikein korreloi niitä korulauseita, mitä tämän soturin pudotuspelipreesensistä on kerrottu.

Otetaan esimerkkinä Mont Realin (Montreal) lähes satumainen viime kauden playoff-run. Anderson oli runkosarjassa Montrealin 4. eniten peliaikaa saanut, ja samalla myös 4. tehokkain hyökkääjä. Peliaikaa 16:25 ja pisteitä 0,46 per ottelu. Pudotuspeleissä vastuu pieneni, peliaika putosi kaksi minuuttia. Pudotuspeleissä vasta 9. eniten peliaikaa saanut hyökkääjä. Peliaikaa 14:30 ja pisteitä 0,27 per ottelu. Runkosarjassa Montreal pääsi huonoimmalla saldolla pudotuspeleihin, kiitos poikkeuksellisen divarijaon ja heikon Kanadan divisioonan. Pistekeskiarvo .527 riitti koko liigassa sijalle 18. No pudotuspeleihin mentiin ja siellä aina finaaleihin saakka. Tuohan kääntyi lopulta niin, että runkosarja-Andersonille ei enää nähty käyttöä ja samaan aikaan joukkueen peli parani.

Ja tuohon edelliseen kappaleeseen kun otetaan mukaan ripaus edistyneitä tilastoja, niin tilanne ei näytä ainakaan paremmalta narratiivissa, jossa Andersonista puhutaan pudotuspelisarjoja voittavana pelaajana. Lainaan nyt suoraan nimimerkkiä @nuck, joka tästä kirjoitti tässä ketjussa aiemmin: "Vaarallisia maalipaikkoja vuosi playoffeissa omaan päähän Andersonin aikana Canadiensin hyökkäyksen toiseksi eniten - "edellä" oli vain Danault, jonka rooli päällystakkina oli ihan erilainen ja esimerkiksi noita hyökkäyspään startteja Danaultille tuli vain 18.75% (Andersonilla 65.15%). En minäkään saa noita playoffeja kyllä mitenkään loistaviksi.".

Näyttäisikin siltä, että noissa puheissa Andersonista käänteentekevänä playoff-pelaajana on mielikuvitusta enemmän kuin todellisuutta. Tai oikeastaan se on pelkkää mielikuvitusta, satua, fantasiaa.

 

[Laza]

Täällä kierretään nyt kovasti kehää. Mun mielestä voitaisiin pikkuhiljaa täälläkin agree to disagree tästä aiheesta. Tietenkään Jarmon jokainen peliliike ei ole onnistunut nappiin, mutta mun mielestä parempi kääntää katse tulevaan kuin velloa vanhoissa virheissä. Itse odotan innolla mm ensi vuoden draftia ja Johnssonin ja Marchenkon saapumista joukkueeseen. Kyllä pleijareiden aika vielä koittaa vuoden parin sisällä.

In Jarmo we trust!

 

[Kavanagh]

Täällä kierretään nyt kovasti kehää. Mun mielestä voitaisiin pikkuhiljaa täälläkin agree to disagree tästä aiheesta. Tietenkään Jarmon jokainen peliliike ei ole onnistunut nappiin, mutta mun mielestä parempi kääntää katse tulevaan kuin velloa vanhoissa virheissä.

Ei minustakaan ole tarvetta erityisemmin keskustella Andersonista, mutta miksi ihmisillä ei ole antaa selkeää identiteettiä, sille mitä Jarmo on nyt rakentamassa?

Tuo entinen joukkue kuulemma tunnetaan, vaikka menee iloisesti Folignon ja Duboisin johtamat coret sekaisin. Ja hämärtyy, minkä takia ollaan yhtäkkiä rebuildissa, jos pystytä GM:n toimintaa sen edellisen jo miltei valmiin joukkueen hajottamisessa arvioimaan muutoin kuin Let's go Jackets.. Let's go Jackets-kannatushuudoin.

Nyt ikään kuin tuntuu, että sen uskottavan ja kaksinkamppailuvahvan pleijarijoukkueen identiteetti on sidottu enemmän suomalais-GM:ään kuin vaikka täydellisesti sitä ilmentäviin nuoriin core-pelaajiin tai veteraaneihin. Joita ei enää ole kuin Jenner.

Pohjois-Amerikassa siis on jo hyväksytty ajatus, että tämä ei ole enää jatkumoa Howsonin-Kekäläisen ajan joukkueelle. Eli sitä nopeiden, hirven kokoisten miesten menetettyä kaksinkamppailuvoimaa- ja pelotetta tai ykkössentterin suorituskykyä ei ole ollenkaan vastaavilla pelaajilla lähdetty korvaamaan. Molemmat olivat osa Blue Jacketsin 2010-luvulla luotua identiteettiä. Identiteetti oli siis jo Howsonin aikaan hyvin lähellä St. Louis Bluesia, jota Kekäläinenkin oli kasaamassa. Nyt on kuitenkin aivan eri suunta miehistön keveyden ja puolustuskontribuution puutteen perusteella.

Ymmärrän, että täällä sympatiseerataan suomalaisia, mutta voi näitä nyt varmaan sentään hahmotella itse kukin. Kiinnostavampaahan tällainen rebuild on seurata kuin että oltaisiin edetty tylsästi sama, menetetty contender-core edellä. Kilpailullisia vuosia kuitenkin kaiken järjen menetettiin näihin totaalisiin ohimenokausiin. Jotka eivät ole mitenkään auttamatta ohi heti ensi kaudella, jos nyt päästetään NHL:n eniten maaleja omiin. Eikä nyt varmaan maalintekokilpailussa olla ennakkosuosikkeja oikein ketään vastaan, jos se olisi taustaidea pärjäämiselle.

Eli, jos joukkue menee ytimeltään uusiksi niin kai siinä nyt jokin muuttuu.. Dubois ja Anderson olivat täydellisiä pelaajia sille aiemmalle identiteetille, jossa oli selvä vahvuus kaksinkamppailuvoitoissa ja ilkeydessä. Onhan se tietysti mahdollista, että Laine, Tsinakov, Sillinger, Johnson, Texier tai Martsenko on yhtäkkiä johtava pelaaja, joka vaikeuttaa vastustajan peliä jopa huippuketjuja vastaan. Tai hyvä pelaaja, joka tekee maaleja, mutta osaa myös puolustaa keskivertoa paremmin.

Kilpailuetua toisiin joukkueisiin tekevä peliajatus ja miehistö pitäisi kai kuitenkin olla. Ensi kaudellahan se jo nähdään oliko se sitten kuinka helppoa tai nopeaa korvata Duboisin ja Andersonin suorituskyky ja se koko 2020-luvun alussa jo liki valmis contender-joukkue. Eikä mennyt kuin kaksi tai kolme ohimenokautta? Tai jopa enemmän, kun täällä laitetaan aika paljon luottoa siihen, että lupauksissa olisi niitä tulevia Johanseneja ja Duboiseja, joista tuli avainpelaajia ja ykkössenttereitä nopeasti. Jos heistä, dräftistä tai RFA-treidissä löytyy edes yksi Duboisin veroinen koko kentän tasolla operoiva talentti, niin sitten voidaan sanoa, että tämä rebuild on hyvällä mallilla.

Silti seuran tärkein asset lähti kävelemään reaktiona Jarmo Kekäläisen valintoihin. Erheettömyyttä tuskin kukaan edellyttää, mutta useampia tehtyjä virheitä tuo saavutus vaati. Duboisin pikalähdön ensin oikeuttamalla ja sitten myöntämällä Jampe avasi myös Pandoran lippaan muille RFA-pelaajille lähteä halutessaan Columbuksesta. Joten en usko, että vuosia yhdessä kasvavaa corea depth chartin tasapainottamiseksi aivan yhtä huoletta jatkossa treidataan. Kun tarinan opetus ei taida olla, että Andersonilla ei ollut merkitystä Blue Jacketsille tai Duboisille tai että Andersonilla eli Blue Jacketsilla, mitä se aiempi vielä joukkue oli, ei ollut merkitystä Duboisille.

 

[Danko]

Winnipegiä vastaan pääosin ihan hyvää tekemistä. Laineelta mielestäni vahva peli vaikkei pisteille päässyt. Texieriä ja Jenneriä on kyllä ikävä.. Boqvistista tykkään jollain kierolla tavalla kovasti, vaikka tuo vähän mieleen Klingbergin josta en perusta en ollenkaan.. Tarvitsee ainakin toistaiseksi niitä suojeltuja peliminuutteja ja vahvan puolustuspelin expertin vierelleen, mutta on hyökkäysalueella kova ja tehokas. Kateeksi kävi katsella Winnipegin ylivoimaa.. Vai oliko meidän alivoiman huonoutta, mutta kovaa oli pyöritys.

Jake Beanista en tykkää. Tai siis ei meillä ainakaan käyttöä ole kun Werenski ja Boqvist hoitavat kiekollisen osaamisen ja takaa tulee Christiansenia jne. niin mikä rooli jää Beanille? Aivan, varmistavampi rooli oikealla puolella.. Juuri se osaamisalue missä Bean on huonoimmillaan. Vaihtoon vaan kesällä! Puolustus muutenkin se osa-alue jota pitää lähteä parantamaan..

Edit. Ainiin.. aika laimea yhteisvideo Laineen kannalta tuo missä Jets kunnioitti apukoutsi Vincentiä ja Lainetta sekä Roslovicia. Ehkä olisi sen oman tribuuttivideonsa ansainnut.. Maaleja ainakin mätti Jets aikana niin paljon että editoitavasta materiaalista tuskin jäi kiinni..

 

[El Gordo]

Jarmo Kekäläinen näki Anderson-treidillä sen joukkueen olevan hienosäätöä vaille tuleva voittajakanditaatti, joten hän ei sitä Howsonin ja Kekäläisen ajan runkojen fuusiota aivan niin huonona nähnyt. Sen joukkueen identiteettiä sörkkimällä hajosi kuitenkin koko ydinryhmä. Contender-joukkueen jo läpimurtonsa tehneiden hyvin korkeiden varausten esiinmarssin sijaan alkoikin retooling, jonka unelma ja päämäärä on päästä yhtä hyvään tilanteeseen kuin, missä oltiin jo täysin poikkeuksellisesti menetetylllä nuorella corella. Kaksi hyvin erilaista joukkuetta nämä ovat. Ensimmäinen ehti jo pelata tietään huipulle, tätä toista on lähinnä puhuttu huipulle.

Edelleenkään ei ole sen esittämäni laukaisutaidon ohella kukaan pystynyt identifioimaan jo ilmeisesti osittain kasassa olevan tulevan pleijarijoukkueen erityisvahvuuksia ollenkaan. Bostonista, Floridasta, Tampasta, Carolinasta esimerkiksi keksittäneen vahvuusalueita, joiden avulla he toisia todennäköisemmin voittavat play-off-sarjoja.

Kekäläinen näki kyllä asiat yltiöpositiivisesti, jos sitä Duboisin ja Andersonin johtamaa Columbusta voittajakandidaattina piti. Dubois oli kyllä siinä yllätyksen aiheuttaneessa pudotuspelisarjassa tosi hyvä, mutta ei hän silti taida liigan ykkössentteri no. 1 olla vielä sillä näytöllä. Ja vaikka olisi, niin muu rosteri nyt ei ihan contender-tasolla silloinkaan ollut.

Sen nyt näkee siitäkin, että pudotuspelisarjan voittoa pidettiin suurena yllätyksenä, ja yllätykset ei jatkunut enää toisella kierroksella.

Ymmärrän kyllä, että Columbuksella oli silloin työteliään ja taistelevan joukkueen identiteetti, joka sittemmin on vaihtunut toiseksi, ja samalla joukkue ei ole päässyt sen lähemmäksi menestystä, niin saahan siinä joukkueen kasaajan työtä pitää epäonnistumisena. Varsinkin sitten jos näkee Andersonin kauppaamisen johtaneen suoraan Duboisin lähtöön (tosin kukaan muu tuskin näkee näin) niin sitten se on ollut se ratkaiseva virhe.

Ei näytä todennäköiseltä kuitenkaan, että Columbus olisi nyt Stanley Cup finalisti, jos vain Andersonia ei olisi myyty ja Dubois olisi pysynyt. Mielestäni vähän liikaa suurentelet noiden parin pelaajan vaikutusta.

 

[Man in the Box]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=_eqaFiVAim4

Minä pidän Brad Larsenin tavasta kommunikoida pelaajien kanssa. Joillekin Torts toimi, joillekin ei mutta kun puhuu kuin ihmiselle pitää puhua niin viesti menee varmemmin perille. Lars puhui tuossa deadlinen alla kuinka vaikea tilanne pelaajalle on olla treidihuhujen kohteena koska kyseessä on ihminen jolla saattaa olla perhettä joka on kiintynyt tiettyyn paikkaan. Minusta Brad Larsen on hyvä valmentaja.

Minäkin pidän. Mielestäni Larsen on aika lailla otollinen valmentaja nimenomaan tähän Jacketsin vaiheeseen jossa on paljon nuoria pelaajia. Siihen kun lisää sympaattiset mentorit Voracekin, Nyquistin ja kumppanien muodossa niin meikä tykkää. Uskon että Columbus tulee olemaan vielä kova luu, mikäli nuoret pelaajat kehittyvät odotettuun suuntaan.

 

[Kavanagh]

Kekäläinen näki kyllä asiat yltiöpositiivisesti, jos sitä Duboisin ja Andersonin johtamaa Columbusta voittajakandidaattina piti. Dubois oli kyllä siinä yllätyksen aiheuttaneessa pudotuspelisarjassa tosi hyvä, mutta ei hän silti taida liigan ykkössentteri no. 1 olla vielä sillä näytöllä. Ja vaikka olisi, niin muu rosteri nyt ei ihan contender-tasolla silloinkaan ollut.

Sen nyt näkee siitäkin, että pudotuspelisarjan voittoa pidettiin suurena yllätyksenä, ja yllätykset ei jatkunut enää toisella kierroksella.

Ymmärrän kyllä, että Columbuksella oli silloin työteliään ja taistelevan joukkueen identiteetti, joka sittemmin on vaihtunut toiseksi, ja samalla joukkue ei ole päässyt sen lähemmäksi menestystä, niin saahan siinä joukkueen kasaajan työtä pitää epäonnistumisena. Varsinkin sitten jos näkee Andersonin kauppaamisen johtaneen suoraan Duboisin lähtöön (tosin kukaan muu tuskin näkee näin) niin sitten se on ollut se ratkaiseva virhe.

Ei näytä todennäköiseltä kuitenkaan, että Columbus olisi nyt Stanley Cup finalisti, jos vain Andersonia ei olisi myyty ja Dubois olisi pysynyt. Mielestäni vähän liikaa suurentelet noiden parin pelaajan vaikutusta.

Muistetaan nyt, että siinä joukkuessa oli yhä ykköspuolustajapari Jones-Werenski sekä veteraanirunko, jota vasta Duboisin ja Jonesin lähdön jälkeen alettiin purkamaan.

Eli edelleenkin täällä usein verrataan sitä 2020-luvun alun jengiä, jossa oli myös samoja taitavia ja kevyempiä pelaajia kuin tässä nykyisessäkin niin coressa kuin lupauksissa, 2010-luvun Blue Jacketsiin, joka oli keskinkertainen nippu. Duboisin ympärille rakennettu nuori core ei Andersonin loukkaantumisen vuoksi koskaan pelannut kuin korkeintaan sen Toronto-sarjan. Jossa voitettiin huippuketju 1vs1-vertailussa Duboisiin. Sen joukkueen contender-tulevaisuus, lisävahvistukset ja aika ei olisi pysähtänyt 22-vuotiaan ykkössentterin play-off-läpimurtoon. Nyt vertailussa jaetaan ennakkoon tulevista voitoista kiitosta jokaiselle lupaukselle.

Se joukkue katosi siihen, että täysin poikkeuksellisesti siltoja tähtiin poltettiin jo RFA-vaiheessa GM:n tekemillä lukuisilla virheillä ja ensisiirroilla. Johon Dubois reagoi.

Voihan tämä nykyinenkin joukkue joskus olla hyvä. Todellisuus on kuitenkin, että tuon luhistumisen jälkeen on pelattu kaksi täyttä ohimenokautta, eikä kilpailullisuudesta kaudella 2023 ole takeita niin kauan kuin nykyjoukkue ei ala osoittamaan vahvuuksia. Ei Blue Jackets olisi varmaan ensimmäinen joukkue, joka pitempiaikaisen identiteetin ja runkopelaajiston kadottamisen jälkeen etsisi menestystekijöitä ties kuinka kauan. Tällä kaudella ei ole minkäänlaista identiteettiä keksitty tai sen suurempaa vastusta osoitettu. Ensi kaudella sitten voi sitä puolta kehittää. Tai sitä seuraavalla, ajallahan tai hukatuilla ikkunoilla ei tässä pelissä kellekään tietysti mitään merkitystä.

Larsen tai Kekäläinen ei tietenkään miljoona kertaa mieluummin jo oman sopimusturvansa vuoksi johtaisi kaudella 2022 aiempaa Duboisin Blue Jackets-identiteettiä täydellisesti henkivää ryhmää, Jonesilla tai vaihtokauppansa antimilla, kuin yhtäkkiä pakon edessä kasattua nippua, joka voi olla heidän viimeisensä NHL-tasolla, jos ei piakkoin kilpailukykyä aleta osoittamaankin.

 

[bebeto]

Steve McCarthy ja Brad Larsen koronaprotokollassa joten ensi yön matsia koutsaa Pascal Vincent.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=PD1dgWrlyHU

Even covid doesn't want me so i'm negative - Pascal Vincent :)

 

[Danko]

15 peliä jäljellä. Tavoitteena päättää kausi kunniakkaasti ja tehdä vielä viimeisiä arvioita siitä mitä tehdään ensi kauden suhteen. Iso offseason tulossa.

Alla otantoja tulevasta.. Aihe eksyy vahvasti myös jo seuraavan kauden puolelle..

Loppukauden aikana saatetaan nähdä kehissä vielä yliopistouraansa pikku hiljaa paketoiva Kent Johnson. Heiveröinen taituri ilmeisesti vakuutti olympialaisissa, mutta se ei sano vielä mitään NHL-tasosta. Mielenkiintoista olisi nähdä mihin mies jo nyt pystyy ja tarvitseeko hän vielä kauden esimerkiksi AHL:ssä (onko edes vaihtoehto?) vai miten hänen kanssaan edetään?

Kesällä jatkosopimuksen tarvitsevista RFA statuksen pelaajista sentteri(?) Jack Roslovic 17 viimeiseen peliin 4+8=12. Ei ole sateentekijä, mutta menee myös ensi kaudella sentterin roolissa, mikäli Kekäläinen ei taio hatusta sopivaa treidiä, jossa tulisi sentteriosastolle upgradea. Muut kolme sentteriä ovat joka tapauksessa Jenner, Sillinger, Kuraly.

Myös Laine ja Boqvist tarvitsevat uudet sopimukset ja pallo on seuralla. Boqysta enemmän kohta, mutta Laine on tällä kaudella osoittanut olevansa pelaaja jonka panoksesta kannattaa maksaa. Kiekotonkin pelaaminen on mennyt eteenpäin versus alkukausi. Koutsin kuviot on tutumpia ja kemiaakin on saattanut kehittynyt muiden hyökkääjien kanssa. 5 vuotta ja 8,5M voisi sopia molemmille osapuolille?

Laituriosastolla on tunkua ja näyttää väistämättä siltä että jostain olisi luovuttava. Enteilee kesälle treidiä tai useampaa. TOP9 laitureiksi on sopimuksen alla tai RFA statuksella jo Laine, Bjorkstrand, Voracek, Texier, Nyquist sekä Chinakhov. Eli paikat on jo täytetty? Mutta takaa tulee haastamaan jo mitä todennäköisemmin laidassa ainakin aloittava Kent Johnson sekä SKA:n kanssa sopimuksensa päättävä Kirill Marchenko. Kukaan näistä kahdeksasta nimestä ei hyödy katsomossa istumisesta tai paikasta nelosen laidassa. Toki uudet haastajat voi ehkä kauden siellä AHL:n puolella kasvaa korkoa, mutta lähtisin siitä että vähintään toinen on NHL kamaa ensi kaudella. Yksi paikka siis olisi mielestäni raivattava TOP9 laiturien parista. Nelosen laidalla on jo muutenkin sopimuksen alla Robinson ja Danforth. Heitä haastaa näillä näkymin niin Liam Foudy kuin Trey Fix-Wolansky.

Laituriosaston yksi "haaste" on myös Aaron Portzlinenkin esiin nostama fyysisyyden / kovuuden puute. Columbuksella on selkeä painotus teknisissä ja suht pehmeissä laitureissa, mutta miten tämä sopii Brad Larsenin pelitapaan ja halutaanko meillä todella sitä että esim. Minnesota pyyhkii meillä lattiaa tiukassa fyysisessä playoffs-tyyppisessä pelissä? Tämä haaste korostuu entisestään Kent Johnsonin ja Kirill Marchenkon myötä. Toimistoltahan signattiin lihaskuula Zac Rinaldo ennen kauden alkua, mutta hän ei ikinä päässyt sinitakeissa pelaaman rokotekielteisyyden takia. Uskon että tähän asiaan otetaan uudestaan kantaa tulevalla offseasonilla.

Maalivahtiosasto on mielestäni jo hyvässä tikissä ja formussa Elviksen ja Tarasovin myötä, joista jälkimmäistä olisin mielelläni nähnyt enemmänkin tällä kaudella, mutta paha loukkaantuminen vesitti nuo suunnitelmat. Oli niissä parissa pelissä erinomainen mitä pääsi pelaamaan.

Mutta se puolustus... Osa-alue joka ei ole toiminut riittävällä varmuudella koko kautena. Siellä on ollut liian monta heiveröistä kasvuprojektia ja ihan selkeitä puutteita kauden alusta lähtien. Toisaalta jos halutaan "salaa" tankata niin silloin mennään ohuella heiveröisellä pakistolla ja tulos on taattu. Werenskin, Gavrikovin, Peeken ja Boqvistin näkisin ensi kaudellakin pakistossa mieluusti. Näistä Boqvist on isoin projekti, mutta potentiaali on niin iso että se kannattaa. Peeke ei myöskään ole valmis paketti, mutta on ansainnut paikkansa ehdottomasti eikä ole puolustussuuntaan kuitenkaan pehmeä. Nämä projektit ovat ihan tarpeeksi yhteen puolustuskuusikkoon varsinkin kun taustalta olisi tulossa kiekollinen pakki Jake Christiansen jo kohti NHL:ää. Kiekollinen, mutta puolustussuuntaan kehno Jake Bean ei minun pakistooni mahtuisi. En näe että hän yhtäkkiä hankkisi reilusti lisää lihasmassaa ja rupeaisi ilkeäksi oman pään luudaksi. Sellaista me nimittäin tarvittaisiin paljon enemmän kuin nyt nähtyä Jake Beania. Vähintään yksi laadukas oikean puolen puolustusorientoitunut pakki tarvitaan, vaikka Bean vielä jäisikin kasvua tekemään. Näyttäisihän pakisto hieman erilaiselta, jos tuohon esimerkiksi Arizona aikaisen Chychrun-Lyubushkin pakkiparin toisi.. Werenski-Peeke, Chychrun-Lyubushkin, Gavrikov-Boqvist. Kalliiksi tulisi toki siinä vaiheessa kun Gavrikoville ja Peekelle lähdetään tekemään jatkosopimuksia..

Kekäläisellä on ammuksia ja joukkueen iskukykyyn ei merkittävästi vaikuta vaikka pelinappuloina käytettäisiin esimerkiksi sellaisia nimiä kuten Texier/Nyquist, Roslovic, Bean, Robinson, Bemström, Foudy jne.

Mutta nyt se kausi tosiaan ensin päätökseen ja kesän viettoon jännittämään offseason liikkeitä!

 

[Kavanagh]

Top-9 laitureista puhuttaessa on kuitenkin haaste, jossa dynaamisia, nopeita ja kiekollisiä pelaajia ei nykyjoukkueessa ole ollenkaan rebuildista huolimatta. Jos siis puhutaan, että heidän pitäisi kärkiketjuissa vastuuta vielä kantaa. Kuka tietää millainen kesä on Sillingerillä, Tsinakovilla, Martsenkolla tai Johsonilla, mutta ei heissäkään tiettävästi Kaprisoveja tai Fialoja ole kasvamassa siinä mielessä, että olisi dynaamista kärkiosaamista jo ensi kaudella odotettavissa. Fyysisesti ei myöskään ole enää niitä hirvenkokoisia muurinmurtajia valtaamassa liikkeellään ja kovuudellaan tilaa hyökkäysalueella tai puolustusta tukiessa, joten yksi jo toimivaksi testattu play-off-pelin ulottuvuus uupuu.

Eikä laituritilannekaan ole enää niin upea, jos otetaan huomioon, että nyt ei ole jo vakiintuneita viiden miljoonan dollarin miehiä laita täynnä Bjorkstrandissa, Atkinsonissa sekä Andersonissa vaan pelkkiä läpimurtoa vailla olevia lupauksia ja toisessa päässä Nyquist ja Voratsek, joiden pelillinen anti voi nopeasti laskea, kuten se teki vaikka Hartnellilla. Eli tässäkin nautitaan enemmän aiemman joukkueen jälkimaineesta kuin hahmotellaan tulevaa. Bemström laitalupauksista esimerkiksi pelasi huippukaudet niin Ruotsissa kuin Suomessa, mutta tähän asti vahvistavuus NHL:ssä on ollut hyvä, jos nollaa vaikka varmasti organisaation odotusarvo oli, että hän sen top-9 paikan ottaa.

Noissa "ammuksissa" taas ei ole yhtään nousukiidossa olevaa pelaajaa, kuten Dano, jos unohdetaan joukkueessa jo roolia ottaneet Texier ja Robinson. Vaan ylijäämämiehiä, jos vaikka Bean olisi jo toiselle NHL-seuralle liikaa. Päälle lisäksi vaikka Boqvist, jolla on aivotärähdyshistoriaa. Domi-treidi jo osoitti, että käytännössä ilmaiselle, pisteitä tekevälle NHL-vakiopelaajalle ei ole kysyntää ellei hän ole omassa seurassaan arvostettu.

Jos niitä aiempia RFA-treidejä muistellaan niin Saadista, Panarinista sekä William Karlssonista maksettiin haluttuja avainpelaajia aina. Dano + Anisimov, Saad, Wisniewski... Ja RFA-pelaajilla on myös kenties suurempi taipumus UFA-vaiheessa vaihtaa taas joukkuetta, kun he eivät ole niin kasvaneet alueeseen ja seuraan kiinni. Pääsee Columbuksesta tietysti milloin vaan kysymällä pois, mistä tulisi kolmannen perättäisen ohimenokyntökauden yksi teema, jos jengissä on Lainetta, Werenskiä sekä Jenneriä, joille lähitulevaisuus myös jääkiekkoilijoina merkitsee.

Vaihtokaupassa pelissä olisi dynaamisten huippujen etsinnälle äärimmäisen tärkeitä ykköskierroksen korkeita varauksia. Lisäksi riskeerattaisiin vielä käänteentekevä franchise-pelaajien dräfti 2023. Ja noihin aiempiin RFA-treideihin nähden nuorten RFA-pelaajien merkitys koko liigan tasolla sekä sopimustilanne on merkittävästi muuttunut nuorena tehtyjen läpimurtojen yleistyessä ja koko RFA-kulttuurin muuttuessa. Eikä seuralla olekaan kuin tarve vahvistaa niitä kaikista arvokkaimpia tähtipelaajasektoreita... Kannattaako taas ahnehtia ja vetää tämä rebuildia vaativa retooling kahdessa kaudessa läpi vain sen vuoksi, että aiemmasta hyvästä tilanteesta haltioituneena ansaittaisiin kuvitelmissa heti päästä nauttimaankin hedelmistä. Uudella joukkueella, jolle ei identiteettiä kehittynyt tällä kaudella vaikka tässä on kuukausia jo tahkottu. Kilpailullisen kauden kestäessä ensimmäiset 10 peliä.

Sillinger on tällä kaudella ainoa lisäys, joka on rebuildin hurjiin odotuksiin ja tulevaisuuskuviin vastannut pelillään. Muilla lupauksilla se ensi kauden suorituskyky on arvoitus. Runkoa on depth chartin tasapainottamisen ja retoolingin myötä purettu veteraaneista ja core-pelaajista. Nyt lähti vielä kiekollista vahvuutta eri ketjuihin tuonut oikea sekä verrattain dynaaminen NHL-vakiopelaaja Domikin, jonka merkitys parilta viime kaudelta unohtuu. Kenties myös Roslovic heivataan, jos häneen ei olla tyytyväisiä, kun miljoonia pitäisi sopimukseensa allekirjoittaa. Eli ei tässä enää nähdäkseni ole se 2020-luvun aiempi tilanne top-ysissä. Siis ainakaan ennen kuin kukaan lupauksista ja muista futuureista ehtii edes tehdä läpimurtoaan NHL:ssä.

Kautta 2024 ajatellen miehistötilanne on verrattain hyvä, kun siinä ei tarvitsisi kuin korvata ehkä Voratsekin suorituskykyä. Voronkov toisi myös kadotettua maailmaa joukkueen kaksinkamppailuvoimaan, vaikkei se mitään etulyöntiasema enää olisikaan. Ja olisi lupauksia, jotka ovat tehneet läpimurtonsa edes keväällä 2023. Kenties huippulupauksiakin olisi löytynyt. Vaikka se olisi turhuuksien rovion rebuildissa maksanut pleijarikaudet 2021, 2022 sekä 2023. Voidaan jo tutuksi tulleen retooling-tulevaisuushattaran sijaan lohduttautua sillä väittämällä, että eipä se yleisörajoitusten vuoksi mahtavaa viihdettä olisikaan ollut.

 

[Österbacka]

Fyysisesti ei myöskään ole enää niitä hirvenkokoisia muurinmurtajia valtaamassa liikkeellään ja kovuudellaan tilaa hyökkäysalueella tai puolustusta tukiessa, joten yksi jo toimivaksi testattu play-off-pelin ulottuvuus uupuu.

Kekäläinen edelleen tykkää "isoista pelaajista".
Tähän tietoon ensi kauden joukkueessa on 6 kpl alle 185 cm pelaajaa. Boqvist, Nyqvist, Danforth, Björkstrand, Texier ja Chinakhov.
Fyysisyydestä en olisi huolissani, sillä pojista on vasta kasvamassa miehiä. Jääkiekko on pelinä kehittynyt valtavasti nopeampaan suuntaan. Itse en nää enään palaajille tulevaisuutta keiden suurin vahvuus on fyysisyys.

 

[Mängimies]

Ja jos nousukiidossa olevan Marko Danon perään haikailee, niin voi hyvillä mielin todeta nyky-Columbuksen olevan täynnä markodanoja. Pullat hyvin uunissa siis.

 

[Danko]

Kekäläinen edelleen tykkää "isoista pelaajista".
Tähän tietoon ensi kauden joukkueessa on 6 kpl alle 185 cm pelaajaa. Boqvist, Nyqvist, Danforth, Björkstrand, Texier ja Chinakhov.
Fyysisyydestä en olisi huolissani, sillä pojista on vasta kasvamassa miehiä. Jääkiekko on pelinä kehittynyt valtavasti nopeampaan suuntaan. Itse en nää enään palaajille tulevaisuutta keiden suurin vahvuus on fyysisyys.

Laitureiden osalta ongelmaa ei tosiaan välttämättä edes ole olemassa ja jos pelitapa palvelee teknisesti taitavia ”ei-niin-fyysisiä” laitahyökkääjiä ja sama toisinpäin, niin asiaan ei tarvitse puuttua.

Henkilökohtaisesti ehkä nelosen laitaan ottaisin lihamyllyosastoa ja top9:ssä olisi kiekollisesti osaavampaa tekijää.

Pakistoon sen sijaan tosiaan mahtuu 1-2 fyysisesti valmista puolustusorientoitunutta peluria. Playoffs-kiekko vaatii sitä ja sinnehän tämäkin joukkue tähtää jo lähivuosina. Mallia voi ottaa vaikka Tampasta.

 

[Kavanagh]

Kekäläinen edelleen tykkää "isoista pelaajista".
Tähän tietoon ensi kauden joukkueessa on 6 kpl alle 185 cm pelaajaa. Boqvist, Nyqvist, Danforth, Björkstrand, Texier ja Chinakhov.
Fyysisyydestä en olisi huolissani, sillä pojista on vasta kasvamassa miehiä. Jääkiekko on pelinä kehittynyt valtavasti nopeampaan suuntaan. Itse en nää enään palaajille tulevaisuutta keiden suurin vahvuus on fyysisyys.

Fyysisyys on siis tässä kontekstissa hirvimäistä kaksinkamppailuvoimaa ja nopeutta, jota lähti NHL:n kärkipäätä näiden (+varmojen maalien) hyvin harvinaisina yhdistelminä olevissa Andersonissa ja Duboisissa hurjasti. Kovaotteisilla veteraaneilla, kuten Foligno ja Savard oli sitten perinteisempää fyysisyyttä tarjottavana, mitä on ylipäätään vertailussa edes mahdollista korvata toisin kuin noita ensimmäisiä pelaajatyyppejä, joita kukaan muu kuin Kekäläisen Columbus ei edes myy.

Kuten Danko viittasi edellä nyky-Columbuksen keveys ja kaksinkamppailukyvyn puute 2010-luvun joukkueisiin nähden on ollut jo yleinen puheenaihe Pohjois-Amerikassa. 2024 on saapumassa Voronkov, joten mahdollisesti tässä menee pari kautta ilman että jengissä on yhtään muuta rautaa kuin kapteeni Jenner.

Danon vaihtoarvossa huomioitiin siis se superkuuma kevätkausi, jossa tämä oli osa yhtä sen ajan parhaista ketjuista tulokkaana. Mikä on kovempi näyttö noissa piireissä kuin että painat hyvän kauden jossain muualla. Kun ei se kauheasti välttämättä merkitse, josset samaan pysty piakkoin NHL:ssä. Laittaahan Jampe Kekäläinenkin luiskaan lupauksia, jotka eivät nopeasti pysty ottamaan kaavailtua NHL-roolia.

Ellei viimeisissä peleissä ala tapahtumaan, yhdelläkään lupauksista tai muista pelimerkeistä ei ole kesään mennessä lähelläkään vastaavaa hypeä kuin pisteitä ja maaleja tehneellä Danolla tuolloin oli.

Eli ainoa arvokas ja realistinen asset vaihtaa on ykköskierroksen varausvuorot. Tai Texierillä olisi arvoa, mutta onko häntä nyt järkeä vaihtaa, jos on tässä lupausryhmässä ainoa, jolta voisi kaudella 2023 odottaakin kärkiketjujen vahvistavuutta.

Hyvän NHL-uran mahdollisesti tekeviä lupauksia olisi kauden 2023 joukkueen vahvistajiksi tyrkyllä Sillinger, Tsinakov, Martsenko, Johnson sekä ulkokehällä Foudy ja mysteerihyökkääjä Fix-Wolansky. Neljällä ensimmäisellä on vaihtoarvoa, mitä vain Sillinger on buustannut onnistumalla NHL:ssä. Aika pian hänellekin heistä onnistuneimpana tulee kausi 2023 play-offseineen, jos tämä on tosiaan se aikataulu, johon joukkue on itsensä kuulemma jo pelannut ottamalla 6-0 pataan vähän väliä ja tippumalla kilpailullisista peleistä noin 60 kierrosta sitten ilman että vieläkään olisi uutta pelisapluunaa löydetty.

Domin lähtö myös hävitti yhden varman top-9 hyökkääjän, jota voi tietysti neloskentässäkin hyödyntää, kuten sillä Hartnellin ja Gagnerin huippukaudella, jolloin nelonen dominoi pelit Blue Jacketsin eduksi.

Jos muistaa kuinka kauan sitä ennen kesti korvata nopean ja fyysisen MacKenzien suorituskyky nelosessa muistaa myös D'amigon, Cracknellin sekä Motten.
Eli tässäkin aliarvioidaan kuinka helppoa kilpailullinen top-9 on lopulta koota, jos neloseenkiin menee vuosia löytää onnistujia. NHL:ssä, kun pystyy pelaamaan ilman, että vahvistaisi joukkuettaan. Ja kääntäisi niitä pelejä joko omin teoin tai kollektiivina NHL-pelissä osoitetuilla vahvuuksilla.

Dano-Wennberg-Hartnell oli toisiaan täydellisesti täydentävä ketju, jossa kaksi jälkimmäistä pelasivat lyhytsyöttöpeliä. Hartnell jopa vihollisen maalin edessä ja koko maalin edustalla sekä ympärillä, mikä ei esimerkiksi ole Laineen tai Voratsekin peliä. Eikö tarvitse ollakaan, mutta kai jengissä olisi hyvä olla tällaisiakin pelaajia, jotka pystyvät ylipäätään pelaamaan kaikista puolustetuimmilla sektoreilla. Jenner siinä keskellä onkin toiminut vaikkei niin vahva luistelija ole kuin hukatut. Dano oli omassa ketjussaan verrattain räjähtävä, suoraviivainen, härkämäinen etenijä, joka sai kiekkoa maaliin sen kevään.

 

[bebeto]

@Kavanagh minä muistelisin että Hartnell on jo lopettanut joten hänen peräänsä ei kannata haikailla kuten ei kannata Venäjän imperiuminkaan. Kekäläinen on tehnyt Columbuksen GM:na erinomaista työtä ja hänellä on omistajien täysi tuki takanaan.

 

[Kavanagh]

Voidaan tietysti katsoa tulevaisuuteenkin aiempien vahvuuksien hahmottelun sijasta, mutta omassa kristallipallossani ei valitettavasti näy, että kaudella 2023 olisi kovin kaksinkamppailuvahva tai erityisen nopea ja dynaaminen joukkue näillä näkymin kasassa. Keskipitkällä aikavälillä hyviä NHL-jääkiekkoilijoita on lupauksissa kenties, mutta onko sitten ykköskentän kykyjä. Ja auttaako, jos Kent Johnson tekisi todellisen läpimurtonsa vaikka 3-5 NHL-kaudessa. Kolme kauttakin, kun on varmaan parasta, mitä voi odottaa ylipäätään keneltäkään, joka ei ole aivan suvereeni maailmanhuippu eli heti vahvistamassa joukkuettaan vaikkapa Barkov juniorin lailla.

Kaudella 2013 olisi ollut yksi strateginen vaihtoehto uudelle GM:lle luovuttaa kausi ja tankata dräftissä, jossa oli kolme franchise-pelaajaa tarjolla. Vedettiinkin loppuvuosikymmen joukkueella, jota täällä vielä Duboisin lähdön aikaan viitaten on kaikessa katkeruudessa kuvailtu keskinkertaiseksi. Vaikka se identiteetti ja vanhempi ryhmä oli jossain välissä NHL:n neljänneksi runkosarjavoittoja muutamaan vuoden vertailussa ottanut nippu.

Ei nähdäkseni ole realistisia reittejä RFA-huippuvaihtoihin, joilla tuotaisiin todellisia vahvistuksia sisään. Mieluummin katsoisin ne ykköskierroksen varausvuorot.

Mitä Kekäläisen sopimusturvaan tulee, niin 15 vuotta olisi pitkä aika GM:lle. Kovin kauaa ei Columbuksessakaan harvinaisen passiivinen, hands off-omistajaperhe kuitenkaan katso meininkiä, jos seura jatkaakin täydellisiä ohimenokausia. Reagointiinhan siellä tuomalla esimieheksi takaisin J.D eli John Davidson, joka on Jarmon ystäviä, mutta voi hän olla myös vaikkapa Rick Nashinkin ystävä, jos tausta tarvitsisi uutta ääntä. Sopimusta on kuitenkin kauteen 2025 asti, eli 2024 ehtisi vielä oikaisemaankin. Ellei sitten tule ahnehdittua rebuildin nopeuttamista kesäsiirroilla, joista annetaan taatusti kaikki kunnia GM:lle, jos myydään helpoksi vastukseksi osoittautuneen nykyjoukkueen tulevaisuutta. Vaihdossa tullessa pelaajia, joista ei olisi nyt sen suuremmin iloa pleijarihaaveille sen enempää kuin vuonna 2025.

Jos joukkue ei kaudella 2023 osoita vahvuuksia tai ota voittoja niin ei se ole kellekään niin kivaa kuin tässä vaiheessa, jossa lohdutellaan, että kohta alkaa taas tapahtumaan. Laineella, Werenskillä, Sillingerillä tai Jennerillä ei myöskään ole kauheasti syytä olla laittamatta trade requestia kehiin, jos koostumuksensa ei menesty, kun muissa organisaatioissa jo menestytään.

Pleijarijoukkueen tai contenderin rakentaminen lie huomattavasti vaikeampi haaste kuin mitä Jampe retooling-juhlapuheissa toi ilmi tai mitä täällä annetaan ymmärtää. Kun ei tunnu minkäänlainen suorituskykyn korvaaminen huolettavan vaikka puoli jo menestynyttä, play-off-peliin kuin rakennettua joukkuetta on koko identiteettijatkumoa myöten hukattu. Minä taidan vastaavasti arvostaa Kekäläisen työtä paljon enemmän, jos superkesien 2021 ja 2022 siirtoliike vailla huolen häivää riittää siihen, että tästä taiotaan taas edes uskottava ja kilpailullinen jääkiekkojoukkue. Jo heti ensi kaudella vielä vaikka nyt tulee lunta tupaan säännöllisesti, joukkueemme ollessa todella helppo vastus kelle vaan.

2024 kuulostaa siis huomattavasti uskottavammalta jo, kun annetaan lupauksilla edes vähän aikaa ottaa sateentekijän roolia. Ja joukkueeseen saattaisi jollain ilveellä eksyä dynaaminen, moderni jääkiekkoilija megavahvistukseksi. Mitä en siis aivan auttamatta tapahtumana ilmiönä pitäisi vaikka kynnettäisiin, kun aika harvassa on ikäluokkiensa uskottua kärkeä varattaessakin sellaiset käänteentekevät lupaukset lopulta. Onnistuessaankin huipusti varattaessa huipulla se varauksen meininki voi mennä yhtäkkiä ihmeelliseksi fleguiluksi, kuten vaikka supersentteri Ryan Johansenilla. Joka ei myöskään ole (finaaleja vaille?) erityisemmin play-off-menestystä ole päässyt maistamaan vaikka onkin pelannut koko uransa jo nousussa olevissa organisaatioissa. Vertailun vuoksi nyky-Blue Jackets ei ole vastaavassa huippupelaajien tukemassa nousussa ollut kuin humalaisissa haaveissa.

 

[Danko]

Viimeiseen viiteen peliin 0-3-2. Jennerin, Werenskin ja Texierin poissaolot näkyy. Eikä ole terävintä kiimaa pelaamisessa kun playoffs-paikka karkasi. Kaksi viimeisintä tappiota meille tarjoillut Islanders nousi jo edelle (tasapisteissä) ja sijoitus on tällä hetkellä idän kymmenes. Jos pitäisi lähteä veikkaamaan niin tuo on todennäköinen lopullinen sijoitus, koska matkaa on alaspäin Detroitiin reiluhkosti ja toisaalta nyt ohi kiilannut Islanders tuntuu olevan hyvässä vireessä.

Tällä hetkellä olisi draftista tarjolla ensimmäisen kierroksen pickit 7. ja 12. Olettaen ettei rouva fortuna muuta sijoituksia suuntaan tai toiseen. Kyllä näillä tulevaisuuden pelimiehet saadaan vaikkei ennakolta vahvin drafti ole tulossakaan. Jostain syystä toivon että suomalaiset Kemell ja Lambert skipataan draftissa, vaikka usein suomalaisia tulee fanitettua muistakin jengeistä.