Columbus Blue Jackets 2021–2022 – uutta nousua rakentamaan

  • 322 170
  • 1 263

Noppa10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Jarmo Kekäläinen on ollut ainoa GM, joka on kymmenen viime vuoden aikana treidannut Josh Andersonin. Eli ei tuollaisia nopeita (!) pleijarityylisiä pelaajia treidata.

Muuhun viestiin en enää jaksa ottaa kantaa, kun et edelleenkään kykene katsomaan asiaa oman Anderson-kuplasi ulkopuolelta. Oletko aidosti sitä mieltä, että sinä olet oikeassa ja ihan kaikki muut ketjuun kirjoittaneet (+muu kiekkomaailma) väärässä..?

Lainattuun kohtaan sen verran, että sitä Pierre Engvallia ei olla treidattu vielä kertaakaan. Liekö kyseessä sitten vielä Andersoniakin isompi timantti, jos kerran se treidatuksi joutuminen on joku mittari tässä.
 

Kavanagh

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Pierre-Hur taklaa noin kolmasosan Andersonin taklausmääristä, joten onkohan hän Ruotsin iso-Josh Anderson. Engvallilla on yksi 15 maalin kaksi ja onko ollut vielä häviämässä andersonittomalle Columbuksella sarjaa.

Sitä ei tarina kerro. Tehokkaasti unohtuu, että kokoonpanossa jopa edukseen esiintyminen ei lupauksille vielä avaa tietä tähtiin. Aika poikkeuksellinen lupausyhdeksikkö on siis koossa, jos kaikki breikkaavat ja vielä isosti, kun 15-30 maalia kaudesta toiseen on jo useimmille suomalaisille olympiajääkiekkoilijoille utopiaa. Vai montako ovat veljet Tolvanen ja Kakko tehneet ja tekemässä.
 

Naamavelli

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Mont Real ei aloita rebuildiaan samasta virheestä.
Miksi Mont Real oli viime kaudella finaalissa ja tällä kaudella pohjilla? Miksi Mont Real on Columbuksen edellä ensi kaudella?
Mikä juttu tää Mont Real on?

On jotenkin aivan täysin absurdia nostaa Josh Anderson sille jalustalle mille olet sen nostanut.

Colum Bus tulee pärjäämään aivan hyvin ilman häntäkin. Usko pois.
 

Danko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Columbus Blue Jackets
Kausiarviot jatkuu puolustajien osalta. Tässä osa 1/2.

Puolustajat 2021-2022

Puolustus oli kauden 2020-21 jälkeen isoin kysymysmerkki tähän kauteen lähdettäessä kun joukkueesta olivat lähteneet niin David Savard kuin Seth Joneskin. Siinä on aiemman puolustuksen oikean puolen molemmat top4 puolustajat, jotka kellottivat illasta toiseen isoja minuutteja. Werenskistä sementoitiin jatkosopimuksen myötä puolustuksen ykkösnimi ja veturi. Uusina kavereina tuli kesällä raakileet Adam Boqvist ja Jake Bean. Aiemmin hyvin minimaaliselle vastuulle jääneelle Andrew Peekelle luvattiin kunnon näytönpaikka. Lienee sanomattakin selvää että haasteita oli luvassa ja kysymysmerkkejä ilmassa.

Zach Werenski (LD) "A" 68 peliä, joissa tehopisteet 11+37=48. Jäähyminuutteja 22. Plusmiinus monen muun tapaan miinuksella 15 pykälää. Ankkuroi ykkösylivoimaa (4+10=14 pistettä ylivoimalla) ja pelasi paikoin jopa liikaa peliaikakeskiarvon ollessa kaudelta 25.40 minuuttia per peli. Teki niukasti oman uuden piste-ennätyksensä. Kärsi kauden aikana 1-2 aivotärähdystä sekä yhden leuka-vamman ja vielä kauden lopussa nenä murtui kimmonneesta kiekosta. Epäonnea oli siis matkassa ihan riittämiin. Werenskin poissaolo vaikutti yllättävänkin paljon puolustuksen tasoon. Toivottavasti selviää vähemmillä ruhjeilla jatkossa. Pelasi vielä tämän kauden aiemmalla halvemmalla sopimuksella, mutta ensi kaudeksi astuu voimaan uusi kalliimpi sopimus 9,583,333 M cap hitillä. Sopimuksen alaisena 2027-28 kauden loppuun asti. Jatkossakin puolustuksen liideri ansaitusti.

Vladislav Gavrikov (LD) 80 peliä, joissa tehopisteet 5+28=33. Jäähyminuutteja 68 mikä on selkeä korotus aiempaan. Plusmiinus pakkasella vain 3 pykälää, vaikka ottaa usein vastaansa vastustajan parhaat hyökkääjät ja paikkaa ympärillä olevien nuorten virheitä. Puolustuksen isähahmo 26 vuotiaana ja yksi tärkeimpiä lenkkejä kantaen isoa roolia erityisesti alivoimalla. Peliaikakeskiarvo 22.17 minuuttia per peli. Teki oman uuden piste-ennätyksensä selkeällä erolla aiempaan vaikka ei pelaa käytännössä ollenkaan ylivoimaa. Taklauksia 124, blokattuja laukauksia 138. Erityisesti sijoittuminen ja mailapuolustus erinomaista luokkaa. Isona karhuna jaksaa parhaiten painia ja vääntää näistä puolustajista. Sopimusta jäljellä enää vain ensi kausi 2,8 M cap hitillä. Toiveissa jatkosopimus nyt kesällä koska kaikki puolustajat ei vaan voi olla köykäisiä kikkapoikia!

Jake Bean (LD) 67 peliä, joissa tehopisteet 7+18=25. Jäähyminuutteja 26. Plusmiinus pakkasella 5 pykälää. Puolustuksen vajauksen vuoksi pelasi kauden alkupuolella Werenskin vierellä puolustuksen oikealla puolella. Peliaikakeskiarvo 20.34 minuuttia per peli. Otti vastaan aiempaan uraansa nähden selkeästi isomman rooliin. Tätä ennen oli NHL-tasolla Carolinassa keikkunut 6.-8. puolustajan rooleissa. On kiekollisesti ihan hyvä ja suoriutui kaudesta ihan hyvin. Rooli vain oli liikaa Beanille ainakin tässä kohtaa uraansa. Hänen tarvitsee vielä kehittyä varsinkin fyysisesti jotta jaksaa vääntää NHL-tasolla puolustuspäässä. Ruuti tekisi jalkoihinkin hyvää, sillä nopeus on nähdäkseni keskinkertaista. Veto on hänellä ihan hyvä ja se näkyi tällä kaudella 7 maalin muodossa. Toivottavasti rooli on ensi kaudella kolmosparissa, joka kertoisi siitä että pakisto on paremmin tasapainossa. Kesällä tehtyä jatkosopimusta jäljellä vielä seuraavat kaksi kautta cap hitillä 2,333,333 M, jonka jälkeen edelleen RFA.
 

Danko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Columbus Blue Jackets
Kausiarviot puolustajista osa 2/2.

Adam Boqvist (RD) 52 peliä, joissa tehot 11+11=22. Jäähyminuutteja 12. Plusmiinus pakkasella 11 pykälää. Vasta 21-vuotias puolustaja tuli Chicagosta Seth Jones treidissä ja pelasi nyt ensimmäisen kauden Columbuksen riveissä. Peliaikakeskiarvo oli 17.03 minuuttia ja laukaisuprosentti oli jäätävä 17,2%. Kiekollisesti taitava offensiivinen pakki oli pitkälti sitä mitä odottaa saattoi. Tehothan on kovat kun ottaa pelimäärän lisäksi huomioon sen ettei Boqvistia nähty ensimmäisessä ylivoimanipussa juurikaan. Hyvät vaistot ja veto sekä pelirohkeus tuottavat tulosta hyökkäys suuntaan. Kehitystä tarvitaan puolustuspelin jämäköittämisessä ja tässä suuressa osassa on kehittyminen fyysisesti. Tärkeä kesä edessä senkin suhteen. Tarvitsee myös uuden sopimuksen kesällä, sillä hänen Entry-Level Contract tuli päätökseensä. Boqy tarvitsee suojeltuja peliminuutteja todennäköisesti myös lähitulevaisuudessa ja pakkiparikseen Gavrikovin kaltaisen varmistajan.

Andrew Peeke (RD) 82 peliä, joissa tehot 2+13=15. Jäähyminuutteja 60 ja plusmiinus pakkasella 14 pykälää. Aiemmin NHL-urallaan 33 peliä pelannut Andrew Peeke vastasi huutoon tällä kaudella pelaten täyden runkosarjan 82 peliä. Peliaikakeskiarvo 21.29 minuuttia. Taklauksia 191 ja blokattuja laukauksia 169. Yksi positiivisimpia yllätyksiä koko joukkueessa. Otti paikkansa joukkueessa vastaten tarpeeseen fyysisestä peruspakista. Isoja minuutteja alivoimalla ja varmistavammassa roolissa. Loppukaudesta pitkän pätkän Werenskin vierellä ykkösparissa. Kiekolliset taidot rajalliset, mutta pelaa roolinsa hyvin. Taklaa eikä ota taka-askelia nujakoissa. Ideaali pelipaikka olisi kolmosparissa, mutta nuoressa puolustuksessa rooli saattaa olla Werenskin vierellä jatkossakin. Halpaa sopimusta jäljellä vielä ensi kausi, sen jälkeen ansaitsee palkankorotuksensa.

Dean Kukan (RD) 41 peliä, 3+8=11. 16 jäähyminuuttia. Plusmiinus -2. Peliaikakeskiarvo 16.18 minuuttia. Ihan mukiinmenevä paikkaaja. UFA:na mitä todennäköisemmin ulos.

Gabriel Carlsson (LD) 38 peliä, joissa tehot 2+7=9. Jäähyminuutteja 10. Plusmiinus +6. Peliaikakeskiarvo 12.16 minuuttia. Entinen ykköskierroksen varaus ei vaan saa itselleen raivattua kunnon roolia. Roikkuu kokoonpanon rajamailla. Jo 25-vuotias ja koko NHL uralla pelejä 75. Joko luovuttaa vai luovuttaako Blue Jackets hänen suhteen?

Gavin Bayreuther (LD) 43 peliä, joissa tehot 0+8. Jäähyminuutteja 22. Plusmiinus tasan 0. Peliaikakeskiarvo 13.03 minuuttia. Varapakki, sopimuksen alla myös ensi kauden.

Jake Christiansen (LD) 8 peliä, joissa tehot 1+0=1. Jäähyminuutteja tasan 0. Plusmiinus +1. Peliaikakeskiarvo 9.46 minuuttia. Loisti AHL-tasolla. Hänenkin pitää vielä parantaa puolustuspeliään päästäkseen paremmin kiinni NHL-peleihin. Kiekollista potentiaalia on. Sopimuksen alla myös ensi kaudella.

Nick Blankenburg (RD) 7 peliä, joissa tehot 1+2=3. Jäähyminuutteja 4. Plusmiinus pakkasella 3 pykälää. Peliaikakeskiarvo 17.34 minuuttia. Yllättävä yliopistolöytö ansaitsi alusta asti paikkansa joukkueessa. Larsen kehui Nickya kovasti ja sanoi olevansa vakuuttunut tavasta jolla Blankenburg jääkiekkoa pelaa. Hän on pienikokoinen, mutta ei kumartele ketään. Taklaa paikan tullen kovaa ja omaa hyvän luistelun myötä avuja myös hyökkäyspäähän. Ihanan monipuolinen. Hyvä löytö tähän puolustukseen. Toivottavasti jatkaa siitä mihin tämä kausi jäi. Pelejä alla kuitenkin niin vähän tällä tasolla että pystyy toki vielä parantamaan. Tuli loppu kauden "koesopimuksella" sisään. Saa varmasti jatkosopimuksen kesällä.

Scott Harrington (LD) pelasi myös muutaman pelin ylhäällä, mutta muuten AHL:n puolella. Hänen sopimuksensa loppuu tähän kauteen.
 
Viimeksi muokattu:

Kavanagh

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Jos menet lukemaan vaikka Hfboardsia Columbus-osiota, the Athleticin Columbus-beat writeria tai ylipäätään Columbuksen Twitter-verseä, niin kenties yllättää, että vaikkapa Josh Andersonia arvostetaan ihan yhtä lailla sekä joukkueen uusi identiteetti ja koostumus arveluttaa. Yhteistä on toki, että sielläkin on melko uhkakuvaton suhtautuminen lupauksiin ja futuureihin, vaikka Foudystä ja Bemströmistä esimerkiksi tehtiin pikainen luopuminen. Erona on, että siellä jengi keskimäärin pystyy sanomaankin jotain asian tiimoilta esimerkiksi pelaajien ominaisuuksista, eikä käydä vain nimimerkkikeskustelua lällättely edellä. Kukin taaplaa tyylillään.

Nykyhyökkääjistön löysä koostumus rekisteröitiin ensimmäisenä Hfboardsilla, joten se ei ole varsinaisesti oma keksintöni. Esimerkiksi Pate Laineen viimeisimmässä pressissä kysyttiin juuri, kuinka hyökkääjistö voisi tukea puolustusta paremmin.

Eli nämä on aikalailla valtavirtaa ympäristössä, jossa seuran seuraaminen on harrastus. Siellä ei myöskään pyöritetä narratiiveja, joissa GM on aina voittoisa ja Suomesta, joten ajatuksilla on liikkumatilaa. Jarmo Kekäläinen on kuitenkin ansiotekojensa ohella niitä harvoja generalmanagereita, joka on viimeisen 10 vuoden aikana onnistunut räjäyttämään kasaamansa rungon alkutekijöihinsä RFA-sopimusneuvotteluissa, joten miksi tätä viestiä pitäisi koti-Suomessa sensuroida. Puhveli Sapelit Eichel-tutinoissaan on se toinen organisaatio, jolta onnistui nuoren rungon räjäyttäminen ja tähtipelaajan hukkaaminen.

Mikään pakko ei ollut kikkailla sopimussyksynä. Kuten ei ole tänäkään kesänä pakko hakea pikaretoolingia kauppaamalla esimerkiksi ykkösvarausvuoroja vaihdossa RFA-pelaajiin, joiden sitoutuminen voi olla luokkaa Panarin. Tämä kausi ei kuitenkaan kasvattanut oikein kenenkään muun kuin Sillingerin vaihtoarvoa, kuten Danon tulokaskausi, joten vaikea on ennakoida, että jostain saapuisi ratsuväkeä pelastamaan se hyökkäysyhdeksikön koostumus kaudeksi 2023. Todella harvinaista on löytää käänteentekeviä pelaajia tai identiteettipalasia, kun vuosittain dräfteissäkin on tarjolla vain muutama eroa muihin todella tekevä pelaaja.
Kun pelkkä pelaaminen top-ysissä ei ole se juttu vaan pitäisi tehdä piste-eroakin muihin joukkueisiin teoillaan.

Jotakin varmaan kertoo, että sen Domi-treidin löysästi hokijargonilla perustellun ylivahvan laidan hyödyntämisen keskustan tasapainottamiseksi huithapelilla jälkeen Columbuksen pro scoutingia johtaa nyt Josef Boumedienne, jolla on ylipäätään näyttöjäkin pro skoutingista osana kilpaurheilua Rauman Lukossa. Jossa oli vertailuksi käänteentekijöitä (Danforth) ja ylipäätään pelillinen ajatus, jolla luotiin kilpailuetua. Kekäläisen uusi joukkue ei ole mikään jalkapallosta tuttu 2010-luvun ultrakarvaavan Red Bull-joukkueen konsepti, jossa nuoret tähdet pelaavat tiensä kaavamaisesti huipulle. Paljon voimallisemminkin olisi siis Columbusta voinut muovata tämän kymmenen vuoden ajan, jos olisi tavoitteena Jukka Jalosen tai Pekka Virran tavoin hakea pelillistä kilpailuetua. Pienelle seuralle identiteetti, kun on vielä tärkeämpi kuin vaikka Rangersille, joka voi milloin vaan ostaa sen tulevaisuuden huomattavasti futuureja varmemmista palasista. Vai minkä takia ikäluokkansa absoluuttista kärkeä olevat Lafreniere ja Kakko voivat epäonnistua vastaamaan odotuksiin, kun taas Martsenko, Tsinakov, Foudy ja Bemström eivät.

Iso ja fyysisiltä ulottuvuuksiltaan sarjan paras Duboisin, Jennerin, Andersonin ja Voronkovin joukkue snaippereilla olisi nähdäkseni ollut enemmän ja heti kilpailuetua tuottava yhdeksikkö kuin 300 omiin tiputellut snaipperijoukkue, jossa on lähinnä laukaisutaitoa ja ajatus futuureista. Koita siinä sitten yhä enimmäkseen perustaitoisilla hyökkääjillä taitokiekkoa pelata tähtisikermiä vastaan, jos joukkueen peli ei murra vastustajan puolustusta tai oikein kukaan pysty sota-alueella pelaamaan. Kevyellä, helposti voitettavalla jengillä kelpaa lähteä NHL-play-offs-sarjoihin, vaikka ei ole purua päästä välttämättä edes pleijareihin. Sen sijaan, että joka vaihdossa olisi hirven kokoisia, joista osa vielä nopeita, maaliahneita pelureita heittää kehiin yhtäkkiä vankilasäännöillä pelattaessa. Mikä oli se aiempi Columbuksen jatkumo ja uusi identiteetti.

Mikä on se uusi Columbuksen identiteetti taas on kysymys, johon vielä mennyt kausi ei tarjoillut vastausta, eikä seuraavakaan näillä näkymin, kun se menee odotellessa, että joku näistä lupauksista ylipäätään breikkaisi läpi ensinnä esimerkiksi puolitähdeksi top-kutoseen. Mihin siis lahjakkaillakin pelaajia voi mennä kausia ilman, että hetkittäinen tähdenlento vielä edes vakiinnuttaisi tasoa edes top-kutosta vahvistavaksi pelaajaksi.
 

Kavanagh

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ryhmästä Martsenko, Bemström, Tsinakov hän taitaa olla lähimpänä NHL-läpimurtoa tasollisesti.

Jos otetaan se Columbuksen kauden 2013 vahvuus eli keskiakseli tarkasteluun siinä kuviossa oli Dubinsky ja Anisimov. Eli komeat NHL-urat ennen ja jälkeen tehneet, jo paikkansa vakiinnuttaneet, verrattain kaksinkamppailuvahvat sentterit.

Minään vahvana keskushyökkäyksenä sitä ei pidetty, mutta olipahan Johansenin ykkössentteriyttä tukemassa puolustusvahva keskilinja (MacKenzie nelosessa) +-etuliitteisiä vahvistuksia omiin ketjuihinsa suhteessa vastustajaan. Eli hyvä tilanne, jolla oli mahdollista kilpailla.

Nyt tuntuu olevan fantasiat sitä luokkaa, että Columbus olisi post-Wennberg+Milano+Carlsson niin maaginen dräftäämään, että nuokin lupaukset olisivat auttamatta tulevalta tasoltaan lähestulkoon Venäjän maajoukkueen kärki-iskijöitä. Vertailussa myös Suomen kärkilupauksiinkin mitä ihmeellisimpiä lupauksia, kun 15-30 maalia vakiinnutetaan tasoksi viiden miljoonan dollarin vanhaa rahaa esityksellään NHL:ssä ansanneita vahvistuksia voimallisemmin.

Jos Kakko ja Lafreniere jo piiputtaa, niin on aika toiveikasta manifestoida, että Columbuksen laitalupaukset tekevät auttamatta äärimmäisen komeat top-6-urat. Tai Bemströmin, Davidssonin ja Foudyn suhteenhan luovutettiin jo täällä, kuten varmaan Nick Robertsonin kanssa Torontossa on tehty. Siinä mielessä ei siis ole tulosvastuuta, kun dräftistä saa väkisin uuden lupauksen entisen tilalle. Ellei niitä varausvuoroja lähdetä nyt tänä kesänä hukkaamaan, kuten aiempia onnistuneita ja NHL-läpimurtonsa jo tehneitä omia varauksia.

Kauden lopun pressissä Lars olisi heitellyt ilmaan ajatusta, että kesällä uusi sekoitus olisi mahdollinen. Jampe sanoi samaa jo talvella, kun joukkueen kaksinkamppailuvoima paljastui olevan aivan eri ääripäätä sen sopimussyksyn huippunäkymiin verrattuna. Eli liikaa ei kannata nyky-yhdeksikön supertähtiin (Ville ja Supertähdet Viasatin studiossa) ehtiä kiintyä, kun ajan luuta lakaisee joko löysät tai löysiä kokoonpanoon lisänneen GM:n ja valmennuksen.

Siltä osin siis kuulostaa hyvältä, että retooling jatkuisi. Kunhan vaan ei ihmissuhdepuolta luhisteta tälläkin kertaa, kun mahdollisesti läpilyöviå lupauksia pitäisi aika nopeasti sitouttaa. Mihin auttaa menestys enemmän kuin kolmas surkea ponneton kausi putkeen.

Atkinsonin kaltaisen kulttuurisotilaan treidi oli siltä osin jo vaarallinen vaikka hän oli tiettävästi The Athleticille vuotanut Pate-kritiikkiä kopista, mistä tulikin palkkioksi äkkilähtö syntymäpäiväjuhlilta. Exemplifioiko nykykoostumus siis todellakin Blue Jackets-hokia. Vastaus on ei ja hyvä nyt että edes Jarmo Kekäläinen jakaa samat huolet, kun hänellekin Columbuksen kilpailukyvyn palauttaminen on se juttu lopulta. Jo oman työpaikkansa ja voittounelmansa tähden.

AIna ei voi voittaa. Ei edes joka päivä. Pelätä saa, muttei passivoitua. Tiukka kiinnittäytyminen aasinhattuun näkökulmana ei ole muutoksen todennäköisyyksien hahmottelussa sen voittoisampi kuin nykyjoukkueen koostumus. Joka tärkeimmillä voittotodennäköisyys-sektoreilla pelasi Blue Jacketsiä 15 vuotta ajassa taaksepäin, mihin Jampe nyt keväällä on viitannut lausumalla ettei Lumbukselta halua 5-4 -pelejä enää.

Vaan olla taas edes vastus.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Nyt tuntuu olevan fantasiat sitä luokkaa, että Columbus olisi post-Wennberg+Milano+Carlsson niin maaginen dräftäämään, että nuokin lupaukset olisivat auttamatta tulevalta tasoltaan lähestulkoon Venäjän maajoukkueen kärki-iskijöitä. Vertailussa myös Suomen kärkilupauksiinkin mitä ihmeellisimpiä lupauksia, kun 15-30 maalia vakiinnutetaan tasoksi viiden miljoonan dollarin vanhaa rahaa esityksellään NHL:ssä ansanneita vahvistuksia voimallisemmin.
Onhan sieltä tullut Kekäläisen aikana Björkstrand, Merzlikins, Gavrikov, Nutivaara, Werenski, Dubois, Peeke, Texier ja Sillinger vahvasti mukaan joukkueeseen. Noista joitakin pelaajia on vaihdettu pois erinäisistä syistä, mutta katsomalla pelkästään noita epäonnistuneita varauksia saadaan aina näyttämään GM huonolta. Nyt sitten ennenkuin on kunnolla edes katsottu jotain pelaajia olet käytännössä dumannut Tsinakhovin, Johnsonin ja Ceulemansin. Olenhan minä itsekin tottunut lievään pessimismiin Detroitia seuratessani, mutta yleensä odotan pari vuotta ennenkuin haukun joukkueen varaukset.
 

Noppa10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Olenhan minä itsekin tottunut lievään pessimismiin Detroitia seuratessani, mutta yleensä odotan pari vuotta ennenkuin haukun joukkueen varaukset.

Niinpä, ja nyt on vielä kyseessä sellaiset ukot (pojat), joita oikeasti asiantunteva kiekkoskene pitää tekijämiehinä. Tokihan yksittäisellä Jatkoajan nimimerkillä on varmasti heitä parempi näkökulma asiaan..

Kovasti tulee kirjoitustyylistä mieleen eräs taannoin palstalla vaikuttanut D-kirjaimella alkava nimimerkki, ja se ei ole kunnianosoitus ketään kohtaan joutua verrattavaksi tähän nimimerkkiin.
 

Kavanagh

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Eiköhän se pointti ollut enemmän siinä, että nykylupauksiin suhtaudutaan hyvin hattaraisesti. Kritiikki taas säästetään moneen noita väkevämmät uratkin tehneisiin. Ensimmäisillä on ihmeellistä potentiaalia, joilla kokoonpanosta väistyy parhaimmillaan 15-30 maaliin primen pelaajia. Joilla se urakiito on siis ollut melko hurjaa, kun voi puhua dräftiensä parhaista vahvistuksista jopa. Eikä siis vaikka keskiverto-NHL-hyökkääjästä, joka on hyvin kova saavutus jo vaikkei kovin kummoinen vahvistus kellekään.

Lupaukset eivät välttämättä lisää Columbuksen yhdeksikön voittoja tulevaisuudessakaan. Ellei siis yksilö breikkaa todella. 10 vuoden ajalta keksit esimerkiksi neljä joukkuetta vahvistanutta hyökkääjää, joista Sillingerin ja Texierin urahuippujen suhteen se ei välttämättä aivan niin selvä peli ole vielä.

Onnistunut varaus ei ole yhtä kuin auttamaton vahvistus, kun sinulta esimerkiksi jäi lähtökohtiin nähden verrattain komean uran luonut Wennberg listalta tai muualla tällä kaudella pienesti breikannut Milano.
Eli taas unohtui inhimillisyys, kun oli pakko pakottaa se ajatus Kekäläisen voittamattomuuteen. Vaikka tältä on samalta päivältä taas lähtenyt Suomeen lehdistötilaisuudessa viestiä, että hey come on jätkät tässä on helvetillinen haaste kesällä takoa nahjusjengiä uuteen uskoon.

Toki pitää itsekin nyt katsoa Twitter-lainauksia enemmän, mitä siellä on poristu. Mutta aivan niin tyytyväinen Jampe ei ole omiinsa kuin täällä jengi hekumoi 300 maalia omiin päästänyttä ryhmää. 20 vuotta dräftättyään, kun ymmärtää ja rohkenee ottaa näkemystä. Haavemaa vai Aavan meren tuolla puolen on puolen valintateemana tälle kesälle takeilla, kun Columbuksen seuraajat eivät kaikki ole myötäilijöitä, joilla se valinta kummasti osuu aina oikeaan. Aina siihen asti, kunnes GM saa kenkää, jossei tässä todellisuudessa ala näkymään menestystekijöitä. Joku sitä rakentamistyötä arvioi vaikka se sinulta ei onnistuisi uskonnollisista syistä.

Ensimaistiainen Jampen ekasta futuuriryhmittymästä oli löysin koostumus viimeiseen 20 vuoteen Columbuksen historiassa. Onko se sitten huono signaali, että GM kiinnittää yhtäkkisiin heikkouksiin huomiota ennen mediamaailmaa. Seurayhteisössähän tämä pantiin merkille toistuvien karttukylpyjen myötä. Vai annetaanko ajan vaan tehdä tehtävänsä, mikä on nostradamuksilla se ratkaisu ja liikutellaan kesällä pelkkiä syntipukkeja, kuten Bean ja Bemström. Kun lisää ei ilmene ja jos ilmenee, niin seuraava lupaus on jo dräftätty ja ennakkohehkutuksessa, jolla ei osumatarkkuus lähitulevaisuudenkaan osalta ole aivan niin mieletön kuin voisi lukemastaan tulkita, jossei lupausten ja futuurien todennäköisyyksistä ole Kekäläisen kymmenvuotisen aikana oppinut yhtään mitään.
 

Noppa10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Onnistunut varaus ei ole yhtä kuin auttamaton vahvistus, kun sinulta esimerkiksi jäi lähtökohtiin nähden verrattain komean uran luonut Wennberg listalta tai muualla tällä kaudella pienesti breikannut Milano.
Eli taas unohtui inhimillisyys, kun oli pakko pakottaa se ajatus Kekäläisen voittamattomuuteen. Vaikka tältä on samalta päivältä taas lähtenyt Suomeen lehdistötilaisuudessa viestiä, että hey come on jätkät tässä on helvetillinen haaste kesällä takoa nahjusjengiä uuteen uskoon.

Nyt en ihan (taaskaan) pysy ajatuksenjuoksussasi mukana.. Sonny Milano ei saanut yhtään mitään aikaan Columbuksessa pelatessaan, niin oli virhe päästää hänet menemään? Eipä se Columbukselta ole pois, jos jannu breikkaa muualla. Jos taas esität, että se oli Kekäläisen huonoutta päästää se häiskä pois ulosmittaamatta kaikkea, niin silloinhan olet itsekin sitä mieltä, että potentiaalia pitää arvostaa? Vai kuinka?

Eli mitenkä se nyt on? Onko se potentiaali hyvä vai huono asia? Kannattaako niitä nuoria pelaajia ehkä odotellakin se muutama vuosi, eikä odottaa maagista maalihaarukkaa 15-30 heti ensimmäisenä vuonna?

Tajusin muuten juuri, että tuo aiemmin hehkuttamasi mestaruuksia voittamaan tehty laituritrio Atkinson-Björkstrand-Anderson eivät tällä kaudella tule pelaamaan yhtäkään playoff-ottelua. Se on tosi harmi, sillä nyt Anderson ei pääse tavoittelemaan sitä uransa neljättä playoff-osumaa.
 

Kavanagh

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kekäläisen Jarmo sanoi aiemmin tänään, että 17-vuotiaista pelaajista ei tiedä kuka ottaa millaisia kehitysloikkia.

Vanhemmista ennakkohehkutetuista pelaajista esimerkiksi Danon, Davidssonin, Carlssonin, Foudyn ja Bemströmin suhteen se varauksen jälkeinen noste ja arvio NHL-tulevaisuudesta ei ole todellakaan ennustanut edes paikkaa yhdeksikössä.

Ja korjataan sen verran, että ainoana, joka on mitään yksilövahvuutta täällä tarkemmin edes hahmotellut kaudelle 2023 niin omani aiemmilta sivuilta oli ääripositiivinen. Siis Texier, Sillinger, Martsenko ja Sillinger täyttivät jo ensi kaudella roolia. Johnsonin suhteen olin ainoastaan varauksellinen siitä, että onko hänen kohdallaan viisasta riskeerata, että käy Bemströmin tai Tsinakovin tulokaskausien lailla ja se iskukyky on melko olematon.

Olen Bemströmin suhteen myös toiveikas, joten hieman ihmetyttää, miksi tässä sekoitetaan osin hyvä yksilötulevaisuus siihen, että kritisoi 300 maalin jengiltä kokonaisuutena puuttuvia vahvuuksia ja jopa identiteettiä, mikä antaa odottaa itseään. Osahan täällä erottelee Bemströmin, Tsinakovin ja Martsenkon näytöt ja tulevaisuuden kuin yksi olisi armoton floppi ja muut huippuhyökkääjiä. Bemström ei kuitenkaan huonommin kuin he vetänyt Euroopassa, mitä ei esimerkiksi Pohjois-Amerikassa osata yhtään arvioida, kun kahdella kavereista KHL-status on se juttu.

Mitä siis kritisoin on, että yhdeksikössä voi olla myös Wennbergejä eli hyviä pelaajia, jopa vahvuuksilla. Ei kuitenkaan mitään sateentekijöitä, jotka kääntäisivät löysän koostumuksen kelkkaa.

Inhimillisempi pelaajakuva ja ihmiskäsitys se on kuin sellainen, jossa tuuletellaan viisi kautta ennakkoon kuinka ensi kertaa 15 latonut Pierre Engvall tekee sen 15-27 maalia kaudesta toiseen kuin kolminkertaisen määrän taklaava iso-Josh Anderson. Aivan kuin todennäköisyys ei olisi lähempänä sataa ettei tee.
 

Noppa10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Ja korjataan sen verran, että ainoana, joka on mitään yksilövahvuutta täällä tarkemmin edes hahmotellut kaudelle 2023 niin omani aiemmilta sivuilta oli ääripositiivinen. Siis Texier, Sillinger, Martsenko ja Sillinger täyttivät jo ensi kaudella roolia. Johnsonin suhteen olin ainoastaan varauksellinen siitä, että onko hänen kohdallaan viisasta riskeerata, että käy Bemströmin tai Tsinakovin tulokaskausien lailla ja se iskukyky on melko olematon.

Ei, kyllä sinä olet ollut se äärinegatiivinen täällä. Muusta porukasta osa on ollut noita ääripositiivisia, suurin osa toki optimistisilla odotuksilla liikkeellä olevia.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Anderson täytti vain yhden roolin, Sillinger ilmeisesti kaksi...

Olen Bemströmin suhteen myös toiveikas, joten hieman ihmetyttää, miksi tässä sekoitetaan osin hyvä yksilötulevaisuus siihen, että kritisoi 300 maalin jengiltä kokonaisuutena puuttuvia vahvuuksia ja jopa identiteettiä, mikä antaa odottaa itseään. Osahan täällä erottelee Bemströmin, Tsinakovin ja Martsenkon näytöt ja tulevaisuuden kuin yksi olisi armoton floppi ja muut huippuhyökkääjiä. Bemström ei kuitenkaan huonommin kuin he vetänyt Euroopassa, mitä ei esimerkiksi Pohjois-Amerikassa osata yhtään arvioida, kun kahdella kavereista KHL-status on se juttu.

Siis mitä? Ei kai täällä monikaan muu ole Jacketsin lupauksia kritisoinut kuin sinä?

Inhimillisempi pelaajakuva ja ihmiskäsitys se on kuin sellainen, jossa tuuletellaan viisi kautta ennakkoon kuinka ensi kertaa 15 latonut Pierre Engvall tekee sen 15-27 maalia kaudesta toiseen kuin kolminkertaisen määrän taklaava iso-Josh Anderson. Aivan kuin todennäköisyys ei olisi lähempänä sataa ettei tee.

Kukas tätä on tuuletellut? Ja nytkö se haarukka kapeni jo kolmella maalilla?

...

Kommentoisitko vielä tuota playoff-maalien määrää Andersonilla? Osaatko sanoa minkä takia Anderson ei ole tuon enempää kevään peleissä verkkoa heilutellut, vaikka on paras mahdollinen playoff-pelaaja, mitä maa päällään kantaa? Ja jos argumenttisi liittyy joukkueen tasoon, niin muistutan jo etukäteen, että noilla Andersonin playoff-kausilla oli enimmäkseen jalkeilla se paras mahdollinen maalintekijä-trio, eli Atkinson-Björkstrand-Anderson.
 

Kavanagh

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Nyt sitten ennenkuin on kunnolla edes katsottu jotain pelaajia olet käytännössä dumannut Tsinakhovin, Johnsonin ja Ceulemansin.

Jos nyt koitetaan pitää tämä keskustelu rakentavana eli otetaan kukin kantaa lähinnä asiasisältöön. Harvaa, kun varmaan oikeasti kiinnostaa mitä mieltä kukin on kunkin vihaaja-narratiiveista. Vaikka se on paljon helpompi tie kuin kyseenalaistaa omin ajatuksin joukkuetta, jota tässä 24 tunnin sisään on GM sekä päävalmentaja myös arvioinut kriittisesti. Täällä oli täysin nollalinja ottaa kantaa niihin lausuntoihin vaikka Hfboardsilla esimerkiksi aktiivisesti keskustellaan kunkin sen tuoreen tiedon pohjilta löytämistä näkökulmista. Siksi on hieman sääli, että suomeksi se koko ajan juuttuu jo siihen, että vihataan toisten ajatuksia.

...

Ceulemans on sitten oivallinen esimerkki. Kuten Tsinakov ja Johnson. Vertailuryhmään mahtuu myös Sillinger. Eli puhutaan varausvuoden jälkeisistä tunnoista noin +1 kausi ajassa eteenpäin. Kaikkiin liitetään kunniamaininta huippu vielä tässä vaiheessa.

Jolloin ei käytännössä tiedetä vielä yhtään mitään heidän uraheikkouksistaan tai edes siitä, mihin se taso lopulta asettuu. Siksi meillä on myös vertailuryhmä aivan samoin askelin NHL-organisaatioihin nousseista, kuten Texier, Foudy, Davidsson, Bemström tai vaikka DuClair. Kaikki erinomaisen lupaavia pelaajia, joilla se breikkaaminen ei ole merkinnyt edes yhdeksikköön paikkansa vakiinnuttamista. Mitä siis pidetään täällä aivan itsestäänselvyytenä, kun jokainen namedropattu lupaus on tuleva top-4-puolustaja tai top-6-hyökkääjä. Mikä on mahdollista, mutta hieman voisi todennäköisyyksiä myös hahmotella, että mihinhän vastuuasemaan jopa onnistunut top-9-varaus keskimäärin tipahtaa. Onko 2020-luvun Columbus sitten aivan niin ihmeellinen dräftääjä, että vuoden 2025 kohdalla huomataan, miten on löydetty käytännössä aina huippuja. Eikä pelkästään esimerkiksi NHL-pelaajia, jolla on aivan eri merkitys menestysmahdollisuuksille. Vaan joka jätkä käytännössä vastaa hurjiin odotuksiin ja jossei niin yhä on muutama muu vastaava jätkä.

Muistutetaan, että jengissä ei tämän kauden päätteeksi ole yhtäkään Pastrnakia, Ahoa, Barzalia tai Chabotia eli käänteentekevää megavarausta ulkokehältä, joka olisi breikannut isosti. Cole Sillingerillä ja Johnsonilla on matkaa aikalailla läpilyöntiin top-6-hyökkääjänä. Heillä on siis vielä se etu, että ovat siinä lupausfutuurivaiheessa, jossa heihin ei käytännössä liitetä ollenkaan kysymysmerkkejä, joita vaikka 15-30 maalia kaudesta toisiin tekeviin nopeisiin ja isoihin pelaajiin kohdistetaan.

Jos joku haluaa perustellakin, miksi vaikka Bemströmin näytöt Eurooppa+NHL ovat yhtäkkiä totaalisesti eri luokkaa kuin Tsinakovin ja Martsenkon, niin olisi mielenkiintoista kuulla. Jos taas ei ole mitään halua hahmotella yhtään kenenkään todennäköisyyksiä, niin eikö tämä ole sitten vain lähinnä jatko-Twitter, jossa ei ketään kiinnosta sinun mietteesi eli ei mikään keskusteluforum, jossa tulisi vastaan uusiakin ajatuksia. Voin toki luopua kirjoittelusta tänne, kun aika harvoin tulee vastauksena mitään muuta kuin lällättelyä ja argumenttien suoranaista vääristelyä, mikä loppupeleissä kertoo enemmän kirjoittajansa vähäisestä halusta parantaa tätä maailmaa. Ilo on siis lähinnä siinä, että todistetusti löytää uutta. En myöskään kirjoittele enää mihinkään, missä on vastaavia tykkäyssysteemejä käytännössä jakamassa porukkaa oikeaoppisiin, kun se tuo huonoimmat puolet ihmisistä esiin.

Voi olla, että neutraali ketju Jarmo Kekäläisen vaiheista olisi parempi ajatustenvaihtoon, kun täällä on tribalismia ja puhdasoppisuutta muillekin jaettavaksi. Eikä ilmeisesti muita kuin myötäilylinjan kannattajia läsnä, joilla on verrattain maaginen maailmankuva, kun kaikki ceulemanseilla menee kuin werenskeillä. Hauska olisi nähdä kunkin tuleva rooli ja todennäköisyysprosentit, joilla siihen yksilöosaamiseen lopulta uskotaan. Vankkumaton usko vaan ei ole kovin joustava mindset, kun pitäisi ennustaa ja hahmotella kausien mitassa. Löytää jopa heikkouksia ihmisistä vahvuuksien osalta. Nythän kausi on tuottanut lähinnä tietoa syntipukeista, kuten Domi, Bean ja Bemström, jotka ovat kaikki olleet top-9-yhdeksikön tai top-4-nelikon jäseniä aikanaan. Tekeekö Martsenko ja Tsinakov Domia paremmat urat. Tai Peeke ja Blankenburg Beaniä. Muistutus, että Domissa ja Beanissä vertailukohtina puhutaan pelaajista, joita yksikään NHL-organisaatio ei pidä vahvistuksina vaikka heille on suuria saappaita soviteltu.

Jos he ovat esimerkiksi vertailukohtiaan parempia, ymmärrän, mistä sitä vahvuutta koostumukseen alkaa ilmestyä. Vertailun vuoksi kärkilupauksistamme Johnsonilla ja Sillingerillä on suorituskykyvertailukohdat NHL-ykkössenttereissä Duboisissa ja Johansenissa sekä kakkossenttereissä Dubinskyssä, Brassardissa ja Anisimovissa. Aivan niin selvä peli se ei siis välttämättä ole, että lupauksissa olisi tulevaisuus, kun NHL:ssä pitää tuottaa mahdottomasti lisäarvoa ja eri yksilöulottovuuksia, jotta se joukkueen pisteodottama ja koostumuksen taso nousee. Pelkkä NHL-pelaajaksi nouseminen ei riitä. Nyt on vielä se rebuild-haaste, että lupausten pitää vastata pitkälti myös identiteetin rakentamisesta ja kulttuurista. Niin paljon siitä entisestä nuoresta joukkueesta ja sen vahvuuksista menetettiin. Onko mieliala-Pate tai Werenski sen enempää leader of men kuin vaikka Teemu Selänne nuorempi vai onko sekin osasto jätetty lähinnä Jennerin varaan. Hyvää joukkuehenkeä ei ole kolmannella perättäisellä kyntökaudella vielä koeteltu, eikä Larsenin valmennus vielä ole esimerkiksi ollut kyseenalaistettu.

Voidaan hehkuttaa rebuild-joukkueen tulevaisuuden ihanuutta siinä vaiheessa, kun next genistä ensimmäinen ottaa kiinnityksen esimerkiksi top-6 hyökkääjäksi. Kilpailukykyä sellainen ihme ei välttämättä vielä ensi kaudella suo kuitenkaan.

Top-9-hekumointi taas ei ollenkaan huomioi, että noista flopanneista ennakko-top-9-hehkutetuista Foudy, Carlsson, Davidsson ja Bemström putosivatkin heti siitä tulevaisuudesta, kun NHL:ssä esiintyivät ja yhtäkkiä havaittiin uhkakuviakin läpimurroille. Se on siis käytännössä loppumaton lista lupauksia niin kauan kuin NHL:n varaustilaisuus pyörii. Eikä siis mitenkään breikkaustodennäköisyyksiä ollenkaan edes ennustava, kun mahdottomia vastoinkäymisiä ei vaadi tipahtaa listalta, johon nyt on lisätty Ceulemans viimeisimpänä.
 
Davidsson oli 6. kierroksen varaus, joka kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti nousi aina NHL:ään saakka. Samassa draftissa niin ikään 6. kierroksella varattu Carson Meyer pääsi tällä kaudella maistamaan hänkin NHL-pelejä. Ei Meyerista kaavailla apuja top 9 -rooliin kuten ei aikanaan Davidssonistakaan, mutta antaa tämän näyttää mihin hänestä on.
 
Noin muutoin tyydyn toistamaan saman, minkä jo kertaalleen kirjoitin:

Joukkue on liigan nuorin ja sijoittuu liigan toisen kolmanneksen loppupäähän. Ja samaan aikaan joukkueen prospect pool arvioidaan koko sarjassa sijalle 6. Minusta noista aineksista on lupa odottaa parempaa tulevaisuutta.
 

Kavanagh

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tuo nyt on aika helppo ennustus, kun ei tarvitse sanoa yhtään mitään yksilöistä. Ovatko peruspelaajia vai huippuja. Tai koko narratiivista. Löytyykö jengin mielestä sitten urheilumediasta kaikista tarkkanäköisimmät ennusteet, joissa ei olisi se näkökulma kytkeytynyt juuri siihen hetkeen ja yleensä vielä yleisön suosiota kosiskelevaan sävyyn. Huippuja on huomattavasti helpompi ennustaa kuin löytää. Nyt puhutaan kuin Columbuksen 10 vuoden trendi olisi kääntynyt jatkuviin, toistuviin huippuvarauksiin. Saman 10 vuoden ajalta kuitenkin dräftistä saadut käänteentekijät on olleet aika harvinaisia. Löisitkö vetoa, että Tsinakov tai Martsenko tekee Domia tai Bjorkstrandia komeammat urat. Tai Peeke ja Blankenburg Beaniä.

Davidson oli 31 pistettä läpimurtokaudellaan Ruotsin pääsarjassa nikkaroinut. Joku logiikka Ottawalla oli tätä kuudessa NHL-ottelussa pyörittää ja treidata hänet Abramovin ohella (unohtuikin, että hän oli myös entinen tuleva top-9-hyökkääjämme, joka sai tulikasteensa Ottawassa) vastineena Duchenesta ja ykköskierroksen varauksesta. Todella kummalliselta kuulostaa, että NHL-seurat käyttäisivät assetteja neloskentän täydentämiseen. Jarmo Kekäläinen oli siis ensimmäinen, joka toi Davidssonin osaksi Columbuksen top-9-tulevaisuusspekulaatiota. Samoin käy esimerkiksi Pyyhtiälle heti, kun GM hänet mainitsee. Todennäköisesti kesän lehdistötilaisuudessa tai viimeistään syksyn ensiturnauksessa.

Columbus oli liigan nuorimpia joukkueita jo sen keskinkertaisuuden ajaksi luonnehditun 2020-luvun alun joukkueen rakentamisvaiheessa useampina vuosina. Siitä ei seurannut jatkuvia nopeita lupausten breikkaamisia huipulle vaan niitä top-ysiin oikeasti pelaamaan ilmestyneitä vakio-NHL-pelaajia lähinnä parjataan täällä. Vaikka kaverit olisivat pelanneet 60 pinnan kausia tai tehneet sen 15-30 kaudesta toiseen. Eli hieman eri arviointikriteerit on futuureilla ja lupauksilla. Eikä Columbus ole NHL:n ainoa rakentava jengi, mutta eipä ole myöskään absoluuttisia huipputähtiä. Lauri Markkasen Chicago Bulls oli toinen seuraamani lupausjengi, joka breikkasi vasta, kun jengiin hommattiin tähtiä vaihdossa niihin entisiin lupauksiin ja futuureihin. Hekin onnistuivat varauksillaan tunnistamaan pärjääviä NBA-pelaajia, mutta huippujen kanssa ei ollut niin maagista varausonnea kuin mihin täällä se visio 2025/2027 vaatii uskomaan.

Tällä hetkellähän on tilanne se, että useammasta arvasta huolimatta ei ole vielä päävoittoja, kuten Seider tai Stutzle osunut. Sillinger on lähimpänä, mutta entä jos se suorituskyky on Dubinskyä tai Anisimovia. Eli todella onnistunut varaus, mutta ne huiput, jotka voittaa toisia huippuja eivät ilmestyisikään koostumukseen. Laineen ja Werenskin osaltakaan se ei ole mitenkään täysin selvä peli, että he juuri kääntäisivät play-off-sarjoja Columbukselle. Mediassahan molempien sopimuksia on kyseenalaistettu, mutta ei varmaan lasketa.
 
Tuo nyt on aika helppo ennustus, kun ei tarvitse sanoa yhtään mitään yksilöistä. Ovatko peruspelaajia vai huippuja. Tai koko narratiivista. Löytyykö jengin mielestä sitten urheilumediasta kaikista tarkkanäköisimmät ennusteet, joissa ei olisi se näkökulma kytkeytynyt juuri siihen hetkeen ja yleensä vielä yleisön suosiota kosiskelevaan sävyyn. Huippuja on huomattavasti helpompi ennustaa kuin löytää. Nyt puhutaan kuin Columbuksen 10 vuoden trendi olisi kääntynyt jatkuviin, toistuviin huippuvarauksiin. Saman 10 vuoden ajalta kuitenkin dräftistä saadut käänteentekijät on olleet aika harvinaisia. Löisitkö vetoa, että Tsinakov tai Martsenko tekee Domia tai Bjorkstrandia komeammat urat. Tai Peeke ja Blankenburg Beaniä.

Ei se ollut ennustus, se oli ihan faktaa. Ennustus oli lähinnä noiden faktojen toteaminen ääneen ja niiden pohjalta johtopäätöksen tekeminen paremmasta tulevaisuudesta. Voin siis tässä ja nyt ennustaa, että Columbus on ensi kaudella parempi joukkue kuin tänä vuonna ja sitä seuraavalla vieläkin parempi, suhteessa liigan absoluuttiseen kärkeen.

Sarjataulukon pystyy jokainen lukemaan samoin kuin joukkueen keski-iän. Samoin Columbuksen prospect poolin arvottaminen koko liigan mittapuulla, sekin on jokaisen luettavissa. The Athleticin lupauksiin erikoistuneen toimittaja Scott Wheelerin listauksessa Columbuksen vastaava osasto on siis sijalla 6. Onko urheilumediassa sitten kaikista tarkkanäköisimmät ennusteet, se onkin toinen kysymys. Sanoisin, että jokainen arvottaa haluamallaan tavalla. Voidaan ottaa hieman mediaa, hieman omia havaintoja ja täydentää seuran omilla arvioilla. Näin saadaan aikaan sellainen keskivertoanalyysi asiasta. Näitä näkemyksiä voidaan lähteä haastamaan, mutta yhtä lailla lopputulos on kuitenkin se, että kukaan meistä ei voi ennustaa tulevaisuutta. Voimme miettiä vain todennäköisyyksiä eri lopputuloksille, esim. tietyn pelaajan kehityksen suhteen. Emme me, ei varsinkaan media, eikä edes joukkueen pelaajien arviointiin keskittyvät huippuammattilaiset omaa kristallipalloa. Todettakoon siis, että urheilumediasta ei aina löydy kaikkein tarkkanäköisimpiä ennusteita, mutta kyllä niihin tässä keskustelussa uskaltaa nojata. En löisi vetoa kysymykseesi suuntaan tai toiseen. Jos pitäisi nyt arvioida, niin uskon Peekestä olevan enemmän hyötyä kuin Beanista. Toisaalta käsissämme voi olla tilanne, että ei ole syytä edes valita kumpi, vaan voimme saada molemmat. Blankenburgista kirjoitin jo aiemmin, että mielestäni hän ei ole vielä NHL-valmis. Samoin tämän hetken tiedon valossa ei tarvitse tehdä valintaa Tshinakov, Martshenko vai Bjorkstrand kun voidaan saada ne kaikki.

Davidson oli 31 pistettä läpimurtokaudellaan Ruotsin pääsarjassa nikkaroinut. Joku logiikka Ottawalla oli tätä kuudessa NHL-ottelussa pyörittää ja treidata hänet Abramovin ohella (unohtuikin, että hän oli myös entinen tuleva top-9-hyökkääjämme, joka sai tulikasteensa Ottawassa) vastineena Duchenesta ja ykköskierroksen varauksesta. Todella kummalliselta kuulostaa, että NHL-seurat käyttäisivät assetteja neloskentän täydentämiseen. Jarmo Kekäläinen oli siis ensimmäinen, joka toi Davidssonin osaksi Columbuksen top-9-tulevaisuusspekulaatiota. Samoin käy esimerkiksi Pyyhtiälle heti, kun GM hänet mainitsee. Todennäköisesti kesän lehdistötilaisuudessa tai viimeistään syksyn ensiturnauksessa.

Nyt taisi tulla ajatuskatkos? Kekäläinen ei kaupannut Davidssonia ja Abramovia saadakseen Duchenen ja ykköskierroksen varauksen. Jos näin olisi tapahtunut, niin Ottawan GM olisi syöty elävältä. Huomaatko, ykköskierroksen varausvuoro oli tässä kaupassa se asset, jota vastaan Duchenesta voitiin luopua. Kekäläinen siis maksoi ykköskierroksen. Ja olisi maksanut toisenkin ykkösen jos Duchenen kanssa oltaisiin päästy jatkosopimukseen. Tuo oli rental-Duchenesta ihan markkinahinta ja tästä keväästä puhuttiin aikanaan paljonkin. Oliko järkevää vahvistaa joukkuetta deadlinella vai ei. Minusta oli, mutta päinvastaisiakin näkemyksiä löytyy.

Eli Davidssoniin ja tuohon yllämainittuun viitaten. Ei, Davidsson ei ollut se asset, jota vastaan Duchenesta luovuttiin. Hän oli pelkkä "complimentary" kuten Abramov. Tuo ykköskierros oli SE palanen tuossa. Muuten, kyllä seurat hankkivat myös nelosketjuunsa vahvistuksia treidien kautta. Kummallista ajatella, että näin ei tapahtuisi. Kerrotko muuten vielä millä tavalla Kekäläinen toi Davidssonin osaksi top 9 -tulevaisuusspekulaatioita. Tarkoitatko sellaista jargonia, jota varsinkin jo edellä sivuttu media sekä fanit keskustelupalstoilla harrastavat? On taas ihan eri asia puhua siitä, että meillä on joukko pelaajia, joista voi joskus kasvaa runkopelaajia kuin että tästä ja kasvaa todennäköisesti runkopelaaja. Davidsson on varmasti kuulunut ensin mainittuun ryhmään, mutta ei takuulla jälkimmäiseen. Toistan vielä sen, että hänet varattiin draftissaan 6. kierroksella. Noista keskimäärin noin 5 pelaajaa luo minkäänlaista NHL-uraa ja alle 1 pelaaja nousee pitkän linjan runkopelaajaksi. Todennäköisyydet eivät siis ole tai olleet pelaajan NHL-uran puolella.

Columbus oli liigan nuorimpia joukkueita jo sen keskinkertaisuuden ajaksi luonnehditun 2020-luvun alun joukkueen rakentamisvaiheessa useampina vuosina. Siitä ei seurannut jatkuvia nopeita lupausten breikkaamisia huipulle vaan niitä top-ysiin oikeasti pelaamaan ilmestyneitä vakio-NHL-pelaajia lähinnä parjataan täällä. Vaikka kaverit olisivat pelanneet 60 pinnan kausia tai tehneet sen 15-30 kaudesta toiseen. Eli hieman eri arviointikriteerit on futuureilla ja lupauksilla. Eikä Columbus ole NHL:n ainoa rakentava jengi, mutta eipä ole myöskään absoluuttisia huipputähtiä. Lauri Markkasen Chicago Bulls oli toinen seuraamani lupausjengi, joka breikkasi vasta, kun jengiin hommattiin tähtiä vaihdossa niihin entisiin lupauksiin ja futuureihin. Hekin onnistuivat varauksillaan tunnistamaan pärjääviä NBA-pelaajia, mutta huippujen kanssa ei ollut niin maagista varausonnea kuin mihin täällä se visio 2025/2027 vaatii uskomaan.

Ei Columbus ole liigan ainoa rakentava jengi eikä kukaan ole sellaista väittänytkään. On ihan itsestäänselvää, että jokainen lupaus ei breikkaa. Tuntuu turhalta edes kirjoittaa tällaista. Vertausta NBA:n Bullsiin en osaa kommentoida enkä näe ihan suoraan miten se liittyy aiheeseen.

Tällä hetkellähän on tilanne se, että useammasta arvasta huolimatta ei ole vielä päävoittoja, kuten Seider tai Stutzle osunut. Sillinger on lähimpänä, mutta entä jos se suorituskyky on Dubinskyä tai Anisimovia. Eli todella onnistunut varaus, mutta ne huiput, jotka voittaa toisia huippuja eivät ilmestyisikään koostumukseen. Laineen ja Werenskin osaltakaan se ei ole mitenkään täysin selvä peli, että he juuri kääntäisivät play-off-sarjoja Columbukselle. Mediassahan molempien sopimuksia on kyseenalaistettu, mutta ei varmaan lasketa.

Ei ole osunut Seideria tai Stützlea, mutta on osunut Sillinger ja voi osua vaikkapa Johnson. Ei yksi Seider tai yksi Stützle vielä tee eroa voittavan ja häviävän jengin välillä. Myös tämä on helppo tarkistaa sarjataulukosta.

Laine ja Werenski ovat lähimpinä Columbuksesta sitä liigan supertähtiosastoa. He joutuvat tämän sekä sopimuksiensa vuoksi kokemaan enemmän arvostelua kuin monet muut. Mutta tuossa ylempänä tulikin jo lainauksessa todettua, että urheilumediasta ei aina löydä kaikkein tarkkanäköisimpiä ennusteita. Eli median kriittisyyteen tulee suhtautua asiaan kuuluvasti. Vai mitä?
 
Viimeksi muokattu:

Kavanagh

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Nyt taisi tulla ajatuskatkos? Kekäläinen ei kaupannut Davidssonia ja Abramovia saadakseen Duchenen ja ykköskierroksen varauksen. Jos näin olisi tapahtunut, niin Ottawan GM olisi syöty elävältä. Huomaatko, ykköskierroksen varausvuoro oli tässä kaupassa se asset, jota vastaan Duchenesta voitiin luopua. Kekäläinen siis maksoi ykköskierroksen. Ja olisi maksanut toisenkin ykkösen jos Duchenen kanssa oltaisiin päästy jatkosopimukseen. Tuo oli rental-Duchenesta ihan markkinahinta ja tästä keväästä puhuttiin aikanaan paljonkin. Oliko järkevää vahvistaa joukkuetta deadlinella vai ei. Minusta oli, mutta päinvastaisiakin näkemyksiä löytyy.

Eli Davidssoniin ja tuohon yllämainittuun viitaten. Ei, Davidsson ei ollut se asset, jota vastaan Duchenesta luovuttiin. Hän oli pelkkä "complimentary" kuten Abramov. Tuo ykköskierros oli SE palanen tuossa. Muuten, kyllä seurat hankkivat myös nelosketjuunsa vahvistuksia treidien kautta. Kummallista ajatella, että näin ei tapahtuisi.
No mitäpä veikkaat, mitäköhän tarkoitin. Muu viesti olikin sitten jo paljon rakentavampaa ajatustenvaihtoa, joten kiitos siitä.

Miksi Ottawa halusi juuri Columbuksen ykkösvuoron, jos Davidsson ja Abramov muut eivät olleet sitä, mitä he vielä silloin olivat eli top-9-yhdeksikön lupauksia. Siinä toivossako, että Duchene ei olisikaan halunnut Nashvilleen, johon tämä rakensi jo taloakin siihen aikaan. Eli on aika ajastaan irrotettua jälkikirjoitusta, jos kahdesta lupauksesta tulee ylijäämämiehiä ja nelosketjulaisia heti, kun selviää, että he eivät breikanneet NHL:ssä. Kekäläisellä, kun on vähintään jo Panarinin ajoista tapana ollut esitellä seurayhteisölle lupauslista top-ysi-kelpoisista pelaajista, joita on hommattu, niin olisi hyvä muistaa, että varmaan puolella näistä se läpimurto tai kehitys juuttui jo alkumutiin.

Kahdelle NHL-organisaatiolle Davidsson ja Abramov olivat hetken top-9-lupauksia. Abramovin saavutukset Euroopassa eivät myöskään kalpene Bemströmiin, Tsinakoviin tai Martsenkoon verrattaessa vaan tämäkin on onnistunut.

Odotusarvoista siis jää koko ajan tuossa top-9-lupausvaiheessa ja jopa kokoonpanomurtautumisen hyvinkin lahjakkaita lupauksia. Siksi on aika toiveikasta kirjoitella kavereita kokoonpanoon tulevina vahvistuksin. Josset usko, että lupaus on huipussaan vaikkapa verrattain hyvää, taitavaa ja dynaamista NHL-pelaajaa Domia kovempi vahvistus, niin millainen tulevaisuus todella odottaa koostumusta, jossa heidän pitäisi kantaa vastuuta.

Wheelerin tai vastaavan listoilla Columbuksen prospect pool oli myös hännillä siinä vaiheessa, kun Columbus alkoi dräftäämään KHL:n suurseurojen kakkosjengien ja nuorisomaajoukkueiden pelaajia, kuten Martsenko, Voronkov ja Tsinakov. Eli ei se todellisuudessa kuvaa minkäänlaista todellisuutta ikään kuin power rankinginä, jossa ennustettaisiin läpimurtoja. Tai kuvaa esimerkiksi oliko tuo strategia mahdollisuus löytää lisäarvoa aliarvostetuista. Tai mikä laukojafetissi tässä on viime aikoina ollut, minkä vuoksi on helppo ennakoida jopa 15-30 maalin vakiotasoja. Wheelerillä listan kärkenä oli Quinton Byfield niinkin kauan ajassa taaksepäin kuin 2021.

Muistuttaisin, että NHL-kirjoituksissa ei keskimäärin osata ollenkaan arvottaa Euroopan eri sarjojen eri huippujoukkueissa annettuja näyttöjä. Eli Bemströmin teot eivät koskaan voi vertautua siihen, että Tsinakov saa nostetta ja mainetta KHL-statuksesta. Kun siellä KHL ja joka sarja on yhtä kuin tasavahvempi NHL, eikä eurooppalainen pyramidi, jossa vaikkapa suurimmat ja vaikeimmin tähditettävät seurat olisivat hajaantuneina ympäri Eurooppaa. Siltä osin siis Bemströmistä on tehty hyvin nopeaa luopumista Columbuksen top-ysin suhteen.

...

Hauska yksityiskohta, että juuri Wheelerin erityiskirjoittelun kohteena on ollut muun muassa the Gifted -sarjassa maalintekijä Emil Bemström, joka siihen aikaan näillä listoilla oli 38. Yhden sijan Texierin edellä. Kummankin Columbus-dräftäyksen jälkeinen zero to hero to zero to hero/zero-narratiivi varmasti tunnetaan täällä, kun tässä noin vuoden sisään kummankin osalta kertomus tason suhteen on kääntynyt jatkuvasti. Kaudella 2023 Texierillä olisi erinomainen sauma tulla puolitähdeksi ja Bemströmillä ottaa top-9-paikka. Otaksuen, että parin viime kauden mukaan ne lupaus-slotit eivät ole ennaltamäärättyjä jo Traverse Cityn aikaan ja syksyllä olisi oikeasti kilpailutilanne paikoista edes lupausten kesken. Edelleen Bemström lie Martsenkon ohellä lähimpänä sitä 15 kihausta.

 
Viimeksi muokattu:
Miksi Ottawa halusi juuri Columbuksen ykkösvuoron, jos Davidsson ja Abramov muut eivät olleet sitä, mitä he vielä silloin olivat eli top-9-yhdeksikön lupauksia. Siinä toivossako, että Duchene ei olisikaan halunnut Nashvilleen, johon tämä rakensi jo taloakin siihen aikaan. Eli on aika ajastaan irrotettua jälkikirjoitusta, jos kahdesta lupauksesta tulee ylijäämämiehiä ja nelosketjulaisia heti, kun selviää, että he eivät breikanneet NHL:ssä. Kekäläisellä, kun on vähintään jo Panarinin ajoista tapana ollut esitellä seurayhteisölle lupauslista top-ysi-kelpoisista pelaajista, joita on hommattu, niin olisi hyvä muistaa, että varmaan puolella näistä se läpimurto tai kehitys juuttui jo alkumutiin.

Kahdelle NHL-organisaatiolle Davidsson ja Abramov olivat hetken top-9-lupauksia. Abramovin saavutukset Euroopassa eivät myöskään kalpene Bemströmiin, Tsinakoviin tai Martsenkoon verrattaessa vaan tämäkin on onnistunut.

Odotusarvoista siis jää koko ajan tuossa top-9-lupausvaiheessa ja jopa kokoonpanomurtautumisen hyvinkin lahjakkaita lupauksia. Siksi on aika toiveikasta kirjoitella kavereita kokoonpanoon tulevina vahvistuksin. Josset usko, että lupaus on huipussaan vaikkapa verrattain hyvää, taitavaa ja dynaamista NHL-pelaajaa Domia kovempi vahvistus, niin millainen tulevaisuus todella odottaa koostumusta, jossa heidän pitäisi kantaa vastuuta.

Miksi Ottawa halusi juuri Columbuksen ykkösvuoron? Kenties se oli paras tarjous, joka saatiin? Me emme voi sitä tietää. Kyse oli rentalista, josta otetaan treidillä mitä saadaan. Mitä noihin kahteen (Davidsson ja Abramov) vielä tulee, niin ei heistä jälkikäteen tule nelosketjulaisia tai ylijäämämiehiä. Kyllä heistä tulee ihan vain menetettyjä lupauksia. Oletko eri mieltä tästä? Tuollaisten puolivillaisten vastakysymysten sijaan voisit ihan vain antaa oman näkemyksesi asiaan. Eli mitä mieltä olet Duchenen treidin maksusta Ottawan kantilta asiaa tarkastallessasi. Ja siihen treidin kokonaispakettiin liittyen, mitä mieltä olet Davidssonin ja Abramovin projektioista tuohon aikaan, ja nyt tänään?

Vielä jatkokysymyksenä, mihin Abramovin saavutuksiin Euroopassa viittaat? Hän on pelannut Euroopassa vain yhden kokonaisen kauden, eli tämän kauden. Kävi edelliskaudella pelaamassa koronatauon aikana Jukureissa muutaman pelin. Ethän viittaa näihin saavutuksiin? Vai onko tämä taas jokin ajatuskatkos, joka nyt vain pitäisi osaa lukea? Minusta Abramovin saavutukset Euroopassa kalpenevat jokaiseen esittämääsi verrokkiin ihan kirkkaasti

Kuten jo kirjoitin, niin kaikki lupaukset eivät breikkaa. En minä eikä kukaan muukaan sellaista odota. Kyse on todennäköisyyksistä. Olen siis samaa mieltä kanssasi, että joku lupaavakin junnu jää odotusarvostaan. Tämänkin ihan kuka tahansa pystyy allekirjoittamaan. Vastaavasti joku taas ylittää odotusarvonsa. Jos en usko, että kuka on kovempi vahvistus kuin Domi?

Wheelerin tai vastaavan listoilla Columbuksen prospect pool oli myös hännillä siinä vaiheessa, kun Columbus alkoi dräftäämään KHL:n suurseurojen kakkosjengien ja nuorisomaajoukkueiden pelaajia, kuten Martsenko, Voronkov ja Tsinakov. Eli ei se todellisuudessa kuvaa minkäänlaista todellisuutta ikään kuin power rankinginä, jossa ennustettaisiin läpimurtoja. Tai kuvaa esimerkiksi oliko tuo strategia mahdollisuus löytää lisäarvoa aliarvostetuista. Tai mikä laukojafetissi tässä on viime aikoina ollut, minkä vuoksi on helppo ennakoida jopa 15-30 maalin vakiotasoja. Wheelerillä listan kärkenä oli Quinton Byfield niinkin kauan ajassa taaksepäin kuin 2021.

Ei, vaan se kuvaa organisaation prospect poolin laatua verrattuna muihin NHL-organisaatioihin. Tuntuu, että teet tästäkin nyt turhan monimutkaista.

Ja onpa kumma juttu, että vuodesta 2018 alkaen Columbuksen sijoitus kyseisellä mittarilla on kohentunut kun lupausosastolle on varattu mainitut Martshenko, Foudy, Tshinakov, Sillinger, Johnson, Ceulemans ja kumppanit. Mitä yrität tällä siis sanoa? Eikö voida vain yksinkertaisesti todeta, että kun vuonna 2017 Columbuksen prospect-osasto oli liigan heikointa, on se nyt liigan eliittiä?
 

Österbacka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Columbus Blue Jackets
Itse odotan Chinakhovin, Sillingerin ja Johnsonin kasvavan vähintään Duboisin ja Andersson tasoisia pelaajia. Kekäläinen on kaksi kertaa aikaisemmin varannut Top 10 joukosta ja molemmilla kerroilla onnistunut. Werenski ja Dubois. Koko muu maailma odotti Puljujärveä. Chinakhov ja Sillinger uskoakseni olisi varattu numerolla 10, jos semmoinen olisi ollut käytössä.

Otetaanpa pieni vertailu Panarin ja Chinakvin välillä.

18v
P. MHL 38 ottelua 20+24=44
C. MHL 56 ottelua 27+42=69

19v
P. KHL 40 ottelua 5+16=21
C. KHL 32 ottelua 10+7=17

20v
P. KHL 43 ottelua 11+8=19
C. NHL 62 ottelua 7+7=14

Tasatahtia tässä on vertailussa Panarin kanssa menty, ellei olla jopa edellä. 21v Panarin painoi KHL;ssä 40 pistettä. En nää mitenkään epärealistisena odottaa Chinakhovin tekevän ensi kaudella 30-40 pistettä NHL:n puolella. Aah tällöin mies olisi jo Anderssonin tasoa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös