Onhan tuota levyä jo kuunneltu jonkun verran ja onhan se kuin sitä kuuluisaa viiniä, joka paranee vanhetessaan... Kyllä.
Ensimmäinen kuuntelukerta jäi jotenkin aution ja sekavan olon. Ei tiennyt, miten suhtautua. Muutama kappale ponnisti esiin, mutta jättivät nekin kaipaamaan jotain.
Niin se vaan on puoli viikkoa mennyt kohta tätä kuunnellessa ja alkaa tarttua nekin kappaleet, mistä ei aluksi tahtonut ymmärtää mitään.
Levy kuulostaa erilaiselta, mutta silti CMX:lta. Joissain kappaleissa on fiiliksiä mukana Aionilta vielä, etenkin Suojelusperkeleessä, joka olisi melkein sopinut sillekin levylle. Todella hyvä kappale myös, levyn parhaita ehdottomasti.
Sitten on jotain Dinosauruksen tyylisiä progeiluja. Jo avausraita, eli Eteläisen tähtitaivaan kartoitus on piristävän erilainen CMX-biisi. Upea intro levylle, joka räjähtää nimikkokappaleella sitten ja jälleen on kyseessä jokseenkin erilainen biisi, jossa melkein aistin jotain Ultra Bra:maista (?). Kappaleen sanoma on kyllä sieltä hämärimmästä päästä CMX:aa, mutta Yrjänän vaihteleva lauluääni tekee tuosta progesinfoniasta aika erikoisen kokemuksen. Koko kappale on kuin joku jakautunut persoona eri puolineen ja välillä mietin, että siinä lauletaan maailmansodasta?
Uusi ihmiskunta, tuo sinkkubiisi toimii minulle ja vaikka se hieman keveydessään erottuukin levyltä, niin lunastaa paikkansa siellä välissä oikein hyvin.
Mustat siivet yli taivaan on myös eräs mieleiseni kappale. Haikea, mutta synkeä ja kerrassaan upeat sanat.
Kain, mikä on ilmeisesti se levyn toinen "hittibiisi", onkin sitten eräs parhaista, ellei paras kappale koko levyllä. Itseasiassa kaunein kappale CMX:lta aikoihin ja sanat riipaisevat aika voimakkaasti, ainakin minulla "Pohjoinen puhaltaa, riisuu mielen vaatteistaan, ja epäonnen sirpaleista peili liimataan..." ja "Teitpä minkä teit viiltää viima vastaan, ihmishahmot jäätynyttä tulta syöksee vatsastaan." Kerrassaan upeaa. Lisäksi kertosäe tarttuu ja säväyttää. Hienoa hommaa! Nousee ihan kärkipään CMX-kappaleisiin listoillani.
Suojelusperkeleen mainitsinkin jo ja pidän myös sitä eräänä levyn parhaimpana kappaleena. Aionin henki puhaltaa tuosta kappaleesta hienosti esiin.
Taivaanääreläiset on jälleen hieman rauhallisempi kappale, mutta ei silti sinkkuainesta oleva täysin helponkuuloinen kappale. Ei tällä levyllä ylihelppoja viisuja tyyliin Isohaara juuri löydykään, johtuen soiton raskaudesta ja progressiivisuudestakin.
Näkyvän valon olennot on sitten hieman kummajaisbiisi, joka on ehkä hieman väliinputoaja minulla. Tai sitten ei ole vielä avautunut. Melskaava, epäselvällä laululla ryyditetty välirytistely.
Tuulenkosija on kappale, mistä monet ovat puhuneet ja ilmeisesti pitäneet. Näin vähitellen olen alkanut löytää siitä itsekin koukkua. Tuollainen voimakkaasti progehenkinen, jonka hienointa antia on aavemainen huilusoolo joka yltyy lopussa kitaroiden säestyksellä melkein Jethro Tullmaiseksi rymistelyksi. Hieno. Instrumentaaliosiot pääsee edukseen ja kyllähän CMX:n jätkät osaa soittaa.
Seuraava kappale, eli Syysmyrkkylilja on tuollainen hieman happoisakin progeilu, jossa käytetään muokattua lauluääntä. Ei ihan täysin nappaa, vaikka sopivan hippimäinen onkin.
Sanansaattaja on jälleen sellainen hieman pidempi biisi, jossa soi tämä pasuuna ja iloisesti soikin tuoden jopa jazzmaista henkeä mukaan. Tämäkin kappale on kuuntelussa alkanut kuulostaa paremmalta ja paremmalta koko ajan.
Päätösbiisi, eli Valoa nopeammat koneet on niitä, mistä en edelleenkään saa oikein otetta. CMX:lla on yleensä perinteisesti ollut aika vahvoja päätösbiisejä, mutta tämä ei ihan siihen kuulu. Akustisuus on ihan mielenkiintoista ja toimivaa, mutta tämäntyylinen progeilu ei ehkä ihan uppoa minuun.
Analyysini nyt ei ole mitenkään kovinkaan kattava tai syvällinen, mutta halusin nyt jotain sanoa jokaisesta kappaleesta. Proge on esiintynyt sanoissani tiuhaan ja onhan tämä jatkumoa CMX:n linjalle, mikä on jo vuosia alkanut näkyä tekemisessä. Eikä se sinällään haittaa, päinvastoin. Kun musiikki kuitenkin on niinkin erilaista joka levyllä, niin aina saa jotain hieman uutta.
Kokonaisuudessaan todella toimiva ja hieno levy, ei ihan Aionin tasoinen ehkä, mutta odotuksiin nähden enemmän kuin toimiva. Alkujaanhan veikkailin, että sieltä tulee jotain keveämpää rockia vaihteeksi, mutta mitä vielä. Raskas ja melankolinen ote jatkuu tuoreilla ideoilla. Bändillä jo ikää 20 vuotta ja ote vahvasti hallussa.
Tälle levylle voi ennustaa kyllä pitkää kuunteluikää.