Children of Bodom

[CuJo#31]

Löytyykö biisilistaa tästä?

Jussi ei ollutkaan studiossa vaan musiikkia kuului tunti nonstoppina. Hyvä näinkin.

In Your Face
Blooddrunk
Downfall
I Worship Chaos
Sixpounder
Angels Don't Kill
Say Never Look Back
Was It Worth It?
Suicide Bomber
This Road
Are You Dead Yet?
Morrigan
Hate Crew Deathroll
Hate me

 

[Gorbatjovi]

Jussi ei ollutkaan studiossa vaan musiikkia kuului tunti nonstoppina. Hyvä näinkin.

In Your Face
Blooddrunk
Downfall
I Worship Chaos
Sixpounder
Angels Don't Kill
Say Never Look Back
Was It Worth It?
Suicide Bomber
This Road
Are You Dead Yet?
Morrigan
Hate Crew Deathroll
Hate me

Oli kyllä kattava setti vuosien varrelta. Selvästi listan tekijä eli Jussi69 tiesi tarkasti mitkä biisit laittaa. Hieno kunnianosoitus ja meni kylmät väreet koko tunnin ajan ja voluumi tahtoi kiivetä koko ajan ylemmäs.

 

[Individual]

Koulutehtävän tiimoilta tuli Joensuun Karjala-talolla roudattua kyseistä orkesteria joskus vuonna 2000, tai jotain. Ja nähtyä toki siis metallinen ja vauhdikas keikka samalla. Suuri sääli, kun lahjakas taiteilija lähtee joukoista noin nuorena, huipulla ja hyvin luomisvoimaisena. Kuten täällä on sanottu, niin kyllä metallimaailman jättiläisten muistelot kertoo kuinka Suomen ja osin maailmankin oloissa poikkeuksellista kyvystä oli kyse.

 

[aceman81]

Lähiaikojen projekti voisi olla kuunnella Suplasta tuo 2019 julkaistu Kitara, kaaos ja kontrolli.

Laiho oli Anna Perhon Läpivalaisu-podcastin vieraana 2016, noita elämän käännöskohtia ja kipupisteitä puitiin. Nuoruusvuosien draama Espoossa, alkoholi, sisältä kumpuava viha, mielenterveysongelmat jne. Ihan vähäpäitöinen asia ei ole myöskään nuo kroonisiksi kehittyneet univaikeudet, valvotut vuorokaudet. On siinä keho ja mieli joutunut koville.

Tuli myös vilkastua Areenasta Iiro Rantalan Musiikkiluokka, jonka kitara-jaksossa Laiho vieraili Erja Lyytisen ja Juha Torvisen ohella. Vähän löysähkö formaatti, ihan mielenkiintosta nähdä Laiho tuollain päivänvalossa perheviihteen parissa.

Ulosantinsa oli aina jotenkin tunnistettavaa, äänensä ei myöskään hirveesti muuttunut ikääntymisen myötä. Ajattomuuden ja ikuisuuden vaikutelma.

Joulukuussa haastattelu ja bändi Soundin kannessa, tammikuun numerossa poismenonsa jälkeisen, kaikkien aikojen CoB-biisi äänestyksen tulokset.

On tosiaan Vesku Jokiselta lähtenyt Kylähulluja ja vanhoja bändikavereita vähän useampikin. Lindholmin Ollin kanssa oli vetämässä viittä vaille viimeistä Tartu mikkiin-episodia. Oli siellä toki Pate ja Costellokin.

 

[PataJaska]

Jos on illaksi pienen aivopähkinän puutetta, niin Soundin sivuilla on auennut äänestys, mitkä ovat CoB:n kaikkien aikojen kolme parasta kappaletta. Hommaa onneksi helpottaa se, että kun nyt siis puhutaan oikeasti bändin kolmesta parhaasta kappaleesta koskaan, niin tällöin vaihtoehdot kuitenkin käytännössä rajautuvat neljän ensimmäisen levyn tuotantoon

Äänestys alkakoon: mitkä ovat Children of Bodomin tuotannon kovimmat kappaleet? - Soundi.fi

Sain kuin sainkin puristettua tuohon kolme biisiä: Children of Decadence, Needled 24/7 ja Silent Night, Bodom Night.. sillä koska Hatebreeder-Follow The Reaper-Hate Crew Deathroll levykolmikko on käytännössä yhtä katkeamatonta bändin parasta biisiä, niin en vain voinut sivuuttaa mitään noista levyistä tässä äänestyksessä. Tiedän kyllä, että etenkin Needled 24/7 on tosi tylsä valinta HCDR:lta, mutta kun kyllä klassikon vain tunnisti sillä sekunnilla, kun sen silloin aikanaan vuonna 2003 kuuli..

 

[jake styles]

Jos on illaksi pienen aivopähkinän puutetta, niin Soundin sivuilla on auennut äänestys, mitkä ovat CoB:n kaikkien aikojen kolme parasta kappaletta. Hommaa onneksi helpottaa se, että kun nyt siis puhutaan oikeasti bändin kolmesta parhaasta kappaleesta koskaan, niin tällöin vaihtoehdot kuitenkin käytännössä rajautuvat neljän ensimmäisen levyn tuotantoon

Äänestys alkakoon: mitkä ovat Children of Bodomin tuotannon kovimmat kappaleet? - Soundi.fi

Vaikea tehtävä kyllä. Laitoin itse nyt nämä:
Downfall
Silent Night, Bodom Night
Everytime I Die

Olisi tehnyt mieli valita myös tosiaan jotain HCD:ltä (esim. Needled tai Bodom Beach Terror), ja jotain debyytiltä. Tai oikeastaan lähimpänä valintaa oli bändin nimibiisi Children Of Bodom, ja nimenomaan ensisinkulta löytyvä versio, eikä Hatebreederillä oleva. Se oli oma ensikosketukseni Bodomiin. En muista miten tulin sinkun ostaneeksi (löytyy toki edelleen hyllystä), mutta se soi kyllä ahkeraan ja sitten myöhemmin kesällä 1998 näin bändin livenä juhannusfestareilla Kouvolassa. Olihan se aika leuat lattiaan -meininkiä sitä katsella. Tuosta kesästä nimenomaan tuo eka sinkkubiisi on jäänyt muistiin kun sitä luukutettiin myös matkalla tuonne festareille. Ei sitä ollut mitään vastaavaa aiemmin missään kuullut. Taisin kuitenkin hankkia käsiini debyyttialbumin vasta sen festarikeikan jälkeen jossain vaiheessa.

Downfall puolustaa paikkaansa timanttisen alkuriffinsä ansiosta, ja onhan tuo taattua alkuaikojen Bodomia muutenkin.

Everytime I Die tuli valittua ns. slovariosastolta, jota olen aina arvostanut niiden biisien ollessa huomattavasti harvemmassa. Kyseistä lokeroa toki edustaa vahvasti myös mm. Angels Don’t Kill, loistava biisi sekin mutta tuo EID vei nyt tällä kertaa. Tästä tuli myös aikanaan modimusiikkisäveltäjänä tehtyä MOD-cover :D

Silent Night, Bodom Night taas on jäänyt mieleen eniten jäätävän kovan liveversion ansiosta Tokyo Warhearts -livelevyllä.

Mutta kyllä tuo kärkikolmikko voisi taas joku toinen päivä olla erinäköinen. Vaikka debyytilläkin bändi ja biisit oli vielä aika raakileita, niin sen levyn biisit tuo itselleni varmaan eniten muistoja mieleen.

 

[KaljaVeikko]

Vain kolmen biisin valinta oli erittäin raastava prosessi, omaksi riviksi päätyi alla olevat sillä periaatteella että jokaiselta parhaalta levyltä yksi biisi:

Needled 24/7
Silent night, bodom night
Hate me!

 

[ftr]

Downfall
Towards dead end
Hate me

Kaksi ensimmäistä jopa melko helppoja valintoja, mutta viimeiseen olisi tyrkyllä ainakin kymmenen biisiä.

 

[FatSam]

Hankala homma oli, mutta tottakai ekoilta levyiltä löytyi poiminnat: 1. Children of Bodom 2. Everytime I Die 3. Follow The Reaper
Olisihan tuonne ollut tyrkyllä vaikkapa Warheart, joka nyt juolahti mieleeni.

 

[Sonny Burnett]

Mask of sanity
Bodom after midnight
Needled 24/7

 

[Knox]

1. Children Of Bodom
2. Follow the Reaper
3. Black Widow

Kolmonen ei löydy välttämättä kovin monen listalta, mutta oli ensimmäinen kappale, joka Bodomilta aiheutti sellaisen "mitä vittua tämä on"-fiiliksen. Muistan elävästi sen tunteen, kun kertosäe lähti käyntiin ja ihokarvat nousi pystyyn.

 

[CuJo#31]

Oli tosiaan haastavaa valita vain kolme. Jonain toisena päivänä valinnat olisivat osittain voineet olla toiset. Alkupään tuotannosta omatkin suosikit ovat. Biisi Deadnight Warrior oli oma ensikosketus bändin tuotantoon vuonna 1997. Olihan se huikea kokemus.

Jos en väärin muista, Children of Bodom julkaistiin split-singlenä 1998 Cryhavocin (Repent Whore?) ja Wizzardin (Iron, Steel, Metal) kanssa. Sanomattakin on selvää mikä näistä biiseistä sai eniten soittoaikaa.

Kolme ensimmäistä albumia ovat itselleni ne rakkaimmat.

1. Children of Bodom
2. Deadnight Warrior
3. Downfall



E
Piti ihan muistisopukoita kaivella ja kyllähän se oli vuosi 1997 kun Bodomiin ensi kertaa törmäsin. Ensimmäinen Metalliliitto-kokoelma ilmestyi tuolloin ja siinähän se Deadnight Warrior komeilee raitana 15. Kotimaisen metallin kulta-aikaa IMO.

 

[Valapatto]

Noita kappaleita miettiessä ei voi kuin ihmetellä kuinka kovia Bodomin alkupään levyt olivat. Periaatteessa päivän fiiliksestä riippuen sieltä olisi voinut napata lähes minkä tahansa kappaleen. Mutta ennen muuta levyt olivat viikatemiehen sirpin teräviä kokonaisuuksia ja kyllähän Bodomia aikanaan tuli kuunneltua nimen omaan levymitassa. Uudemmat albumit eivät olleet niin oma juttu, vaikka läjäpäin hienoa musiikkia niiltäkin löytyy. Mutta kun vertailukohtana oli Bodomin alkupään tuotanto, niin rima on vain niin korkea. Toki nostalgiallakin tässä oma osansa varmasti on.

 

[Animal]

Netin syövereistä löytyi sen verran eri sirpaleista koottua "tietoa", että ilmeisesti Laiho on kuollut varsin hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta (28.12 - 30.12) ja tämä tiedottaminen on hoidettu managementin toimesta hallitusti ja harkitusti vasta uuden vuoden juhlien jälkeen. Pitää ihailla kuinka hyvin pysynyt tieto pienen piirin sisällä huomioiden kuinka isosta uutispommista kuitenkin on kyse.

 

[Sonny Burnett]

Netin syövereistä löytyi sen verran eri sirpaleista koottua "tietoa", että ilmeisesti Laiho on kuollut varsin hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta (28.12 - 30.12) ja tämä tiedottaminen on hoidettu managementin toimesta hallitusti ja harkitusti vasta uuden vuoden juhlien jälkeen. Pitää ihailla kuinka hyvin pysynyt tieto pienen piirin sisällä huomioiden kuinka isosta uutispommista kuitenkin on kyse.

En ole lukenut juttuja mutta tähän tietoon peilaten ilmeisesti edes Freyberg ei ollut kuullut suru-uutista ensimmäisten joukossa, ainakin uutenavuotena oli storyssa bailaamassa somen perusteella ja hyviä uusia vuosia toivotteli faneille.

 

[Tuplatorkkari]

Pirullisen vaikea valinta, mutta pitkän jahkaamisen jälkeen tällä mennään:

Warheart
Hate Me
Sixpounder

Kosmeettisia eroja järjestyksessä ja joku muu päivä vois olla täysin eri kolmikko.

 

[Leitti]

1. Everytime I Die
Koko fanituksen ajan ollut yksi suosikkibiisejä bändiltä, mutta reilun vuoden takainen Tavastian keikka nosti tämän selväksi ykköseksi. Jokaikinen kerta tulee kylmät väreet ja tällä viikolla on tullut kuunneltua kymmeniä kertoja jo.

2. Living Dead Beat
28.10.2005. Ensimmäinen livekeikka ikinä. Ei ollut mitään käryä miten ollaan edes keikalla. Tämä biisi ensimmäisenä ja pientä miestä heiteltiin ympäriinsä. Aivan uskomaton fiilis. Yksi elämäni parhaimmista hetkistä.

3. Silent Night, Bodom Night
Ylivoimaisesti eniten kuunneltu biisi elämäni aikana. Ei ole sanoja miten hieno tekele tämä on. Tokyo Warheartsin intro ja tämä putkeen sytyttää aina ja aina uudestaan.

Lista olisi voinut olla erillainen, mutta kyseiset biisit nostattavat niin paljon muistoja, että ne oli pakko saada esille.

On menossa melko rankka viikko... Moneen vuoteen ei tullut kuunneltua bändiä paljoakaan, mutta Tavastian keikan jälkeen palo bändiin kohtaa alkoi syttymään taas. Odotin uuden bändin keikkoja kuin kuuta nousevaa ja Radio Rockin risteilylle oli tarkoitus mennä katsomaan miten äijät vetää. En uskonut, että kenenkään tuntemattoman julkkiksen kuolema voisi painaa mielen näin matalaksi.

Kiitos kaikesta.

 

[sekolust]

Oli muuten saatanan vaikea valinta. Omat kuitenkin menivät tällä kertaa seuraavasti, seuraavalla kerralla varmaan toisin:

Hate Me = Jos muisti ei petä, niin tän kappaleen kohdalla mulla jotenkin avautui silmät bändin erinomaisuudesta. Alkuun mukavaa ja tavallaan rauhallista tiluttelua, raaka muttei rääkyvä laulanta ja kaikki. Kaunista. Rakkaat muistut jäivät.

Needled 24/7 = Heti alkuriffit vetivät tajunnan solmuun. Pari rauhallista kohtaa, mutta jatkuvasti sellainen fiilis, että kohta taas mennään. Ruotsin keikalta 2006 (Youtube) alkusekoilujen jälkeen suunnilleen 2 minuutin kohdalla mielestäni tää kulminoituu. Ja jotenkin mulle tulee aina pirun hyvä fiilis tuosta.

Mask of Sanity = Joku tässä kolahtaa. Mä en pysty nostamaan mitään yksittäistä juttua tuosta esille, joku henkilökohtainen juttu.

Mitä keikkoihin tulee, niin Hate Crew Deathroll... Perkele kun olisi ääni ollut enemmän. Albumillakin toimii, mutta livenä " We're hate crew, we stand and we won't fall... We're all for none and none for all. Fuck you! We'll fight 'til the last hit And we sure as hell ain't taking no shit". Se kollektiivinen fiilis, oli tää kyllä parhaimmillaan helvetin kova livepumppu ja paskimmillaankin kovaa settiä. Jotenkin vaikea kuvitella, että enää mitään vastaavaa tulisi. Näillä kilometreillä ei enää samalla tavalla uudet bändit sytytä, Bodom soi peruskoulusta lukioon, intistä jatko-opintoihin ja kymmenen vuotta työmatkoilla. Ei aina eniten, mutta aina sitä soittolistalla oli.

Bubbling underia ajattelin heittää, mutta kympin lähestyessä totesin homman turhaksi. Pelkästään ekoilta neljältä lätyltä löytyy sellaista settiä, että alta pois. Myöhempiin albumeihin olen suhtautunut vähän penseämmin, mutta aivan mahtavia yksittäisiä kappaleita noilta löytyy.

 

[Pardus]

Yle Teemalla näkyy to-pe yönä klo 00.00 Yle Live: Children of Bodom, joka ilmestyi Areenaan katsottavaksi maanantaina.

 

[jake styles]

Jos en väärin muista, Children of Bodom julkaistiin split-singlenä 1998 Cryhavocin (Repent Whore?) ja Wizzardin (Iron, Steel, Metal) kanssa. Sanomattakin on selvää mikä näistä biiseistä sai eniten soittoaikaa.

Muuten oikein, mutta ilmestyi jo tammikuussa 1997. Eli tuo oli Children Of Bodomin ensimmäinen julkaisu. Ja vaikka tosiaan ykkösraita oli tietenkin kovimmassa kuuntelussa, niin myös Cryhavoc oli melko Sentencedin tyyppisellä biisillään oikein mukava uusi tuttavuus. Wizzard nyt ei niinkään kovasti pudonnut.

 

[fat of the land]

Muuten oikein, mutta ilmestyi jo tammikuussa 1997. Eli tuo oli Children Of Bodomin ensimmäinen julkaisu. Ja vaikka tosiaan ykkösraita oli tietenkin kovimmassa kuuntelussa, niin myös Cryhavoc oli melko Sentencedin tyyppisellä biisillään oikein mukava uusi tuttavuus. Wizzard nyt ei niinkään kovasti pudonnut.

Ostin aikoinaan tuon ikäänkuin tukimielessä. Spinefarmilla oli joitain tuollaisia split singlejä siihen aikaan.

Ostin myös sen ”i survived lake bodom” paidan niinikään tukimielessä. Siis ”kun ollaan samanikäisiä, espoosta ja ala-asteelta rinnakkaisluokkalaisia”.

Bodom ei musana uponnut täysillä koskaan, ainoa keikka tuli nähtyä muistaakseni 2012 Downloadissa. Huomasin että on aika pitkälle päästy mun tuella. Lahjoitin paidan yhdelle skottikaverille, joka oli ihan sekaisin bodomista.

Nyt on ollut kyllä pysäyttävää ja sydäntäsärkevää nähdä kuinka vanhat kaverit muistelee ja suree Allua. Ja sanoinkuvailemattoman kaunista, että Allun kuolema on kansallisesti etusivun uutinen korona-aikaan ja huomioitu maailmalla mediassa ja arvostettujen kollegojen parissa.

R.I.P

 

[CuJo#31]

Muuten oikein, mutta ilmestyi jo tammikuussa 1997. Eli tuo oli Children Of Bodomin ensimmäinen julkaisu. Ja vaikka tosiaan ykkösraita oli tietenkin kovimmassa kuuntelussa, niin myös Cryhavoc oli melko Sentencedin tyyppisellä biisillään oikein mukava uusi tuttavuus. Wizzard nyt ei niinkään kovasti pudonnut.

No tässä tapauksessa ensikosketukseni Bodomiin on sitten juuri tämä split-single ja biisi Children of Bodom.

Cryhavocin biisi oli myös todella kova. Valitettavasti ura jäi sinne kultaiselle 90-luvulle. Kyllä Suomi-metallin kulta-aikaa oli juurikin tuo ajanjakso. Jos vuosia yrittää tälle asettaa niin heitetään 1995-2005. Täyttä kultaa. Lämmöllä luistelen noita aikoja. Metallikokoelmia (Metalliliitot, Spinetinglerit ym.) ja bändejä ilmestyi kuin sieniä sateella.

 

[Outsider]

Tuli mieleen kun bändi kerran ketjussa mainittiin, että myös Cryhavocin laulaja Kaapro Ikonen kuoli sairauteen 41-vuotiaana.

Laihon kuolemasta ei oikein osaa kirjoittaa mitään, kun tuntuu, että niin moni on jo kertonut ne samat asiat. Surullinen tapaus.

 

[Animal]

En ole lukenut juttuja mutta tähän tietoon peilaten ilmeisesti edes Freyberg ei ollut kuullut suru-uutista ensimmäisten joukossa, ainakin uutenavuotena oli storyssa bailaamassa somen perusteella ja hyviä uusia vuosia toivotteli faneille.

Jos oikein ymmärsin Jussi69:n haastattelusta, niin hän oli kuullut asiasta pari päivää julkituloa eli maanantaita aiemmin. Varmaan viikonloppuna ovat nämä lähimmät soittokaverit kuulleet. Siinäkin varmaan ollut aika rajattu sakki, koska tieto pysyi maanantaihin asti sisäpiirissä.

 

[Animal]

Tuli mieleen kun bändi kerran ketjussa mainittiin, että myös Cryhavocin laulaja Kaapro Ikonen kuoli sairauteen 41-vuotiaana.

Laihon kuolemasta ei oikein osaa kirjoittaa mitään, kun tuntuu, että niin moni on jo kertonut ne samat asiat. Surullinen tapaus.

Kaapron ja Laihon yhteistyö syveni Bodomin Hatebreederia edeltäneellä Downfall -sinkulla, jossa b-puolella oli Bodomin esittämänä Stonen No Commands Allun rähistessä ykkössäkeistön, Kaapron kakkossäkeistön ja kertosäkeet yhdessä. Kaapro ja Cryhavoc eivät musiikista kuitenkaan taineet saada ammattia vaikka pari varsin hyvää Sentenced -henkistä levyä tekivätkin ja olisivatko myös jonkun eurorundin heittäneet.