Niin, miksi Chicagossa ei aloiteta rebuildia tässä ja nyt? Oma arvioni asiasta on, että organisaation johtopaikoilla eletään vielä liiaksi menneessä. Tosiasioita ei haluta myöntää vaan vielä viime kaudellakin John McDonough kertoi julkisesti uskovansa Chicagon olevan pudotuspelijoukkue. McDonoughilla on vankkumaton luotto Staniin ja sitten taas Jeremy Colliton on Stanin "löytöjä" eikä tämä vyyhti tästä lähde purkautumaan ennen kuin Rocky Wirtz jyrähtää.
Taustalla on toki näytöt aivan ainutlaatuisesta menestyksestä tällä johtoportaalla, mutta jostain syystä - tai ehkäpä juuri siksi - sitä napanuoraa on vaikea tuosta aikakaudesta irroittaa. Tästä hyviä esimerkkejä ovat näiden vanhojen sotaratsujen raahaaminen takaisin ja kun ympärillä oleva joukkue ei olekaan enää niin laadukas, ovat nämä täydentävät pelaajat kuin varjo entisestään.
Olin kesällä ja kenties vieläkin sitä mieltä, että Bowmanin siirrot olivat pääasiassa hyviä ja vahvistivat joukkuetta paperilla (paitsi Nylander/Jokiharju). Mutta vähänpä sitä osasi odottaa, että kapteeni vaipuu totaaliseen kokovartalokoomaan, Gustafssonin taantuvan takaisin AHL-tason puolustajaksi ja niin edelleen. Alex DeBrincat ei osu maaliin tuttuun tapaan ja Strome ei näytä osaavan pelata kuin hänen rinnallaan.
Nyt kaipaisin johdolta rohkeutta myöntää tosiasiat ja luopua noista One Goal -haihatteluista. Se mitä tapahtui jää historian kirjoihin organisaation huikeimpana aikakautena jollaista ei todennäköisesti tulla enää näkemään. Aika kääntää uusi lehti. Tilanne on kuitenkin organisaatiossa huomattavasti parempi, kuin mitä se oli 2000-luvun alussa.