Ehdin nähdä vain ensimmäisen erän, kun velvollisuudet kutsui joten jää analyysit tekemättä. Taisi olla Hughesin kentän iltapäivä tänään.
Hughes oli kentän hahmo, mutta myös Zegras oli pelipäällä. Kummallekin neljä pistettä, kun Hughes teki 3+1 ja Zegras 0+4. Kummallakin oli paikkoja isompaankin pistetiliin. Todella vaikuttavaa yhteispeliä tuolta kaksikolta. Kummankin kiekonkäsittelytaidot ovat erinomaista luokkaa, minkä avulla he dominoivat Suomea vastaan, varsinkin kun isossa kaukalossa on tilaa pyöriä kiekon kanssa. Caufiled tuli tällä kertaa siinä vähän kuin heidän siivellään.
Zegras teki mm. useita taitavia ja peliä edistäviä ratkaisuja pienessä tilassa kiekon kanssa, vähän Carolinan suomalaiskaksikon malliin. Ehkä sieltä paikoitellen tuli mieleen joku Kuznetsovkin. Zegras antoi itsestään todella vahvan kuvan, mutta kuten todettua, niin ei näille yksittäisille peleille pidä antaa liian isoa painoarvoa. Pidän muutaman matsin perusteella hänen selkeimpänä "kysymysmerkkinään" keskivertoa – mutta ei missään nimessä huonoa – luistelua, minkä lisäksi näiden jenkkipoikien puolustuspelistä on vaikea vetää johtopäätöksiä, kun tilanteita tulee niin vähän omaan päähän.
Turcottelta oli aika huomaamaton peli, mikä tosin johtui lähinnä siitä, että Hughesin kenttä oli kentällä vain niin ylivoimainen. Hän tarjosi silti varmaa peruspelaamista, jossa ei ole mitään suuria wow-efektejä. Mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, niin uskon hänen olevan vahvimmillaan silloin kun pelit muuttuvat koviksi ja tila kentällä käy vähiin.