Onhan tämä nyt melkoinen vuoristorata ollut koko kausi... Edelleenkin kolme pistettä pudotuspeleihin ja kolme pistettä konferenssin viimeiseen sijaan. Toki esitykset ovat olleet sen verran hienoja, että pudotuspelien ulkopuolelle jääminen ei sinänsä harmittaisi ihan kauheasti. Joukkue on jo osoittanut, että hyökkäyksen core (Toews, Kane, Strome, DeBrincat, Saad) on aivan riittävä pudotuspeleihin, varsinkin kun alempaa löytyy vielä kivasti syvyyttä tukemaan (Kahun, Caggiula, Anisimov jne.). Vielä kun puolustus- ja maalivahtipelaaminen saataisiin kuntoon, niin tuolla joukkueellahan voi jopa menestyä. Delia on edelleen pitkällä tähtäimellä iso kysymysmerkki ja puolustuksesta puuttuu tällä hetkellä kärki kokonaan. Ehkä sellaista ei sitten lopulta tarvita, jos nuorisosta (Jokiharju, Boqvist, Beaudin, Forsling, Carlsson, Mitchell, jne.) löytyy riittävät palaset tasaiseen kuusikkoon hieman erilaisilla vahvuuksilla. Vielä on toki mahdotonta sanoa, että saadaanko Boqvistista uusi Erik Karlsson tai kehittyykö jostain muusta pelaajasta top10 puolustaja. Tällä hetkellä tuosta ryhmästä saa jotenkin sellaiset fibat, että Carolinan kuusikko voisi olla se malliesimerkki, jota voidaan lähteä rakentamaa noilla palasilla pitkällä tähtäimellä. Kuusi erittäin tasaista, hyvin liikkuvaa puolustajaa, jotka voi heittää melkeinpä mihin tilanteeseen tahansa kentälle. Tämä saattaa kylläkin olla aikaa jälkeen Seabrookin ja ehkä Keithin, mutta tällä hetkellä ainakin vaikuttaa oikein hyvältä.