Yhtään ei haittaa tulla vieraisiin pöytiin, kun mielipide tuodaan noin esille.
Olisi ollut meikäläiseltä ehkä hyvä korostaa sitä, että tuo top-4 puolustajan määritelmä/odotus tiettyjen pelaajien kohdalla oli se, että Blackhawksista tuon roolin ottaisivat aikanaan. Kertooko se sitten siitä olisiko vaikkapa mainittu Forsling tulevissa contendereissa top-4 puolustaja, sitä emme vielä tiedä eikä tarina tässä vaiheessa osaa sitä meille sanoa. Pointtina siis se, kun yleensä joukkuetta nykyään rakennetaan omavaraisesti varaustilaisuuksien kautta, ovat nuo neljä (kuusi) ne puolustajat tällä hetkellä, joilla on realistinen sauma nousta kirkkaisiin valoihin. Todennäköistä tietysti on, ettei tuosta kuusikosta kuin parhaimmillaan puolet lunasta sitä pelipaikkaa, mutta onneksi muuttujia onkin paljon, uusia varaustilaisuuksia tulee eikä voi koskaan tietää mitä tapahtuu. Se tässä onkin hienointa, kuten itse korostit.
Jenkkitermein tietysti biasia näissä arvioissa näkyy, mutta jokainen ukko, jota rankkasin tulevaisuudessa Blackhawksin kahteen ensimmäiseen pariin omaa mielestäni siihen potentiaalia. Forslingillakin takana vasta ensimmäinen kausi valtameren oikealla puolella ja pelasi mielestäni ihan kohtalaisesti, vaikka vauhti oli selkeästi liian kova. Kaikki ominaisuudet olivat NHL-tasolla, joskin fyysisempi voisi tietysti olla aina, mutta sitä häneltä ei välttämättä tarvitse odottaa. Ainut ongelma tuntui olevan se, että pelasi vielä omassa päässään Euroopassa eli koki aikaa olevan enemmän, tilaa enemmän eikä uskaltanut pelata vaistoillaan. Kuitenkin lahjakkuus hänenkin kohdalla näkyy, kun Quennevillen leash oli todella pitkä ruotsalaisen kohdalla.
Kun ruotsalaisiin kerran päästiin, niin täytyy Lucas Carlssonistakin mainita muutama sananen. Tunnetusti ruotsalaisten tuotanto puolustajien osalta on tällä hetkellä jollei maailman parasta, niin vähintään Kanadan jälkeen monipuolisinta ihan kärkiosaamisenkin puolesta. Brynäsin hopea-joukkueen kakkospuolustaja, pelasi todella isoja minuutteja pudotuspeleissä ja oli viime kaudella NHL:n ulkopuolisista prospecteista se, joka otti suurimmat harppaukset kehityksessään eteenpäin. Tietysti se hyppäys aikanaan NHL:ään tulee olemaan vaikea, mutta tuollakin sitä potentiaalia on.
Luc Snuggerud tuntuu varsinkin amerikkalaisten mielestä keräävän paljonkin ylistyssanoja yliopistotaustansa vuoksi ja joidenkin mielestä oli paras, ellei yksi parhaista offensiivisista puolustajista koko yliopistossa. Itse en tiedä nielenkö tätä väitettä, mutta jotain varmasti taustalla kuitenkin on, kun niin ylistetään. Viime kauden ajan "Snuggyyn" yritin tutustua parhaani mukaan ja kun poika itse vaikuttaa terveellä tavalla kunnianhimoiselta sekä vertaa itseään Duncan Keithiin, pitää Keithiä esikuvanaan ja kuulemma opiskelee Keithin pelaamisesta kaiken (olisipa se noin helppoa), niin vähän minulla ainakin odotukset tahattomasti kasvaa. En seuraavaa Duncania hänestä odota, mutta jotain hienoa silti.
Jokiharju taas on minulle se tuntemattomin nimi, vaikka suomalainen onkin. Omat havaintoni ovat vain junnusarjasta, mutta highlightien perusteella vaikuttaa oikein kivalta prospectilta ja kovasti hänkin tuntuu keräävän ylistystä muualla päin maailmaa. Hänet otan tulevalla kaudella seurannan alle, kun Portlandin matseja tulee vilkuiltua.
Edelleen korostan sitä, että optimistinen olen, turhankin, mutta olisihan se tyhmää toisaalta olla jatkuvasti negatiivinen eikä uskoa parempaan huomiseen.