Kesäloman vedellessä pahasti ehtoopuolella ja viinitonkan viimeisillä pussin puristuksilla sain inspiraation kirjoitella oman näkemykseni Blackhawksin nuorista pelaajista näin mukavan ajankohtaisesti prospect campin 2014 ollessa loppumetreillä.
Blackhawskilta puuttuu siis Teräväisen lisäksi todelliset profiilipelaajan lahjat omaavat prospectit, mutta toisaalta haalariosaston ja roolipelaajien saappaisiin olevia kykyjä löytyy listalta runsain mitoin. Toki listalta puuttuu myös nimekäs nuori maalivahti, mutta jos muutenkin nuorten pelaajien kehitys ja lopullinen taso on mysteeri, niin maalivahdit ovat tässä vielä ihan omassa kastissaan. Ja kun nyt näyttää vahvasti siltä, että Crawford on ykköstorjuja seuraavat kuusi vuotta ilman yllättäviä kauppoja tai muita mutkia matkassa, niin mitään kiirettä organisaatiolla ei ole kasvattaa vastuunkantajia tolppien väliin.
Ehkä paras tilanne on mielestäni puolustuksessa, jonne löytyy muutamia hyviä kiekollisia pelaajia, pari fyysisempää hahmoa sekä myös näitä näkymättömiä puolustustyön sankareita ja heitä on löytynyt varsinkin tuolta länsinaapurin suunnalta. Keskushyökkääjissäkin leveyttä on mukavasti ja osa heistä saattaa löytää tonttinsa laidalta, jossa taas sitten määrällisesti on vähiten tarjolla pelaajia. Mutta tässä on nyt sitten makuasia haluaako laittaa esim. Teräväistä, McNeilliä, Danaultia ja kumppaneita tässä kohtaa laitureiksi vai senttereiksi. Noin päin homma vielä hoituu, mutta harvoin niin, että laiturina junnuissa pelanneesta pelaajasta kuorituu pro tasolle yhtäkkiä keskushyökkääjä.
Tässä omat mielivaltaiset listani pelipaikoittain. Laitureihin en enää laskenut Jeremy Morinia, joka tuon uuden sopimuksensa myötä on lähes varmuudella ns. valmistunut NHL-pelaaja. Myös David Rundbladia en laske enää prospectiksi, vaikka läpimurtoa vakipelaajaksi ei ole vielä tehnytkään. Kevin Hayesiä en katso enää Blackhawksin organisaatoon kuuluvaksi, vaikka teknisesti sinne vielä lasketaankin (ja mielelläni siellä näkisin jatkossakin), mutta eiköhän sopimukseen olisi jo hänen kanssaan päästy, jos Hayes vaan Blackhawksiin haluaisi tulla. Jätin pois myös kaikki tänä kesänä varatut pelaajat, sillä heistä on vielä niin vähän tietoa ja näkemystä, että menisi jo muutenkin perstuntumalla tehty listaus puhtaasti lottoamiseksi.
Keskushyökkääjät:
Teuvo Teräväinen, Phillip Danault, John Hayden, Joakim Nordström, Dennis Rasmussen, Alex Broadhurst, Vincent Hinostroza, Tyler Motte, Anthony Louis, Luke Johnson
Yksi on ylitse muiden, mutta onko Teräväinen tulevaisuudessa sentteri vai laituri? Blackhawks toivoo hänestä varmasti pysyvämpää ratkaisua kakkosketjun keskelle, vaikka nyt leirillä on menty myös laiturina Rasmussenin laidalla. Kaikki muut ovat nähdäkseni enemmän tai vähemmän kahden alemman ketjun pelaajia tulevaisuudessa, jos kehitys siihen pisteeseen joskus etenee.
Laitahyökkääjät:
Mark McNeill, Ryan Hartman, Garret Ross, Matt Carey, Chris Calnan
Aika laiha lista edelliseen verrattuna ja mm. McNeill sekä Carey voivat pelata myös keskellä. Toisaalta näistä viidestä mainitsemastani pelaajasta jo neljä on pelannut AHL-tasolla. Ykkösketjuun pelaajia ei näistä varmastikaan kasva. McNeill sekä Hartman voivat parhaassa mahdollisessa tapauksessa olla kakkosketjun pelaajia, mutta todennäköisempää on roolit alemmissa ketjuissa heilläkin. Maxim Shalunovin olisi voinut listalle laittaa, mutta hän taitaa palata äiti Venäjälle jatkamaan uraansa.
Puolustajat:
Adam Clendening, Stephen Johns, Klas Dahlbeck, Trevor Van Riemsdyk, Dillon Fournier, Michael Paliotta, Carl Dahlström, Robin Norell, Sam Jardine, Nick Mattson, Viktor Svedberg
Puolustuksessa on mukavasti syvyyttä ja erilaisia pelaajia. Puhtaasti kiekollisia offensiivisia pelaajia kuten Clendening, TVR sekä Fournier. Johns ja Paliotta ovat sieltä fyysisemmästä päästä ja ruotsalaiset Dahlbeck, Dahlström että Norell yrittävät kulkea Hjalmarssonin viitoittamalla tiellä syventyen enemmän puhtaasti puolustamaan kuin kiekolliseen pelaamiseen. Asia, joka toki pitää osata, jos mielii joskus Blackhawksin pelipaitaa pitää yllä muuallakin kuin kuvauksissa ja harjoitusleireillä.
Maalivahdit:
Kent Simpson, Mac Carruth, Matt Tomkins
Lyhyt ja ei niin maritteleva lista kassareita. Simpsonin ja Carruthin otteet eivät ole mitenkään erityisesti antaneet aihetta toivekkuuteen ja Tomkinsinkin kohdalla olisi varmasti huikea saavutus löytää paikka luukkuvahtina NHL:ssä jossain hamassa tulevaisuudessa. Ei näistä osaa sanoa kyllä oikein yhtään mitään eikä Blackhawksin uusi maalivahtivalmentaja Jimmy Waitekään nyt mihinkään ihmeisiin pysty.
Tässä vielä oma näkemykseni Blackhawksin tämän hetken top 10 prospecteistä, ilman siis tämän kesän varattuja nuorukaisia. Listalla painottuu ensisijaisesti potentiaali, mutta myös NHL- ja AHL-kokemus painaa vaakakupissani:
1. Teräväinen
2. Clendening
3. McNeill
4. Hartman
5. Johns
6. Danault
7. Dahlbeck
8. Nordström
9. Ross
10. Hayden
Teräväistä ei tarvitse selitellä listan kärjessä. Clendening on pelannut kaksi kautta AHL:ssä ja molemmilta kerroilta on valinnat tähtikentälliseen. Parhaimmillaan hänestä voisi kehittyä pisteitä tekevä ylivoimaspesialisti, joka tasakentällisin vääntäisi nelospakin roolissa jonkun puolustavamman toverin rinnalla. McNeilliä pidetään vähän samantyyppisenä kuin Ben Smithiä eli ei sinällään häikäise millään ominaisuudella, mutta on käyttökelpoinen pelaaja tilanteessa kuin tilanteessa. Hartmanin kohdalla upside on jossain Adrew Shawn tasolla, mutta hieman tehokkaampana versiona. Johns kun oppii pelaamaan NHL-tasolla puolustuspään hyvin, niin hänestä voi olla vielä paljon iloa Blackhawksille. Upside jossain nelospakin tietämillä, mutta todennäköisesti kolmosparin miehiä. Danault on Kruger 2.0 ja Dahlbeckistä toivotaan vastaavaa versiota Hjalmarssonista. Ross on myös Shawn tyylinen pelaaja ja Haydenin halusin nyt nostaa listalle ihan vaan hyvin sujuneen leirin takia, mutta tuon kokoisena pelaajana voi vielä hyvinkin tehdä uraa NHL:ssä.
Varmaan tuli taas vitusti virheitä, muitakin kuin kieliopillisia, mutta menkööt nyt ihan vaan huvin vuoksi tällä kertaa tällainen jätös. En väitä, että näistä pelaajista lähellekään kaikki tulevat potentiaalinsa täyttämään vaan päinvastoin. Suurin osa ei tule tekemään merkittävää uraa NHL:ssä ja osa ei saa pelata peliäkään, mutta ihan mukavasti noita nappuloita on taustalla ja kilpailutilanne on aina hyvästä, sillä sen tulisi puskea nuoria pelaajia harjoittelemaan entistä kovemmin ja hakemaan niitä rajoja joita on lahjakkuuden suhteen geeneissä annettu. Vai mitä Kyle Beach?
Blackhawskilta puuttuu siis Teräväisen lisäksi todelliset profiilipelaajan lahjat omaavat prospectit, mutta toisaalta haalariosaston ja roolipelaajien saappaisiin olevia kykyjä löytyy listalta runsain mitoin. Toki listalta puuttuu myös nimekäs nuori maalivahti, mutta jos muutenkin nuorten pelaajien kehitys ja lopullinen taso on mysteeri, niin maalivahdit ovat tässä vielä ihan omassa kastissaan. Ja kun nyt näyttää vahvasti siltä, että Crawford on ykköstorjuja seuraavat kuusi vuotta ilman yllättäviä kauppoja tai muita mutkia matkassa, niin mitään kiirettä organisaatiolla ei ole kasvattaa vastuunkantajia tolppien väliin.
Ehkä paras tilanne on mielestäni puolustuksessa, jonne löytyy muutamia hyviä kiekollisia pelaajia, pari fyysisempää hahmoa sekä myös näitä näkymättömiä puolustustyön sankareita ja heitä on löytynyt varsinkin tuolta länsinaapurin suunnalta. Keskushyökkääjissäkin leveyttä on mukavasti ja osa heistä saattaa löytää tonttinsa laidalta, jossa taas sitten määrällisesti on vähiten tarjolla pelaajia. Mutta tässä on nyt sitten makuasia haluaako laittaa esim. Teräväistä, McNeilliä, Danaultia ja kumppaneita tässä kohtaa laitureiksi vai senttereiksi. Noin päin homma vielä hoituu, mutta harvoin niin, että laiturina junnuissa pelanneesta pelaajasta kuorituu pro tasolle yhtäkkiä keskushyökkääjä.
Tässä omat mielivaltaiset listani pelipaikoittain. Laitureihin en enää laskenut Jeremy Morinia, joka tuon uuden sopimuksensa myötä on lähes varmuudella ns. valmistunut NHL-pelaaja. Myös David Rundbladia en laske enää prospectiksi, vaikka läpimurtoa vakipelaajaksi ei ole vielä tehnytkään. Kevin Hayesiä en katso enää Blackhawksin organisaatoon kuuluvaksi, vaikka teknisesti sinne vielä lasketaankin (ja mielelläni siellä näkisin jatkossakin), mutta eiköhän sopimukseen olisi jo hänen kanssaan päästy, jos Hayes vaan Blackhawksiin haluaisi tulla. Jätin pois myös kaikki tänä kesänä varatut pelaajat, sillä heistä on vielä niin vähän tietoa ja näkemystä, että menisi jo muutenkin perstuntumalla tehty listaus puhtaasti lottoamiseksi.
Keskushyökkääjät:
Teuvo Teräväinen, Phillip Danault, John Hayden, Joakim Nordström, Dennis Rasmussen, Alex Broadhurst, Vincent Hinostroza, Tyler Motte, Anthony Louis, Luke Johnson
Yksi on ylitse muiden, mutta onko Teräväinen tulevaisuudessa sentteri vai laituri? Blackhawks toivoo hänestä varmasti pysyvämpää ratkaisua kakkosketjun keskelle, vaikka nyt leirillä on menty myös laiturina Rasmussenin laidalla. Kaikki muut ovat nähdäkseni enemmän tai vähemmän kahden alemman ketjun pelaajia tulevaisuudessa, jos kehitys siihen pisteeseen joskus etenee.
Laitahyökkääjät:
Mark McNeill, Ryan Hartman, Garret Ross, Matt Carey, Chris Calnan
Aika laiha lista edelliseen verrattuna ja mm. McNeill sekä Carey voivat pelata myös keskellä. Toisaalta näistä viidestä mainitsemastani pelaajasta jo neljä on pelannut AHL-tasolla. Ykkösketjuun pelaajia ei näistä varmastikaan kasva. McNeill sekä Hartman voivat parhaassa mahdollisessa tapauksessa olla kakkosketjun pelaajia, mutta todennäköisempää on roolit alemmissa ketjuissa heilläkin. Maxim Shalunovin olisi voinut listalle laittaa, mutta hän taitaa palata äiti Venäjälle jatkamaan uraansa.
Puolustajat:
Adam Clendening, Stephen Johns, Klas Dahlbeck, Trevor Van Riemsdyk, Dillon Fournier, Michael Paliotta, Carl Dahlström, Robin Norell, Sam Jardine, Nick Mattson, Viktor Svedberg
Puolustuksessa on mukavasti syvyyttä ja erilaisia pelaajia. Puhtaasti kiekollisia offensiivisia pelaajia kuten Clendening, TVR sekä Fournier. Johns ja Paliotta ovat sieltä fyysisemmästä päästä ja ruotsalaiset Dahlbeck, Dahlström että Norell yrittävät kulkea Hjalmarssonin viitoittamalla tiellä syventyen enemmän puhtaasti puolustamaan kuin kiekolliseen pelaamiseen. Asia, joka toki pitää osata, jos mielii joskus Blackhawksin pelipaitaa pitää yllä muuallakin kuin kuvauksissa ja harjoitusleireillä.
Maalivahdit:
Kent Simpson, Mac Carruth, Matt Tomkins
Lyhyt ja ei niin maritteleva lista kassareita. Simpsonin ja Carruthin otteet eivät ole mitenkään erityisesti antaneet aihetta toivekkuuteen ja Tomkinsinkin kohdalla olisi varmasti huikea saavutus löytää paikka luukkuvahtina NHL:ssä jossain hamassa tulevaisuudessa. Ei näistä osaa sanoa kyllä oikein yhtään mitään eikä Blackhawksin uusi maalivahtivalmentaja Jimmy Waitekään nyt mihinkään ihmeisiin pysty.
Tässä vielä oma näkemykseni Blackhawksin tämän hetken top 10 prospecteistä, ilman siis tämän kesän varattuja nuorukaisia. Listalla painottuu ensisijaisesti potentiaali, mutta myös NHL- ja AHL-kokemus painaa vaakakupissani:
1. Teräväinen
2. Clendening
3. McNeill
4. Hartman
5. Johns
6. Danault
7. Dahlbeck
8. Nordström
9. Ross
10. Hayden
Teräväistä ei tarvitse selitellä listan kärjessä. Clendening on pelannut kaksi kautta AHL:ssä ja molemmilta kerroilta on valinnat tähtikentälliseen. Parhaimmillaan hänestä voisi kehittyä pisteitä tekevä ylivoimaspesialisti, joka tasakentällisin vääntäisi nelospakin roolissa jonkun puolustavamman toverin rinnalla. McNeilliä pidetään vähän samantyyppisenä kuin Ben Smithiä eli ei sinällään häikäise millään ominaisuudella, mutta on käyttökelpoinen pelaaja tilanteessa kuin tilanteessa. Hartmanin kohdalla upside on jossain Adrew Shawn tasolla, mutta hieman tehokkaampana versiona. Johns kun oppii pelaamaan NHL-tasolla puolustuspään hyvin, niin hänestä voi olla vielä paljon iloa Blackhawksille. Upside jossain nelospakin tietämillä, mutta todennäköisesti kolmosparin miehiä. Danault on Kruger 2.0 ja Dahlbeckistä toivotaan vastaavaa versiota Hjalmarssonista. Ross on myös Shawn tyylinen pelaaja ja Haydenin halusin nyt nostaa listalle ihan vaan hyvin sujuneen leirin takia, mutta tuon kokoisena pelaajana voi vielä hyvinkin tehdä uraa NHL:ssä.
Varmaan tuli taas vitusti virheitä, muitakin kuin kieliopillisia, mutta menkööt nyt ihan vaan huvin vuoksi tällä kertaa tällainen jätös. En väitä, että näistä pelaajista lähellekään kaikki tulevat potentiaalinsa täyttämään vaan päinvastoin. Suurin osa ei tule tekemään merkittävää uraa NHL:ssä ja osa ei saa pelata peliäkään, mutta ihan mukavasti noita nappuloita on taustalla ja kilpailutilanne on aina hyvästä, sillä sen tulisi puskea nuoria pelaajia harjoittelemaan entistä kovemmin ja hakemaan niitä rajoja joita on lahjakkuuden suhteen geeneissä annettu. Vai mitä Kyle Beach?
Viimeksi muokattu: