Chicago Blackhawks 2011-12 - Takaisin Cup-kisaan?

[Ben Marco]

Ei maistu, ei.

Tänään saatiin muutama kaappi, mutta kyllä kaikesta näkee, että muniinpuhaltelu-vaihe jatkuu vieläkin. Poffi-viivaan vielä tovi, mutta näillä esityksillä on aivan sama vaikka oltaisiin jo ulkona kuvioista. Seitsemän hävittyä putkeen, kaikki on maansa myyneitä ja joukkueen henkinen lukko on käsinkosketeltava.

Lepistö pelasi ok matsin ja saanee peliaikaa myös tänään Jobing.com areenalla, kun vastaan luistelee kovasti poffi-paikkaa hamuava Yotes pack.

Joko?

 

[reme]

Tuska pahenee !

YV + AV ei toimi. Crawford liikkuu tolpilla kuin eläkeläisukko. Kapteeni vakavakin oli Sharks matsissa aika kärttyisessä iskussa. Ainoat maalit tekivät tänään hiukan hiljaisemmat verkonheiluttajat Krûger 2 ja Bickell. Leddylle toiseksi eniten AV-aikaa ja hyvää päivää vaan Q hyvin soi omissa.
Kentälliset vaihtelivat tiuhaan tahtiin, viimeisessä erässä ykkösen laidassa viiletteli mm. Mayers. Viimeisin vahvistus Morrison istuskelikin sitten vällyjen alla tämän matsin. Lepistölle toisaan ihan ok peli, +1 ja 0+1.
Saas nähdä jääkö Tweetylle jännitettävää paikan päälle vai katkeaako putki ennen sitä.
Crawford alas ja Salak ylös, vähintään Emery maaliin.

 

[Kaner]

Mielestäni viime yön peli oli tappiosta huolimatta ihan hyvä esitys joukkueelta. Näen valoa tunnelin päässä. Crawford päästi viisi maalia selkänsä taakse, mutta otti vastapainoksi monta hyvää koppia ja antoi joukkueelle mahdollisuuden taistella voitosta. Tällä hetkellä tuo vaan tuntuu menevän niin, että jokainen pienikin virhe näkyy tulostaululla. Teki sen sitten kuka tahansa missä päin kenttää tahansa. Ei auta kuin puskea eteenpäin ja toivoa suunnan muuttuvan kovalla työnteolla.

Olsenilta jälleen vahva sisääntulo pakistoon. Ansaitsee ehdottomasti ison plussan papereihinsa, vaikka sutikin vahingossa yhden omiin. Toivottavasti saa vastuuta jatkossakin. Lepistö pelasi vähän ja onnistui onnekseen välttämään sen suurempien virheiden teon.

Frolikin paikka ykkösen vasemmassa laidassa ihmetytti suuresti, mutta onneksi ei montaa vaihtoa saanut siinä pelata. Mayershan tuota tonttia lopulta suurimman osan ajasta hoiti. Ei välttämättä se kaikkein paras ratkaisu, mutta ainakin Vlasicin kovat otteet Toewsia kohtaan rauhoittuivat.

Hossa jatkaa slumppaamistaan, all star -breikin jälkeen kaukalossa on ollut eri mies kuin mihin on totuttu. Ei ole slovakki tällä hetkellä parhaimmillaan, vaikka reme yrittääkin muuta visertää. Slumppi näkyy otteiden lisäksi myös tulostaululla. Road tripin aikana viiteen peliin nolla plus nolla on nolla. Pyöreä nolla.

 

[reme]

Juu Hossa on ollut tehoton viime peleissä, mutta niin ollut moni muukin tappioputken aikana kapteeni mukaan lukien.

Ja Crawford antoi ainoastaan vastustajalle mahdollisuuden voittoon. Kaksi niin selkeää ylipelaamista, mistä ei ehtinyt vaappua tolppien väliin ajoissa ja yhteen vielä perinteinen ripari avopaikkaan. Tietty jos Hossa olisi tehnyt hattutempun niin tuokin matsi olisi voitettu. Craw siirtyikin sijalle 42. torjuntaprosentillaan .898.

 

[Kaner]

Toewsin puolustukseksi sanon vain, että...

... hän loukkasi vasemman ranteensa tammikuun 20. päivä Floridaa vastaan Erik Gudbransonin huitauksen seurauksena. Tuon pelin jälkeen hänen aloitustehokkuutensa on pudonnut radikaalisti: 5 pelissä 6:sta hän on aloittanut alle 50 prosentin varmuudella. Tätä ennen kapteeni oli jäänyt 48 pelissä vain 3 kertaa alle 50 prosentin.

Tämä nyt ei ole muuta kuin tilastonypläilyä, mutta kertoo ehkä jotain. Foley ja Edzo nostivat saman esiin Sharks-matsin lähetyksessä. Toewsin käsi tuskin on sataprosenttisessa kunnossa tällä hetkellä.

 

[lunde]

Road Trip From Hell osa 6/9: Phoenix

Tähän peliin lähdettiin seuraavilla ketjuilla.

Morrison - Toews -Hossa
Sharp - Kruger- Kane
Bickell - Bolland - Shaw
Brunette - Mayers - Stålberg

Keith - Olsen
O'Donnell - Seabrook
Leddy - Lepistö

Emery
(Crawford)

Haukka ei vieläkään noussut tuhkista feeniks-linnun tavoin. Puuduttava peli päättyi 3-0 lukemiin, eikä kotijoukkueen tarvinnut esittää ihmeitä.

Pelin alussa Blackhawks- ja Coyotes-legenda Jeremy Roenick nostettiin kotijoukkueen Ring of Honoriin yhdessä mm. Teppo Nummisen ja Bobby Hullin kanssa. Sikälikin oli harmillista, että itse pelistä ei muodostunut mitään ikimuistoista.

1. erää ehdittiin pelata reilut 3 minuuttia, kun entinen Hawks-pelaaja Vrbata ajoi maalin taakse ja pisti kiekon pömpeliin Lepistön kautta. Pari minuuttia myöhemmin punalamppu paloi taas Emeryn takana. Toewsin ketju jäi pahaan pyöritykseen omassa päässä ja Boyd Gordon sai lopulta laittaa kiekon maalin kulmalta tyhjiin. Maalipaikka rakentui Korpikosken ja Brulen hienoilla syötöillä. Sanomattakin on varmaan selvää, että ketjuruletti alkoi jo tässä vaiheessa ja esimerkiksi Stålberg otti Morrisonin paikan Toewsin rinnalta. Ensimmäinen erä oli muutamaa välähdystä lukuunottamatta vahvasti Coyotes-merkkinen ja onneksi erätauolle mentiin vain 2-0 lukemissa.

1. erän ylivoiman aikana näytettiin tilastoa, jossa Chicago oli edellisen 5 pelin aikana saanut 13 ylivoimaa tekemättä niistä yhtään maalia. Tämä peli toi lopulta noita käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia 3 lisää.

2. eran puolivälissä oli pienehkö Chicago-painostus, mutta Smith ja kojoottien uhrautuva puolustus kestivät puuduttavaa peliä piristäneet hetket. Pian syntyikin Olsenin epäonnistuneen siniviivakatkon jälkeen ylivoimahyökkäys, jossa Chipchura pääsi nokikkain Emeryn kanssa. Kiekko kilven alta maaliin ja taululle 3-0 lukemat.

3. erästä ei ole juuri sanottavaa. Peli oli niin tuskaista, että Kapteenikin päätti lopussa nahistella itsensä boksiin Aucoinin kanssa. Onneksi Sharp ehti nopeasti väliin ennen kuin oikeastaan mitään ehti tapahtua. Smith torjui 38 laukausta nollapeliinsä, mutta valtaosa laukausista tuli vaarattomista paikoista. Kauden 6. kerta, kun haukat jäivät maaleitta.


Tämä karmea slumppi hämmästyttää minua paljon. Kauden alku sujui kuitenkin hyvin joukkueelta, joka on mielestäni paremmin tasapainossa kuin viimevuotinen poppoo. Quennevillen aikana ei ole vastaavaa nähty ja kyllä tässä aletaan mitata hänenkin kykyään kääntää joukkueen kurssi. Niin paljon kuin olenkin tykännyt hänen otteestaan. Toki epävarma maalivahtipeli, surkea alivoima ja fyysisyyden puute antoivat jo alkukiidon aikana viitteitä, että tuskin koko kausi sujuu liigan kärjessä, missä joukkue parhaimmillaan oli. Silti tämä hallitsematon syöksykierre on yllättänyt.

Juuri tällä hetkellä tuntuu pieneltä ikuisuudelta, kun Chelsea Dagger on soinut viimeksi.

Muuta:

Coyotes-ottelun 2. erässä näytettiin mielenkiintoinen tilasto puolustajien pistepörssistä reilun kahden ja puolen kauden ajalta.

Most Points by Defenseman Since 2009-10

143 Keith
139 Lidström
138 Boyle
134 Visnovsky
130 Yandle

 

[TweetyLeaf]

Milloin viimeksi ollaan hävitty 8 peräkkäin? Olisi mukavaa jos joku kerkeäisi tarkistamaan.

 

[Ferris]

Milloin viimeksi ollaan hävitty 8 peräkkäin? Olisi mukavaa jos joku kerkeäisi tarkistamaan.

NHL kertoo:

Did You Know? The #Blackhawks have lost 8 in a row. It's their longest losing streak since they lost ten in a row January 4-26, 2007.

 

[reme]

Joo kyllähän tämä on käsittämätön tilanne, samat miehet rosterissa joukkueessa joka keikkui pitkään lännen ja koko NHL:n kärjessä. Nyt joukkue ui nyt samoissa syvyyksissä kuin syvyyksien tutkija Cousteau.
Toki jo kärjessä ollessa näkyi eräs huolestuttava tekijä, eli se että omakin reppu heilui myös liigan kärkivauhtia. Siihen aikaan vaan tehtiin lähes aina enemmän maaleja kuin vastustaja ja se riitti. Kun voittoja tuli niin tuohon ongelmaan ei puututtu ja nyt korjataan sen hedelmää.
Vieraissa on hävitty 11-peliä putkeen.
Olsen pelaa ajoittain hyvin, silti molemmissa matseissa yksi maali omiin selkeästi hänelle ja -3.
Treidiä ja kenties valmennusportaan muutoksia odotellessa...

Linkissä mietiskellään tätä jenkua.

 

[lunde]

Vieraissa on hävitty 11-peliä putkeen.

Minä sain laskettua vain 10 vierastappiota putkeen, kun viimeisin vierasvoitto tuli rankkareilla Minnesotassa 14.12.2011. Sen jälkeen vieraspelien saldo on karu 0-8-2. Samaan aikaan kotipelien saldo on 10-4-1.

Vieraspelien tappioputki alkoi 20.12.2011 Pittsburghia vastaan, joka aiheutti Chicagolle joulukuun ensimmäisen varsinaisen peliajan tappion. Siihen asti Blackhawks oli pelannut joulukuun peleissä 7-0-1. Ennen tuota tappiota alkukauden vieraspelien saldo oli ihan hyvä 10-6-1.

Mikä käänsi kelkan vieraskaukaloissa?

 

[reme]

Minä sain laskettua vain 10 vierastappiota putkeen, kun viimeisin vierasvoitto tuli rankkareilla Minnesotassa 14.12.2011.

Mikä käänsi kelkan vieraskaukaloissa?

Totta Jose tappio oli yhdeksäs ja oikee luku on täys kymppi;)
Kysymykseesi vastaus muodostunee monen asian summasta.

 

[reme]

Stan vakuutteli tänään, ettei Quenneville ole lähdössä mihinkään ja maalivahtiosastolle ei olla hakemassa treidillä uusia nimiä.
Siinäpä oli tärkeimmät asiat suunnanmuutokselle Stanin mielestä. Stan yritti rauhoittaa tilannetta, mutta se ei pelkästään valitettavasti riitä.

Tän päivän harjoitusten kentälliset tässä: 10-19-88; 15-16-81; 29-36-25; 65-22-17.

 

[Wiesellike]

Tiedä sitten noista. Yleensä kengän kuva on perseessä viikon sisällä, kun tuollaisia puhutaan. Itsekin tosin uskon pitkäjänteisyyteen tässä. Vaikka kärki on vähän karannut tässä slumpin aikana, niin tästä voi muodostua myös joukkuetta yhdistävä voima, josta voidaan sitten ammentaa kauden myöhemmissä vaiheissa. Mutta silti jotain pitää tehdä, että tämä syöksykierre pysäytetään. Joku corepelaajan kauppa voisi olla sopiva herätin.

 

[Ben Marco]

Rundia jäljellä pelit huippuvireistä Rangersiä, sekä Columbusta vastaan. Sunnuntai-iltana päästään sitten pelaamaan jälleen himassa ja täytyy nyt pitää pieniä peukkuja, että saataisiin tatsia esityksiin. Toivottavaa olisi tietysti saada vakiokasvoja takaisin alakertaan myös piakkoin. Kolme pojoa viivaan ja eletään mielenkiintoisia aikoja. Ihmeellinen laji tää jääkiekko.

 

[Kiekko-Kolli]

On tää kyllä uskomatonta taaperrusta, ei paljon nappaa edes kirjotella tästä.... Jokohan kohta tehtäisiin jotain, siis ihan mitävaan. Treidejä kehiin! No joo, viime yönä oli kyllä jo merkkejä paremmasta, mutta kun ei niin ei. Masentaa.

 

[lunde]

Road Trip From Hell osa 7/9: Nashville

Näillä ketjuilla lähdettiin tähän peliin eli nelosta lukuunottamatta olivat samat kuin remen ilmoittamat harjoitusten kentälliset.

Sharp - Toews - Kane
Brunette - Krüger - Hossa
Bickell - Bolland - Stålberg
Scott - Mayers - Shaw

Keith - Olsen
Leddy - Seabrook
O'Donnell - Lepistö

Emery
(Crawford)

Tappiohan sieltä taas tuli, mutta esitys oli jo paljon pirteämpi kuin viime peleissä on ollut. Mielestäni Chicago olisi tästä pelistä ansainnut vähintään yhden pisteen, mutta vain maalit lasketaan. Chicago ei päässyt ottelussa kuskin penkille ollenkaan, vaan Nashville onnistui tekemään aina johtomaalin. Kolmanteen maaliin Blackhawks ei enää pystynyt vastaamaan.

Ensimmäinen erä oli aika tasainen. Kumpikaan joukkue ei onnistunut hyödyntämään muutamaa ylivoimatilaisuuttaan. Pari minuuttia ennen erän loppua Toews menetti harvinaisesti kiekon punaviivalla ja vastahyökkäyksestä Nashville sahasi nopeilla syötöillä toiseen altoon Suterille paikan, jota hän ei jättänyt käyttämättä. Avausmaalin jälkeen Quenneville laittoi nelosketjun jäälle. Mayers vei kiekon siniviivan yli ja jäi odottamaan vaihdosta luistellutta Bickelliä. Napakka ranneveto keskeltä pakin jaloista ja kiekko Rinteen ohi. 1-1 ensimmäisen erän jälkeen, mikä oli ihan oikea tulos tilanteisiin nähden.

Toisessa erässä Chicagolla oli hyviä paikkoja, mutta Rinne venyi muutaman kerran ilmiömäisesti kiekon edelle. Lepistö muun muassa ajoi hyvin sisään ja tarjosi Kapteenille B-pisteiden väliin loistavan maalipaikan. Lopulta erän ainoan maalin teki Nashville, kun kiekko jäi aloituksen jälkeen pyörimään Chicagon päätyyn. Ryan Ellis laukoi lämärin siniviivalta ja Nick Spaling pääsi Seabrookin estelyistä huolimatta ohjaamaan kiekon maaliin B-pisteiden välistä. Erän loppuun vielä muutama paha paikka, jotka Hawks sai selvitettyä.

Kolmanteen erään Blackhawks tuli tarmokkaasti tasoitus mielessään ja kuuden minuutin jälkeen yritys palkittiinkin. Hyökkäysalueen laitaväännön jälkeen Keith ja Hossa saivat pidettyä kiekon alueella. Marian otti pari potkua eteenpäin ja ampui tulisen rannevedon Rinteen kilven alta maaliin. Tasoituksen jälkeen Hawks vaikutti pirteämmältä, mutta hyvistä paikoista huolimatta maalia ei syntynyt. Viisi minuuttia ennen loppua syntyi ratkaisu. Olsenin laitapurku pysähtyi Legwandiin, joka jatkoi kiekon heti toiselle laidalle. Siniviivalta nousi Ellis, jonka lämäri muutti suuntaa blokkaamaan saapuneen Keithin mailasta. Emery oli helponnäköisestä laukauksesta huolimatta voimaton. 2-3 häviö, joka oli siis jo yhdeksäs putkeen.

Turhauttava tappio, koska Blackhawks oli pelissä hyvin mukana. Predators pelasi tässäkin kohtaamisessa yksinkertaisen tehokasta jääkiekkoa. Omassa päässä tiukka puolustus, jonka viimeisenä lukkona huippumaalivahti. Hyökkäyspäässä kiekkoa ja miehiä maalille. Siinäpä se. Yksinkertaista, kun toimii.

Blackhawks-ylivoima on nyt jo 0-19 edellisten 7 pelin aikana. Noilla nimillä tuo tilasto ei yksinkertaisesti saa olla noin huono.

 

[reme]

Pelissä oli tosiaan paljon hyvääkin, muttei tuo viimeistely ole helppoa. Miinuksia poimurilla keräävän Leddyn peliaika vaan jaksaa ihmetyttää samoin kuin powerhyökkääjä murdersauruksen hyökkäysaika nelosessa. Maalivahtiosastolla Emeryäkään ei voi maaleista syyttää, hän ei pompotellut pahasti kuin kerran ja se kilahti tolpan kautta ulos. Ei kai tässä voi kun uskoa Stanin puheita, että kaikki on OK ;)

Perkele se Sharp nyt kakkosen keskelle niin saadaan kaksi toimivaa hyökkäysketjua.

 

[The Hawks]

Jeremy Roenick - Chicago Blackhawks can afford to trade Patrick Kane - ESPN Chicago

Ei kiitos. Mielummin mennään näillä tai sitten otetaan "vuokralle" joku. Kanea vastaan saisi varmasti hyvän maalivahdin, mutta ainakin mulla on vielä uskoa Crawfordiinkin. Toki jos seurajohto tuumii että Crawn aika meni jo niin siinä vaiheessa joku liike täytyy tehdä.

 

[TweetyLeaf]

Toews scores and Hawks wins....

Ihan mielettömän omituista kuinka riippuvainen joukkue on nro 19:sta.

Täytyy tosin sanoa että tämä voitto oli kyllä myös Ragsin huonoutta joten nyt on käännettavä se kelkka tosissaan.

 

[lunde]

Road Trip From Hell osa 8/9: New York (Manhattan)

Blackhawks-kokoonpano Rangersia vastaan.

Sharp - Toews - Kane
Brunette - Krüger - Hossa
Bickell - Bolland - Stålberg
Scott - Mayers - Shaw

Keith - Olsen
Leddy - Seabrook
O'Donnell - Lepistö

Crawford
(Emery)

Chicago saapui Madison Square Gardenin häikäiseviin valoihin yhdeksän pelin tappioputkessa. Onneksi itäistä konferenssia johtavalla kotijoukkeella oli tiukka otteluohjelma alla, eikä heidän pelinsä ollut parhaimmillaan väsymyksen vuoksi. Epätoivoinen Blackhawks iski ekaan kymppiin sellaisen tyrmäyksen, että Rangers ei pystynyt enää kuromaan sitä ottelun aikana.

Ensimmäinen erä alkoi hienosti. Minuutti oli pelattu ja Blackhawks sai rankkarin kiekon peittämisestä maalivahdin alueella. Girardi putosi kiekon päälle, joka ei ollutkaan Bironin halussa. Rankkarihirmu Toews asettui kiekon taakse ja hänen tyypillinen ratkaisu eli varjoaan nopeampi rannelaukaus maalivahdin längistä toimi jälleen. Bironin taakse uponnut rankkari oli Toewsin uran toinen pelitilanteessa ja kolmas yritys kaiken kaikkiaan. Minuutti myöhemmin Hossa kiersi kiekon kanssa koko hyökkäysalueen ja tarjoili Leddylle paikan laukoa suoraan syötöstä. Leddy onnistui tykittämään siniviivalta kiekon maaliin. Pelikello näytti neljää minuuttia, kun Hawks iski jo kolmannen kerran. Rangers-puolustaja Girardi nousi siniviivalta taklaamaan ja jäi poimimaan mailaansa sen jälkeen. Sharp haistoi tilaisuuden ja Toews tarjosi hienon pystysyötön hyökkäyssiniviivalle. Sharp yksin läpi ja punalamppu palamaan.

Rangers sai pian mahdollisuuden tulla takaisin peliin. Laitatilanteen jälkeen syntyneestä kähinästä ohjattiin Scott ja Shaw sekä Rupp boksiin ja lopputuloksena oli 2+2 minuuttia ylivoimaa kotijoukkueelle. Myöhemmin kerrottiin, että Quenneville/Toews olivat saaneet valita joko 2 minuuttia 5-3 alivoimaa tai 4 minuuttia 5-4 alivoimaa. Enpä ole moisesta kuullut aiemmin. Kuten Pat ja Edzo juttelivatkin, luulisi tuon valinnan tulevan ylivoimaa saavalle joukkueelle, eikä vajaalla pelaavalle. Edellisissä peleissä 38% tehoilla iskenyt Rangers-ylivoima ei kuitenkaan saanut tällä kertaa kunnon pyöritystä aikaiseksi. Heti jäähyjen jälkeen Kane syötti Hossan läpiajoon, josta Marian laittoi kiekon längistä sisään. Tortorella otti heti tuossa 10 minuutin kohdalla aikalisän, mutta Lundqvist sai edelleen jatkaa vapaapäiväänsä vaihtoaitiossa. Tuohon mennessä Blackhawks oli laukonut 7 kertaa ja tehnyt siis 4 maalia, joista ei liiemmin voi syyttää erityisesti Bironia. Aikalisä rauhoitti peliä ja loput erästä pelattiin ilman merkittäviä tapahtumia. Blackhawks selvitti yhden alivoiman ja Lepistön maalin ohi suuntaunut siniviivalaukaus muutti suuntaa melkein maaliin. Ensimmäiselle erätauolle lähdettiin siis tyrmäävissä, mutta iloisissa 0-4 lukemissa.

Toista erää pelattiin kolme minuuttia, kun Rangers sai rikottua Crawfordin nollan. Andrew Shaw karvasi väärää viivamiestä ja Marc Staal sai pommittaa kenenkään estelemättä lämärin siniviivalta. Kiekko upposi lopulta etunurkasta, kun se ei osunut yhteenkään pelaajaan maalin edessä. Erän puolivälissä Chicagolla oli hyvä mahdollisuus tehdä pitkästä aikaa ensimmäinen ylivoimamaali. Rangers pelasi vajaamiehisenä yli kolme minuuttia, jonka aikana pelattiin niin 4-3, 5-3 kuin 5-4 ylivoimaa. Lopulta tilaisuus kuivui kasaan, kun Keithin mennessä vaihtoon laatikkoon hyppäsi kaksi pelaajaa tilalle. Se ei tietenkään jäänyt huomaamatta tuomareilta. Jäähyjen jälkeen Callahan sai tökättyä Crawfordin luistimen alle jääneen kiekon maaliviivan yli. Tuomari ehti kuitenkin viheltää pelin poikki aiemmin ja levitteli käsiään hylätyn maalin merkiksi. Tuomio piti lopulta videotarkastelunkin jälkeen. Erän loppua kohden Rangers-hyökkäykset vyöryivät yksi toisensa jälkeen kohti Crawfordin maalia, mutta tauolle lähdettiin kuitenkin 1-4 lukemissa.

Kolmannessa erässä Blackhawks sai pidettyä kotijoukkueen poissa parhailta paikoilta, eikä kunnon kiriä päässyt syntymään. Kuitenkin viisi minuuttia ennen loppua Rangers sai kaipaamansa kavennuksen. McDonagh ajoi siniviivalta kiekon kanssa vahvasti sisään ja Hagelin sai jatkaa etukulmalta kiekon maaliin Crawfordin suojien kautta. Lopussa Rangers pelasi ilman maalivahtia, mutta peli päättyi lukemiin 2-4.

Chicagon edellinen voitto tuli melkein kuukausi sitten 20.1.2012 Floridaa vastaan, jonka jälkeen saldo oli 0-8-1. Edellinen vierasvoitto tuli yli kaksi kuukatta sitten 14.12.2011 Minnesotassa, jonka jälkeen vieraspelien saldo oli 0-9-2.

Väsyneeksi joukkueeksi Rangers jaksoi taklata huikeat 32 kertaa, mikä varmasti miellyttää vaativaa kotiyleisöä. Blackhawksien taklaukset jäivät totutun pieniin lukemiin, 14 tööttiin. Hyvänä esimerkinä oli vajaat 8 minuuttia peliaikaa saanut köykäinen Lepistö, joka tuntui olevan usein vaikeuksissa fyysisten Rangers-hyökkääjien kanssa.

Ottelun aikana nostettiin ansaitusti esiin Chicagon parantunut alivoimapeli, joka onkin koko kauden kuulunut liigan surkeimpiin. Nashville- ja Phoenix-pelit mukaan lukien Blackhawks on nyt tappanut 11 alivoimaa putkeen päästämättä maalia. Toewsin ja apuvalmentaja Kitchenin mukaan alivoiman hyökkääjät ovat lisänneet painetta viivamiehille peittäen paikat laukoa ja syöttää maalille. Samalla on yritetty pitää alivoimavaihtojen pituutta noin 15 sekunnissa kerrallaan. Sen sijaan ylivoima jatkui tehottomana. Nyt on jäänyt jo 22 tilaisuutta hyödyntämättä 8 edellisen pelin aikana.

Vielä yksi vieraspeli Columbuksessa ja sitten voi unohtaa tämän karmean vieraskiertueen. Blue Jackets-mittelö tulee vielä mukavan inhimilliseen aikaankin. Toivottavasti joukkueen peli ja pistetahti palautuu hiljalleen takaisin uomiinsa.

 

[Ben Marco]

Voitto Rangersistä lämmittää mieltä, varsinkin kun saatiin skid katkaistua ja lisäksi tehtiin se sellaista vihua vastaan, joka luo uskoa myös seuraaviin peleihin. Hyvällä jalalla mentiin tänään, mutta edes 4-0 tilanteessa ei uskaltanut vielä uloshengittää. Tänään onnistuttiin usealla osa-alueella ja yksilöistä silmiin pisti hyvän iltapuhteen tehnyt Keith. Myös hyökkäyksen isot nimet olivat siellä missä pitääkin..score sheetillä.

Back-to-back pelit viikonloppuna edessä ja ainakaan huomista iltamatsia Blue Jacketsiä vastaan ei saada hävitä, tai voi taas päät painua. Sunnuntaina kotona väkevä Blues, jolta olisi tietysti kiva napsaista pari pojoa..

 

[Kiekko-Kolli]

Onhan se helpompi nyt hengittää, kun tuo karmea putki saatiin poikki. Ja sitten seuraa se mutta. Oltiin kyllä eka erä parempia NY:ssä, mutta muuten oli kyllä taas vaikeaa. Toki se oli mukava nähdä, että tuossa ragsin vihellyksen jälkeen tulleessa maalissa vihdoinkin kiekko pomppi meille. Siis kiekko pomppi Crawn luistimenpäälle, josta tolppaan ja siitä luistimen alle ja kaikki tämä suurinpiirtein maaliviivalla. Eli nyt pomppii hyvin(verrattuna pariin viime peliin, Olsen ja Lepistö, molemmista omiin) kiekko meille, jospa se tästä alkaisi kääntyä.

Huhuissa taidettu mainita, että pakki on hakusessa, mutta markkinat aika tyhjät nyt. Noh, katsotaan, josko tässä vielä jotain tapahtuisi lähiaikoina, syytä kuitenkin olisi.

 

[Ben Marco]

Blue Jackets voitettiin, niin kuin pitikin. Tosin vaikeaa oli ottelun alussa, kun kotijoukkue tuli hyvällä jalalla matsiin. Lepistön "high risk, low reward" syöttö napsahti give awayn muodossa Brassardin lapaan ja kiss-kiss lapa jäähän, nimi lehteen. Toewsin tasoituksen jälkeen (joka oli muuten bjuuti) Hawks meni menojaan. Isot nimet tänään jälleen pelipäällä ja maalintekoa päästiin reenaamaan muutenkin mukavasti.

Puolustus on kyllä ohkaisessa hapessa Hammerin ja Montyn ollessa sivussa. Lepistön pelaamattomuus näkyy ja Olsen etsii paikkaansa vielä aika lailla. Stan vedäs nyt jostain narusta.

Huomenna himaan, jei!

 

[lunde]

Road Trip From Hell osa 9/9: Columbus

Vierasputki on ohi. Paska reissu, joka onneksi on nyt takana. Columbus kaatui tuttuun tapaan selvin numeroin. Ben Marco ehtikin jo kirjoitella pelistä, mutta tässä jotain pointteja lisää.

Jackets oli ensimmäisessä erässä lievästi parempi, mutta Hawks selvisi 2-1 johdossa tauolle. Peli lähti rullaamaan Chicagon otteessa, kun Hayes ja MacKenzie vaihtoivat iskuja toisen erän puolivälissä. Pari maalia siihen ja peli oli käytännössä ratkaistu. Kolmannessa erässä Jackets ei saanut kiriä aikaiseksi ja Chicago sai rauhassa kaunistella numeroita.

Kokoonpano oli lähes sama kuin edellisessä pelissä. Hayes otti Shaw'n paikan nelosen oikealla laidalla ja Lepistö ja O'Donnell olivat vaihtaneet puolia kolmosparissa. Avausmaaliin johtaneen Lepistön karmean harhasyötön jälkeen Scott siirtyi puolustajaksi ja lähinnä Bickell teki tuplavaihtoja nelosen vasemmalla laidalla.

Lepistö pelasi surkean 1. erän jälkeen vasta 3. erän viidennellä minuutilla, jolloin hän teki entistä joukkuettaan vastaan kauden ja todennäköisesti lyhyeksi jäävän Blackhawks-uran ensimmäisen maalinsa. Edellisen 15.1.2011 tehdyn maalin jälkeen oli kulunut 53 ottelua, kun Sami sai tuulettaa tuli Phoenix-paidassa Anaheimia vastaan.

Lepistö on esiintynyt tällä kaudella (NHL.com) 16 ottelussa pistein 1+1=2, +4, 4 min. Peliaikaa on kertynyt keskimäärin 11 minuuttia/ottelu. Tosin tämän vuoden puolella on yleensä jäänyt alle 10 minuutin ja Sami on nytkin kokoonpanossa oikeastaan vain Hjalmarssonin ja Montadorin loukkaantumisista johtuen.

Stålberg jatkoi maali-ilotteluaan Columbusta vastaan. Kauden 16 maalistaan Viktor on nyt tehnyt Jacketseja vastaan tasan puolet. Jos kapteenin tärkeä maali oli hieno, niin samaa voi sanoa myös Sharpin maalista johon Kane tarjosi kauniin poikkisyötön oikealta laidalta "Raipen toimistosta". Myös Krügerin maalia edelsi hieno syöttöketju Brunetten ja Hossan välillä.

Crawford oli tässä pelissä mies paikallaan. Columbuksella oli varsinkin ensimmäisessä erässä lukuisia hyviä paikkoja, mutta Corey hoiti tilanteet riittävän hyvin. Myös kenttäpelaajat katkoivat ratkaisevalla hetkillä pahoja syöttöjä ja purkivat maalialueella pyörineitä kiekkoja.

St. Louis -ottelua ajatellen oli tärkeää, että peli oli kahden erän jälkeen jo 4-1. Kolmannessa erässä ei siis tarvinnut kuormittaa avainpelaajia liikaa ja esimerkiksi Keith pelasi vain alle 23 minuuttia koko pelissä.

Chicagon puhdas alivoimapeli jatkui, kun Columbus ei saanut hyödynnettyä ainoaa ylivoimaansa. Myös Blackhawks-ylivoima jatkoi tehotonta putkeaan, mikä on ainoa tahra 6-1 murskanumeroihin päättyneessä divisioonamittelössä. Columbusta vastaan ylivoimaa pelattiin näillä kentällisillä:

Bolland - Toews - Kane
Keith - Sharp

Brunette - Krüger - Hossa
Leddy - Seabrook

 

[lunde]

Home Sweet Madhouse

Blues-ottelun aloituskokoonpano:

Sharp - Toews - Kane
Brunette - Krüger - Hossa
Bickell - Bolland - Stålberg
Scott - Hayes - Mayers

Keith - Olsen
Leddy - Seabrook
O'Donnell - Lepistö

Crawford
(Emery)

Ensimmäinen erä oli Bluesin hallintaa. Hetken näytti jo siltä, että Hawks selviää tauolle tasatilanteessa, mutta vieraiden ja ottelun avausmaali syntyi puoli minuuttia ennen erän loppua. Aloituksen jälkeen Pietrangelo laukoi tolppaan ja kiekko pelattiin kulmasta takaisin maalille. Leddy jäi jotenkin hautomaan jaloissaan olevaa kiekkoa, eikä Crawford saanut suljettua sitä alleen. Langenbrunner potkaisi maalivahdinalueella olevaa kiekkoa luistimellaan. Hetkeä ennen kuin kiekko meni maaliviivan yli McDonald pääsi Scottin estelyistä huolimatta tökkäämään kiekon maaliin. Ilman tökkäystä maali olisi hylätty potkumaalina. Asia tarkistettiin vielä videolta. Bluesin otteesta kertoi jotain, että laukaukset menivät 15-4 vieraille.

Toinen erä sujui Blackhawksin komennossa, mutta valitettavasti sen aikana ei nähty maaleja. Blues-mittelöksi ottelu oli varsin siisti, eikä toisessa erässä nähty kuin yksi jäähy Sobotkan laukoessa kiekon katsomoon. Taklauksia kuitenkin nähtiin jopa Chicagon pelaajien toimesta runsaasti. Koko ottelussa taklaukset Blackhawksien eduksi 30-26.

Kolmannessa erässä kotijoukkueen painostus jatkui ja saatiinhan sitä Chelsea Daggeriakin kuunnella piiiitkästä aikaa. Bluesilla oli todella paha paikka, mutta siitä selvittyä Kane lähti nopeaan vastahyökkäykseen. Viivalla jättösyöttö Sharpille, joka jäi odottamaan siniviivalle saapuvaa Keithiä. Siitä onetimer-lämäri maskissa seisovan Kanen ohi ja Elliott sai kaivaa kiekon maalistaan ensimmäistä kertaa.

Pian maalin jälkeen kelattiin taas videoita, kun Blues-hyökkäys päättyi maalin, kiekon, Crawfordin, Bickellin ja Keithin maatessa kaukalon päädyssä. Videotarkastelu osoitti, että kiekko ei ollut vielä ylittänyt maaliviivaa, kun toisiinsa törmänneet Hawks-pelaajat jyräsivät Crawfordin ja maalin läpi. Chicago siirtyi johtoon, kun pitkän painostuksen jälkeen Bolland yritti syöttää etukulmalta takakulmalla odottaneelle Kanelle. Backes oli välissä katkaisemassa syöttöä, mutta hänen epäonnekseen kiekko pomppasi luistimesta tyhjään maaliin. Heti maalin jälkeen nähtiin pieni torikokous Chicagon päädyssä, kun Porin Ässistäkin tuttu B.J. Crombeen taklasi Olsenia, eikä Mayers oikein tykännyt siitä. Tilanteesta ei kuitenkaan vihelletty jäähyjä.

Lopullinen ratkaisu tuli 50 sekuntia ennen loppua. Hossa karvasi kiekon ja laukoi puolustussiniviivalta asti kiekon tyhjään maaliin. Erittäin tärkeä voitto ja hienointa oli nähdä, että hitaasti alkanut iltapäiväottelu kääntyi kolmannessa erässä Hawkseille. Lopussa nähtiin sitten perinteistä rivalry-henkeä, kun Crombeen, Reaves ja Scott saivat vaihdettua muutamat lyönnit.

Aika nopeasti kurssi kääntyy, kun on kääntyäkseen. Nyt Hawks on sitten 3 ottelun voittoputkessa. Tosin seuraava mittari on kovin mahdollinen, Detroit.

Sitten vaan odottamaan Tweetyleafin raporttia pyhiinvaellusmatkan ensimmäisestä kohtaamisesta.