Yhteenvetoa kaudesta 2011-2012
Kirjoittelin tähän yhteenvetona olennaisimpia asioita päättyneestä kaudesta. En lähtenyt tekemään pelaajakohtaisia arvioita, koska
Kaner käsitteli aihetta jo varsin kattavasti
ensi kauden ketjussa.
Hieno syksy ja loppukiri
Kausi alkoi hyvin ja erityisesti marras-joulukuussa Hawksin pistetahti piti joukkueen sekä läntisen konferenssin että liigan kärkikahinoissa. Huikea joulukuu tuotti rekordin 10-2-1 ja joulupyhien viettoon lähdettiinkin Blackhawksin johtaessa liigaa 48 pisteellä. Tässä vaiheessa joukkue kisasi keskisen divisioonan voitosta ankarasti Detroitin ja St. Lousin kanssa. Jokainen joukkue tuntui keräävän uskomattomalla tahdilla pisteitä, eikä Nashvillekään väijynyt kovin kaukana takana.
Valitettavasti Hawks oli se, joka putosi kyydistä. Vuodenvaihteessa nähtiin pieni slumppi, kun Hawks hävisi putkeen neljä peliä. Kurssi kääntyi kuitenkin hetkeksi ennen seurahistorian pisimmän vieraskiertueen aikaan osunutta syöksykierrettä, jolloin joukkue hävisi 9 peliä putkeen. Syöksykierre oikeni lopulta vasta vieraskiertueen lopulla neljän perättäisen voiton muodossa. Voittoja tosin seurasi taas kolme tappiota putkeen. Tuon jälkeen nähtiin 18 ottelun loppukiri, jonka aikana Blackhawks jäi vain kaksi kertaa pisteittä. Erityisen tuosta jaksosta tekee, että se pelattiin ilman loukkaantunutta kapteeni Toewsia.
Lopulta runkosarja päättyi 101 pisteeseen ja läntisen konferenssin kuudenteen sijaan. Pudotuspelit valitettavasti päättyivät jo ensimmäisen kierroksen 4-2 tappioon Phoenixia vastaan.
Koodi:
lokakuu: 7–2–2 (Koti: 5–0–2 ; Vieras: 2–2–0) 16p
marraskuu: 7–6–1 (Koti: 2–2–0 ; Vieras: 5–4–1) 15p
joulukuu: 10–2–1 (Koti: 7–1–1 ; Vieras: 3–1–0) 21p
tammikuu: 5–5–3 (Koti: 5–3–1 ; Vieras: 0–2–2) 13p
helmikuu: 5–9–0 (Koti: 3–1–0 ; Vieras: 2–8–0) 10p
maaliskuu: 10–2–2 (Koti: 5–1–1 ; Vieras: 5–1–1) 22p
huhtikuu: 1–0–2 (Koti: 0–0–1 ; Vieras: 1–0–1) 4p
Kauden 2011-2012 otteluohjelma tuloksineen
Blackhawks ESPN Power Rankings - 2011-12
True NHL Standings 2011-2012
Joukkue teki runsaasti maaleja, erityisesti tasakentällisin
Blackhawksin peli oli tälläkin kaudella maalirikasta. Joukkue oli 248 tehdyllä maalilla liigan jaetulla kuudennella sijalla yhdessä Detroitin kanssa ja läntisen konferenssin jaetulla toisella sijalla maalin päässä Vancouverista. Maaleista jopa 172 syntyi tasakentällisin ja 13 vastustajan tyhjään maaliin. Sharp voitti maalikuninkuuden 33 osumallaan. Hossa ja Toews jäivät 29 osumaan. Myös Kane (23) ja läpimurtonsa tehnyt Stålberg (22) ylittivät 20 maalin rajan, josta Bolland (19) jäi vain yhden maalin päähän. Seabrookin laukaus pöllytti vastustajan verkkoa 9 kertaa, mikä oli puolustajista eniten.
Kotona peli kulki
Madhouse oli jälleen paha paikka vieraille. 27-8-6 rekordi oli läntisen konferenssin kolmanneksi paras divisioonavastustajien Detroitin ja St. Lousin jälkeen. Etenkin Emeryn torjuessa joukkue oli lähes voittamaton (10-0-3).
Vastustajan avausmaali ei merkinnyt automaattista tappiota
46 pelissä vastustaja teki aina niin tärkeän ottelun avausmaalin, mutta Hawks sai silti kaavittua noista otteluista 19 voittoa ja 8 häviötä tuli vasta varsinaisen peliajan jälkeen.
Voitot ja tappiot tulivat putkissa
Kautta kuvasi alusta loppuun vuoristoratamaisesti tulleet voitto- ja tappioputket. Ennen tammikuuta Blackhawks oli hävinnyt edellisen kerran maaliskuussa 2009 yli kolme peliä peräkkäin. Kirkkaimpana muistiin jäi siis tuo tammi-helmikuinen 9 ottelun tappioputki.
Erikoistilanteet
Sekä yli- että alivoima olivat koko kauden ajan joukkueen murheenkryyni. Jopa syksyn kiidossa erikoistilanteet takkusivat ja monet viisaat povasivatkin joukkueelle vaikeuksia kauden edetessä. Joukkue onnistui tekemään vain 41 ylivoimamaalia ja vastustaja hyödynsi ylivoimansa 51 kertaa Blackhawksia vastaan. Määrä on aivan liian iso ottaen huomioon, että joukkue otti koko liigan vähiten 2 minuutin rangaistuksia. Molemmissa erikoistilannetilastossa Blackhawks oli liigan viiden huonoimman joukkueen sisällä.
Keskinkertainen maalivahtipeli
Crawford pelasi toisen kokonaisen NHL-kautensa ja ensimmäisen joukkueen ykköstorjujana. Tuon paikan Crow oli vallannut edellisellä kaudella ykkötorjujaksi kaavaillulta Turcolta. Tällä kaudella kakkosmaalivahti ei onnistunut valtaamaa ykköstorjujan paikkaa, vaan Crawford ja Emery pelasivat muutaman pelin pätkiä hyvin ja sitten toinen sai yrittää paikata lipsuvan virkaveljensä otteita. Runkosarjan lopulla Crawford pelasi hyvän jakson, jolloin hänet palkittiin NHL:n viikon kakkostähtenä.
Pudotuspeleissä Crawford päästi kaksi helppoa maalia, molemmat jatkoajalla. Muuten Crow hoiti homman OK-tasolla. Ei juurikaan loistanut, mutta torjui torjuttavissa olevat kiekot. Mitään erityistä venymistä ja gamesavereita ei nähty samalla tavalla kuin vastustajan maalilla.
Joukkuepuolustus
Jos hyökkäyspäässä nähtiin paljon maaleja, niin lähes samaan tahtiin soi omassakin päässä. Ehkä se kertoo jotain, että tässä tilastossa Blackhawks oli vertailukelpoinen muun muassa Edmontonin kanssa. Oli samoilla sijoilla tosin muutama pudotuspelijoukkuekin idästä. Vaikka joukkue voittikin laukaukset 52 pelissä ja sai pidettyä vastustajan laukaukset perinteisen vähäisinä, maalivahti ja puolustajat jäivät välillä liian yksin vastustajien hyökätessä. Tämä kostautui erityisesti silloin, kun toinen puolustajista oli osallistunut hyökkäykseen syvälle vastustajan päätyyn. Blackhawks oli myös liigan häntäpäässä laukausten blokkaamisessa, mikä erottui erityisesti pudotuspeleissä. Runkosarjatilastoissa joukkueiden välillä ei itse asiassa ollut kovin suurta eroa.
Aloitukset
Iso osa surkeasta eritilannepelaamisesta selittyy aloituksilla. Toews ja Mayers kaapivat voitollisesti aloituksia, mutta muuten joukkueen sentterit hävisivät aloitusympyrässä enemmän kuin voittivat. Ennen loukkaantumistaan Toewsia kuormitettiin aloitusympyrässä todella paljon.
Fyysisyyden puute
Taklauksissa Hawks oli sarjan huonoin joukkue, mikä ei varmaan yllätä ketään, joka pelejä katsoi tällä kaudella. Seabrook, Shaw, Carcillo ja Hayes saavat puhtaat paperit tällä osastolla, mutta esimerkiksi Bickelliltä, Stålbergilta ja Hjalmarssonilta on lupa odottaa taklauksia enemmän ja säännöllisemmin.
Ei yhtään nollapeliä koko kaudella
Chicago oli ainoa joukkue, joka ei onnistunut pelaamaan yhtään nollapeliä koko kauden aikana - ei runkosarjassa, eikä pudotuspeleissä. Monta kertaa nolla meni rikki vasta kolmannen erän lopulla. Sen sijaan vastustaja jätti Hawksit maaleitta seitsemän kertaa. Vain yksi noista maalittomista peleistä osui 9 pelin tappioputkeen.
Tulokkaat
Kauden aikana nähtiin omista lupauksista nousseita uusia kasvoja. Krüger pelasi eniten ja keskellä kautta kokoonpanoon noussut Shaw valtasi myös vakiopaikan itselleen. Hayes ja Olsen pelasivat vähemmän, mutta osoittivat lupaavia merkkejä ja molemmat ovat joukkueen nykyprofiilille epätyypillisesti fyysisiä pelaajia. Alkukaudesta ja pudotuspeleissä nähtiin väläys lahjakkaasta Saadista, joka saattaa yllättää jo ensi kaudella. Kaikkien kohdalla maksetaan vielä ajoittain oppirahoja, mutta kokonaisuutena jäätiin ehdottomasti plussan puolelle.
Blackhawks-pelaajien saavutuksia kauden aikana
O'Donnell 1200 peliä
Brunette 1100 peliä
Hossa 900 peliä
Sharp 500 peliä
Keith 500 peliä
Seabrook 500 peliä
Quenneville 600 voittoa
Hossa 900 pistettä
Hossa 400 maalia
Toews 300 pistettä
Luettavaa
Jon Greenberg (ESPN Chicago):
Hawks never solved their problems
Brian Hedger (NHL.com):
Five reasons Hawks ousted in first round again
Tracey Myers (CSN Chicago):
Blackhawks try to rediscover 2010 team
