Chicago Blackhawks 2011-12 - Takaisin Cup-kisaan?

  • 225 155
  • 760

Wiesellike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks & Kärpät
Olipahan vuoristorataa tämä kausi ja nyt se on ohitse. Iso kiitos kanssakirjoittelijoille. Tämä oli henkilökohtaisesti merkittävä kausi, kun lopulta astuin palstan sivustaseuraajasta kirjoittelijaksi. Aika sanaton olo. Pitänee tulla vetämään kaudesta vielä jotain yhteenvetoa myöhemmin. Palataan asiaan kesällä ja viimeistään syksyllä, kun kiekko putoaa taas jäähän.

Calderin arvoinen suoritus eka kirjoittelukausi. Secord poistui vahvuudesta Jatkoajan Hall of Fameen, mutta hienoa että saatiin tuoretta verta tilalle.

Melkosen tyhjä olohan tässä on. Odotin haukoilta suoraan sanottuna paljon nähtyä enemmän ja paljonhan tästä kaudesta ja tuosta Phoenix-sarjasta jäi jossiteltavaa. Yhteenvedot voidaan tosiaan kirjoitella myöhemmin, kun tästä pettymyksestä on toipunut.

Seuraava etappi on sitten draft. Lähempänä sitä voi sitten spekuloida nimillä, mutta tässä vaiheessa Slater Koekkoek on suosikkini. Ihan vain nimen takia :D
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Calderin arvoinen suoritus eka kirjoittelukausi. Secord poistui vahvuudesta Jatkoajan Hall of Fameen, mutta hienoa että saatiin tuoretta verta tilalle.
Heh. Tällainen late bloomer ei taida enää olla Calder eligibile. Mittarissa kun alkaa olla jo makarovilaiset lukemat.

Harmillista tosiaan, että Secord ripusti luistimet naulaan ainakin toistaiseksi. Täällä tosin elää pieni toivo kelpo kynäilijän mariomaisesta paluusta. Minulla on sellainen pieni kutina, että Secord käy tämänkin toiveen lukemassa. Kuten tuolla Phoenix-sarjan ketjussakin kirjoitit, niin asiallista ja asiantuntevaa kirjoittelua ei ole liikaa ja sitä on paljon mukavampi lukea kuin provosoimista ja kuitinkuitinkuitteja. Toisinaan otteluiden tulokset itsessäänkin harmittavat jo riittävästi.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Yhteenvetoa kaudesta 2011-2012

Kirjoittelin tähän yhteenvetona olennaisimpia asioita päättyneestä kaudesta. En lähtenyt tekemään pelaajakohtaisia arvioita, koska Kaner käsitteli aihetta jo varsin kattavasti ensi kauden ketjussa.

Hieno syksy ja loppukiri

Kausi alkoi hyvin ja erityisesti marras-joulukuussa Hawksin pistetahti piti joukkueen sekä läntisen konferenssin että liigan kärkikahinoissa. Huikea joulukuu tuotti rekordin 10-2-1 ja joulupyhien viettoon lähdettiinkin Blackhawksin johtaessa liigaa 48 pisteellä. Tässä vaiheessa joukkue kisasi keskisen divisioonan voitosta ankarasti Detroitin ja St. Lousin kanssa. Jokainen joukkue tuntui keräävän uskomattomalla tahdilla pisteitä, eikä Nashvillekään väijynyt kovin kaukana takana.

Valitettavasti Hawks oli se, joka putosi kyydistä. Vuodenvaihteessa nähtiin pieni slumppi, kun Hawks hävisi putkeen neljä peliä. Kurssi kääntyi kuitenkin hetkeksi ennen seurahistorian pisimmän vieraskiertueen aikaan osunutta syöksykierrettä, jolloin joukkue hävisi 9 peliä putkeen. Syöksykierre oikeni lopulta vasta vieraskiertueen lopulla neljän perättäisen voiton muodossa. Voittoja tosin seurasi taas kolme tappiota putkeen. Tuon jälkeen nähtiin 18 ottelun loppukiri, jonka aikana Blackhawks jäi vain kaksi kertaa pisteittä. Erityisen tuosta jaksosta tekee, että se pelattiin ilman loukkaantunutta kapteeni Toewsia.

Lopulta runkosarja päättyi 101 pisteeseen ja läntisen konferenssin kuudenteen sijaan. Pudotuspelit valitettavasti päättyivät jo ensimmäisen kierroksen 4-2 tappioon Phoenixia vastaan.

Koodi:
lokakuu:    7–2–2 (Koti: 5–0–2 ; Vieras: 2–2–0) 16p
marraskuu:  7–6–1 (Koti: 2–2–0 ; Vieras: 5–4–1) 15p
joulukuu:  10–2–1 (Koti: 7–1–1 ; Vieras: 3–1–0) 21p
tammikuu:   5–5–3 (Koti: 5–3–1 ; Vieras: 0–2–2) 13p
helmikuu:   5–9–0 (Koti: 3–1–0 ; Vieras: 2–8–0) 10p
maaliskuu: 10–2–2 (Koti: 5–1–1 ; Vieras: 5–1–1) 22p
huhtikuu:   1–0–2 (Koti: 0–0–1 ; Vieras: 1–0–1)  4p

Kauden 2011-2012 otteluohjelma tuloksineen

Blackhawks ESPN Power Rankings - 2011-12

True NHL Standings 2011-2012


Joukkue teki runsaasti maaleja, erityisesti tasakentällisin

Blackhawksin peli oli tälläkin kaudella maalirikasta. Joukkue oli 248 tehdyllä maalilla liigan jaetulla kuudennella sijalla yhdessä Detroitin kanssa ja läntisen konferenssin jaetulla toisella sijalla maalin päässä Vancouverista. Maaleista jopa 172 syntyi tasakentällisin ja 13 vastustajan tyhjään maaliin. Sharp voitti maalikuninkuuden 33 osumallaan. Hossa ja Toews jäivät 29 osumaan. Myös Kane (23) ja läpimurtonsa tehnyt Stålberg (22) ylittivät 20 maalin rajan, josta Bolland (19) jäi vain yhden maalin päähän. Seabrookin laukaus pöllytti vastustajan verkkoa 9 kertaa, mikä oli puolustajista eniten.

Kotona peli kulki

Madhouse oli jälleen paha paikka vieraille. 27-8-6 rekordi oli läntisen konferenssin kolmanneksi paras divisioonavastustajien Detroitin ja St. Lousin jälkeen. Etenkin Emeryn torjuessa joukkue oli lähes voittamaton (10-0-3).

Vastustajan avausmaali ei merkinnyt automaattista tappiota

46 pelissä vastustaja teki aina niin tärkeän ottelun avausmaalin, mutta Hawks sai silti kaavittua noista otteluista 19 voittoa ja 8 häviötä tuli vasta varsinaisen peliajan jälkeen.

Voitot ja tappiot tulivat putkissa

Kautta kuvasi alusta loppuun vuoristoratamaisesti tulleet voitto- ja tappioputket. Ennen tammikuuta Blackhawks oli hävinnyt edellisen kerran maaliskuussa 2009 yli kolme peliä peräkkäin. Kirkkaimpana muistiin jäi siis tuo tammi-helmikuinen 9 ottelun tappioputki.

Erikoistilanteet

Sekä yli- että alivoima olivat koko kauden ajan joukkueen murheenkryyni. Jopa syksyn kiidossa erikoistilanteet takkusivat ja monet viisaat povasivatkin joukkueelle vaikeuksia kauden edetessä. Joukkue onnistui tekemään vain 41 ylivoimamaalia ja vastustaja hyödynsi ylivoimansa 51 kertaa Blackhawksia vastaan. Määrä on aivan liian iso ottaen huomioon, että joukkue otti koko liigan vähiten 2 minuutin rangaistuksia. Molemmissa erikoistilannetilastossa Blackhawks oli liigan viiden huonoimman joukkueen sisällä.

Keskinkertainen maalivahtipeli

Crawford pelasi toisen kokonaisen NHL-kautensa ja ensimmäisen joukkueen ykköstorjujana. Tuon paikan Crow oli vallannut edellisellä kaudella ykkötorjujaksi kaavaillulta Turcolta. Tällä kaudella kakkosmaalivahti ei onnistunut valtaamaa ykköstorjujan paikkaa, vaan Crawford ja Emery pelasivat muutaman pelin pätkiä hyvin ja sitten toinen sai yrittää paikata lipsuvan virkaveljensä otteita. Runkosarjan lopulla Crawford pelasi hyvän jakson, jolloin hänet palkittiin NHL:n viikon kakkostähtenä.

Pudotuspeleissä Crawford päästi kaksi helppoa maalia, molemmat jatkoajalla. Muuten Crow hoiti homman OK-tasolla. Ei juurikaan loistanut, mutta torjui torjuttavissa olevat kiekot. Mitään erityistä venymistä ja gamesavereita ei nähty samalla tavalla kuin vastustajan maalilla.

Joukkuepuolustus

Jos hyökkäyspäässä nähtiin paljon maaleja, niin lähes samaan tahtiin soi omassakin päässä. Ehkä se kertoo jotain, että tässä tilastossa Blackhawks oli vertailukelpoinen muun muassa Edmontonin kanssa. Oli samoilla sijoilla tosin muutama pudotuspelijoukkuekin idästä. Vaikka joukkue voittikin laukaukset 52 pelissä ja sai pidettyä vastustajan laukaukset perinteisen vähäisinä, maalivahti ja puolustajat jäivät välillä liian yksin vastustajien hyökätessä. Tämä kostautui erityisesti silloin, kun toinen puolustajista oli osallistunut hyökkäykseen syvälle vastustajan päätyyn. Blackhawks oli myös liigan häntäpäässä laukausten blokkaamisessa, mikä erottui erityisesti pudotuspeleissä. Runkosarjatilastoissa joukkueiden välillä ei itse asiassa ollut kovin suurta eroa.

Aloitukset

Iso osa surkeasta eritilannepelaamisesta selittyy aloituksilla. Toews ja Mayers kaapivat voitollisesti aloituksia, mutta muuten joukkueen sentterit hävisivät aloitusympyrässä enemmän kuin voittivat. Ennen loukkaantumistaan Toewsia kuormitettiin aloitusympyrässä todella paljon.

Fyysisyyden puute

Taklauksissa Hawks oli sarjan huonoin joukkue, mikä ei varmaan yllätä ketään, joka pelejä katsoi tällä kaudella. Seabrook, Shaw, Carcillo ja Hayes saavat puhtaat paperit tällä osastolla, mutta esimerkiksi Bickelliltä, Stålbergilta ja Hjalmarssonilta on lupa odottaa taklauksia enemmän ja säännöllisemmin.

Ei yhtään nollapeliä koko kaudella

Chicago oli ainoa joukkue, joka ei onnistunut pelaamaan yhtään nollapeliä koko kauden aikana - ei runkosarjassa, eikä pudotuspeleissä. Monta kertaa nolla meni rikki vasta kolmannen erän lopulla. Sen sijaan vastustaja jätti Hawksit maaleitta seitsemän kertaa. Vain yksi noista maalittomista peleistä osui 9 pelin tappioputkeen.

Tulokkaat

Kauden aikana nähtiin omista lupauksista nousseita uusia kasvoja. Krüger pelasi eniten ja keskellä kautta kokoonpanoon noussut Shaw valtasi myös vakiopaikan itselleen. Hayes ja Olsen pelasivat vähemmän, mutta osoittivat lupaavia merkkejä ja molemmat ovat joukkueen nykyprofiilille epätyypillisesti fyysisiä pelaajia. Alkukaudesta ja pudotuspeleissä nähtiin väläys lahjakkaasta Saadista, joka saattaa yllättää jo ensi kaudella. Kaikkien kohdalla maksetaan vielä ajoittain oppirahoja, mutta kokonaisuutena jäätiin ehdottomasti plussan puolelle.

Blackhawks-pelaajien saavutuksia kauden aikana

O'Donnell 1200 peliä
Brunette 1100 peliä
Hossa 900 peliä
Sharp 500 peliä
Keith 500 peliä
Seabrook 500 peliä

Quenneville 600 voittoa
Hossa 900 pistettä
Hossa 400 maalia
Toews 300 pistettä

Luettavaa

Jon Greenberg (ESPN Chicago): Hawks never solved their problems

Brian Hedger (NHL.com): Five reasons Hawks ousted in first round again

Tracey Myers (CSN Chicago): Blackhawks try to rediscover 2010 team
 
Viimeksi muokattu:

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Tässä vielä pari linkkiä, joissa on tehty yhteenvetoa päättyneestä kaudesta.

Gapers Block - Hawks: Season in Review

Ja sitten enemmän kieli poskessa tehty HOCKEENIGHT POST MORTEM:Season In Review

Yllä olevasta viestistäni unohtui aika iso juttu, jonka muistin kirjoittaa tänään toiseen ketjuun: United Centerissä pelattiin jälleen kokonainen kausi loppuunmyydylle yleisölle. Peräkkäisten otteluiden tarkkaa lukemaa en löytänyt mistään, mutta 190 pitäisi olla aika lähellä. Viime kesänä peräkkäisiä otteluita oli laskettu olevan 146 ja siihen kun lisätään 41 ottelua runkosarjassa ja 3 pudotuspeleissä, niin tuo 190 pitäisi olla oikein.

United Centerin täysi kapasiteetti tuntuu seisomakatsomon vuoksi vaihtelevan. ESPN.comin tilastossakin kapasiteetti on käytetty 105%:sti. Blackhawksien kotipelissä on ollut alle 20 000 henkeä viimeksi 23.3.2008. Tuon kauden kolme viimeistä peliä pelattiin loppuunmyydyssä hallissa ja sen jälkeiset neljä kautta on pelattu pudotuspeleineen täysien katsomoiden edessä. Välissä on toki kauden 09-10 avausottelun isännöinti Hartwall Areenalla ja 2009 uudenvuodenpäivän Winter Classic Wrigley Fieldillä, joita ei ole noihin peräkkäisiin otteluihin laskettu.

Blackhawksien kotisivujen historiaosio kertoo, että 1961 mestaruuden jälkeen legendaarinen Chicago Stadium olisi ollut loppuunmyyty 14 kautta putkeen. Tuohon on vielä matkaa vuosikymmen. Jos tosiaan jokainen peli myytiin tuona aikana loppuun, kotipelejä kertyi kausien 61-62 ja 74-75 välillä pelkästään jo runkosarjassa 519 (35-40 kotipeliä kaudesta riippuen). NHL:n virallinen ennätys 487 peräkkäistä ottelua tosin on Colorado Avalanchella. Coloradon putki katkesi muuten Chicagoa vastaan ja tuossa ottelussa Avs-vaihtopenkin takana seisoi tuttu viiksekäs herrasmies.

Tarinat kertovat, että Torontossa olisi edellisen kerran pelattu vajaille katsomoille Maple Leaf Gardensin toisessa ottelussa vuonna 1931. Myös Montrealissa olisi tarinoiden mukaan ollut edellinen ei-loppuunmyyty peli vuonna 1945, kun lumimyrsky yllätti kaupungin.
Ota näistä nyt sitten selvää...

Lisätään vielä tällainen aika tuore Sellout Streak-tilasto Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoista.
 
Viimeksi muokattu:

Iggy12

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Sharks, Flyers, KalPa, Jarome Iginla
Miksihän Patrick Kanen kehitys polkee paikallaan? Hän pelasi ainakin pisteiden valossa uransa heikoimman kauden. Oliko roolitus mennyt pieleen, eikö treeni ole maistunut vai onko jotain vammaa hidastamassa? Hänellä on kuitenkin mielestäni lahjat pelata useita 90-100 pisteen kausia, mutta nykyinen 65 pisteen kausi tuskin tyydyttää. Nyt olisi hyvä aika katkaista orastava laskusuhdanne uralla, koska muuten voidaan helposti kyseenalaistaa hänen franchise-pelaajan statuksensa. Hän on edelleen nuori, mutta alkaa olemaan siinä isässä, että pitää ottaa enemmän johtajuutta joukkueessa. Blackhawks alkaa olemaan myös siinä tilassa, että veteraanijohtajat alkavat väistymään ja nuorempi sukupolvi ottaa lopullisesti joukkueen haltuunsa.

En provoile, mutta haluaisin tietää jotain Kanen tilanteesta.
 

orpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks, Kärpät
Mylly-Kanehan joutui pelaamaan sentterinä,että suurin syy lienee siinä,kun pitäisi koittaa puollustaa eikä vaan taikoa pisteitä hyökkäyspäässä? Tää vaan ulkopuolisen näkökulma,Hawks-fanit ja pelejä&Kanea seuranneet varmasti osaa antaa paremman selvityksen?
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Miksihän Patrick Kanen kehitys polkee paikallaan? Hän pelasi ainakin pisteiden valossa uransa heikoimman kauden. Oliko roolitus mennyt pieleen, eikö treeni ole maistunut vai onko jotain vammaa hidastamassa?

Blackhawks alkaa olemaan myös siinä tilassa, että veteraanijohtajat alkavat väistymään ja nuorempi sukupolvi ottaa lopullisesti joukkueen haltuunsa.
Eiköhän suurin osa Hawkseja aktiivisesti seuraavista syytä myös tuota siirtoa sentteriksi. Kane siis aloitti harjoituskaudella kakkosketjun sentterinä. Kokeilu hylättiin syystalvella, mutta kaivettiin jälleen naftaliinista Toewsin loukkaannuttua. Pisteitä ja varsinkin maaleja #88 olisi saanut tehdä enemmän, mutta sentterinä hän löysi varsin toimivan yhteyden Hossan kanssa ja kannatteli joukkuetta kevättalvella Toewsin poissaollessa. Ei kuitenkaan ideaali tilanne Kanelle ja joukkueelle, vaikka Stan Bowman niin yrittikin vakuuttaa viime viikolla.

Hawksien pitkäaikaisimmat "veteraanijohtajat" ovat Sharp, Hossa, Keith ja Seabrook. Heitä vanhemmat mayersit, o'donnellit ja maddenit ovat olleet vain palapeliä täydentäviä veteraaneja. Todellinen johtajuus ja vastuu on jo nuorella, mutta kokeneella core-pelaajistolla.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Cheertheanthem.comista löytyy jälleen yksi yhteenveto päättyneestä kaudesta.

Jutusta löytyi tällainenkin tilastofakta nollapeleihin liittyen:
the last time the Blackhawks did not have a shutout in a full season including the playoffs was in the pre- Ed Belfour era, the 1988-89 season, when they lost in the Campbell Conference finals to the eventual Stanley Cup champion Calgary Flames in 5 games.

Samalle sivustolle ilmestyy cup-finaaleihin asti joka arkipäivä arvio yhdestä menneen kauden Blackhawks-pelaajasta. Toistaiseksi käsittelyyn ovat päässeet Keith ja Mayers. Tällä viikolla vuorossa ovat vielä Bickell, Shaw ja Sharp.

Myös ESPN.comin Jesse Rogers on antanut päättyneestä kaudesta arvosanat pelaajakohtaisesti.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös