Viime yön esitykseen pitää olla kyllä tyytyväinen. Paketti pysyi hyvin kasassa, vaikka tuollaisen alun jälkeen olisi voinut käydä toistenkin. Varsinkin tälle tasolle vielä kokemattoman Crawfordin kohdalla. Ei kuitenkaan käynyt. Craw ei nimittäin antanut muutaman salamamaalin näkyä otteissaan, vaikkakin ottelun jälkeen hän oli todennut, että pientä jännäkakkaa meinasi tuossa vaiheessa puskea. Crawfordin esitys oli kokonaisuudessaan pirun lupaava. Hän otti ne tärkeät kopit juuri silloin, kun joukkue sitä eniten tarvitsi.
Skille ja Stålberg oli nostettu Bollandin rinnalle kolmosketjuun. Nelosessa pelasivat Brouwer, Dowell ja Pisani. Ykkönen oli samassa formussa kuin edellisissä otteluissa ja kakkosvitjan muodostivat Bickell, Sharp ja Kane. Puolustuksessa pelasivat samat miehet kuin viimekin ottelussa.
Skillen esitys oli jälleen energinen ja erittäin positiivinen. Ei se ole enää kuin ajan kysymys, kun tuo alkaa näkymään myös tulostaululla. Skillsillä oli tässä ottelussa yksi mainio paikka avata kauden maalisaldo, kun hän karkasi Bollandin hienosta syötöstä läpiajoon. Millerin oikea aikainen tökkäys mailalla vei tällä kertaa kuitenkin pidemmän korren.
Seabrookilla ei ollut paras päivä. En kyllä muista milloin viimeksi hän olisi ollut näin kujalla. Tai no muistan. Viime kaudella ennen sitä Wisniewskin herätyställiä. Seabsin on yksinkertaisesti vain pakko parantaa tuosta.
Hjalmarssonin taklauksesta ei saa harvinaisen rumaa tekemälläkään. Toki se oli ehkä tarpeeton töötti, mutta jatkosanktioille ei pitäisi olla aihetta. Ulosajokin oli jo pientä ylireagointia. Suurin syyllinen tapahtuneeseen oli taklauksen kohteeksi joutunut Pominville, jota ei kiinnostanut suojella itseään, vaikka sivulle vilkaistuaan näki/tiesi aivan varmasi, että Hammer oli tulossa. Itse taklaushan oli käytännössä puhdas - vain ajoituksessa jäi hieman petrattavaa.