Hawks vs. Blues 3-2 (OT)
Pari ranskalaista yön ottelusta.
- Nan, nan, nan, naa mikä voittomaali. Cullimore to Kane to Sharp. Kane näkee kentän paremmin kuin yksikään muu pelaa tässä liigassa. Kerrassaan mahtava passi. Tällaiset nousut lämmittävät aina mieltä.
- Scottin läsnäolo rauhoitti ilmiselvästi ottelun ilmapiiriä. Scott haki heti ensimmäisessä vaihdossaan tappelua, mutta ei saanut sitä. Viesti taisi joka tapauksessa mennä perille, sillä St. Louisilta ei nähty sitä fyysistä ilmettä mihin viime kaudella totuttiin.
- Hossa on huikeassa tikissä. Kenties jopa liigan paras pelaaja tällä hetkellä? Kuumin ainakin. Seitsemän peliä, seitsemän maalia. Sharp on niin ikään aloittanut maali per peli tahdilla. Toews on hiihdellyt kauden alun hieman varjojen mailla, mutta ei tuosta kannata olla huolissaan. Kapteeni nostaa päätään kyllä, kunhan pelit kovenevat.
- Uskokaa tai älkää, mutta Cullimore pelasi toisen hyvän pelin kolmen ottelun sisään. Kai se pitää kohta itsekin uskoa, ettei tämä ole se sama Cullisuck, joka kävi täällä aikoinaan säätämässä.
- Mielestäni puolustus pelasi tänään kokonaisuudessaan ihan ok pelin. Ei se vieläkään täydellinen esitys ollut, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Boynton oli ainut pakki, jolle sattui yksi pahempi munaus, kun hän ajoi hyökkäyssinisen tuntumassa itsensä ulos tilanteesta ja antoi vastustajalle ylivoimahyökkäyksen, jonka he käyttivät kylmästi hyväkseen. Seabrookilla ja Keithilla oli myös ajoittain hieman vaikeuksia.
- Turco saa ottaa nimiinsä ensimmäisen takaiskumaalin. Muuten vakuuttava esitys Martylta.
- Skille ei ollut yhtä energinen ja fyysinen kuin aiemmissa otteluissa, mutta hän täytti joka tapauksessa oman paikkansa paremmin kuin hyvin. Skille oli vähäisestä peliajastaan huolimatta haukkojen ahkerin laukoja (neljä kutia maalia kohti, sama määrä kuin Keithillä).
