Chicago Blackhawks 2010-11

[AJTSS]

Kyllä se huonokin putki joskus on pakko katkaista :)

Mutta jatkakaa ihmeessä asiasta.

Täytyy sen verta sanoa että Chicagon otteita tulee seurattua melkein yhtäsuurella mielenkiinnolla kuin Starsin, tappioita vaan Blackhawksille ja voittoja meille. Kyllä mä luulen et Minnesota+Avalanchex2 ja Columbus on ihan kynittävissä: 8 pojoa ja pari vielä jostain revitään niin olette kusessa.

 

[Kaner]

Kun vastustajat pelaavat meidän ykkösketjun pois

Niin, kun pelaavat. Sharp-Toews-Kane -ketjun ollessa kasassa kyseiseen temppuun on pystytty about kerran tai kaksi.

Siihen on syynsä, että Chicago taistelee tällä hetkellä kahdeksantena pudotuspelipaikasta.

Siihen on syynsä, mutta esim. viimeisen kahdenkymmenen matsin saldona on 13 voittoa, 2 rankkari-/jatkoaikatappiota ja 5 häviötä varsinaisella peliajalla. En ala paskomaan housuihin.

Minä ainakin toivon, että Bowman ja kumppanit lopettavat Detroitin apinoimisen ja muuttavat joukkuetta kesällä muutaman asteen verran ilkeämmäksi nipuksi.

Tästä ollaan kyllä harvinaisen samaa mieltä.

 

[Ben Marco]

Pisteet himaan, loistavaa. Peliesitys jätti silti paljon toivomisen varaa ja se ennen peliä peräänkuulutettu kova luistelutempo väsyneempää vihua vastaan heti alusta alkaen, oli jotain ihan muuta. Kaupanpäälle sitten kunnon koomailua kahden maalin etuasemassa ja Jackets lopulta ohi. Bickellin piiska sitten viimeisellä vitosella siivitti meidät lopulta paikkaan auringossa hieman ehkäpä helpohkosti.

Jos nyt kuudentoista sakkiin päästään, niin täällä kyllä toivotaan heti ekella rundille Nuckseja ihan pelkästään jo kahdesta syystä:

- Blackhawksien dominointi edellisiltä keväiltä
- Runkkarin "ylivoimaisesti" voittanut, suurin contenderi tällä hetkellä vastaan, niin jos tästä jatketaan (toivottavasti Bolly saisi nyt itsensä tikkiin) eteenpäin, niin sitten pusketaan vaikka ripiittiin asti hyvällä flowlla.

 

[reme]

Staaalbergg Viktor-ious CLS-CHI 3-4!

Meinattiinpa sitten sössiä oikein kunnolla koko matsi vaikka saatiin siihen ensin unelma-alkukin. Kello näytti 5:49 ensimmäistä erää kun Hawks nappasi jo YV:llä 0-2 johdon. Ekan erän jälkeen tilanne 1-2.

Toisessa erässä sählättiin sitten oikein kunnolla, peräti kuusi jäähyä ja niistä yksi Kanen 2+2 korkeasta mailasta. Ja peli tasoihin Columbus YV:llä, tilanne toisen erän jälkeen 2-2.
Kolmannessa erässä alettiin saada otetta kunnes kesken hyvän painostuksen Jackets iski illan toisen ohjurimaalin ja meni 3-2 johtoon. Mutta onneksi nähtiin vielä kerran se Bickellin tuttu ranari kaukaa joka tasoitti pelin 3-3 ja siirsi ottelun jatkoajalle. Jatkoajalla ei saatu ratkaisua ja siirryttiin nopalle.

Rankkareiden sankarinviitan nappasi tällä kertaa Stalberg illan ainoana onnistujana.
Meillä on plakkarissa 92-pistettä ja tämän taistelun jälkeen kaikki loppu on meistä itsestämme kiinni. Meillä on vielä jäljellä viisi matsia (TB, MTL, STL, DET, DET) ja näistä punaisella merkityt ovat kotipelejä. Hawksilla on vielä mahdollisuudet jopa lännen nelospaikkaan asti. Pleijaripaikan lopulliseen varmistamiseen uskon riittävän 4-pistettä viimeisestä viidestä ottelusta.

Campbell huikeat minuutit (31:38) ja liikettä riittää samoin Campoli toimii hienosti.
Suurimman osan aloituksista hoiti Johnson & Toews kaksikko. Kruger tänään -2 & 4-aloitusta ja niistä 0-voittoa. Poika maksaa oppirahojaan isossa liigassa. Voimaa pitäisi saada tuohon runkoon, muuten on meno heiveröistä. -2 saldolla tänään myös Boss ja Kope.

Columbus teki kaksi maaleistaan perinteisellä miestä maalille ja viivakudin ohjaus maalin edustalta. Tuotahan viljelee paljon myös Detroit, mutta tätä hommaa ei tässä meidän joukkueessa nyt valitettavasti osata hyödyntää.

Mutta lyötiinpähän tällä voitolla Dallasin ja etenkin Calgaryn tietä huomattavasti kivisemmäksi ;) Sharp loppuviikosta kehiin ja tilanne näyttää hiukan aurinkoisemmalta. Bollyn varaan ei taida tarvita juuri laskea...

 

[nuck]

Nyt näyttää vahvasti siltä, että Chicago menee jatkoon ja ensimmäisellä kierroksella saatetaan vaikka hyvin nähdä kahden edelliskevään uusinta. Minäkin toivon, että niin kävisi, jotta Vancouverilla olisi edes mahdollisuus ottaa revanssi. Laitan ennakkoa mahdollisesta tulevasta ensimmäisen kierroksen sarjasta parin Chicago-fanin kirjoituksen innoittamana, vaikka kaikki on vielä pahasti auki.

Jos nyt kuudentoista sakkiin päästään, niin täällä kyllä toivotaan heti ekella rundille Nuckseja ihan pelkästään jo kahdesta syystä:

- Blackhawksien dominointi edellisiltä keväiltä.

Mitäs "pleikkaripeliä" pelasit keväällä 2009? Jos sait siitä dominoivan sarjan Chicagolle, niin ehkä kannattaa katsoa pelit uudestaan. Tuo oli pienten marginaalien sarja, jossa Chicago pystyi hyödyntämään pari ratkaisevaa tilannettaan Vancouveria paremmin, mutta ei tuota sarjaa voinut mitenkään dominoivana pitää. Canucks oli tuolloin muun muassa kahden minuutin päässä päästä 3-1 sarjajohtoon, josta en olisi uskonut Chicagon enää nousseen (turhaa jossittelua, mutta kertoo jotain sarjan tasaisuudesta ja pienten marginaalien eroista tuolloin).

Viime keväänä sarja olikin selvempi kuin keväällä 09. Vancouverilla oli loukkaantumisten ja samalla syvyyden puutteen johdosta huono puolustus, tehoton hyökkäys (Kesler/Burrows -kaksikon loukkaantumisten ja tämän hetkistä huonomman kolmosketjun vuoksi) ja vastaavasti rakennustyönsä piikkiin yltänyt Chicago oli joukkueena parempi ja ennen kaikkea valmiimpi kuin keväällä 09. Chicago voitti sarjan ansaitusti ja kyllä.. viime kevättä voisi sanoa jopa dominoivaksi, vaikka Canucks kaksi peliä voittikin.

Tänä vuonna joukkueet ovat kuitenkin taas erilaisia kuin kahdella edelliskaudella. Chicagolla on paperilla viime kevättä huonompi joukkue. Lasken Laddin, Byfuglienin ja mahdollisesti loukkaantuneen Bollandin isoiksi menetyksiksi. Myös Niemi <-> Crawford saattaa olla heikennys viime kauteen, vaikka Crawford on kuulemma NHL:n parhaita... Maddenilla ja Burishilla oli varmasti merkitystä henkisellä puolella ja Madden oli joukkueen paras alivoimahyökkääjä, jonka merkitys keväällä saattoi olla isompi kuin moni Hawks-fani arvaakaan.

Vancouverilla on puolestaan paperilla parempi joukkue. Isoja menetyksiä viime vuoden playoffeihin ei ole ainuttakaan ja lasken Hamhuisin, Ballardin ja Torresin tärkeiksi hankinnoiksi viime vuoteen nähden. Myös Malhotra olisi ollut tärkeä, mutta hänen kautensa jäi ikävä kyllä kesken. Viime kaudella Vancouverin koko joukkueen suurin ongelma oli puolustuksen loukkaantumisten lisäksi puolustuksen liike. Liikkeeseen ja jäähyherkkyyteen O'Brieniin vaihto Hamhuisiin ja Ballardiin tulo tuo ison parannuksen, vaikka puhutaan "vain" 1/3 osasta puolustusta. Iso merkitys on myös siilä, että Luongo on ollut selvästi parempi kuin viime kaudella (jolloin hän oli Olympialaisten jälkeen jo runkosarjassa huono - ihan kuin takki olisi ollut tyhjä kultamitalin jälkeen).

En sano "kanerismia" käyttäen, että minua paperilla heikentynyt Chicago ei pelota pätkääkään, sillä Blackhawks on laadukas joukkue edelleen ja saattaa mennä vaikka kuinka pitkälle. Mutta sanon sen, että jos Vancouver ja Chicago kohtaisivat tämän kauden playoffeissa, Chicago saisi ainakin viime kautta selvästi paremman joukkueen vastaansa. Viime vuonna kun me ei oikein pystytty antamaan lopulta kunnon playoff-vastusta.

Isossa asemassa olevia erikoistilanteita katsomalla esimerkiksi Vancouverin alivoima on ollut ihan erilaista kuin viime vuonna. Viime vuonna Vancouver oli runkosarjassa NHL:n 18. paras alivoimajoukkue, kun se on ollut nyt paras. Myös ylivoima on kehittynyt Keslerin siirryttyä ykkösylivoimaan ja on NHL:n parasta edelleen, vaikka tärkeä joukkueen ykköspakki Edler on puuttunut viimeiset 30 peliä (Edler on mukana ehkä viikon päästä).

Viime kaudella kuitenkin juuri tuo Canucksin alivoima oli joukkuetasolla suurimpana murheena playoffeissa (surkea 68.5% alivoimaprosentti playoffeissa oli ylivoimaisesti NHL:n huonoin), mikä oli vähän odotettavissakin runkosarjan perusteella. Esimerkiksi Chicago kaatoi Canucksin playoffeissa kolmannessa ja neljännessä pelissä pitkälle juuri erikoistilanteissa - kahdessa pelissä peräkkäin Canucks otti vastaan seitsemän alivoimamaalia, mikä käytännössä tarkoittaa 99%:sti sitä, että peli hävitään.

Chicagon erikoistilanteita katsoessa pistää esiin nyt myös näin etukäteen tuo alivoima. Viime vuonna Chicago oli alivoimassa runkosarjassa NHL:n 4. paras ja Canucksilla oli ongelmia tuota osastoa vastaan myöhemmin playoffeissa. Nyt Chicagon alivoima on Läntisessä konferensissa kuitenkin vasta 25. parasta. Ihmettelen mistä noin iso pudotus johtuu. Ei kai yhden Maddenin puute voi noin paljon näkyä, vaikka hänellä oli siellä kieltämättä iso merkitys?

No, voi olla että tämä ennakon suuntainen raaputus on sikäli turha, että joukkueet eivät kohtaa toisiansa tänä vuonna ollenkaan. Mutta kieltämättä olisi mielenkiintoista nähdä uusinta näiden kahden välillä. Molemmat ovat olleet varsin hyvässä kurssissa tämän vuoden puolella jo pidempään. Chicago on viimeisistä 30 pelistä 17-9-4 ja Vancouver 23-7-0, joten kummankin kohdalla puhutaan eliittijoukkueiden saldoista.

 

[reme]

Nuck pohti mielenkiintoisia asioita mahdollisesta tulevasta kohtaamisesta. Tämän kauden keskinäiset mittelöthän taitavat olla tasan 2-2 ja joukkoon mahtuu Chicagon dominoima 7-1 voittokin. Tuonkin matsin katsoin ja siinä Vancouveria toisiaan vietiin.

Tuo Chicagon alivoima on parantunut loppua kohden huomattavasti mm. erinomaisen täsmähankinnan Campolin avulla sekä mielestäni erittäin hyvän AV-pelurin Ryan Johnsonin kuntoutumisen ja kokoonpanoon paluun myötä. Taitaa olla jopa nuckille tutumpi mies, joten voit myös kertoa mielipiteesi hänestä. Johnson taisi toki kärsiä paljon loukkaantumisista teillä pelatessaan.

On hyvä muistaa, että Blackhawks YV on yhä liigan toiseksi kovinta heti Vancouverin jälkeen. Ja Hossa vaikuttaa terveemmältä kuin vuosi sitten ja hän on myös pelannut todella vahvasti molempiin suuntiin viime aikoina.

Viime vuonna saatiin pidettyä siskokset hyvin aisoissa ja se oli yksi tärkeä asia.
Mutta suurimpana kysymysmerkkinä Vancouverin menestyksen osalta pidän, joidenkin "maailman parhaana" pitämän maalivahdin Luongon suorituksia kun oikeat pelit alkavat ja paine lisääntyy melonin sisällä. Hän ei ole allekirjoittanutta vakuuttanut näissä aiemmissa keskinäisissä pleijarisarjoissa. Olikos se viime vuosi kun tämä veitikka itkeä tihuutteli erään pleijaripelin jälkeen ja syytteli itseään, kjeh, heh...

Niin lopuksi totean, että mielestäni näiden joukkueiden tasoero ei ole yhtä suuri kuin sarjataulukko nyt osoittaa. Chicagon peli vaan on ollut ailahtelevampaa tällä kaudella ja siihen tarvittaisiin iso muutos kun oikeat pelit alkavat.
Sharp saataneen riviin loppuviikosta, Bolland on edelleen kysymysmerkki !

 

[nuck]

Nuck pohti mielenkiintoisia asioita mahdollisesta tulevasta kohtaamisesta. Tämän kauden keskinäiset mittelöthän taitavat olla tasan 2-2 ja joukkoon mahtuu Chicagon dominoima 7-1 voittokin. Tuonkin matsin katsoin ja siinä Vancouveria toisiaan vietiin.

Kyllä, voitot ovat tasan 2-2. Tosin tuo ensimmäinen peli meni Chicagolle arvoilla, kun kaikki muut onnistuivat tekemään maalin, mutta Samuelsson veti ohi. Lisäksi Chicagolla on tosiaan tuo yksi murskavoitto marraskuulta. "Tasoittava" tuohon peliin on se, että Vancouver vasta opetteli luistelemaan. No ei nyt ihan, mutta siinä vaiheessa kautta Canucksilla oli muutenkin kauden pisin tappioputki ja nuo Chicago ja Phoenix -pelit (21. ja 22.11) on edelleen viimeisin ajanjakso, jolloin Vancouver on hävinnyt varsinaisella peliajalla kaksi peliä peräkkäin. Sen jälkeen alettiin pelaamaan.

Tuo Chicagon alivoima on parantunut loppua kohden huomattavasti mm. erinomaisen täsmähankinnan Campolin avulla sekä mielestäni erittäin hyvän AV-pelurin Ryan Johnsonin kuntoutumisen ja kokoonpanoon paluun myötä. Taitaa olla jopa nuckille tutumpi mies, joten voit myös kertoa mielipiteesi hänestä. Johnson taisi toki kärsiä paljon loukkaantumisista teillä pelatessaan.

Kyllä Johnson tuttu pelaaja on - pelasihän hän sentään noin 130 peliä valaspaidassa ja tuli häntä seurattua muun muassa St. Louisissakin sitä ennen. Hyvä alivoimapelaaja minunkin mielestä (vaikka moni Canucks-fani antoikin kritiikkiä), hyvä aloittaja ja erittäin uhrautuva joukkuepelaaja. Kuuleman mukaan erittäin läheinen ystävä Luongon kanssa. Pidin hänestä kovasti, jotenkin sympaattisen oloinen mies ja uhrautuvaisuus joukkueelle teki aina vaikutuksen.

Pelillisesti kuitenkin selvä pudotus Maddeniin. Et vertaa, mutta vähän sama verrata Johnsonia Maddeniin (tai Canucksin tapauksessa Malhotraan) kuin verrata Versteegia Sharpiin. Kyllä te hänestäkin hyödytte enemmän kuin monista muista, mutta toinen tekee saman homman paremmin ja muuta ekstraa päälle. Saa nähdä kuinka kauan Johnson pysyy teillä kunnossa. Uralla on aika pitkä sairauskertomus ja pelityyli poikii vammoja vähän kuin väkisin lisää.

On hyvä muistaa, että Blackhawks YV on yhä liigan toiseksi kovinta heti Vancouverin jälkeen. Ja Hossa vaikuttaa terveemmältä kuin vuosi sitten ja hän on myös pelannut todella vahvasti molempiin suuntiin viime aikoina.

Muistanhan minä tuon. Molemmilla on kovat ylivoimat. Vancouverin alivoima on vain ollut tällä kaudella kokonaisuutena paljon parempaa. Näin etukäteen mielenkiinto kohdistuisi minulla osastolle "Canucksin NHL:n paras ylivoima vastaan Chicagon NHL:n 25. paras alivoima". Chicago on kyllä tilastojen mukaan parantanut alivoimaansa, mutta riittäisikö se liigan parasta ylivoimaa vastaan?

Viime vuonna saatiin pidettyä siskokset hyvin aisoissa ja se oli yksi tärkeä asia.

Pystyitte kyllä tuohon hyvin. Kuudessa pelissä Sedinit tekivät vain yhdeksän pistettä. Pitää kuitenkin muistaa, että Kaksoset olivat viime kaudella liian yksin meidän hyökkäyksessä. Demitrasta, Bernierista ja loukkaantuneista Burrowsista ja Keslerista ei ollut mitään tukea. On selvää, että tälläkään kaudella Sedinit eivät tule yksin kantamaan joukkuetta, vaan rinnalta ja puolustuksesta pitää löytyä apuja. Canucks-leirissä toivotaan ennen kaikkea Keslerin ja Burrowsin pysymistä terveinä.

Mutta suurimpana kysymysmerkkinä Vancouverin menestyksen osalta pidän, joidenkin "maailman parhaana" pitämän maalivahdin Luongon suorituksia kun oikeat pelit alkavat ja paine lisääntyy melonin sisällä. Hän ei ole allekirjoittanutta vakuuttanut näissä aiemmissa keskinäisissä pleijarisarjoissa. Olikos se viime vuosi kun tämä veitikka itkeä tihuutteli erään pleijaripelin jälkeen ja syytteli itseään, kjeh, heh...

Luongon piikkiinhän se on helpoin laittaa (tai valmentajan), mutta Luongo oli viime kaudellakin Vancouverin alakerran paras pelaaja Chicago-sarjassa ja pelasti muun muassa Kings-sarjan parilla huippupelastuksella, vaikka huonon kevään kauttaaltaan pelasikin Olympialaisten jälkeen. Tänä vuonna Luongo on saanut enemmän lepotaukoja kuin aikaisemmin ja kesällä vaihtuneen maalivahtivalmentajan muutos näkyy hänen parantuneessa tekniikassaan. Tämä kausi on ollut siis kauttaaltaan paljon viime kautta parempi ja vaikka te nyt tässä eri mieltä ehkä olettekin, niin ennemmin kuitenkin "NHL:n paras Luongo" kuin "NHL:n viiden parhaan joukossa oleva Crawford" (itse asiassa Crawford olisi Vancouverissa kolmosvahti minun papereissa).

Mutta Luongon osaltakin pitää sanoa samaa, että ei hän yksin joukkuetta voittoon vie. Vancouverin puolustus oli viime keväänä todella huono etenkin siinä vaiheessa kun top4 pakeista Mitchell ja Salo loukkaantuivat kokonaan sivuun. Tuolloin heidän takaa ei ollut kunnolla syvyyttä ja Shane O'Brienin kaltaiset hitaat ison riskin pakit joutuivat urakoimaan liikaa. Nyt tuota puolustusta on vahvistettu paljon liikkuvimmilla ja muutenkin laadukkaimmilla pakeilla (Hamhuis ja Ballard) ja tuosta on ollut paljon apua.

Niin lopuksi totean, että mielestäni näiden joukkueiden tasoero ei ole yhtä suuri kuin sarjataulukko nyt osoittaa.

Kyllä, sarjassa on eroa 21 pistettä, eikä tuo ero ole mielestäni tuollainen käytännössä. Pidän sitä suurempana. Vancouverilla oli viime kesänä tulleiden kokoonpanomuutosten vuoksi vain niin surkea syksy, että tuo on pysynyt tuollaisena. Kauden ensimmäisten 20 pelin jälkeen Canucksin saldo oli 10-7-3 ja sen jälkeen seuraavat 57 on menty saldolla 42-10-5. Ja tuo saldo on pelattu vielä valtavalla pakkien loukkaantumissumalla.

Vakavammin ja vähemmän värilaseja käyttämällä, Vancouver on runkosarjan jälkeen ehkä pieni Läntisen suosikki, mutta konferenssi on tiukka ja tasainen, joten kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa jos homma "klikkaa" ja esimerkiksi pahemmilta vammoilta säästytään. Chicagolla on esimerkiksi kärkiosaamista, joka voi viedä joukkueen keväällä pitkälle.

 

[Ben Marco]

Kaikkihan on lopulta kiinni oikeissa sanavalinnoissa ja tuo itseni käyttämä "dominointi" puraisi takaisin oikeutetusti. Lähinnä tietysti tarkoitin tuota tuloksellista dominointia aikaisemmilta vuosilta, joka tosipeleissä tunnetusti näyttelee isompaa roolia kuin runkkarissa, paineiden kasvaessa. Vancouverissa varmasti odotetaan tänäkeväänä vähintään konffi-finaaliin menoa ja sitä kautta paineiden runkosarjan loputtua kasvaessa, olisi etu hieman heikommalla Chicagolla.

Canucks-boardilla eilen vieraillessa ainakin osa faneista oli valmis sysäämään Blackhawksien pudottamisen jonkun toisen vastuulle ;)

 

[Kaner]

Sinänsä tällä ei ole sen suurempaa merkitystä, mutta mainitaan nyt, että Marcus Krügeria viime yönä kyynärpäällä päähän ajanut Jan Hejda on saanut kahden ottelun pelikiellon teostaan. Tuomarithan eivät antaneet tuosta kuin kahden minuutin jäähyn.

 

[nuck]

Canucks-boardilla eilen vieraillessa ainakin osa faneista oli valmis sysäämään Blackhawksien pudottamisen jonkun toisen vastuulle ;)

Kyllä osa onkin. Ja tietyllä tavalla syystä, kun katsoo ja vertaa noita Läntisen konferenssin vaihtoehtoja Canucksia vastaan ensimmäisellä kierroksella ja joukkueiden erilaisia tilastoja:

Canucks: Maaleja/peli: (1.) (NHL:ssä) / Päästettyjä maaleja/peli: (1.) / Tasakenttäpeli: (2.) / Ylivoima: (1.) / Alivoima: (1.) / Maaliero: +76 (1.)

Chicago: M/O (3.) / PM/O (14.) / Tasakenttä: (6.) / YV: (2.) / AV: (25.) / Maaliero: +34 (4.)

Anaheim: M/O: (11.) / PM/O: (20.) / Tasakenttä: (22.) / YV: (4.) / AV: (20.) / Maaliero: (17.)

Nashville: M/O: (25.) / PM/O: (3.) / Tasakenttä: (4.) / YV: (26.) / AV: (6.) / Maaliero: +21 (11.)

Phoenix: M/O: (13.) / PM/O: (13.) / Tasakenttä: (5.) / YV: (22.) / AV: (26.) / Maaliero: +7 (14.)

LA: M/O: (21.) / PM/O: (5.) / Tasakenttä: (10.) / YV: (18.) / AV: (4.) / Maaliero: +28 (8.)

Chicago on siis tilastoissakin muuten erittäin vahva, paitsi ei alivoimalla ja päästetyissä maaleissa (tuolla alivoimalla on vaikutusta tuonne). Kuitenkin joukkue on parantanut alivoimaansa. Jos Blackhawks saa sen pysymään kunnossa playoffeissa, niin sitten tulee vaikeaa kenelle tahansa. Chicago pystyy tekemään varmasti paljon maaleja ja pelaamaan erinomaista ylivoimaa.

Ja miksi siis Chicago pelottaa ja "päinvastainen joukkue" Nashville (joka on puolestaan vahva puolustussuuntaan) niinkään ei? Koska monet näkevät maalien tekemiseen kykenevän joukkueen vaarallisempana kuin maalien estämiseen kykenevän joukkueen. Kyse ei ole siitä, että hyökkäämisellä saisi enemmän pisteitä, vaan siitä, että Nashville ei tule todennäköisesti parantamaan juurikaan hyökkäävien alueiden tilastoja, sillä joukkueessa ei oikein riitä kädet siihen. Chicagon runkosarjan heikkouksia (alivoimaa) pystytään ehkä kuitenkin parantaa helpommin.

Onko tuolla uskolla sitten kentälle asti ulottuvaa merkitystä, se jää nähtäväksi. Kylmä tosiasia on se, että Kyle Wellwoodista ei millään saatu puolustussuuntaan Ryan Kesleria, vaikka häntä miten yritettiin istuttaa siihen muottiin ja sanottiin, että pidä vain omat puhtaana. Alex Edler tai Shane O'Brien eivät puolestaan täyttäneet millään viime kauden Willie Mitchellin saappaita alivoimissa, vaikka heille miten yritettiin antaa samaa roolia. Puolustussuuntaan kyse ei ole vain asenteesta, vaikka siitä joskus saakin edelleen lukea.

Toinen asia tuossa on se, että jotkut Canucks-fanit pelkäävät Chicagoa viime kauden selvän tappion vuoksi. He näkevät uhan viime kauden perusteella, vaikka joukkueet ja peli ympärillä muuttuu koko ajan. Ehkä he eivät näe muissakaan asioissa mahdollisuuksia (tässä tapauksessa tosin vain itsestä riippumaton mahdollisuus kuitata viime kausi, joten en nyt sitten tiedä miten tuollainen ajatusmalli soveltuu muuhun elämään) siinä määrin kuin jotkut toiset? Vaikea sanoa mistä tuo johtuu, mutta uskon että kyse on ainakin osittain tuosta uhka (ja/tai riski)/mahdollisuus vastakkainasettelusta.

Minäkin alkuun toivoin jotain toista joukkuetta vastaan, mutta kun asiaa paremmin miettii, niin olen ehdottomasti Chicagon kannalla. En siksi, että teitä vastaan pääsisi helpolla, vaan siksi, että Vancouverille annettaisiin se mahdollisuus. Kolmas tappiovuosi peräkkäin olisi kova isku varmasti alkuun, mutta uusia mahdollisuuksia tulisi jatkossa. Kiertämällä ja välttämällä näitä yhteenottoja sitä revanssiakaan ei koskaan saataisi.

 

[reme]

*Nuck*, näin ne on pienet erot lännen kärjessä ja sen pohjalla (EDM 4 - VAN 1 ;)

Meillä on tänään kotona vastassa paljon maaleja tekevä Tampa Bay. Nyt vaan Scott kokoonpanoon ja Kubinalle muistutus Bolland tekosistaan:)

Hawks on tiukentanut puolustustaan, viimeisen seitsemän pelin omiin menneiden maalien ka. on 2.29 maalia per peli.

Hejdan tuomio oli aiheellinen, nuo päähän kohdistuvat iskut joutaa karsia pois kovalla kädellä.

Ryan Johnson voitti Columbus matsissa 11 aloitusta viidestätoista, blokkasi laukauksen ja pelasi hyvää av:tä. Johnsonin ja Toewsin merkitys korostuu, koska akseli Dowell, Kruger, ja puuttuva Bolland häviävät enemmän kuin voittavat aloitusympyrässä.

Pleijaripaikan taistelusta kuuluu jälleen hyviä uutisia, Dallasia ei kiinnosta voittaminen (DAL 1 - LAK 3).

Loppuun mielenkiintoinen tilasto Tampan kahdeksasta viime vierailusta Chicagossa, niiden saldo on 1-7 Chicagolle.

 

[secord]

Tuon nihkeästi voitetun Columbus-pelin jälkeen näyttää vahvasti siltä, että pleijareissa ollaan. Pahasti pitää ryssiä, jotta pudotuspeleihin ei päästä. Columbusta vastaan ei välttämättä oltu parempia, mutta avosylin otetaan nuo kaksi pistettä vastaan.

Ja täällähän on jo kunnon rivalryt päällä! Nuckilta hyviä pointteja ja olen samaa mieltä siitä, että usein vanhoille ja menneille tapahtumille annetaan liikaa painoarvoa joukkueiden voimasuhteita vertailtaessa. Varsinkin tässä tapauksessa, kun verrataan Chicagoa ja Vancouveria kahden edelliskevään kohtaamisten perusteella.

Kuten nuck totesi, niin molemmat joukkueet ovat muuttuneet hyvin paljon jo viime keväisestäkin. Vancouver on vahvistunut ja Chicago heikentynyt syvyyspuolella ja fyysisyydessä. Kukaan tuskin tässäkään ketjussa Chicagon kannattajista uskaltaa väittää, etteikö Canucks olisi selvä suosikki näiden kahden välillä? Pudotuspelien alkaessa kausi kuitenkin alkaa tavallaan uudestaan ja kentällä voi tietenkin tapahtua mitä vain. Pudotuspeleissä fyysinen peli korostuu ja olen edelleen sitä mieltä, että Blackhawskin joukkueen suurimmat puutteet paljastuvat karulla tavalla pleijareissa. Toivottavasti olen jälleen kerran pahasti väärässä.

 

[reme]

Kuten nuck totesi, niin molemmat joukkueet ovat muuttuneet hyvin paljon jo viime keväisestäkin. Vancouver on vahvistunut ja Chicago heikentynyt syvyyspuolella ja fyysisyydessä. Kukaan tuskin tässäkään ketjussa Chicagon kannattajista uskaltaa väittää, etteikö Canucks olisi selvä suosikki näiden kahden välillä? Pudotuspelien alkaessa kausi kuitenkin alkaa tavallaan uudestaan ja kentällä voi tietenkin tapahtua mitä vain. Pudotuspeleissä fyysinen peli korostuu ja olen edelleen sitä mieltä, että Blackhawskin joukkueen suurimmat puutteet paljastuvat karulla tavalla pleijareissa. Toivottavasti olen jälleen kerran pahasti väärässä.

Suosikiksi en Chicago laittaisi, mutta kirvestäkään en kaivoon heittäisi. Ei me olla oltu tälläkään kaudella Vancouverin kanssa missään hädässä. Fyysisyyden puutteesta toki vänistiin viime kaudellakin ja toisin kävi. Yhtenä miinuksena on se, ettei meillä ole enää Stanley Cupin voittanutta maalivahti-Anttia.
Nykykuntoista San Josea pitäisin pahempana vastuksena kuin Vancouveria tai Detroitia.

 

[secord]

Fyysisyyden puutteesta toki vänistiin viime kaudellakin ja toisin kävi.

Mutta nyt puute on todellinen. Buffin, Laddin, Burishin, Eagerin ja kumppaneiden paikkaajia tuolla osa-alueella ei yksinkertaisesti ole. Bickell, Brouwer, Dowell ja Kopecky ovat lähinnä niitä, joilta voi odottaa fyysiselle puolelle kontribuutiota (mikäli Bolly on poissa laskuista) ja näistäkin neljästä kolme edusti jo viime keväänä Blackhawksia. Toki esim. Toews ja Hossa ovat omalla tavallaan vahvoja ja fyysisiä pelaajia, mutta tämän kaksikon harteilla on vastuuta ihan riittävästi muilla osa-alueilla.

Lähes joka kevät kuitenkin pudotuspeleissä nousee näitä ns. unsung hero -pelaajia ja toivotaan, että esim. Bickell, Stålberg ja Dowell nousevat tähän kategoriaan parin viikon kuluttua. En minäkään kirvestä kaivoon ole heittämässä, mutta turhan henkselien paukuttelun voi myös antaa olla, kun aihetta siihen ei varsinkaan tällä kaudella ole ollut.

Nykykuntoista San Josea pitäisin pahempana vastuksena kuin Vancouveria tai Detroitia.

Detroit on koostumukseltaan hyvin samantyyppinen joukkue kuin mitä Chicago ja olisi ideaalein vastustaja näistä kolmesta. Vancouveria tai San Josea en haluisi ensimmäisellä kierroksella vastaan. Molempi pahempi.

edit. Pari hyvää juttua paikallismedioista:

Hawks must crank up hitting machine

Just this week, coach Joel Quenneville asked two of his biggest wingers, Troy Brouwer and Bryan Bickell, to be more of a factor physically. The duo managed 1 hit each at Columbus. Defenseman Brent Seabrook had 6 of the team’s 16.

Crawford no longer afterthought

Very quietly, Crawford has been one of the most consistent bright spots this season. He has proven that despite his inexperience, he's up to the test, just as Niemi was last year.

Now, maybe, Crawford can take it even a step further.

Next time two or three opponents are taking liberties with Jonathan Toews, the choir boy-faced netminder should shed the gear, skate the length of the ice and defend his captain.

Nobody else appeared willing to engage Friday in Columbus when Toews was being mugged after a goal-mouth scramble in front of Mathieu Garon. I saw Toews' tag team endorsement partner — Kane — skating back to the bench during the scrum.

Perhaps Crawford could do it all. He has done everything else that has been asked of him.

 

[secord]

En nyt muista olenko näitäkin listoja kuinka monta raapustanut, mutta tylsän sunnuntain innoittamana ajattelin koota oman top 10 listan Blackhawksin pelaajista. Siis niistä pelaajista, jotka ovat Blackhawksia edustaneet sinä aikana kun joukkuetta on tullut kannatettua ja seurattua. Tässäpä nämä:

1. Jeremy Roenick#27

Aina tapahtui, kun JR oli jäällä. Jos halusit nähdä upeita harhautuksia tai kovia taklauksia, niin riitti kun seurasit numeroa 27. Viihdyttävin pelaaja koskaan, ikinä ja missään.

2. Jonathan Toews#19

Nuori kapteeni on noussut omalla arvoasteikollani aivan Roenickin kannoille. Täysin erilainen tyyppi kuin JR, mutta omalla vaatimattomalla tavallaan ihailtava pelaaja. Toews on hyvä esimerkki siitä, mihin tahdolla päästään. Eipä silti JT aivan lahjattomimmasta päästäkään ole. Vielä muutama kausi alle ja paikka ykkösenä on taattu.

3. Chris Chelios#7

Oli ehkä tärkein pelaaja Blackhawksissa 90-luvulla. Chelios ankkuroi Blackhawksin kivenkovaa puolustusta ja sai ansaitusti C:n rintaansa Dirk Grahamin lopetettua. Monipuolinen ja intohimoinen jääkiekkoilija, sekä kaiken hyvän lisäksi Chicagon omia poikia. Joka tosin myi sielunsa paholaiselle ja siirtyi Detroitiin, vaikka vannoi joskus tv-haastattelussa ettei koskaan suostuisi siellä pelaamaan. Annetaan silti anteeksi.

4. Tony Amonte#10

Chicagon pimeän aikakauden yksi harvoista valopilkuista. Nopea ja hyvä maalintekijä.

5. Ed Belfour#30

Meikäläiselle Blackhawks-maalivahti numero yksi. Muodosti Chelioksen ja Roenickin kanssa Blackhawksin kivijalan. Koskahan seuraavaksi Blackhawksissa nähdään maalivahti, joka voittaa Vezinan ja valitaan mm. ykkös allstarsiin?

6. Steve Smith#5

Oli Chelioksen pakkipari ennen Gary Suterin tuloa Blackhawksiin. Paha loukkaantuminen rauhoitti Smithin uraa lopussa, mutta parhaimmillaan Chicagossa kaudella 1991-92 iski tehot 10+47 ja otti siinä sivussa 214 minuuttia jäähyjä. Chelios-Smith pakkiparista näki vastustajat varmasti pahaa unta.

7. Bob Probert#24

Kuningas levätköön rauhassa, mutta muistot eivät unohdu koskaan. Pidin Probertista jo hänen Detroit-vuosinaan ja siirto Chicagoon oli unelmien täyttymys. Kuusi kautta Blackhawksissa ei sujunut aivan kuten elokuvissa, mutta paljon hyviä muistoja jäi. Mm. ensimmäisellä Hawks-kaudellaan 19 maalia ja 237 jäähyminuuttia.

8. Christian Ruuttu#22

Ensimmäinen suomalainen Blackhawksissa oman fanitukseni ajalta. Chrisu sopi hienosti silloisen Blackhawksin identiteettiin. Hieno pelaaja, joka oli jättänyt ammattimaisen kuvan itsestään aikoinaan Suomen MM-kisajoukkueen vahvistuksena. Numero 22 jäi myös mieleen aikoinaan pyörineestä salmiakkimainoksesta. "Favourite player on a team! Second to Roenick though"..tjps

9. Steve "purkka" Larmer#28

Olisi varmasti listallani korkeammalla, jos olisin vain seurannut joukkuetta kauemmin. Yksi kaikkien aikojen Blackhawk-pelaajista. Larmerilla on monta seuraennätystä, joista ainakaan yhtä ei tulla varmasti koskaan rikkomaan. Vuosien 1982-1993 välisenä aikana Chicagossa hän pelasi kaikki 844 runkosarjaottelua!

10. Tuomo Ruutu#15

Olisi myös listalla korkeammalla, jos Tuomoa ei oltaisi treidattu pois. Oli tulleessan aneemisen organisaation uusi toivo ja ensimmäisen kauden jälkimmäinen puolisko oli lupauksia herättävä, mutta useat loukkaantumiset sotkivat kuvioita. Tallonin tekemä kauppa oli onnistunut sekä Chicagon, Carolinan ja Tuomon kannalta. Ruudun kaltaiselle pelaajalle olisi kyllä käyttöä nyky Blackhawksissa.

Ja tiedoksi palstamme republikaaneille ja muille käyttäjille, että laitoin pelaajan perään numeron, jolla kyseinen pelaaja on Chicagossa pelannut ja numerosta linkki youtubeen, josta taas löytyy pätkä ko. pelaajan esiintymisestä Blackhawks-paidassa. Christian Ruuttu oli ehkä haastavin löydettävä kaikista näistä, mutta sentään joku klippi löytyi.

 

[bates]

Numero 22 jäi myös mieleen aikoinaan pyörineestä salmiakkimainoksesta. "Favourite player on a team! Second to Roenick though"..tjps

Hehe, klassikko. Muistaakseni se oli kylläkin "Best player in the team...". No joo, ihan sama. Löytyisköhän vielä jostain vhs-nauhalta kyseinen mainos. :D

 

[reme]

Voi rähmä

Tampa pelasi ilmeisen täydellisen vierasmatsin (0-2). Käväsi tekemässä YV-maalin ja puolusti menestyksekkäästi koko matsin ajan. Saivat vain 15-kutia Chicagon häkkiä kohden mutta sekin riitti voittoon.

 

[Kaner]

Taas yksi niistä peleistä, kun tehtiin vastustajan tusinaveskarista Vezina-tason maalivahti. Kaikki kunnia toki Mike Smithille, todella vakuuttavasti esiintyi tolppien välissä. Blackhawksin osalta ensimmäinen erä oli vielä aika heikkoa pelaamista, mutta erätauolla tehdyt ketjumuutokset tuntuivat toimivan ihan hyvin ja kaksi jälkimmäistä erää sujuivatkin nousujohtoisesti, vaikka tulostaululla tämä ei näkynytkään. Noita ketjuja toki muokattiin vielä toiseenkin kertaan ja vissiin kolmanteenkin, en muista. Quennevillen perinteinen ketjurulla you know. Seabrookille muuten propsit siitä kovasta pommista, jonka kohteena oli rotta-Downie.

Uudesta tulokkaasta hieman:

- Krüger on edelleen ilman pisteitä, mikä on kyllä huutava vääryys siihen nähden, miten hän on pelannut. Kiekollinen peli on parantunut ottelu ottelulta eikä puolustussuuntaan pelaamisessa ole edelleenkään moitteen sijaa. Niin kuin jenkit sanoisivat, kaverilla on high-end hockey IQ.

- Tampaa vastaan Krüger sai hyökkääjistä kolmanneksi eniten peliaikaa alivoimalla heti Toewsin ja Hossan jälkeen.

- Blue Jackets -matsin ensimmäisessä vaihdossa omalla sinisellä annettu paha harhasyöttö (josta ei tosin mitään sen pahempaa lopulta syntynyt) on ainut teko, josta voi risuja jakaa tälle nuorelle ruotsalaiselle. Niin ja tietenkin aloitukset, mutta tällä osa-alueella ei kannata varmaan suuria odottaa jatkossakaan.

- Krügerin kokoisen kaverin ei uskoisi pärjäävän kovin hyvin kaksinkamppailuissa, mutta mitä vielä? Katsokaa ja ihailkaa. Kunhan saa kesän aikana vähän lisäkiloja kehoon ja lisää voimaa, niin mikään ei tule estämään totaalista dominointia tällä osa-alueella.

 

[TonyClifton]

9. Steve "purkka" Larmer#28

Olisi varmasti listallani korkeammalla, jos olisin vain seurannut joukkuetta kauemmin. Yksi kaikkien aikojen Blackhawk-pelaajista. Larmerilla on monta seuraennätystä, joista ainakaan yhtä ei tulla varmasti koskaan rikkomaan. Vuosien 1982-1993 välisenä aikana Chicagossa hän pelasi kaikki 844 runkosarjaottelua!

Larmer on myös yksi kaikkien aikojen suosikkejani millä listalla tahansa. Itse olisin lisännyt tietysti myös listalle Hasekin joka pelasi ilmiömäisen matsin 92-finaalissa. Laitetaan TAAS nuo Hasekin parhaat Blackhawks-hetket tänne you tuupista: http://www.youtube.com/watch?v=kGhs6ZdCJso

Samassa matsissa muuten toinen tuon aikainen suosikkini Dirk "viiksivallu" Graham paukutti jo ekassa erässä hattutempun.

 

[reme]

Krügerin ylistykseen en vielä noilla esityksillä lähtisi. Pistesaldo osoittaa kuuden ottelun jälkeen nollaa +- näyttää - 3 lukemaa ja edellisessäkin ottelussa hän aloitti vain 4-aloitusta. Hän tuli kieltämättä pahaan paikkaan kesken kauden kokeilemaan siipiään tässä sarjassa ja on selvinnyt ruudustaan kohtuullisesti. Aika näyttää miten kaveri kehittyy; onko hänestä kakkosen centteriksi vai onko meillä kaksi kolmosen centteriä jos ja kun Bollandin kuuppa joskus kestää taas pelata.

Mutta nyt asenteella Montrealin kimppuun, perkele ½!

 

[secord]

Tekisi kovasti meili käydä jo käsiksi tarvittaviin muutoksiin ensi kautta ajatellen, mutta seurataan nyt runkosarja loppuun ensin ja katsotaan sitten. Sen verran mainitsen, että Krugerin näkisin nimenomaan Bollandin korvaajana kolmosketjun keskellä ensi kaudella. Kaikki kunnia Dave Bollandille, mutta kolmosketjun sentterinä on vain liian kallis. Ehkä Dale Tallonilta löytyisi lukkarinrakkautta Bollyä kohtaan ja ottaisi avosylin kesällä vastaan kaupan yhteydessä. Samassa kaupassa Tallon voisi ottaa Brian Campbellin ja varausvuoroja tai prospektejä vaihdossa esim. Weissiin. Aina saa hei haaveilla!

Mutta tähän päivään ja maailmaan. Se on nyt sitten sellainen juttu, että Montrealista on tultava vähintään, siis vähintään, yksi piste. Mutta kahdella pisteellä noustaisiin jo Anaheimin ohi seitsemänneksi. Tappio varsinaisella peliajalla ja meikäläisellä kakkahätä 100 runkosarjan loppuun asti. Onko polttoaine lopussa, ilmanpaineet vähissä vai vieläkö on villihevosia? Hey ho let´s go Hawks - nyt tai ei koskaan!!!

 

[secord]

Minimitavoite saavutettiin, mutta voihan kerpele että menee tiukaksi. Molemmat maalivahdit loistivat, mutta veemäinen jäähy kostautui Chicagolle. Brouwerin menetys tuli pahaan aikaan, vaikka tällä hetkellä maalinteko tuntuu olevan se vaikein juttu eikä siinä Brouwerista ole juuri apua ollut. Viimeisessä kuudessa pelissä yhdeksän maalia, joista yksi rankkareissa ja näissä ei olla voitettu kertaakaan varsinaisella peliajalla. Sharpin poissaolo näkyy. Pudotuspeleihin pääsy ratkeaa sitten otteluissa Detroitia vastaan. Mutta mitä sitten?

edit. Nyt kun Brouwerin kausi on todennäköisesti ohi, niin Bowman voisi ihan rohkeasti kokeilla Kyle Beachia Bluesia vastaan. Blues on ollut hyvässä vireessä viime peleissä ja siellä on paljon isoja fyysisiä pelaajia, joten pientä riskiä nyt Stanboy. Annetaan nyt edes yksi mahdollisuus, vaikka kausi on ollutkin pienoinen pettymys Rockfordissa. Alla olisi kuitenkin viime yön AHL-kerrokselta 2+0 tehot. Ei tässä mitään hävittävää ole, joten munaa kentälle!

 

[reme]

Tiukaksi menee.

Täällä samankaltaiset haaveet kuin Secord ylempänä mainitsi.

Maalinteko tökkii pahasti, miestä ei saada maalille millään ja hallinta on näennäisen tehotonta. Nyt jos koskaan tuli kapteenin jäähy pahaan paikkaan heti jatkoajan alkuun ja siihenhän matsi ratkesikin 4-3 YV:llä. Tässä niukassa jatkoaikatappiossa menetettiin vielä Brouwer. Nyt on kyllä haettava apua alhaalta, Klinkhammer olisi allekirjoittaneen pyyntö Brouwerin korvaajaksi.
Jos tässä tilanteessa voi enää nähdä mitään hyvää, niin se on siinä että meillä on yhä 2-pojoa enemmän kuin Dallasilla ja Calgarylla + pääsimme tällä pisteellä 7. Anaheimin kanssa tasapisteisiin. Muuten tahdoo dödö pettää ;)

Ensiyönä kotona vastassa jopa edellistä vastusta pahempi St Louis !

Tim Sassonen lainaus Krügeristä.
"Marcus Kruger played about seven minutes Tuesday. It's not his fault, but he clearly isn't ready for this level of hockey."

 

[Kaner]

Viime pelit eivät ole menneet ihan sillä tavalla kuin olisi toivonut, mutta huikeaakin huikeamman Crawfordin takia jaksan uskoa edelleen tähän joukkueeseen. On se vaan kova. Toewsin jatkoajalla saama jäähy oli täysin naurettava, se tilanne ei ollut kamppia nähnytkään. Tosin näihin tuomarivirheisiin on jo sen verran hyvin tottunut tämän kauden aikana, että turha tässä on mitään alkaa edes itkemään. Silti nuo vituttaa.

Krügerilta huonoin peli tähän mennessä ja se näkyi myös peliajassa. Mutta ne, jotka alkavat yhden pelin jääaikojen perusteella puhumaan valmiudesta tälle tasolle, voivat mennä leikkimään vaikka hiekkalaatikolle. Turhaa kitinää, koska se nyt on täysin selvää, että Krüger ei ole vielä täysin valmis paketti. Tästäkin huolimatta hän on ollut joukkueen parhaimmistoa pelaamissaan peleissä, hoitanut oman tonttinsa. No doubt about it.

Ben Smith nostettu ylös Rockfordista. En valita, koska IceHogsin jampoista Smith on suunnilleen ainut, joka pysyy edes jotenkin mukana NHL-vauhdissa. Reijon mainitsema Rob Klinkhammer olisi sitten ollut toinen potentiaalinen vaihtoehto. Keijo Ranta opetelkoon puolustuspelin alkeita farmissa vielä ensi kaudellakin. Ihan turha nostaa ylös kaveria, josta tietää näkemättä, että vituiksihan se menisi kuitenkin. Sharpie on muuten palannut jäälle tänään.

 

[secord]

Tim Sassonen mukaan Ben Smith kutsuttu Brouwerin paikkaajaksi Bluesia vastaan. Tulevalla vastustajalla sattuu muuten olemaan pelaaja, joka olisi enemmän kuin tervetullut Chicagon kokoonpanoon. No olisihan sielä muitakin, mutta miten tuon T.J. Oshien saisi kaapattua sieltä? Palautettaisiin näin vanha North Dakotan yliopistojoukkueen tutkapari yhteen (Toews ja Oshie). Kaikki paitsi Toews, Kane, Keith ja Seabrook ovat kaupan.

edit. Kaner haaskalla ensiksi.