En väitä etteikö tällä hetkellä suurin mielenkiinto kohdistu taisteluun pudotuspelipaikasta. Kieltämättä tilanne on kutkuttavan jännittävä ja ero täydellisen sukelluksen ja siedettävän runkosarjan välillä tulee olemaan hiuksenhieno. Tilanne on omissa käsissä, mutta helvetin haastava. Molemmista peleistä Detroitia vastaan on päästävä pisteille ja toisesta on otettava täydet pinnat. Näin jos ja kun Dallas hoitaa menestyksekkäästi pelinsä Coloradoa ja Minnesotaa vastaan. Mutta kaikesta kutkuttavuudestaan huolimatta pinnan alla muhii isompia kysymyksiä kuin pudotuspeleihin pääsy.
Organisaationa Blackhawks on aivan loistavassa tilanteessa. Joukkueen runkopelaajista valtaosa on reilusti alle 30-kymppisiä, nuoria tulevaisuuden pelaajia on kasvamassa laajalla rintamalla ja tulevan kesän varaustilaisuuteenkin lähdetään hyvistä asetelmista. Kaikki siis hyvin? Päällisin puolin kyllä, mutta asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Chicago Blackhawks Stan Bowmanin johdolla on ensi kesänä tilanteessa, jossa on valittavana joukkueen suunta tuleviksi vuosiksi. Näin siis ainakin omasta suppeasta näkökulmastani.
Tämän kauden taaperrukseen on varmasti monta tekijää, mutta syvyyspuolen raju vaihtuvuus ja heikkeneminen on mielestäni suurin tekijä. Syiden mukaan on tietenkin laskettava muutamien avainpelaajien nukahtelu ja ailahtelevaisuus, mutta tämä seikka ei olisi näkynyt tulostaululla näin vahvasti, mikäli leveyttä kokoonpanosta löytyisi nykyistä enemmän. Onnistujiakin on toki matkalla ollut ja voi vain kuvitella mikä olisi sijoitus tällä hetkellä ilman Corey Crawfordin ja Jonathan Toewsin vahvaa panosta? Usealta pelaajalta olisin toivonut enemmän, mutta ehkä osalla vatsa on ollut liian täynnä mestaruuden ja tilipussin lihomisen jälkeen?
Ongelma on, että Stan Bowmanin "the core" eli runko on liian leveä ja kallis. Toisaalta täysin selvää ei ole, ketkä tuohon Stanin runkoon kuuluvat, mutta voisin kuvitella että tähän kauteen lähdettäessä se koostui nimistä Toews, Kane, Keith, Seabrook, Hossa, Sharp, Bolland, Campbell ja Hjalmarsson. Toisaalta en ihmettele valintaa, sillä jokaisella näistä pelaajista oli vahva rooli mestaruuskaudella, myös runkosarjassa. Ongelma tuleekin vastaan palkkakatossa ja se ongelma on kasvanut entisestään Seabrookin palkankorotuksen myötä. Yhdeksän pelaajaa nappaa palkkakakusta hieman päälle 47 miljoonan palan. Se jättää 22 pelaajan rosteriin noin 15 miljoonan liikkumavaran 13 pelaajalle, jos katto nousee jonnekin 61-63 miljoonan paikkeille. Ja jatkosopimus pitäisi saada sorvattua ainakin Crawfordille, jonossa toki olisivat myös mm. Brouwer, Campoli ja Frolik.
Tämä kauden ongelma ei katoa jatkossakaan, mikäli Stan pitää tuosta rungosta kiinni. Yhdeksällä pelaajalla ei vielä puuhun kiivetä, vaikka kuinka laadukas joukko olisikin. Mikäli tuo yhdeksikkö jatkaa, niin ensi kaudelle on luvassa pitkälle samaa kuin tälläkin kaudella: syvyyspuolelle on tarjolla muiden jätteet tai halvat junnupelaajat. Mielestäni Blackhawksin runko tulisi olla 4-5 pelaajan laajuinen (Toews, Kane, Keith, Seabrook ja Sharp). Taustalla on kasvamassa niin monta nuorta lupaavaa pelaajaa, että siitä joukosta väkisinkin pari kolme noussee rungon tueksi parin kolmen vuoden sisällä. Toki nykyisestä kokoonpanostakin tuohon joukkoon mahtuu ja tällä hetkellä vaikuttaa, että Crawford on erittäin vahvasti pelaamassa itseään runkopelaajien kastiin. Ongelma on ollut myös joukkueen koostumuksessa. Taitoa on yllin kyllin, mutta joukkue on liian pehmeä. Tämä on toinen epäkohta, joka on korjattava. Takaisin perinteinen Blackhawks-identiteetti, annetaan Detroitin pitää omansa!
Eli ehkä tämän kauden pudotuspeleihin pääsy ei olekaan se tärkein juttu, vaikka se siltä vaikuttaakin juuri nyt. Mikäli Chicago ei onnistu Detroita vastaan vähintään kolmea pistettä kahdessa ottelussa nappaamaan, Blackhawks ei sinne kuulukaan. Ja ehkä tällöin silmät avautuvat laajemminkin - who knows? Tai sitten pudotuspeleihin mennään rimaa hipoen ja kaikki ovat tyytyväisiä.
t. pohtiva