Hawks - Red Wings 3-0
1-0 Duncan Keith (Jonathan Toews, Kris Versteeg), PPG
2-0 Brian Campbell (Patrick Sharp, Andrew Ladd)
3-0 Dustin Byfuglien (John Madden, Keith)
Huet 20/20, Osgood 32/35
**********
1st period
Aiemminkin mainostamani aktiivinen alivoimapelaaminen oli jälleen tuottaa tulosta reilun kuuden minuutin pelin jälkeen, kun Kanen kakkosen aikana Hossa pelasi Toewsin kasvokkain Osgoodin kanssa, mutta Bertuzzin pieni huitaisu Toewsin yläkäteen esti maalin synnyn. Tuzzin sama koukkaamisjäähy tuosta tilanteesta pisti hieman ihmetyttämään. Koukkuahan siinä ei tapahtunut, ainoastaan pieni huitaisu yläkäteen, mikä ei hidastusten jälkeen vaikuttanut edes jäähynarvoiselta rikkeeltä. Toisaalta tuomarit näkivät tuon jäähynarvoisena tekona, joten ainoa vaihtoehto olisi ollut tuomita tilanteesta rankkari. Päivänselvä maalipaikkahan siinä vietiin. Hawksin kannalta tuolla ei nyt loppujen lopuksi ollut juurikaan väliä, sillä Bertuzzin jäähyn aikana Hawks siirtyi 1-0 johtoon, kun Keith tulitti kiekon siniseltä ohi pienessä maskissa olleen Osgoodin.
Detroitin avauserän parhaat ja ainoat maalipaikat avautuivat Leinolle ja Holmströmille. Leinon puolittainen läpiajo päättyi Huetin näyttävään räpylätorjuntaan ja Holmströmin kääntö maalinedustalta Hawks maalin tolpan ulkolaitaan.
Kaiken kaikkiaan vahva avaus Hawksilta. Huet sai olla melko rauhassa maalillaan, kun taas virkaveli sai esittää parastaan vastakkaisessa päädyssä.
2nd period
Toinen erä jatkui siitä, mihin ensimmäinen jäi. Hawks pelasi ja Detoiletin miehet katsoivat vierestä. Hawksin hyvistä paikoista huolimatta maaleja saatiin kuitenkin odotella aina erän viimeiselle neljännekselle asti.
Ensin Sharp vei kiekon väkisin Wings-alueelle, jätti sen Campbellille, joka ujutti lätyn helpohkon näköisesti Osgoodin längeistä sisään. Ja puoli minuuttia ennen erän päätöstä Wings-leiristä kuului naks-naks, kun Osbad hörppäsi Byfuglienin sinisen tuntumasta lähteneen löysän rannarin helposti sisään.
3rd period
Päätöserässä Huet joutui tekemään nollapelin eteen hieman töitä, mutta mitään erityisen vaarallista Detroit ei enää saanut aikaan. Erän paras maalipaikka osui ehkäpä Buffille, kun mies pääsi Doug Janikin highlight-passin jälkeen pyssyttämään b-pisteiden välistä, mutta Osgood paikkaili aiempaa hörppäystään nappaamalla hienon kopin.
Noin muuten aika pelaamisen maku jäi kolmannesta erästä. Muutama hyvä maalipaikka, muutama pieni rähinän alku, mutta ei mitään sen suurempaa. Joka tapauksessa täysin ansaitut kaksi pistettä jäivät United Centeriin. Harvoin on tullut nähtyä yhtä aneemista ja ponnetonta Detroitia. Tosin varmasti joukkueen kuin joukkueen pelaaminen kärsisi vastaavanlaisen loukkaantumissuman edessä.
**********
Muutama hajahuomio:
- Barker sivussa alaraajavamman johdosta, Hendry pelasi Sopelin parina kolmosparissa. Eagerilla edelleen ongelmia aiemmin kaudella sattuneen aivotärähdyksen kanssa, joten mies oli Bruins-matsin tapaan katsomon puolella.
- Joukkuepuolustaminen on kyllä ihailtavalla tasolla. Harvassa olivat taas vaihteeksi kaverin maalipaikat.
- Huet pelasi varman ottelun, vaikka ei joutunutkaan esittämään mitään suurempaa. Keith ja Campbell esiintyivät kenttäpelaajista maininnan arvoisesti. Kanelta puolestaan hieman heikompi ilta tänään, vaikka uskalsikin yrittää rohkeasti omia ratkaisuja.