Vaikkei hän vielä ole täydellinen paketti, niin silti ennemmin Niemi kuin Luongo.
Selvä. Niin vähän ajattelinkin. Minä otan tappiosta ja tästa kaudesta huolimatta Luongon. Niemi on pelannut hyvin tällä kaudella ja kun Chicago käänsi Nashville-sarjan hankalien ja vähän erikoistenkin vaiheiden jälkeen, Niemi ja Chicago sai mahdollisuuden mennä pidemmällekin. Niemen varaan on kuitenkin hankala rakentaa tästä kaudesta vielä mitään.
Chicagolla on juuri nyt ehkä NHL:n paras puolustus ja pelejäkään Niemelle ei ole tullut edes puolta siitä mitä eniten pelanneet maalivahdit pelasivat - siksi Niemi ei ole ollut edes todellinen ykkösvahti koko kausi ajateltuna. Lisäksi NHL-historia tuntee paljon maalivahteja, jotka ovat pelanneet yhden hyvän kauden, mutta joista ei ole tullut kuitenkaan mitään.
Luongo on näyttänyt ainakin sen, että hän on selkeä ykkösvahti, pystyy pelaamaan isoja pelimääriä ja on parhaimmillaan kolmen parhaan joukossa koko NHL:ssä, vaikka tällä kaudella ei sitä ollutkaan. Luongon kolmen edellisen kauden sijoitukset Vezina-äänestyksissä ovat olleet:
06-07 2 (lisäksi Hart Trophy -äänestyksen toinen)
07-08 7 (Vancouverilla oli NHL:n eniten pakkien loukkaantumisia ja hyökkäykseen Nonis ei ollut ehtinyt vielä puuttua)
08-09 4 (Luongo oli loukkaantuneena pari kuukautta)
Tänä vuonna on tulossa huonoin sijoitus tuossa kisassa, ja ihan ansiostakin. Hän oli ennen Olympialaisia vielä haastamassa itseään ehkä jonnekin viiden paikkeille (torjuntaprosentti jossain 92%:n kieppeillä ja voittojen/tappioden suhde erinomainen), mutta Olympialaisten jälkeen hänen tasonsa romahti jostain syystä. Aika monen muunkin Kanadan Olympiajoukkueen pelaajan taso putosi kisojen jälkeen (teilläkin Keith ja Seabrook olivat kisojen jälkeen aika heikkoja normaalitasoon nähden), mutta ehkä tuo näkyi maalivahdilla vielä paremmin kuin kenttäpelaajalla.
reme kirjoitti:
Toki tässäkin viimeisessäkin matsissa maalit Luongolle menivät muuten kuin maskin ja häirinnän kautta ja osa näistäkin meni vaan liian helposti...
Luongo oli avauserässä erinomainen. Hän otti kiinni Sharpin läpiajon lisäksi muitakin isoja torjuntoja (esimerkiksi Byfuglienin maaliviivalle päätyneen laukauksen läheltä) ja piti Vancouverin pinnalla. Toisessa erässä Canucksin puolustus ja Demitra sähläsi kolme ensimmäistä maalia ihan itse, päästämällä kaverin läpiajoihin ja laukomaan vapaasti ykkössektorilta suorista syötöistä (Niemelle ei vastaavia tilanteita tullut).
Noiden jälkeen loppupeli oli lähinnä kosmetiikkaa. Hyvin kertoo tuosta pelistä ja sen pelin lopun kosmetiikasta se, että Canucks päästi Chicagon laukomaan ykkössektorilta kuudennessa pelissä yhteensä 17 kertaa! - en edes muista koska viimeksi vastustaja on saanut ykkössektorilta meitä vastaan noin paljon kuteja.
Sarjassa huomattavan iso ero tuli laukausten laadussa. En edes jaksa laskea kuinka monta kertaa Canucks päästi tuolla rikkinäisellä alakerrallaan Chicagon läpiajoihin tai kuinka usein Vancouverin alivoima (joka ei toiminut koko kaudella) petti keskeltä. Toki voidaan aina sanoa, että maalivahdin pitäisi ottaa kiinni kaikki läpiajot, pelastaa ykkössektorin laukaukset ja nähdä edessään olevien kavereiden läpi, mutta puolustajiltakin toivoisi vähän apuja.
Mielestäni Patrick Kane sanoi Luongon viimeisestä pelistä hyvin pelin jälkeen:
"You can't really blame the goaltender. He played real well in the first and after that we just kind of took over. If you look at all our goals I think they had breakdowns defensively."
Tuo on aika paljon sanottu Kanelta ja tuon kanssa on aika helppo olla samaa mieltä. En sano sitä, että olisin tyytyväinen Luongon peliin sarjassa, mutta mielestäni Vancouverin paras alue sarjassa oli kaikesta huolimatta kokonaisuutena maalivahtipeli ja selvästi huonoin alue oli puolustus (Edlerin ja Salon loukkaantumiset, SOB'n ja Bieksan jäähyt ja jälkimmäisen puolustuspeli, Albertsin jalat). Hyökkäyksestäkin löytyi paljon pelaajia (Kaksoset, Kesler, Silmäväli, Burrows, Demitra, Bernier, Johnson...), joilta olisin toivonut paljon enemmän.
Ymmärrän sen, että maalivahti tai valmennus saa tavan mukaan yksilönä suurimman kritiikin (helpoin kohde kun hävitään), mutta mielestäni tuo ei ole oikein, jos Luongon peliä vertaa joukkueen muuhun tasoon. Luongo oli pelien tähdillä kolme kertaa, vaikka Vancouver otti sarjassa kaksi voittoa ja aina kun Canucks pystyi pitämään ykkössektorinsa (ensimmäinen ja viides peli) edes lähellä Chicagon vastaavaa, Canucks myös voitti pelinsä.