Chicago Blackhawks (2) - Vancouver Canucks (3) Playoffs 2010, Länsi, 2. kierros

[Hiisi_van_Holten]

Noniin ensimmäinen playoffsien toisen kierroksen ottelupari varmistui tänä aamuna odotetusti kun Chicago löi Nashvillen 5-3 lukemin. Mistä asetelmista lähdemme tähän uusinta kohtaamiseen viime vuoden toisen kierrokselta? Käsittelen ensimmäiseksi kotijoukkue Chicago Blackhawksin.

Chicago Blackhawks
Konferenssimme toiseksi sijoittunut Blackhawks on muuttunut viimekauden keskinäisestä kohtaamisestamme kohtuullisen paljon, perusrunko on kyllä sama kuin viime vuonna, mutta muutamia verrattain suuria muutoksia on tapahtunut. Havlat vaihtui Hossaan, Påhlsson Maddeniin, Barker Johnsoniin sekä Khabibulin Antti Niemeen. Viimeistä lukuunottamatta Chicago on saanut jokaisessa uudessa pelaajassaan lisää kokemusta verrattuna lähtijään. Chicago on yksi NHL:län malliesimerkeistä hyvin rakennetuista joukkueista. Nuoren rungon ympärille on kasattu laadukkaita kokeneita pelimiehiä. Joukkue on modernin jääkiekkojoukkueen perikuva. Nimet: Toews, Kane, Sharp, Hossa, Seabrook sekä Keith ovat sellaisia, että he olisivat monessa joukkueessa ykköstähtiä, puhumattakaan, että heitä on kuusi yhdessä jokkueessa. Lisäksi kun joukkueelta löytyy muitakin todella laadukkaita roolipelaajia on kasassa erinomainen joukkue. Jokaisella jokkueen osa-aluueella on laatua ja nopeampaa joukkuetta maailmasta saa etsiä. Blackhawksista ei heikkouksia meinaa löytää etsimälläkään. Parhaalla tasollaan pelatessaan tälle joukkueelle on erittäin vaikea kuvitella löytyvän pysäyttäjää.

Tilastoja: (ensimmäiseksi runkosarja tilasto ja seuraavaksi playoffs ja suluissa sijoitus liigassa):
Maalia per ottelu: 3,2 (3) ja 2,8 (11)
Maaleja omiin per ottelu: 2,48 (6) ja 2,5 (3)
Ylivoima: 17,7(16) ja 17,4 (11)
Alivoima: 85,3(4) ja 96,3 (3)
Tasakentällisin (tehtyjen ja päästettyjen suhde): 1,2 (4) ja 1,1 (8)
Aloitukset: 52,4 (3) ja 52,8(4)

Vancouver Canucks
Paperilla Canucks ei ole järin paljoa viime vuodesta muuttunut Ehrhoff korvasi Öhlundin ja Samuelsson Sundinin. Jo pelkästään tilastojen valossa voidaan kuitenkin huomata joukkueen muuttuneen selvästi. Vancouver yllätti ainakin allekirjoittaneen muovautumalla - materiaaliaan sen kummemmin muuttumatta - hyökkääväksi joukkueeksi. Todisteeksi tästä käyköön 268 runkosarjassa tehtyä maalia (toiseksi eniten koko liigassa, eniten puolustavassa läntisessä konferenssissä). Kuinka on mahdollista, että kauteen lähdettäessä joukkue jossa ainoa supertähti on maalilla (Kaner varmasti eri mieltä, mutta olkoon), on näin tehokas? Keskeisiä syitä oli huimaan vireeseen äitynyt Henrik Sedin (ja tietysti Danielkin), joka voitti pistepörssin ensimmäistä kertaa seuran historiassa ja koutsi Vigneaultin muovaaman pelityylin. Osa syy oli toki laaja materiaali, josta merkkinä oli -ainoana liigassa- kuuden vähintään 25 maalin tekijä. Vancouverin vahvuus onkin tällä hetkellä nimenomaan materiaalin leveys erinomaisen ykkösketjun lisäksi. Ongelmaksi nouseekin peräpää. Mitchellin ja Romen poissaolon vuoksi olemme joutuneet peluuttamaan Andrew Albertsia, josta edellisessäkin "onnistuneessa" ottelussaan antoi sellaisen hasardi syötön suoraan Kopitarille oman maalin vierestä, että oksat pois. Toivottavasti Rome palannee kehiin tässä sarjassa. Nelosketjulle olisi jatkossa saatava hieman enenmän peliaikaa, kuin tuo minuuttia.

Tilastoja (ekana runkosarja ja tokana playoffs ja suluissa sijoitus):
Maalia per ottelu: 3,27 (2) ja 4,17 (1)
Maaleja omiin per ottelu: 2,66 (12) ja 3 (10)
Ylivoima: 20,9 (6) ja 25 (6)
Alivoima: 81,6 (18) ja 61,5 (16)
Tasakentällisin (tehtyjen ja päästettyjen suhde):1,24 (2) ja 2,43 (1)
Aloitukset: 51,4 (7) ja 55,0 (3)

Keskinäiset kohtaamiset:

21.10 Chicago - Vancouver 2-3
22.11 Vancouver - Chicago 0-1
23.1 Vancouver - Chicago 5-1
5.3 Chicago - Vancouver 6-3

Käännekohtia:

Seabrook-Keith vs. Sedins
Kanadan olympia puolustajat ovat ehkäpä NHL:län paras vartioiva pakkipari, joten Sedinit joutuvat jälleen tositestiin. Minulle ei ainakaan enää Sedinien pään kestävyys playoffseissa ole se kysymys (veljekset tekivät kolme voittomaalia ja järjestivät Samuelssonille yhden ensimmäisellä kierroksella), vaan kysymys on vain siitä kummat pelaavat paremmin. Tuskin se kupolin kestävyydestä jäänee kiinni. LA. sarjassa nähtiin yllättävän vähän peluutusta, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa kanukkipakit seurannevat Sednineitä kuin hauki Rapalaa.

Keslerin ketju
Olettaen, että Sedinien tehot putoavat, juuri tuon edellä mainitsemani parin vartioinnissa, olisi Keslerin vitjan löydettävät LA sarjaa enenmän tehoja. Kolmosen taasen tulisi jatkaa suurinpiirtein samoilla linjoilla.

Erikoistilanteet
Tällä otsikolla puhuttaessa ensimmäisenä mieleen tulee Vancouverin kangerrellut alivoima. Kanadalaisten kannalta onneksi alivoima parani ottelusarjan loppua kohden ollen parhaimmillaan kelvollista. Chicagolla taasen alivoima on ollut jäätävää ainakin tilastojen valossa. Joukkueiden keskinäisissä runkosarja kohtaamississa nähtiin vain kolme maalia ylivoimilla, joten runkosarjassa joukkeiden alivoimat päihittivät ylivoimat.

Antti Niemi
Anteeksi vain Chicago kannattajat tästä, että minäkin sorrun tähän Niemen esille nostamiseen kysymysmerkkinä. Siltikin näin on vain tehtävä, kun kyseessä on kuitenkin rookie-maalivahti. Muilla alueilla Hawksilla on tällä tasolla jo totisesti itsensä todistaneita kavereita. Uskon kuitenkin Vancouverin tarjoavan laukausten määrässä hieman enenmän haastetta kuin Nashville tarjosi, joten Niemi joutunee maalillaan kovan haasteen eteen. Toisaalta penkillä on vielä Huet, joka on vähintään "kakkoskassarien" eliittiä NHL:ssä. Uskon, että Niemi kestää paineet, mutta jos Hawks sattuisi häviämään, häntä kyllä lähes takuulla syytettäisiin tappiosta. Hyvä, joskin hieman ailahteleva kassari on kyseessä.

Lisää pohdintaa:
Vuodessa asemat ovat kääntyneet päälealleen. Nyt Chicago on kotijoukkue ja selvä ennakkosuosikki. Canucks ei viime aikoina ole esittänyt mitään maagista, varsinkaan ilman Mitchelliä, joten se nostanee Blackhawksien osakkeita tuntuvasti. Olennainen asia sarjassa on varmasti ehjän 60 minuuttisen pelaaminen, sillä kummallakin joukkueella on takuulla potentiaalia nousta tappioasemasta voittoon. Odotettavissa siis fyysinen ja viihdyttävä sarja.

Lopuksi subjektiivinen Canukcs kannattajan kommentointi:
Minusta Hawks on ehkä tällä hetkellä suurin Stanley Cupin voittajasuosikki, joten tavallaan ei ole kyseessä mieluinen vastustaja. Toisaalta jos playoffsien toisella rupeaa toivomaan helppoa vastustajaa (vrt. viime vuosi), tulee noutaja pian. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että tämä altavastaajana sarjaan lähteminen sopii meille paremmin. Minusta oli täysin käsittämätöntä, että Nashville olisi Joe Wardin käsittämätöntä merkkausvirhettä vailla saanut sarjan kotipeliinsä katkolle. Tämän sarjan piti mielestäni olla selkein sarja koko playoffseissa. Ehkä aliarvioin Nashville tai yliarvioin Chicagoa? Hyvä fiilis on kyllä sarjaan lähdettäessä. Give them Hell!

Chicago on hyvin kunnioitettava vastus ja olen kauden mittaan useampaan otteeseen katsellut ihaillen heidän peliään. Periaatteessa voisin toivoa heille menestystä jossain aivan toisessa sarjassa, mutta tällä kertaa näin. Toivottavasti jätämme turhat provoilut pois tai ainakin otteluseuranta ketjuun. Minulla ei ole mitään Hawksia (seurana) tai sen kannattajia vastaan, toivottavasti Chicagon kevät on jokin muu tämä kevät. Koitetaan kaikki nauttia, kaikella todennäköisyydellä nähtävästä, huikeasta jääkiekosta!

 

[Cibbura]

Hyvä ennakkokatsaus tulevasta ottelusarjasta!

Tärkeää olisi todellakin pitää Sedinit ja Samuelsson kurissa. Miehet ovat olleet liekeissä niin runkosarjassa kuin playoffseissa (yht. 29 pistettä), eikä tahti näytä hyytyvän.

Vaikkakin Niemen tulee tosiaan pelata varmaa peliä niin, mielestäni olennainen asia otteluissa tulee myös olemaan Luongon vire. Lahjakkaasta maalivahdistahan on kyse, mutta miehellä on välillä tullut näitä kahvitteluhetkiä.

PS. En haluaisi viilata pilkkua, mutta Blackhawksithan sijoittuivat toiseksi läntisessä konferenssissa. Varmaan ajatusvirhe kyseessä.

 

[Hiisi_van_Holten]

PS. En haluaisi viilata pilkkua, mutta Blackhawksithan sijoittuivat toiseksi läntisessä konferenssissa. Varmaan ajatusvirhe kyseessä.

Juu todellakin ajatusvirhe oli tuossa. Otsikossa meni sentään oikein...

Ja todellakin jos tuolta tekstistä löytyy virheitä niin mainitkaa ihmeessä, sillä en kerinnyt tuota tekstiä tarkistelmaan, enkä todellakaan loukkaannu huomautuksista.

Vaikkakin Niemen tulee tosiaan pelata varmaa peliä niin, mielestäni olennainen asia otteluissa tulee myös olemaan Luongon vire. Lahjakkaasta maalivahdistahan on kyse, mutta miehellä on välillä tullut näitä kahvitteluhetkiä.

Tavallaan toki Luongon peli on sarjan kannalta olennainen asia ja ymmärrän, että Hawks-kannattajille varmasti pisti viime keväänä tuo kaverin heikot esitykset silmään, mutta minulla oli syyni jättää Luongon vire mainitsematta keskeisimpien seikkojen joukosta. Se jäi sen takia, että minun mielestäni Canucksien pelissä on paljon suurempia kysymysmerkkejä mitä Luongo on. Minulta löytyy luottoa Luongoon, että kaveri hoitaa vähintään ruutunsa, mutta ne todelliset ongelmakohdat on tällä hetkellä jossain muualla.

Luongon kohdalla kysymys lieneekin siitä, pystyykö hän kääntämään pelejä vai pelaako mies vain ihan ok tasolla. Löysiä maaleja Luongolle menee aina välillä, mutta Luin ehkäpä suurin vahvuus on koota itsensä pelien sisällä heikkojenkin otteiden jälkeen.

Tietysti voi olla, että Luongo pettää, mutta kyllä ainakin minä uskon, että Bobby Lou antaa joukkueelleen mahdollisuuden voittaa. Toki siinä mielessä olet oikeassa, sillä jos Niemi vie maalivahtien taiston on Chicago pomminvarmasti jatkossa.

 

[Saskatoon]

Lisää pohdintaa:
Toisaalta Windy Cityn pojilla huolen aiheeksi noussee Brian Campbell, jonka terveydestä ei ole tietoa. Parantuessaan kumpikin olisi merkittävä lisä joukkueelleen. Muistan tosin jostain lukeneeni, että Campbell (viikkoja vanha tieto) olisi palaamassa toiselle kierrokselle, mutta jää nähtäväksi.

Campbellhän palasi kesken Nashville-sarjan oliko nyt neljäs vai viides peli. Ei varmaankaan ole vielä aivan parhaimmassa iskussa, mutta hänen paluunsa oli ehdottoman tärkeää Hawksille.
Itse näkisin tämän sarjan ratkeavan ennen kaikkea maalivahteihin. Molemmat ovat parhaimpina päivinään maagisia, huonoina päivinä lähes kaikki menee sisään. Luongolla oli ymmärtääkseni vaikeaa runkkarin lopussa ja playoffsien alussa, mutta paransi sarjan loppua kohden. Niemi on taas ollut tasaisen varma saadessaan enemmän vastuuta ja olikin yksi Hawksien parhaimmista pelaajista runkosarjan lopussa ja Nashville-sarjassa, vaikka meni sinne pari helppoakin. Luongo on tosin paperilla kovempi kaveri. Molemmilla joukkueilla on törkeän kova hyökkäyskalusto, joten maalintekovoimaa ainakin löytyy. Puolustuksen kohdalla etu on Hawksilla. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen sarja tulossa.

 

[Hiisi_van_Holten]

Campbellhän palasi kesken Nashville-sarjan oliko nyt neljäs vai viides peli. Ei varmaankaan ole vielä aivan parhaimmassa iskussa, mutta hänen paluunsa oli ehdottoman tärkeää Hawksille.

Kappas vain. En jaksanut edes tarkistaa tuota kun oletin, että kaveri on takuulla poissa, enkä huomannut häntä viidennen pelin lopussa...

Pahoittelut jälleen virheestä! Kirjoittelin niin hurmiossa, etten huomannut tällaisia perusasioita tsekata. Muokkailen avausviestiä tässä sitä mukaa, kun asioita ilmenee. Olisi ehkä ollut parempi kirjoitella vain Nucksien näkökulmasta, kun tiedot vastustajasta ovat tätä luokkaa...

 

[secord]

Hiisin hyvä pohjustus tälle ketjulle. Ai jai, nyt tarjotaan todellista herkkua kiekon ystäville. Vielä kun Detroit hoitelee Phoenixin(kaikki kunnia kojooteille silti), niin saadan läntiseen ennakkoasetelmiin nähden huikea päätös.

Aivan kuten avausviestissä todettiin, on asetelmat viime kevääseen kääntyneet päälaelleen ja Blackhawks lähtee tähän sarjaan ennakkosuosikkina. Se voi olla nuorelle porukalle myrkkyä, vaikka nämä nuoret vastuunkantajat ovatkin jo monessa liemessä keitettyjä. Canucks-leirissä on varmasti revanssi mielessä ja joukkueiden lähihistorian suurtaistelut antavat odottaa intensiivistä ja fyysistä sarjaa. Kaikki keinot ovat nyt sallittuja pikku koiruuksista hiuksista repimiseen. Kanekin on kasvattanut pientä tsekkitukkaa ihan vaan provosoidakseen Burrowsia. Ja Luongo kuittaili jo olympialaisissa Kanelle, että pudotuspeleissä nähdään. Odotukset ovat sarjaa kohtaan kyllä kovat ja toivotaan ettei tule pannukakkua kummankaan puolelta.

Maalivahdit ovat kuten aina merkittävässä roolissa. Niemeltä ehkä suurin taakka putosi Nashvilleä vastaan, sillä nyt tilastoissa komeilee jo yksi voitettu sarja. Kaksi nollapeliä ja muutama epätasainen esitys Antilta ensimmäisellä kierroksella, mutta vain voittajat muistetaan.
Luongo on näistä kahdesta se nimekkäämpi ja luotettavampi, vaikka omat ongelmansa hänelläkin on ollut. Tietyllä tapaa Luongo romahti viime keväänä Chicagoa vastaan ja en usko, että toistaa samoja virheitä uudelleen. Sen verran kovasta kilpailijasta on kuitenkin kyse.

Blackhawksin on lähdettävä tiukan puolustuspelaamisen kautta ja panostaa nopeisiin vastaiskuihin. Jo Nashvilleä vastaan Blackhawks oli useasti vaikeuksissa omassa päässä, kun Predatorsilla oli kiekko. Nyt kiekollista osaamista on vastustajalla runsaasti enemmän ja sellainen päätön kiekon perässä poukkoilu on jätettävä väliin.

Myös ylivoimalla Vancouver tulee olemaan varmasti huomattavasti vaarallisempi ja tehokkaampi kuin Nashville. Täten klisee pätee tässäkin eli jäähyt minimiin. Vancouverin alivoimassa oli ongelmia Losia vastaan, joten siinä yksi heikkous johon kiinnittää huomiota. Tiukasti painetta vaan Canucksin puolustukseen, josta puuttuu ehkä tärkein yksittäinen palanen (Mitchell), ja tätä kautta hankkia jäähyjä Canucksin Bieksoille ja Albertseille.

Jännä nähdä miten Blachawks kykenee pitämään Canucksin taitavat hyökkääjät kurissa, vai sopiiko vastustajan hitusen avoimempi pelityyli omalle pelitavalle jopa paremmin?
Blackhawks lähtee ennakkosuosikin viitta harteillaan tähän sarjaan, mutta itse pidän Canucksia pahimpana mahdollisena vastustajana lännestä. En yllättyisi, vaikka Chicagon taival päättyisi tänä keväänä toiselle kierrokselle. Toivotaan ettei näin kuitenkaan tapahdu!

 

[Wiesellike]

Odotettavissa on upea sarja. Tämähän parivaljakko on kerännyt lämpöä jo viime kauden runkosarjasta asti. Canucks haluaa varmasti revanssin, mutta haukatkin syttyy aivan erilaiseen taisteluun kuin tuossa vähän aneemisessa Nashville-sarjassa. Lisäksi aika moni Chicagon pelaaja on kotoisin läntisestä Kanadasta, joten sukulaisille ja kavereille halutaan näyttää parasta. Nyt ei ole varaa aneemisuuteen eikä ylimielisyyteen. Vastaan luistelee paria luokkaa Predatorseja vaarallisempi joukkue.

Niemi vs. Luongo

Luongo on alkuasetelmissa edellä, mutta runkosarja ja Kings-sarjan alku osoittivat, että mies ei mikään murtumaton este ole. Viime kaudella Byfyglien kuumensi Luongon perusteellisesti. Saapa nähdä käyttääkö Chicago samoja aseita tällä kertaa. Niemi on pelannut hyvin kun sai ykkösvahdin viitan päälleen. Silti taso heittelee liikaa. Varsinkin silloin kun viisikko edessä sekoilee. Siksi onkin ensisijaisen tärkeää, että Chicagon viisikkopuolustus on paremmin hereillä kuin Nashvillea vastaan (kuuleeko Bolland??!).

Erikoistilaneet

Haukkojen alivoima on lähellä parasta mitä liigasta löytyy. Ylivoima sen sijaan on ollut takkuista. Vancouverin tilastoja en ole vielä ehtinyt tutkia sen tarkemmin, mutta Chicago-lasit päässä katsottuna Hawks tulee sarjan voittamaan, jos alivoima saadaan pidettyä samalla tasolla ja ylivoimassa taso nousee. Chicago tunnetusti ottaa vähän jäähyjä, joten Vancouverin on päästävä käsiksi haukkojen hermokontrolliin. Jo tämä antaa odottaa kuumaa sarjaa.

Tähdet vs tähdet

Sedinit ovat olleet iskussa pudotuspelien alusta asti. Chicagossa tähdet heräsivät viimeistään tuossa klassikoksi muodostuneessa game 5:ssa. Ainakin jälki viime yönä oli sitä luokkaa, että Luongo&puolustus saa olla varuillaan kun intiaanipäät ryntää maalia kohti. Chicagolla ratkaisijoita on enemmän, joten Vancouverilla tulee olemaan kiirettä kaikkien pimentämisessä. Vancouver sen sijaan tuntuu olevan liikaa Sedinien varassa. Kuten Hiisi tuossa sanoikin on Keslerin vitjan löydettävä uutta virtaa tähän sarjaan. Campbellin paluu oli uskomattoman tärkeää, vaikka mies puolikuntoinen vielä onkin.

UC vs. GM Place

Vancouverin kotiyleisö on tiukasti joukkueen takana. UC tuntui vielä nukkuvan ruususen unta Nashville-sarjassa. Toivottavasti Chicagoonkin saadaan nyt kunnon pleijaritunnelmaa kun pelit kovenee.

Lopputulosta en uskalla veikata, etten jinxaa koko sarjaa. Sen verran sanon, että seitsemän peliä nähdään ja sarja muistetaan vielä pitään. Eli kovat on odotukset.

GO HAWKS!

 

[Juce]

Milloin nämä toisen kierroksen pelit alkaa?

 

[Ben Marco]

Tervehdys kaikille Canucks-kannattajille myös tämän hienon Play-off sarjan alla. Valaspaidat lähtevät hakemaan verenmaku suussa hyvitystä viimekeväisestä putoamisesta juuri toisella kierroksella Hawkseille. Nucks-boardilla oltiin oikeinkin mielissään, että siihen tarjoutui nyt mahdollisuus. Hymyssä suin sain lukea/ katsella läppää/kuvia mm. Poffi-kirotusta Hossasta, Kanen "mulletista" ja siitä kuinka se sarjan päätteeksi naulataan jonkun fanin kotioveen, etc :) Hienoa!
Tämän sarjan tauottua riittää rivalry-aineksia pitkälle tulevaisuuteen ja eihän siinä mitään. "Inhota" voi muitakin kuin De-toiletia.

Hawksien kokoonpanosta sen verran, että Q:n kengissä pitäisin Bickell-Burish parivaljakon edelleen pelaavassa kokoonpanossa tuomassa häslinkiä ja kokoa Nucksien maalinsuulle. Fraser on sellainen tiskirätti, että mieluummin ei..

Näitä kaksikkoja kannattaa tietysti seurata:

Ladd-Kesler
Buffy-Luongo

 

[Kaner]

Hawks lähtee sarjan avausotteluun todennäköisesti seuraavalla kokoonpanolla:

Bickell - Toews - Kane
Kopecky - Sharp - Hossa
Ladd - Bolland - Versteeg
Brouwer - Madden - Byfuglien

Keith - Seabrook
Hjalmarsson - Campbell
Hendry - Sopel

Niemi (Huet)

Scratches: Eager, Fraser, Boynton, Burish, Johnsson (loukkaantunut) + yhdeksän hengen AHL-osasto.

Ykkösylivoima:

Byfuglien - Toews - Kane
Sharp - Keith

Kakkosylivoima:

Kopecky - Versteeg - Hossa
Campbell - Seabrook

Alivoimaparit:

Madden - Bolland
Toews - Hossa
Sharp - Versteeg

Hjalmarsson - Sopel
Keith - Seabrook

*

Tässä muutama värikäs hetki joukkueiden tämän ja viime kauden kohtaamisista.

Line brawl part 1: http://www.youtube.com/watch?v=t8YHuTs-C_w&feature=player_embedded

Line brawl part 2: http://www.youtube.com/watch?v=Akjm_dMqPlE&feature=player_embedded

Eager tuhoaa Rypienin: http://www.youtube.com/watch?v=yOw7PMPRXog&feature=player_embedded

Kanerin hat trick: http://www.youtube.com/watch?v=HRGpCRhzzpc

Luongon kyyneleet hävityn game six:n jälkeen: http://www.youtube.com/watch?v=_cHSJJYPJa8

Mitchellin tajuton pommi Toewsiin: http://www.youtube.com/watch?v=1mTEzQ8vBps

Ladd vs. Kesler: http://www.youtube.com/watch?v=6qBNukFUSPQ

*

Toivotaan, että tunnetta tulee riittämään niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Odotukset ovat ainakin hieman hmv-maisen Predators-sarjan jälkeen todella kovat. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Hahahaa. Se tosin ei yllätä yhtään, että Vancouverin suunnalta sataa tämän kaltaisia kommentteja. Ämmiä täynnä koko porukka.

Ai niin, Chicagon pelaajat on ämmiä koko porukka!!!

 

[TweetyLeaf]

Hoilataan nyt tämänkin ämmälauman sekaan omatkin virret :)

Otan suoraan pelimiestä pip... err härkää sarvista kiinni ja teen pienen listauksen asioista mihin sarja mielestäni tulee ratkeamaan. Osa on varmasti sanottu jo aikaisemmin mutta ei anneta sen häiritä.

Secondary Scoring

Sedinit, Samuelsson ja Bernier tulevat tekemään maaleja, tätä ei voida estää täysin.
Toews, Kane, Sharp, Hossa tulevat tekemään maaleja, tätä ei voida estää täysin.

Tästä syystä uskon että nelos ja kolmos kenttien offensiivinen panos tulee olemaan erittäin ratkaisevaa. Jos 2-2 tilanteessa joku nelos kentän jätkä pistääkin yhtäkkiä kiekon häkkiin ja ratkaisee pelin sitä voi sitten jälkeenpäin miettiä ratkaisevana yksityiskohtana.

Toinen asia joka liittyy tähän on momentumin ylläpitäminen. Ei riitä että ykkös kenttä rullaa pelin hyvin vastustajan päätyyn vaan avaimet pitää pysyä omissa käsissä myös neloskentällä. Kun on hetki iskeä ja painostaa sitä pitää jokaisen kentän kyetä tekemään.
Kykenemättömyys tähän on välittömästi vastustajalle suuri etu "päästä takaisin mukaan peliin".

Luongo

Pidän Luongoa enemmän kysymysmerkkinä kun Niemeä.
Ei ole mitään takeita siitä että Luongon hermot kestävät Chicagon aseita.
Tarkoitus ei ole sanoa että Luongo olisi huonompi/parempi kuin Niemi (muuten olisin otsikoinut tämän Niemi vs Luongo).
Vaan sitä että Niemeltä joukkue ja fanit tietävät mitä hän tulee tuomaan pöydälle, erittäin epätodennäköistä on totaali romahtaminen tai Huetin pääseminen maalin suulle.

Luongon yksi erittäin epäonnistunut peli voi romuttaa Vancouverin itsevarmuuden ja täten johtaa virheisiin jotka Chicago (toivottavasti) armotta hyödyntää.

Tämän sanottuani, Byfuglien, joka mielestäni pitäisi välittömästi lähettää katsomoon Nashville sarjan esityksien jälkeen, on yksi horjuttava tekijä mutta pelaa puolustajaa tällähetkellä.
Mikäli Johnsson ei palaa (erittäin todennäköistä) niin yksi Luongon huolenaiheista on poissa hänen nokkansa edestä.

The Little Things

Ne pienet asiat joista niin usein puhutaan.
Blokatut laukaukset, peluuttaminen tiettyjä ketjuja vastaan, reagoiminen kentän tapahtumiin, ei huolimattomia löysiä purkuja, vaihtaminen ja väärät vaihdot, koko ajan hereillä oleminen.
Se kumpi joukkue kykenee pelaamaan vaihdosta toiseen silmät auki ja tekemään oikein pieniä asioita on välittömästi vahvoilla.
Pienestä virheestä syntyy äkkiä isompi ja tällä tasolla omissa soi nopeasti jos yksilönä pelaajat eivät kykene pitämään peruspeliä riittävän korkella tasolla.

Yksilöteot

On nähty niin monta kertaa kun yksi taklaus tai yksi tappelu on kääntänyt ottelun aivan nurinkuriseksi.
Jos yksittäinen pelaaja onnistuu herättämään koko joukkueen kunnolla, ja tämä tapahtuu edes kerran pelissä on vastapuoli keltaisessa nesteessä välittömästi, enkä nyt puhunut jaffasta.

---------------------------------------

Muita pointteja:

Fyysisen pelin etu tulee olemaan melko varmasti Canucksilla tässä sarjassa. Nashvilleä vastaan Chicago ei fyysisyyteen juuri vastannut, tämä johtuu ehkä siitä että siihen vastaaminen olisi provosoinut Smashvilleä pelaamaan vielä kovempaa ja Predatorssilla olisi ollut selkeä etu semmoisessa.
Eagerin nostaminen kokoonpanoon kuitenkin olisi mielestäni järkevää, Miestä ei penkitetty huonon pelin vuoksi vaan uusien ketjukoostumusten.
Burish ja Eager ovat pelanneet aikaisemmin hyvin samassa kentässä nimenomaan Vancouveria vastaan.
Tämä vaatisi Brouwerin tiputtamista kokoonpanosta.
Brouwer ei ole pelannut lähelläkään omaa tasoaan ja saa hyvin vähän peliaikaa (mihin ei ole tottunut). Tähän lienee syynä Brouwerin isän (?) tilanne josta ei tässä sen enempää.

Toinen muutos minkä tekisin olisi buffyn tiputtaminen pois pelaavasta kokoonpanosta ja Hendryn tilalle kokoonpanoon ottaminen (maksimaalisen minimi peliajalla) mikäli Johnsson ei edelleenkään kykene pelaamaan, Peluuttaisi vaikka sitten Hammeria ainakin joka toisen vaihdon Sopelin kanssa koska luoja tietää Sopel olisi extra minuuttinsa ansainnut ja Buffy jos joutuu kerrankin Sedineitten kanssa samaan aikaan kentälle niin omissa soi.

Sanotaan nyt jotain Vancouveristakin tähän loppuun, SOB ja Samuelsson ovat niitä pelaajia joita siedän katsella, koko loppu porukka onkin sitten jotain muuta, varsinainen inhokki on eräs Burrows jonka toivon että Rubish ottaa erikoiskäsittelyyn.

Jos Nashville oli kokonaisuutena vähän hauton ja väritön vastus niin Vancouver herättää kyllä suuria tunteita täällä suunnalla että aivan varmasti naapurit kuulevat kuka Canucksin pelaaja on milläkin hetkellä se pahin ämmä.

EDIT: Meinasi jo unohtua, kiitokset Hiisi_van_Holtenille hyvästä avausviestistä.

 

[secord]

Blackhawks on nostanut odotetusti ensimmäisellä kierroksella AHL:n pudotuspeleissä tippuneesta Rockfordista kahdeksan pelaajaa loukkaantumisten varalta reserviin. Mukana mm. Kyle Beach ja Hannu Toivonen. Tiedote.

 

[Kaner]

Toisin kuin aiemmin epäilin, Quenneville on sittenkin tekemässä pieniä muutoksia Haukkojen kokoonpanoon. Nashville-sarjassa epävarmasti pelannut Dustin Byfuglien oli siirretty keskiviikon harjoituksissa takaisin hyökkääjän tontille. Byfuglien otti paikan nelosketjusta Troy Brouwerin ja John Maddenin rinnalta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Adam Burish siirtyy takaisin poppariosastolle. Big-Buffin paikan puolustuksessa ottaa puolestaan joko Jordan Hendry tai Nick Boynton. Todennäköisesti Hendry.

Lisää tästä Sassonen blogissa: http://blogs.dailyherald.com/node/3947

*

Kuka itkee? No Ryan Kesler tietenkin: http://www.chicagobreakingsports.com/2010/04/canucks-kesler-hawks-fans-harassed-parents.html

 

[reme]

"Hello, Roberto? Byfuglien back at wing"

Upeaa mahtavaa, hieno sarja tästä on tulossa ja kaverit avasivatkin tämän ketjun jo todella laadukkailla otteluennakoilla. Tunnetta tässä sarjassa tulee varmuudella olemaan paljon enemmän kuin Nasvillen kohtaamisessa, joka meni erittäin sopuisasti.

Mikä tässä nyt on hyvää tähän sarjaan lähtiessä Chicagon kannalta, on se että meidän joukkue on säästynyt hyvin pahemmilta loukkaantumisilta. Johnssonin loukkaantuminen on ainoa harmillisempi ja hänen tilastaan ei vaan taida tihkua mitään uutta tietoa.

Keskiviikon harjoituksien ketjukoostumukset tässä:

Bickell – Toews – Kane
Kopecky – Sharp – Hossa
Ladd - Bolland – Versteeg
Brouwer – Madden – Byfuglien

Ylivoimat olivat seuraavassa kokoonpanossa:

Seabrook/Campbell Versteeg/Kopecky/Hossa
Sharp/Keith Kane/Toews/Byfuglien

Näillä mentäessähän meille jäisi vielä ihan soiva viideskin vitja eli:
Eager - Fraser - Burish

Buffin siirtyessä hyökkäykseen, pakin paikalle nousee joko Hendry tai Boynton, itse taitaisin valita maalinedustaa luutimaan jopa Boyntonin.
Näillä kentällisillähän tämä tarkoittaisi Burishin jäämistä penkin päähän, mikä on hiukan harmillista sillä juuri Vancouver sarjassa Burish oli elementissään viime kaudella. Jos Brouwer ei pysty pelaamaan alkukauden tasollaan, niin paapominen seis ja laitetaan ukko mietiskelemään välillä yksityisasioitaan popparikatsomoon ja otetaan Burish tilalle kokoonpanoon.

Oma ennakkoni tästä sarjasta on CHICAGO BLACKHAWKS voittaa 4-2. Luongo murtuu jälleen ja siskokset etsivät toisiaan...

 

[nuck]

Hieno alustus sarjalle Hiisiltä - kiitokset siitä.

Minulla on harvinainen "suhde" inkkaripaitoihin. Olen saanut seurata heidän tekemisiään hyvän ystäväni kautta tarkasti ja melkein jopa päivittäin kohta parikymmentä vuotta. Ensin oli Jeremy Roenick, Chris Chelios ja Ed Belfour sitä ja tätä sekä "vuosi 95", sitten tuli yli 10 vuoden syväsukellus markbelleineen, tylerarnasoneineen, igorkoroleveineen ja venäläisvarauksineen ja näin naapurin leiristä harrastettiin jo ihan vain ystäväni puolesta paljon toiveita sen suhteen, että kelkka kääntyisi joskus. Ja kun se viimein kääntyi omilla varauksilla (mukaan tulivat muun muassa kakskytsenttinen ja Kapteeni Toews), Chicago tuli ja pudotti juuri Vancouverin. En minä sitä kuitenkaan toivonut!

Tappiot Chicagolle ottavat tuon historian vuoksi tavallista kovemmalle. Ne muistetaan pitkään lähipiirissä (tuosta vuoden 95 tapauksestakin sain muistutuksen pari päivää sitten...). Vastustajan leiristä ei siksi tarvitakaan paljon, kun saadaan jo reaktioita aikaan. Vastaavasti voitot maistuvat puolestaan tavallistakin paremmilta. Se on varma, että kylmiä hetkiä ei tulla näkemään taaskaan ja ehkä tämä tuleva sarjakin tulee menemään muistoihin, joita muistellaan vielä 15 vuodenkin päästä. Nitropurkkeja pitääkin varastoida hyllyt täyteen jo ennen sarjaa, ovat sitten kätevästi käden ulottuvilla kun tulee tiukka paikka.

Mutta mutta, siis Chicago Blackhawks... joukkue, jonka kanssa meillä on ollut kaikkein kovinta vihanpitoa (kyllä, edes Luoteisen rakkaat kilpailijat eivät pääse samaan) viimeisten puolentoista vuoden sisään. Viime kaudella he pudottivat meidät playoffeissa ja me olimme tuolloin ennen sarjaa suosikkeja. Nyt tilanne on kääntynyt yhden joulun jälkeen päälaelleen ja me olemme haastajia. Ja se asema sopii minulle. Vancouverilla ei ole kuin voitettavaa.

Chicago on menettänyt viime kauden playoffeista joukkueen parhaimman pistemiehen Martin Havlatin. Havlatin merkitys oli viime kauden Canucks-sarjassa suuri, sillä hän teki kuudessa pelissä seitsemän pistettä ja oli ratkaisemassa henkilökohtaisella panoksellaan muun muassa sarjan neljättä peliä, jota minä pidän sarjan käänteen tekevänä kamppailuna. Tilalle on tullut Marian Hossa, joka on nimenä kova, mutta saa laittaa todella parastaan, jotta hän pystyy korvaamaan Havlatin viime kauden merkityksen sarjassa.

Maalilla viime kaudella luotettavasti torjunut Nikolai Khabibulin on vaihtunut tulokasvahti Antti Niemeen. Niemi on pelannut hyvin parista helposta nukahdusmaalista huolimatta, mutta on kuitenkin minusta sarjan suurin kysymysmerkki etukäteen. Chicago-fanit saavat rauhassa miettiä Luongon paineensietokykyjä, mutta minä epäilen kyllä tulokasvahdin paineensietokykyä paljon ennemmin. Vancouverin hyökkäyksellä on mahdollista päästä Niemen kypärän sisälle hyvinkin ja vaikuttaa Niemen peliin samalla lailla kuin vaikutti jo toisen tulokkaan Jonathan Quickin peliin Kings-sarjassa.

Kolmas Chicagon avainmuutos on nähty puolustavassa roolissa, kun Samuel Påhlsson on vaihtunut John Maddeniin. Påhlsson on Sedinin kaksosten ehkä pahin painajainen koko NHL:ssä, sillä hän on saanut kiekko-oppinsa samassa joukkueessa ja tuntee kaksosten kiemurat paremmin kuin kukaan toinen. Pari vuotta sitten Påhlsson oli loistava varjostava sentteri Anaheimin mestaruudessa ja viime kaudella hänellä oli suuri merkitys Chicagon hyökkäyksessä Canucksia ja Sedineita vastaan.

Påhlsson pelasi joukkueen hyökkäyksen kolmanneksi eniten peliä kohden playoffeissa (vain Bolland ja Byfuglien pelasivat enemmän), oli alivoimassa selvästi joukkueen käytetyin pelaaja ja oli lisäksi Chicagon toinen hyvä aloittaja Kapteeni Toewsin jälkeen. Tilalle tullut veteraani John Madden on ollut huomattavasti Påhlssonia pienemmässä roolissa (peliaikaa vasta hyökkäyksen 11. eniten), mutta alivoiman tappajana ja aloittajana Madden menee vieläkin. Saa nähdä pääseekö Madden sarjassa edes lähelle viime kauden Påhlssonin puolustavaa peliä Kaksosia vastaan.

Muita muutoksia Chicagossa ovat meille Canucks-faneille seitsemältä kaudelta tutun puolustajan Brent Sopelin mukaantulo. Sopel oli toki viime kaudellakin Chicagon mies paperilla, mutta ei pelannut playoffeissa peliäkään kyynerpäävamman vuoksi. Sopel pelasi hyvin avauskierroksella Nashvillea vastaan. Sopel korvaa paperilla tällä hetkellä Minnesotaan siirtyneen Cam Barkerin, joka teki viime kaudella playoffeissa 17 pelissä yhdeksän (3+6) pistettä.

Lisäksi viime kauteen nähden muutoksina tullaan näkemään luultavasti Big Mag -ahteristaan tunnetun Dustin Byfuglienin siirtymisellä alkuperäiselle paikalleen pakiksi (eli se ahteri poistuu toivottavasti Luongon painajaisista). Byfuglien korvasi ainakin Predators-sarjassa loukkaantunutta Kim Johnsonia syvyyspakkina. Viime kaudellahan vastaavassa roolissa pelasi Matt Walker, joka toi tuolloin tiettyä fyysisyyttä alakertaan. Uutta viime kauden playoffeihin on luultavasti myös syvyyshyökkääjien Tomas Kopeckyn ja Bryan Bickellin mukaan tulemiset, mutta heistä etenkään Bickellin pelaaminen ei ole varmaa.

Kokonaisuutena Chicago oli mielestäni viime kaudella tähän samaan aikaan hieman paremmassa tilanteessa. Joukkueella oli tuolloin kokenut ykkösvahti sekä selvät ketjut ja pakkiparit, jotka toimivat hyvin. Esimerkiksi viime kaudella kakkosketjuna ollut Bolland-Havlat-Ladd -yhdistelmä oli erinomaisen hyvin yhteen pelaava koostumus. Nyt tuosta on Havlat pois (korvattu tosin Hossalla, mutta hänelle ei ole löytynyt sellaista linkkiä, millainen Havlatilla oli Bollandissa) ja Bolland ei ole puolestaan lähellekään viime kauden vahvaa tasoaan.

Muutenkin Chicagon ketjuja on muokkailtu vähän väliä ja pakkien puolella esimerkiksi vahvasti pelanneet Seabrook ja Keith eivät olleet ainakaan Nashvillea vastaan tutulla tasollaan. Joukkueessa on sen onneksi kuitenkin paljon laatua, joten huippuluokan joukkue tulee joka tapauksessa vastaan. Yksilötaitoa on paljon ja lisäksi pitää muistaa noissa viime kauteen vertailuissa aina se, että Chicagon kaltaisessa nuoressa joukkueessa tulee jatkuvasti pelaajia, jotka parantavat viime kauden tasosta. Yksi sellainen on tällä hetkellä ruotsalaispuolustaja Niklas Hjalmarsson.

Ensimmäisellä kierroksella Chicagolla oli yllättävän hankalaa Nashvillen kanssa. Predators oli jo hyvin lähellä sarjan viemistä tilanteeseen 3-1, mutta Chicago nousi sillasta sarjan voittoon vähän samalla lailla kuin teki viime kaudella Canucksia vastaan. Chicagon yksi palastus tuossa sarjassa oli Nashvillen onneton ylivoimapeli (ja/tai Brent Sopelin uskomaton lahjakkuus alivoimalla): Nashville teki runkosarja mukaan laskettuna kaksi ylivoimamaalia viimeisiin 60 ylivoimaan.

Nashvillen ylivoima hakee jo vertaistaan viime vuosilta ylivoiman surkeudessa kaikki joukkueet mukaan laskettuina. Toisaalta Chcago osoitti jälleen tuossa sarjassa sitkeytensä ja samalla lahjakkuutensa ratkaista näitä tiukkoja pelejä. Joukkueella on niin paljon yksilötaitoa ja kun samalla pelaajat uskovat omaan systeemiin, niin joukkue pystyy tekemään noita nousuja, joista monet muut voivat vain uneksia.

Vancouver on menettänyt viime kauden playoffeista Mats Sundinin, Mattias Öhlundin ja loukkaantuneen Willie Mitchellin sekä syvyyspaikoilta Taylor Pyattin ja Ossi Väänäsen. Noiden lisäksi sivussa ensimmäiseltä kierrokselta oli alivoimahyökkääjä Ryan Johnson, mutta hänen pitäisi tehdä paluu tässä sarjassa. Lähteneiden pelaajien tilalle on tullut Christian Ehrhoff, Mikael Samuelsson sekä syvyyspaikoille Andrew Alberts, Tanner Glass ja Michael Grabner. Myös edukseen syvyyspakkina esiintynyt Aaron Rome voidaan laskea tähän joukkoon, mutta hän ei välttämättä pelaa loukkaantumisen vuoksi.

Yksilövertailussa Mats Sundinin paikkaa viime kauden lopulla laiturina toiminut Ryan Kesler ja tämä paikkaus on viime kauteen nähden parannus Vancouverin keskustassa. Viime kaudesta kehittyneen Keslerin paikan on ottanut puolestaan Mikael Samuelsson, joka oli ehkä Canucksin paras pelaaja ensimmäisellä kierroksella. Kokonaisuutena Vancouverin top6-hyökkäyksen (Sedinit, Samuelsson, Kesler, Burrows, Raymond) suurin parannus viime kauteen on ollut toistaiseksi kuitenkin Sedinin kaksosten tason nosto viime kauteen nähden. He ovat etukäteen sarjan parhaat hyökkääjät ja heidän panoksestaan riippuu aika pitkälle koko Vancouverin mahdollisuudet.

Hyökkäyksen syvyyspaikoilla terve ja hyvin Los Angelesia vastaan pelannut (6 peliä, 2+3=5 pistettä) Pavol Demitra tuo kolmosketjuun paljon lisää kiekollista taitoa. Hyvällä peliälyllä varustettu slovakki kärsi viime kauden playoffeissa loukkaantumisista ja hänen paikallaan pelasi tuolloin kihlattunsa kuoleman johdosta alamaissa ollut Taylor Pyatt. Nyt Vancouverin kolmosketjun (Wellwood-Bernier-Demitra) pitäisi ainakin olla toimivampi kuin viime kaudella, ja tuo syvyyden toimiminen olisi erittäin tärkeää Chicagon laajaa hyökkäystä vastaan.

Canucksin parhaat ketjut Los Angelesia vastaan olivat ykkönen ja kolmonen, mutta kakkonen ei onnistunut hyökkäyspäässä. Sentteri Kesler teki tosin kelvolliset kuusi pistettä kuuteen peliin ja pelasi paljon (keskimäärin 22:08, mikä oli joukkueen hyökkäyksen eniten), mutta jotenkin sarja olisi antanut toivoa enemmän. Keslerin laiturit Raymond ja Burrows eivät olleet hekään parhaalla pelipäällä. Raymond kiersi liikaa pelin ulkopuolella ja Burrows kärsi ilmaisesti jostakin vammasta, kun liike ei ollut niin hyvää mitä on totuttu näkemään (Burrrowsin kuudes peli oli sarjan paras, joten antaako se sitten toivoa jatkolta enemmän?).

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu...

Puolustuksessa Willie Mitchellin aivotärähdys on ollut joukkueelle paha takaisku. Hän kun olisi terveenä joukkueen ykköspuolustaja. Sen sijaan viime kaudella hirveän määrän pikkujäähyjä (NHL:n neljänneksi eniten puolustajista) hitauttaan ottanutta Mattias Öhlundia ei tule välttämättä niin ikävä, vaikka perus-Canucks olikin. Öhlundin korvaa huomattavasti paremmin liikkuva ja kiekkoa pitävä Ehrhoff, joka oli runkosarjassa NHL:n pakkien pistepörssissä 15. paras.

Viime kauteen nähden Vancouverin muita alakerran muutoksia ovat näillä näkymin viime kaudella erinomaisesti Chicago-sarjan aloittaneen Sami Salon pysyminen terveenä (ainakin vielä tällä hetkellä Salo on kunnossa...) ja Ossi Väänäsen vaihtuminen Andrew Albertsiin. Albertsin alku Vancouverissa on ollut kaiken kaikkiaan hirveä, mutta hän on parantanut peliään kahdessa viime pelissä (olkoonkin, että hänelle tuli yksi paha kiekonmenetys Kings-sarjan kuudennessa pelissä). Hän voisi olla lisäksi puolustaja, jolla riittäisi kykyä siivota oman maalin edustaa Dustin Byfuglienin kaltaiselta ahterilta - tai sitten hommassa käy niin, että hänen maalineduspelinsä menee yli ja tuloksena on jäähyjä.

Kokonaisuutena Canucksin alakerta on viime kauteen nähden liikkuvampi paljon pelaavan Ehrhoffin ansiosta. Puolustus on myös kiekollisessa pelissä tasaisesti melko laadukas, mistä kertoi sekin, että Vancouverin puolustus teki runkosarjassa koko NHL:n eniten maaleja, vaikka osasto missasi reilu 100 peliä loukkaantumisiin. Ryhmä kaipaisi tällä hetkellä kuitenkin selkeää Mitchellin kaltaista erinomaista puolustavaa pakkia. Salolta, Edlerilta ja varauksin O'Brienilta kaivataan venymistä alakerran pelissä ja Bieksalta ja Albertsilta mahdollisimman vähän jäätymisiä, jotta sarjassa olisi mahdollisuuksia.

Pudotuspelien avauskierroksella Canucksilla oli vähän samanlainen tilanne kuin Chicagolla. Myös Canucks oli ongelmissa nälkäisen ja erinomaista ylivoimaa pelaavan Los Angelesin kanssa, mutta pystyi venymään sarjan lopussa kolmeen peräkkäiseen voittoon. Noista kaksi tuli vielä vieraissa peleissä, joissa Canucks nousi kolmannessa erässä ohi. Hyvä saavutus, sillä runkosarjassa Los Angelesia vastaan ei yksikään joukkue noussut varsinaisella peliajalla kertaakaan ohi kolmannessa erässä.

Hyökkäys vs Hyökkäys:

Chicagolla oli runkosarjassa selvä neljän kärki: Kane, Toews, Sharp ja Hossa. Noilla neljällä pelaajalla oli selvästi suurin merkitys jo Nashvillea vastaan ja heillä tulee olemaan tässäkin sarjassa suuri merkitys joukkueen hyökkäystehoissa. Noiden jälkeen tulee Versteegia, Bollandia ja Laddia, jotka eivät pelanneet runkosarjassa nyt yhtä tehokkaasti kuin viime kaudella. Ladd kärsi ilmeisesti Havlatin lähdöstä, Bollandin kausi on ollut selkäoireiden vuoksi huono ja monikäyttöinen Versteeg jäi vain muuten (varsin odotetusti kun katsoo hänen uransa pisteitä) tehoissa viime kaudesta jälkeen.

Troy Brouwer pelasi elämänsä runkosarjan, mutta hän on puolestaan tällä hetkellä siviilipuolen juttujen vuoksi runkosarjaan nähden huonommassa tilanteessa. Chicagon hyökkäys on roolitettu kuitenkin hienosti. Mukana on taitopelaajia (Toews, Kane, Hossa, Sharp), kokoa ja vääntövoimaa (Ladd, Brouwer, mahdollisesti Byfuglien, Eager, Bickell) ja kauttaaltaan osasto on liikkuva. Kokonaisuus on kovaa tasoa, vaikka tietyillä yksilöillä onkin ollut (ja on ilmeisesti edelleen) ongelmia.

Mielenkiintoinen seurattava on kapteeni Toews, joka kärsi viime kauden playoffeissa loukkaantumisista, mutta on nyt ainakin tällä hetkellä Chicagon tehokkain pelaaja. "Kakskytsenttinen" pelasi puolestaan uransa parhaan runkosarjan ja hänellä on ollut Luongon kanssa sananvääntöä aina kun kaksikko on pelannut vastakkain. Kane onnistui viime kauden playoffeissa nöyryyttämään Luongoa viimeisessä pelissä ja mediassa kunnolla, Luongo otti Olympiakultaa ja kuittasi Kanelle kentällä takaisin ja nyt kaksikko on taas napit vastakkain.

Runkosarjassa Vancouverilla oli puolestaan kuusi +25 maalin pelaajaa. Henrik Sedin voitti NHL:n pistepörssin ja Daniel olisi ollut kakkonen, mikäli olisi pelannut täyden kauden sillä tahdilla, millä pelasi 63 peliä. Kaksosten jälkeen Kesler pelasi uransa toistaiseksi parhaan runkosarjan ja teki komeat 75 pistettä erinomaisen puolustuspelin lisäksi (ehdokkuus Selke Trophyyn NHL:n parhaana puolustavana hyökkääjänä). Liekeissä playoffien avauskierroksella ollut kokenut Mikeal Samuelsson teki 30 maalia, Alex Burrows 35 maalia ja läpimurtokauden pelannut Raymond 25 maalia.

Vancouverin hyökkäyksessä tuli vain noiden kuuden top6-pelaajan jälkeen iso pudotus seuraavaan ryhmään. Tällä hetkellä hyvin kolmosketjussa pelaavat Pavol Demitra (playoffeissa 6 peliä ja 5 pistettä) ja Steve Bernier kärsivät suuren osan kaudesta loukkaantumisista, ja kolmosketjun peli oli pitkään tehotonta. Nelosketjun ryhmitys on ollut puolestaan vaihteleva sentteri Johnsonin sairausloman seurauksena. Johnsonin sairausloman johdosta myös joukkueen alivoimakuormitus on muuttunut esimerkiksi nyt playoffeissa.

Vancouverin hyökkäys on tällä hetkellä kokonaisuutena vaarallinen paitsi terävän kärjen ja ykkösketjun, mutta myös syvyyden ansiosta - esimerkiksi Demitra ja Bernier ovat olleet hyviä pelaajia kolmosessa pelatessaan nyt terveinä ollessaan. Kakkosketjun pitäisi saada kuitenkin lisää tehoja jatkossa, jotta Canucks pystyisi viemään hyökkäyspuolen nimiinsä. Voi olla, että Kesleria ja Burrowsia peluutetaan (tai ainakin yritetään peluuttaa) tosin jälleen paljon puolustavana ketjuna Toewsin vitjaa vastaan - aina tehdyt pisteet eivät kerro kaikkea onnistumisista.

Kokonaisuutena näen pienen edun Canucksille hyökkäysten vertailuissa, mutta se vaatii ehdottomasti sitä, että Kaksosten ketju pelaa samalla tasolla kuin pelasi runkosarjan ja Kings-sarjan. Vancouverilla on Kaksosten ansiosta sarjan hyökkäyksen parhaat yksilöt ja se tekee paljon, vaikka ratkaisumaaleja tuleekin usein isoissa peleissä kärjen ulkopuolelta.

Puolustus vs Puolustus

Ehkä sarjan etukäteen selvin osasto, ja ikävä kyllä niin päin, että Chicago vie osaston - ainakin, jos joukkueen johtavat puolustajat palaavat tasolleen. Chicagolla on riveissään kaksi NHL:n eliittiin lukeutuvaa pakkia, Norris Trophy -kandinaatti, loistavasti liikkuva Duncan Keith ja Kanadan maajoukkueessa Olympialaisissa myös pelannut fyysisempi Brent Seabrook. Heidän jälkeen nuori ja varmaotteinen Niklas Hjalmarsson sekä hienosti liikkuva ja kiekollisesti taitava Brian Campbell ovat laatupakkeja. Nashvillea vastaan Brent Sopel oli myös erittäin hyvä, joten alakerta on hyvin toimiva.

Chicagon puolustuksessa on kaikkea sitä, mitä hyvältä puolustukselta kaivataan ja se on joukkueen suuri voimavara. Osastosta löytyy kiekollista taitoa (Keith oli runkosarjassa NHL-pakkien pörssin kakkonen, Campbell teki viime kaudella uransa parhaat 52 pistettä), fyysisyyttä, paljon liikettä ja oman pään varmuutta. Kateellisena pitää seurata kuinka joukkueen alakerta on täynnä varmuutta, eikä Canucksin tapaisia riskejä (Salon loukkaantumishistoria, Bieksan ja Albertsin jäätymiset ja typerät jäähyt).

Vancouverin puolustuksessa erottuu selvä top3-osasto: Ehrhoff, Edler ja Salo. Ehrhoff ja Edler tekivät molemmat yli 40 pistettä runkosarjassa ja he pelasivat myös hyvin oman päänsä. Salo on puolestaan kokeneena puolustajana järkevä ja hyvin sijoittuva pakki useimmiten, mutta uran miinuksena Salo on ikävän loukkaantumisherkkä. Vancouverin puolustuksen kärki on hyvä, mutta ei silti lähellekään sitä tasoa, millä Chicagon puolustajat parhaimmillaan ovat.

Noiden Canucksin kolmen kärkipuolustajan jälkeen nelospakkeja on periaatteessa kaksi. Loukkaantumisista jälleen tällä kaudella kärsinyt Kevin Bieksa on parhaimmillaan kelvollinen, mutta pelaa liian usein tyhmästi ansaitakseen hyvässä joukkueessa 20 minuuttia illassa, kuten tällä hetkellä. Viime kaudesta mielestäni kehittynyt Shane O'Brien on puolestaan fyysinen ja hyvällä tunteella elävä puolustaja, mutta hidas käännöksissään nopeita hyökkääjiä vastaan. Kuudenneksi puolustajaksi Vancouverilla on laittaa fyysinen ja jäähyherkkä Alberts, joka voi olla Canucksille iso pommi, kuten oli Kings-sarjan alussa.

Kokonaisuutena Chicagolla selvä etu, mutta mikäli Keith ja Seabrook eivät pelaa tasollaaan (kuten eivät pelanneet Nashvillea vastaan), tilanne tasoittuu hieman.

Jatkuu osaan kolme...

 

[nuck]

Jatkuu osista 1 ja 2...


Maalivahti vs Maalivahdit

Sarjan yksi suurimmista kysymyksistä on Antti Niemen onnistuminen ja paineensietokyky. Varmaa on se, että Läntisen konferenssin runkosarjan eniten maaleja tehnyt, ja kolmanneksi paras ylivoimajoukkue Canucks tulee tarjoamaan Niemelle aivan erilaisen paineen kuin runkosarjassa Läntisessä konferenssissa 10. eniten maaleja tehnyt ja 13. paras ylivoimajoukkue Nashville tarjosi.

Viime kaudella Chicagolla oli kokenut ykkösvahti, tällä kaudella tulokas. Niemi on pelannut toistaiseksi paria nukahdusta lukuun ottamatta playoffeissa hyvin, mutta hän ei ole ollut vielä koskaan tällaisessa paikassa. Nyt vasta punnitaan Niemen paineensietokyky tosissaan. Chicagolla on kyllä se hyvä puoli, että mikäli Niemi ei onnistukaan Hawks-fanien toivomalla tavalla, Huet on kakkosena ainakin kokeneempi versio.

Vancouverin maalilla pelaava ja Olympiakultaa tällä kaudella pokannut Luongo oli Olympialaisten jälkeen hänen tasoon nähden huono, ja minulla oli ennen playoffeja pelkoja hänen onnistumisistaan. Kings-sarjassa Luongo oli kuitenkin jälleen se voittava maalivahti, johon Canucks-fanit ovat tottuneet ja pelasti sarjassa Canucksin parissa todella pahassa paikassa. Niinpä usko palasi hänen kykyihinsä ja tällä hetkellä uskon jälleen Luongoon selvästi enemmän kuin uskoin ennen playoffeja.

Luongo on sarjan kaikista pelaajista parhaimmillaan paras. Hän on sarjan pelaajista ainoa, jolla on parhaimmillaan pelatessaan kykyjä kääntää jopa kokonainen sarja. Toisaalta jokainen muistaa Luongon NHL-uran ainoan huonon playoff-ottelun. Se peli pelattiin viime kaudella juuri Chicagoa vastaan ja se päätti Canucksin kauden. Onko Chicagon pelaajilla tälläkin kaudella Luongon numero vai kuittaako Vancouverin kapteeni takaisin?

Kokonaisuutena näen maalivahdeissa etukäteen edun Vancouverille.

Erikoistilanteet vs erikoistilanteet

Vancouverilla on ollut koko kauden hyvin toimiva ylivoima. Runkosarjassa joukkue oli NHL:n ylivoimatilastossa koko NHL mukaan laskettuna kuudes ja Chicago puolestaan 16. paras. Alivoimilla tilanne kääntyy kuitenkin toisinpäin. Chicago oli alivoimissa jopa neljänneksi paras ja Canucks 17. paras. Mielenkiintoinen asetelma siis ennakkoon.

Chicagon alivoima toimi melkein täydellisesti Nashvillea vastaan playoffien avauskierroksella. Toisaalta pitää ottaa tuossa huomioon myös se, että Predators pelasi jo runkosarjan lopun surkeaa ylivoimaa. Vancouverin alivoima ei toiminut puolestaan Kingsia vastaan sarjan alussa, mutta tuossakin pitää ottaa huomioon se, että Kings pelasi jo runkosarjan lopun kerrassaan erinomaista ylivoimaa - viimeisten 21 pelin ylivoimaprosentti oli jo komea 32%.

Helppoa ylivoimaa ei siis edes osattu toivoa tuossa sarjassa. Pitää kuitenkin muistaa sekin, että vaikka Canucksin alivoima ei saanut tuota Kingsin erinomaista ylivoimaa sarjan alussa kuriin, sarjan loppu meni paljon paremmin. Vancouver tappoi kaikki yhdeksän viimeistä alivoimaansa, mikä oli kova suoritus sarjan alkuun ja Kingsin runkosarjan loppuun nähden. Ehkä se alivoima ei olekaan niin toivotonta, mitä tuon Kings-sarjan alussa saatettiin jo epäillä?

Muuta pientä sarjasta:

Hyvää Canucksin hyökkäyksessä on se, että joukkueen kolme eniten pelaavaa keskushyökkääjää ovat kaikki hyviä aloittajia (samaan joukkoon kuuluu myös Johnson, mikäli hän palaa kentille kesken sarjan kuten odotetaan). Aloituksilla on usein pienten marginaalien peleissä oma merkityksensä, joten asetelma on etukäteen Vancouverille hyvä. Toisaalta, vaikka Canucksin aloittajien rintama onkin leveä, Chicagolla on heittää askiin pelaajia (Toews ja Madden), jotka pystyvät myös kääntämään aloituksia. Esimerkiksi Toewsin aloitusprosentti oli runkosarjassa hurja 57.3%.

Arvio

En lähde veikkaamaan lopputulosta, mutta kokonaisuutena Vancouver lähtee haastamaan sarjaan Chicagoa, vaikka myös Blackhawksilla on omia ongelmia. Vancouverin suurin kysymysmerkki on puolustuksen pelaamisessa omaan päähän, mutta vahvuuksia ja mahdollisuuksiakin toki löytyy. Chicago on suosikki runkosarjan (kolme voittoa enemmän) ja joukkueiden viime kauden sarjan perusteella, mutta minusta tuntuu, että tällä kaudella sarja ei ainakaan repeä lopussa kuten teki viime kaudella. Edessä on mielenkiintoinen, luultavasti tasainen, fyysinen ja aivan varmasti tapahtumarikas sarja kahden hyvän joukkueen välillä.

 

[Ronning]

Kuka itkee? No Ryan Kesler tietenkin: http://www.chicagobreakingsports.com/2010/04/canucks-kesler-hawks-fans-harassed-parents.html

Pakko kyllä tähän tarttua, vaikken tiedä kuinka provona Kaner linkin heitti.
Jos mies ei halua vanhempiensa joutuvan kaljahuuruisten jääkiekkointoilijoiden häiriköimäksi, en kutsuisi sitä itkemiseksi. Syytä miksi tämä aihe on tullut puheeksi on vaikea arvuutella, mutta yhtä kaikki: jos jonkun perhettä piinataan sen takia että perheenjäsen pelaa eri puolella jääkiekkoa, on täysin ymmärrettävää että tämä haluaa perhettään suojella.

Itse peleistä voisi pari sanaa heittää tässä samalla kun papua nokkaan ottaa(juuri tulin todistamasta HPK:n tappiota joten ehkä turhan tosissaan tuli tuokin otettua. Sori, tunteet pinnassa ja nelosolut veressä...) Luongo vs Niemi on varmaan eniten puhutuimpia parivaljakkoja tässä parissa. Kaksikon kaudet ovat menneet niin eri lailla kuin mahdollista. Luongo on pelannut huikean määrän mutta alle odotusten kun taas Niemi on vasta loppupuolella kautta napannut ykköstorjujan viitan harteilleen. Luongo on voittanut U20 kultaa, MM-kultaa, Olympia kultaa ja on ollut ehdolla moniin henkilökohtaisiin palkintoihin niin NHL,- kuin sitä edelävällä urallaan. Niemi sen sijaan ei ole onnistunut saamaan titteleitä ja menestystä vyölleen. Toisaalta näillä meriiteillä ei ole minkään sortin painoarvoa sillä Niemellä on takanaan kaksi nollapeliä edellisestä sarjasta siinä missä Luongo vaihdettiin maalista ensimmäisessä Staplesissa pelatussa pelissä. Vastassa on siis maalivahdit joista toinen on huippu mutta saattaa pettää ja toinen on nobody mutta saattaa hoitaa homman loppuun asti. Vancouver-näkökulmasta Luongo on onnistunut parantamaan aina otteluiden loppua kohden ja ottamaan joa matsissa isoja torjuntoja. Näin ollen Canucksille olennaisinta tullee olemaan kuinka aikaisin ottelussa Luongo pääsee peliin sisään.

Hyökkäyspäässä toivoisin Burrowsin heräämistä. Siellä on POffit menossa, ja Alexin pitää herätä siihen faktaan että hän ei enää ole joukkueen rotta vaan paras maalintekijä. Rakastan Burrin härdelleitä ja hiillostuksia, mutta toivoisin miehen ymmärtävän tuon roolin muuttuneen. Jos teet enemmän maaleja kuin Daniel Sedin, Pavol Demitra ja Mikael Samuelsson niin silloin päätyösi ei saa olla jäähyjen kalastelu. Jos noita sattuu, on se boonusta. Mutta painotan edelleen noita maaleja.

Pakistosta on jo puhuttu Canucksin akilleen kantapäänä. Romen paluu (Mitchelliin ei taida enää kukaan uskoa?) tekisi hyvää AV:n porukalle. Muutenhan porukka alkaa olla kuitenkin jo paremmassa kuosissa. Ehrhoff pelaa jo normiminuutteja palattuaan loukkaantumisesta runkosarjan lopussa. Salo, Edler ja O'Brien ovat hoitaneet ruutunsa vähintään kohtuullisesti ja Bieksa on pärjännyt vaikka lapsuksia edelleen on nähty siellä täällä.

AV(tällä en takoita Canucksien valmentajaa) ei ehkä edelleenkään ole sillä tasolla joka oikeuttaisi jatkoon toiselta kierrokselta, mutta tuo tärkeä 9 hävittyä alivoimaa saatiin kuitenkin poikki ja toivon mukaan apina olisi selästä ja Canucks pääsisi normaalimpaan suoritukseen alivoimalla. Joukkueessa on kuitenkin kaksinkertainen peräkkäinen Conn Smythe-ehdokas Ryan "itkijä" Kesler ja hänen tutkaparinsa Alex Burrows. Lisäksi puolustuspään erikoismies Ryan Johnson on viimeisimmän tiedon mukaan palailemassa loukkaantumisen jäljiltä kehiin.

 

[TweetyLeaf]

nuck kirjoittaa sen verran kova tasoisen artikkelin (koska sellaiseksi tuota jo mielelläni kutsun) että pitää oikein erikseen kiittää laadukkaasta tekstistä hyvällä näkemyksellä.

Tekstissä on hyvin vähän fanilasien läpi katsottuja asioita, enkä asia virheitäkään löytänyt. Pienenä poikkeuksena korkeintaan tämän hetken tilanne Byfuglienin kohdalla, joka todennäköisesti tulee pelaamaan hyökkääjän roolissa.

Kello on paljon ja aamulla pitäisi duuniinkin poiketa joten tarkemmin en ota tälläkertaa tähän viestiisi (viesteihisi) kantaa, sanotaan vaan että teki illastani huomattavasti viihtyisämmän ja lienee paras artikkeli sarjasta mihin olen törmännyt missään, mukaanlukien sivustot kuten TSN.ca jne.

 

[Henkka]

Jonkinlainen ylimielisyys paistaa joistakin Chicagon nuorista kirjoittajista. Millä lihaksilla? Halutaanko tällä nyt saada se oppi kantapään kautta, ennenkuin osataan olla nöyriä? Pojat pojat.

Vancouver Canucks on omissa silmissäni tämän hetken läntisen konferenssin ykkössuosikki ja he tulevat saamaan kostonsa viime keväästä. Tämä kostonhalu ja huikeassa iskussa oleva ruotsalaiskolmikko (näiden herranjestas niin loistavien Keslereiden ja Burrowsien lisäksi) tulee kantamaan voittoon ja kaikkein ratkaisevimpana tekijänä Luongo ei petä tällä kertaa, vaan on aivan ylivertainen parissa kohtaamisessa, kun sitä oikeasti tarvii olla.

Siinä on jo aivan tarpeeksi tekijöitä ottelusarjan voittamiseksi.

 

[Kaner]

Toinen kierros polkaistaan tämän parin osalta käyntiin vasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Suomen aikaa. Otteluohjelma kokonaisuudessaan:

Game 1: Saturday, May 1 at Chicago, 8:00 p.m. ET
Game 2: Monday, May 3 at Chicago, 9:00 p.m. ET
Game 3: Wednesday, May 5 at Vancouver, 9:30 p.m. ET
Game 4: Friday, May 7 at Vancouver, 9:30 p.m. ET
*Game 5: Sunday, May 9 at Chicago, 8:00 p.m. ET
*Game 6: Tuesday, May 11 at Vancouver, 9:30 p.m. ET
*Game 7: Thursday, May 13 at Chicago, 8:00 p.m. ET
(*tarvittaessa)

Ei siis yhtään iltapäiväpeliä. Käy se toki näinkin, vaikka mieluumminhan sitä olisi jonkun matsin katsellut vähän siedettävämpäänkin aikaan. Mutta ei valiteta.

Siinä on jo aivan tarpeeksi tekijöitä ottelusarjan voittamiseksi.

Ylimielisistä puheista puheen ollen. Ei ole sentään sweeppiä tulossa, kuten viime keväänä? Kaiken kruunaa... viimeinen lause.

No joo, vitsit vitsinä. Ihan nöyrällä asenteella tässä ollaan liikenteessä.

 

[secord]

Henkka ei nyt välttämättä ole se paras oppi-isä nöyryyteen, mutta toki lihaksia häneltä löytyy muutaman mestaruuden verran.

Nuckin kirjoitus sisälsi, jälleen kerran, paljon tekstiä ja asiaa. Chicagon paketti on tosiaan yhä levällään ja mikäli jatkoon mielitään on liima löydyttävä tähän sarjaan. Runkosarjan otteilla ei ole enää mitään merkitystä tässä vaiheessa. Yhdyn Henkan kanssa samaan leiriin ja totean, että Canucks on minunkin silmissä läntisen ykkössuosikki.

 

[nuck]

Vancouver nosti kautensa päättäneestä farmijoukkue Manitobasta kuusi pelaajaa ylös Vancouverin vahvuuteen. Noiden pelaajien joukossa on muun muassa viime kaudella AHL:n parhaaksi maalivahdiksi valittu kesän 2004 Canucksin ykkösvaraus Cory Schneider. Lisäksi Vancouverin mukaan liittyy vuonna 2009 AHL:n parhaaksi valmentajaksi valittu Moosen valmentaja Scott Arniel.

Niin, ja kiitokset TweetyLeafille ja secordille positiivisista sanoista. Hyvä jos joku viitsii lukea noita läpi. Tuo Bufyglienin pelipaikka on tosiaan siis ilmeisesti jälleen hyökkääjänä, kuten TweetyLeaf korjasi. Luongo tarvitsee huipputehokkaan läpivalaisimen, jotta Byfuglienin kaksi penkkiä valloittavasta ahterista näkisi ohi.

 

[kausi]

No huhhuh, nuck on pistänyt ihan hullun hienon pohjustuksen tälle sarjalle ja mikä parasta niin melkolailla puolueettomasti. Eipä noihin mitään lisättävää enää keksi ja kiitokset lähinnä tulin mainitsemaan. Hiisille myös kiitokset ketjun avauksesta.

Eli samoilla linjoilla olen mitä muutkin täällä on sanonut, että Canuckseilla arvuutus on puolustus ja Hawkseilla se että miten Niemi kestää tällaisen tulitusvoiman. En jaksa uskoa että Raycroft aloittaa (toki saattaa tulla sisään kesken matsin) yhtäkään matsia tässä sarjassa, mutta Hawkseilla saatta Huet viedä ykkösveskarin paikan jos Niemen pelit ei jostain syystä kuljekaan.

 

[secord]

Otetaan mukaan ketjuun Hockey Buzz -sivustolta Vancouverin ja Chicagon blogistit ja heidän arviot tästä parista:

Peter Tessier: Game Preview - Canucks and Blackhawks

John Jaeckel: Chicago-Vancouver Prediction