Chicago Blackhawks (2) - Vancouver Canucks (3) Playoffs 2010, Länsi, 2. kierros

[reme]

La la laaa, onhan noita tappiotilanteesta nousuja nähty ennenkin, mutta aijai kun ne tekee vaan kutaa. Hawks teki jälleen neljä maalia putkeen, joista tosin viimeinen tyhjiin.
Ben Marcolta ja Kanerilta kattavat raportit, kiitokset niistä.

Muutama juttu vielä tähän. Mielestäni Hawks vei kakkos ja kolmoserää hyvin, mutta tässä muutama juttu mistä jäi parannettavaa:

- Heikot aloitukset varsinkin Bolland 26,7% ja Madden 33,3%
- Tyhmät jäähyt on saatava kuriin, muuten Vancouver vielä rankaisee niistä
- Brouwer joutaa vilttiin, Bickell tai Skille vaikka tilalle.

Ja hiukan positiivisia juttuja:

+ Antti oli jälleen Antti, tuolta mieheltä tulee harvoin kahta huonoa matsia putkeen(vaikkei eka matsikaan häneen kaatunut)
+ Blackhawks löysi tähän matsiin tarvittavaa sähinää ja liikettä, eikä sitä ainakaan vähentäneet Burishin ja Eagerin paluut
+ puolustuksen tukipilarit väläyttelivät otteita paremmasta, Keith +3 ja Seabs +4
+ läpiajoja aukesi hyvin, joskin Luongo torjui ne hyvin lukuunottamatta Sharpin AV-maalia
+ hyvä peli joukkueena sysimustan alun jälkeen


Tästä on hyvä jatkaa :)

 

[secord]

Ei malta olla poissa. Toverit on äityneet hyvään vireeseen palstalla. Hienoa, että intohimoa löytyy!

Näistä kahdesta pelistä on jo kaikki sanottu ja kerrottu, ei siinä mitään. Ensimmäinen peli meni niin penkin alle kuin vain mahdollista, mutta suuri ansio siitä kuului myös vastustajalle, joka oli kaikilla osa-alueilla Chicagoa parempi.

Tässä jälkimmäisessä pelissä jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Oltiin paskat housussa ja housut kintuissa ensimmäiset viisi minuuttia. Peli olisi hyvinkin voinut olla vaikka 4-0, mutta Antilta muutama tärkeä torjunta jotka pitivät Chicagon mukana pelissä. Seabrookin maali oli helvetin tärkeä ja Sharpin alivoimamaali nosti tunnelman kattoon.

Mutta nyt suuntana on Kanada ja BC. Vieraskentällä on oltava huomattavasti paremmin hereillä heti pelin alusta alkaen. Fyysiseen peliin on panostettava, maalille on mentävä ja iskuja otettava. Blackhawks joutuu tekemään uskomattoman määrän töitä maalien eteen, kiitos pitkälti Luongon.

Vancouver on helvetin nopea joukkue ja ylittää keskialueen nopeasti, mikäli sille annetaan liikaa tilaa. Aloitukset ovat myös vahva osa-alue Canuckseilla, mikä kertoo osaltaan Bollandin sekä Madden huonoista aloitusprosenteista. Tosin Bolland ei ole koskaan niissä loistanutkaan, mutta Maddenilta on lupa odottaa parempaa. Ylivoimalla Canucksilla on heittää niin paljon laatua kentälle, että vaikka Chicagon alivoima onkin vaarallisen tehokas ei sen varaan kannata liikaa laskea.

Byfuglien jatkakoon nyt Toewsin ja Kanen rinnalla. Brouwer katsomoon ja joko Hendry tai Boynton puolustukseen. Ehkä nopeampi Hendry olisi kaikesta huolimatta parempi vaihtoehto kahdesta huonosta Canucksia vastaan. Hyökkäysketjuihin en lähtisi tekemään nyt muutosta. Skille? Entäs Rockfordin pudotuspelien paras maalintekijä Kyle Beach? Just kidding.

Yksi voitettu ottelu ei vielä kesää tee. Nähdäänkö seuraavassa pelissä ensimmäisen matsin Blackhawks vai viime yön porukka ja mitä tekee Canucks? Kaikki on mahdollista ja Vancouverissa voittaminen on astetta kovempi temppu kuin kotihallissa. Malttia jätkät!

 

[TweetyLeaf]

Jokohan uskaltaisi sanoa, että Hawks on vihdoin ja viimein herännyt? Tämä oli selvästi paras peli joukkueelta tänä keväänä. Siitä ei ole kahta sanaa, vaikka ottelun alku olikin mitä oli. Canucks vei peliä ensimmäiset viisi minuuttia; Hawks viimeiset viisikymmentäviisi minuuttia. Ei jäänyt varmaan kenellekään epäselväksi, että kumpi oli tänään parempi joukkue. Vaikka voitto oli jatkon kannalta elintärkeä, niin ehkä vieläkin tärkeämpää oli tapa, jolla se tuli. Nyt Chicagon pelissä oli ensimmäistä kertaa tänä keväänä mukana riittävästi energiaa, oli riittävästi tunnetta ja oli riittävästi tahtoa. Oli kaikkea sitä, mitä voittavalta joukkueelta vaaditaan. Tällaisen esityksen jälkeen voi lähteä huomattavasti luottavaisemmin mielin kohti Vancouveria.

No huh huh. Yhdeksän lausetta Kanerilta jonka kanssa olen täysin samaa mieltä, ja vielä samassa postissa kaikenlisäksi peräkkäin aseteltuna!

Tuli käytyä pissillä ja aikaisempaan viestiini viitaten, pissin hunajaa, sillä Eager ja Burish oli siellä neloskentässä tekemässä hommia mitä jonkun on pakko tehdä. Pirulainen että nuo kaverit jos ketkä tuon homman osaavat. Nyt vaan Q:n täytyy kyetä ymmärtämään että kyseiset kaverit pelaavat paremmin kun saavat olla samassa kentässä.

Puhuin nimenomaan ketjurakenteen tärkeydestä tuossa aikaisemmin ja tässä pelissä pelatuilla ketjuilla selkeä roolitus oli avain sana, nyt ei ole 3 ensimmäiste ketjua puolustavia kun Toews ei joudu pelaamaan vastustajan ykköstä vastaan.

Chicago pelasi tosiaan viidellä pakilla (+Buff kenet olisi voitu tarvittaessa siirtää pakiksi) tämän ottelun josta syystä Hjalmarsson keräsi hurjat minuutit.

Bollandista kun joku muistaa aina hakea jotain vikaa niin miehen aloitus prosentista sen verran että täytyy muistaa ketä vastaan mies noita aloituksia joutuu ottamaan (vastustajan ykkös aloittaja siellä yleensä on vastassa). Tämä ei tietenkään ole syy noin karmeisiin lukemiin mutta itse olen täysin tyytyväinen jos Dave sen 40% onnistuu ylittämään.

Vieläkään ei saatu aikaiseksi sitä ehjää 60 minuutin peliä tuosta karmeasta alusta johtuen.

Tuohon Chicagon pakkitilanteeseen niin Hendry voisi kieltämättä käydä keräämässä ne hajavaihdot kunhan Q vain onnistuisi valitsemaan ne oikeat ja vähentää Hammerin taakkaa hieman. Muita oikeita vaihtoehtoja meillä ei edes oikeasti taida olla.

Kesler oli tänään Luongon lisäksi Nucksin hahmot.

---------------

Sitten plussat ja miinukset tuttuun tapaan.
Sen verran Vancouver faneille että tosiaan en näitä jaa muille kun Chicagon pelaajille ja syy lienee se tapa millä näitä jaan.
Toisin sanoen Vancouverin (ja kaikkien muiden NHL joukkueiden) pelaajien tuntemus on itsellä riittämätön jotta heitä voisin kommentoida tähän samaan tapaan.

Plussat:

+ + + Brent Seabrook: Kuten huomaatte harvinaisesti on koko nimi kirjoitettu.
Mies ansaitsee tästä pelistä kaiken sen hehkutuksen mitä tässäkin ketjussa on miehelle suotu. Onnistumiset olivat tärkeitä ja varsinkin nuo 8 taklausta pelissä lämmittää allekirjoittanutta niin paljon että ensi talveksi voi kämpästä sulkea kaikki patterit. Kaner käytti yhtä sanaa herrasta josta on helppo olla samaa mieltä: Isäntä.

+ + Bolland: Ladd ja Bolland pelaavat taas lähellä sitä peliä mitä viimekaudella nähtiin, Bolland ei edelleenkään taida olla aivan 100% kunnossa ja silti sai pidettyä Sedinit kurissa hyvin. Muutenkin pelasi jälleen vahvasti puolustus suuntaan mutta teki tänään erityisen hyvin tilaa ja työtä myös hyökkäyspäässä. Lienee aliarvostetuin Hawk tällähetkellä omien fanien piirissä (tai sitten minä yliarvostan pahasti) mutta onneksi Q on sentään kanssani samaa mieltä. Tämä näkyy siitä että millaisina hetkinä Dave jäälle laitetaan.

+ Versteeg: Järkyttävän huonoja ratkaisuja pitkin iltaa, kiekon hautomista, hukkaamista ja huonoja syöttöjä. Harhauttaa kun pitäisi vetää ja vetää kun pitäisi harhauttaa. Silti jostain kaivoi epäonnistumisten illasta ne onnistumiset esiin ja teki elintärkeän voittomaalin sekä muutenkin kykeni ratkaisevilla hetkillä tekemään oikeitakin ratkaisuja.

Miinukset:

- - - Brouwer: Who ?

- - Versteeg: Järkyttävän huonoja ratkaisuja pitkin iltaa, kiekon hautomista, hukkaamista ja huonoja syöttöjä. Harhauttaa kun pitäisi vetää ja vetää kun pitäisi harhauttaa. Silti jostain kaivoi epäonnistumisten illasta ne onnistumiset esiin ja teki elintärkeän voittomaalin sekä muutenkin kykeni ratkaisevilla hetkillä tekemään oikeitakin ratkaisuja.

- Keith: Jostain on kaivettava se seuraava vaihde esiin, pelaa alle tasonsa selkeästi. Ehkä nyt Seabrookin syttyminen sytyttää pakkiparinkin sitten hieman myöhässä. Oli kuitenkin +3 tänään joten lupa on odottaa parempaa seuraavaan peliin.

 

[Kaner]

Brouwer katsomoon ja joko Hendry tai Boynton puolustukseen. Ehkä nopeampi Hendry olisi kaikesta huolimatta parempi vaihtoehto kahdesta huonosta Canucksia vastaan. Hyökkäysketjuihin en lähtisi tekemään nyt muutosta. Skille? Entäs Rockfordin pudotuspelien paras maalintekijä Kyle Beach? Just kidding.

Tämä menee enemmän haaveilun kuin realismin puolelle, mutta itse olisin jopa valmis raivaamaan Beachille paikan kokoonpanosta. Paikan 13. hyökkääjänä, joka saa vastuuta lähinnä vain ylivoimilla. Tarpeen vaatiessa voisi tietenkin antaa myös muutaman hajavaihdon tasakentällisin. Ei Beach ole vielä valmis pelaaja näihin karkeloihin ja luonteeltakin poju on melkoinen asshole, mutta joitain muutoksia tuohon tökkivään ylivoimapeliin olisi hyvä saada. Beach voisi olla yksi kokeilemisen arvoinen ratkaisu.

Kolmentoista hyökkääjän pitäminen kokoonpanossa ei tietenkään olisi puolustajien kannalta se paras ratkaisu. Mutta tämän toisen ottelun perusteella voi kuitenkin sanoa, että tuo viiden puolustajan rotaatio saattaisi jopa toimia, jos Campbell, Hjalmarsson, Keith, Seabrook ja Sopel vain jaksavat uurastaa sen reilut 20 minuuttia per matsi. Ja tarvittaessahan Big-Buffylle voisi aina antaa hajavaihtoja puolustuksessa.

Lopuksi on hyvä todeta, että Beach ei tule tänä keväänä Hawks-paitaa päällensä pukemaan. Ja ehkä hyvä niin. Eiköhän Hendry ole seuraavassa pelissä jälleen kokoonpanossa kuudentena puolustajana, jos (ja toivottavasti kun) Brouwer siirtyy popcornien ääreen.

*

Tweetyn plussat ja miinukset on helppo allekirjoittaa tämän pelin osalta. Tai no, kaksi miinusta olisin antanut Versteegin sijaan eräälle puolustajalle, jota hieman jo kritisoinkin edellisessä viestissäni. Eli Niklas Hjalmarssonille. Hammer pelasi paljon ja teki muutaman pahan virheen ottelun alussa, mutta plussana täytyy sanoa, että hän kuitenkin paransi loppua kohden.

No huh huh. Yhdeksän lausetta Kanerilta jonka kanssa olen täysin samaa mieltä, ja vielä samassa postissa kaikenlisäksi peräkkäin aseteltuna!

Tässähän aletaan olemaan jo huolestuttavan lähellä samaa aaltopituutta.

 

[reme]

Bollandista kun joku muistaa aina hakea jotain vikaa niin miehen aloitus prosentista sen verran että täytyy muistaa ketä vastaan mies noita aloituksia joutuu ottamaan (vastustajan ykkös aloittaja siellä yleensä on vastassa). Tämä ei tietenkään ole syy noin karmeisiin lukemiin mutta itse olen täysin tyytyväinen jos Dave sen 40% onnistuu ylittämään.

Lienee aliarvostetuin Hawk tällähetkellä omien fanien piirissä (tai sitten minä yliarvostan pahasti) mutta onneksi Q on sentään kanssani samaa mieltä. Tämä näkyy siitä että millaisina hetkinä Dave jäälle laitetaan.

Joo o, Dave on valitettavasti meidän centterin roolia pelaavista heikoin aloittaja mukaanlukien laituri Sharp kakkosen keskeltä.

Näenkin tässä yhtälössä suuria probleemia. Kun hänestä ei ollut kakkosen centteriksi minkä Q:kin lopulta tajusi, niin juuri tuossa kolmoskentän puolustavan centterin roolissa aloitustaidot ovat yksi tärkeimmistä tehtävistä, ettei vastustajan paine ala heti omanpäänaloitusten jälkeen.

Näen tilanteen valitettavasti näin !

PS. Kapteenimme hoitaa kyllä aloituksetkin uskomattomalla tahdilla.

 

[nuck]

Game 2

Vancouver sai toiseen peliin hienon startin ja meni 0-2 johtoon. Chicago tuli kuitenkin vahvasti peliin mukaan koko joukkueen voimin ja voitti lopulta ansaitusti. Tällä kerralla en lähde syyttämään Canucksia sentään "omissa istumisesta". Chicago oli pelissä se nopea, fyysinen ja itseensä uskova joukkue, jollaisena olet tottunut sen näkemään, ei ensimmäisen pelin kaltainen ryhditön korttelikiekkojoukkue.

Olin tyrmistynyt pelin ratkaisuun (voittomaali puolitoista minuuttia ennen peliajan loppumista), mutta annetaan vastustajalle kredittiä kun on sen aika. Chicago oli pelannut huonon ensimmäisen pelin ja joukkueen oli pakko saada voitto tässä ottelussa. Toisessa pelissä Chicago olikin vain yksinkertaisesti nälkäisempi ja vähemmän virheitä tehnyt joukkue. Blackhawks luisteli enemmän, otti enemmän irtokiekkojen voittoja ja teki omassa päässä vähemmän virheitä. Joukkue otti pelistä hallinnan, eikä antanut Canucksille mahdollisuutta tulla mukaan.

Vancouverin puolelta eniten ei jäänyt kaivamaan ne kolme tolppaa, vaan ylivoima ja tietty "tappamisen meininki". Vancouverille tarjottiin johtoasemassa mahdollisuuksia ylivoimilla, mutta niitä ei pystytty hyödyntämään. Sen sijaan Blackhawks iski kolmannen erän tasoituksen meidän kannalta katkerasti alivoimalla. Playoffeissa kun johdat peliä toisessa ja kolmannessa erässä ja saat kahdessa viimeisessä erässä ylivoimamahdollisuuksia vastustajaa enemmän, niin se johto on pakko pitää. Muuten saa katsoa koko illan ja seuraavan päivän peiliin ja seuraavasssa pelissä vastustaja tulee päälle vielä enemmän itseensä uskoen. Nuo tilanteet ovat niitä, joilla käännetään näitä sarjoja.

Jos Canucks olisi pystynyt hyödyntämään yhden noista saamistaan ylivoimamahdollisuuksista, sarja olisi luultavasti mennyt 2-0 tilanteessa Vancouveriin ja meillä olisi ollut vahva kuskin asema tässä. Todella surkea esitys, vaikkakin pitää tietysti antaa myös Chicagolle vähän kunniaa tuosta. Yksi syytöksen kohde menee tuossa valmennukselle. Miksi joukkue ei laittanut hyvin pelaavaa Raymondia kakkosylivoimaan kun ylivoima selvästi kaipasi muutoksia? Ja miksi Demitra pelasi edelleen ykkösylivoimassa viivalla vaikka hän hidasti selvästi ylivoiman peliä?

Nyt kun Chicago tuli kolmannessa erässä takaa ohi voittoon, joukkue sai paljon uskoa itseensä. Sarja menee kuitenkin tilanteessa 1-1 Vancouveriin, mikä ei ole huono juttu. Chicagolla on "momentum" päällä tällä hetkellä viime pelin nousun jälkeen, mutta Vancouverilla on edelleen kuskin asema tässä ensimmäisen pelin kotiedun lunastamisen jälkeen - ja se on enemmän mitä toivoin.

Toivottavasti Canucks tekisi pari muutosta seuraavaan peliin, lisäisi pykälällä taisteluansa ja näyttäisi sen, miksi joukkue oli runkosarjassa NHL:n paras kotijoukkue - hävisi joulukuun 1. päivän jälkeen vain neljä peliä varsinaisella peliajalla.

Viivoja Canucks-lasien takaa:

- Luongolta jälleen vahva peli. Myös kakkosketju Kesler-Raymond-Burrows oli jälleen hyvä.

- Ehrhoff teki yllättävän paljon virheitä.

- Bieksa palasi tasolleen. Nuo virheet eivät ole virheitä, joita NHL:ssä pelaava puolustaja tekee. Ne ovat ECHL-pakin virheitä. Hän ei vain osaa pelata mies-miestä -vastaan, lukee omassa pässä peliä liian usein väärin ja häviää kaksinkamppailuja. Hänellä on hyviäkin ominaisuuksia ja väläyttelee välillä, mutta hänen pelissään näkyy isoja puutteita liian usein.

- Kolmosessa Demitran ja Wellwoodin peli toimii, mutta Kings-sarjassa neljä maalia tehnyt Bernier on ollut kaksi ensimmäistä peliä vaisu.

- Samuelssonin (selkä??)vamma näkyi, vaikka tekikin maalin.

- Sedineilla oli ongelmia Hawksin puolustuksen kanssa toisessa pelissä. Myös Kingsia vastaan Kaksoset olivat huonoja toisessa pelissä. He ovat kuitenkin liian hyviä pelaajia pelatakseen pitkään tehottomasti.

- Nelosketjun jääaika väheni, vaikka Canucks olisi tarvinnut ketjun liikettä.

- Alberts pelasi jälleen hyvän oman pään pelin.

- Chicagolta Seabrook pelasi unelmapelin; 1+2, 8 taklausta! Hän on parhaimmillaan tällainen Norris-tason pakki, mutta ei vaan pysty pitämään tasoaan illasta toiseen.

- Sarjaa on pelattu tehokasta peliaikaa tunti ja 20 minuuttia. Blackhawks on johtanut pelejä yhteensä minuutin ja 30 sekuntia.

Seuraava peli pelataan ensi yönä Vancouverissa. Canucksin kotiyleisö tulee antamaan taas hyvän tukensa vahvalle kotijoukkueelle, joten katsotaan mihin se riittää ennakkosuosikki-Blackhawksia vastaan. Kokoonpanomuutoksia tullaan ehkä näkemään nelosketjuun, kun Ryan Johnson saattaa tehdä paluun. Myös tuota ylivoimaa pitäisi vähän muokata ja antaa hyvin pelanneelle Raymondille mahdollisuus siellä.

 

[orpo]

Game 3: 2-5

Numerot ei kerro ihan koko totuutta, sillä matsi oli tiukempi ja Canucksilla oli aika paljon painettakin Hawksien päädyssä, mutta maaleja ei saatu aikaan ja Niemi pelas hyvin. Ylivoima oli todella tehotonta, mutta toisaalta taas Chigacon alivoima oli erinomaista.

Chigacon kaikki maalit oli aika räkäsiä ja reboundeist tehtyjä, joita Lui ihan kiitettävästi eteensä tarjoili. Mutta kyllä puolustajatki ois voinu hivenen paremmin osansa maalin edustalla täyttää. Vaan eikai tuota pullukka-Buffia niin helposti saa siirreltyä.

Enempää ei tähän vitutukseen pysty kirjottaan. Me on hävitty tää sarja.

 

[Sateentekijä]

Antti Niemen haamupeli, Roberto Luongon kuiva suu, putoilevat kypärät, Canucksin surkea maalinedustapeli, Hawksin kakkoskiekkotehokkuus sota-alueella ja Big Buffyn dominointi.

Noita elementtejä tämä kolmas peli Vancouverissa piti sisällään. Canucks sai hyvän startin peliin ja dominoikin ekaa erää mielinmäärin. Mutta Antti Niemi sanoi EI ja hyvin sanoikin. Oli siinä jommalla kummalla siskolla (taisi olla D.Sedin) ihan kultatarjottimelle pedattu paikka, mutta kun ei osaa nostaa lautasta ylös, niin ei se kiekko maaliin mene. Ne on niitä fysiikan lakeja.

Bolland piteli Henkkaa hyvin näpeissään ja varmaan kyseli, että mites ne uudet korkokengät sopiikaan jalkoihin. Kunnon nyrkkifightia ensi pelissä, että saadaan oikeasti kunnon väriä tähän huikeaan sarjaan.

Luongon kuiva suu on otettava esille. Jokaisessa maalissa (en muista oliko vikassa) sylkäisi eteensä ja Hawks kiitti ja kumarsi. Suosittelisin juomaan nestettä, erityisesti vettä, jotta ei kiekot enää kimpoilisi. Niemi oli nyt muistanut juoda hyvin ja Niemi kontrolloi hyvin pelaamistaan pelaten häikäisevästi. Niemi pelasi hivenen verran paremmin kuin Luongo, vaikkakin ei Luongokaan mikään sukka ollut.

Toisessa erässä Hawks sai peliään raiteilleen. Tämä erä oli jo tasainen ja molemmat loivat hyviä tilanteita.

Tähdet jakaisin juuri niin, kuten pelin jälkeen jaettiin, eli Big Buffylle kolme tähteä, Niemelle kaksi ja Norris-tasonsa löytäneelle Duncan Keithille yksi tähti. Vancouverista ei oikeen juuri kukaan erottunut, Kesler taisi pelata ihan hyvin.

Pienet ovat marginaalit. Peli olisi voinut olla hyvinkin erilainen, mikäli nucks olisi hyödyntänyt ekan eränsä monet momenttuminsa.

Lopuksi todettakoon, että tämä GAME 3 oli tämän kevään paras ja tasoikkain playoff-vääntö. Kiistatta nämä kaksi joukkuetta ovat tämän kevään parhaimmat joukkueet ja harmi, että jompi kumpi joutuu lähtemään lomille.

 

[Kaner]

Loistava vieraspeli Hawksilta, vaikka mistään edellisen ottelun kaltaisesta dominoinnista ei puhutakaan. Mutta tällaista sen pelaamisen kuuluu ollakin vieraskaukalossa. Yksinkertaista, yksinkertaista. Numerot eivät tosiaan kerro koko totuutta ottelusta, sillä myös Canucksilla oli omat paikkansa. Varsinkin avauserässä Niemi joutui venymään parhaimpaansa Hawks-maalilla. Kahdessa viimeisessä erässä töitä ei sitten ollutkaan enää niin paljoa. Burrowsin toisen erän lopussa tekemän 2-3 -kavennuksen jälkeen olisi odottanut, että Canucks tulee kovalla ryminällä kolmanteen erään. Mutta ei, kotijoukkueen kiri jäi ns. torsoksi. Ja tästä suurin kiitos kuuluu koko ottelun hienosti viisikkona puolustaneelle Hawks-joukkueelle.

Yksilöistä pitää nostaa esiin kolme nimeä. Dustin Byfuglien, Duncan Keith ja Brent Seabrook. Canucks ei saanut juurikaan hyödynnettyä vaihtoetuaan, vaan Duncs ja Seabs olivat jäällä silloin kuin Sedinit olivat jäällä. Ja mitä Sedinit saivat aikaiseksi? Eivät yhtään mitään, vaikka toinen kaksonen (Daniel) olikin jäällä Burrowsin maalin aikana. Voi melkein sanoa, että Keith ja Seabrook pelasivat pakkiparina parhaan pelinsä tämän vuoden puolella. Tuollaista dominointia puolustussuuntaan on ollutkin ikävä. Sitten Big-Buff. Kolme maalia kertoo varmaan kaiken oleellisen miehen esityksestä. Bubba oli yksinkertaisesti vain aivan helvetin hyvä. Pelasi fyysisesti, ajoi röyhkeästi maalille ja laittoi reboundit sisään.

Toews 0+3, Kane 0+2, Hossa 1+1. Big guns are big guns.

Tällä hetkellä näyttää erittäin hyvälle. Muuta ei nyt pysty sanomaan. HAWKS!

 

[reme]

Dustin Byfuglien siinä on illan ehdoton nimi! Niemeltä myös vahva peli, vaikka toinen maali olikin helppo.

Byfuglien teki nyt juuri sitä työtä mikä hänelle kuuluukin taklasi, repi ja raastoi kaikenaikaa ja mikä tärkeintä pisti Luongon pomputtamat kiekot reppuun. Byfuglienin hattutemppu oli Blackhawksien ensimmäinen vieraskentillä tehty sitten Bobby Hullin vuonna 1962 Pittsburghissa tekemän.
Hieno ottelu koko Blackhawks joukkueelta ja olen onnellinen hyvää pleijarisarjaa pelanneen Hossan avausmaalista.

Vancouver vei jälleen ensimmäistä erää vahvasti, mutta Blackhakws käytti paikkansa ja teki erän ainoat kaksi maalia. Myöskään kolmas erä ei ole kuulunut Vancouverin vahvuuksiin tässä sarjassa, tänään Hawks 2-maalia Canucks 0.

Siskoksilla tuntui menevän energia muuhun kuin pelaamiseen, varsinkin Daniela kävi läpi ottelun kuumana kuin hellankoukku tästä myös propsit Bollandille joka oli usein sotkemassa systereiden mieltä:) Vancouverin ykköskenttä pidettiin jälleen hyvin kurissa ja heidän tehottomuutensa jatkui.
Vancouverin puolustuksella oli suuret ongelmat oman maalin edessä läpi ottelun kuten numerotkin kertovat.

Kyllä tänään maalivahtien kamppailun vei Antti Niemi, 16 torjuntaa ensimmäisessä erässä !

Mahtavaa tällä voitolla pistettiin paineet taas Vancouverin kattilaan !

Allan Muir kierroksen tähdet !

 

[Ben Marco]

Hyvää recappiä poijaat! Game-3:n tempo ei pääsyt nousemaan aivan samalle levelille, kuin kakkonen, johtuen varmasti siitä että molemmat halusivat pelata varmaa, puolustuksen kautta lähtevää varmistelevaa viisikko-hyökkäystä. Tjsp.

Kuten todettu Hawksien net-presence oli tänään key-factor pelin voittamiseen, yhdistettynä siihen, että Siskosten pelihuumori saatiin laitettua koetukselle. Näissä tärkeissä peleissä varsinkin, että saadaan ne maalialueella, tai sen edustalla ilkeästi pomppivat kakkos-kolmoskiekot luudittua reppuun ala Buffy (tuuletuksen kera ;) .

Myöskään se seikka, että tänään ei oltu omalla tontilla läheskään samalla lailla helisemässä ja vouhottamassa kiekon perässä, kuten aiemmissa väännöissä, poiki hyvän tuloksen. Vaikuttaa siltä, että paketti alkaa hioutua pikkuhiljaa.

Hawksien av tänään hyvää, mutta propsit myös Nuckseille siitä, että tuovat (imho) kiekon todella vaivattoman oloisesti useimmiten viivan yli ja "kuvio on kunnossa" suhteellisen nopsakasti. Mitään konkreettista ei sitten kuitenkaan kovin usein saavuteta.

Tässä pelissä (vaikkakin syöttöjä saalistivat yhteensä 5 !!) Kane-Toews duo oli mielestäni tavallisia kuolevaisia, muiden hoitaessa hommaa. Tärkeää olikin että saatiin luudittua tuo avausmaali ensimmäistä kertaa sarjan aikana, Versteegin toimesta.

Lopuksi vielä todettava tämä tärkeä seikka: Voittaa Cupin mikä joukkue tahansa, täytyy secondary scoringin astua esiin kun sitä vaaditaan.

 

[reme]

Hawksien av tänään hyvää, mutta propsit myös Nuckseille siitä, että tuovat (imho) kiekon todella vaivattoman oloisesti useimmiten viivan yli ja "kuvio on kunnossa" suhteellisen nopsakasti.

Tämä Nucksien alueelle tulon helppous on ärsyttänyt myös meikäläistä läpi sarjan. Tässä Vancouver on vahvempi, onneksi pelkän kiekon alueelle tuonnilla ei pelejä voiteta:)

Ja mikä mahtavinta, Bigggg Buffffista alkaa taas muodostua Vancouverille painajainen....

Vancouver vei pelin taklaukset muuten 40-21 ja tuo näkyi, onneksi ei tulostaululla saakka.

"Vancouver coach Alain Vigneault said Dustin Byfulgien "got away with murder’’ with the way he tortured goalie Roberto Luongo in the crease throughout last year’s series. In Game 3 on Wednesday, Byfuglien killed the Canucks. He banged in his first playoff hat trick and was at his torturing best, scoring everything from Luongo’s lap, drilling guys and distracting the Canucks during and after play. He became A.J. Pierzynski on skates. Again."

 

[kausi]

Kyllä tänään maalivahtien kamppailun vei Antti Niemi, 16 torjuntaa ensimmäisessä erässä !

Mahtavaa tällä voitolla pistettiin paineet taas Vancouverin kattilaan !

Veskakamppailun vei tosiaan Niemi, aivan huikeita torjuntoja ja varsinkin ekassa erässä pari oikeen viimeisen päälle gamesaveria. Joku aiemmin jo sanoi että D. Sedinin paikka oli kuin tarjottimella mutta muistaakseni ainakin ekassa erässä se jälkimmäinen tilanne oli Bernierillä joka ei saanut sitten millään nostettua rystyllä kiekkoa häkkiin. Mielestäni kaksi Vancouverin maalia mitä tuli, niin Niemi olisi voinut ne hyvinkin napata. Eli eipä tuo teidän veska nyt niin täydellistä peliä kuitenkaan pelannut, mutta silti huikea matsi häneltä.


Mutta kyllähän se pelikin alkoi Canucksin kannalta ihan päin persetttä kun Bieksa tekee oman maalin, toisaalta siihen "irtokiekkoon" olisi ehkä ehtinyt CHI:n pelaaja ja tehnyt siitä siltikin maalin mutta oma maali aina vituttaa. Ensimmäisessä erässä Canucks loi mielestäni parempia paikkoja ja jos VAN olisi tehnyt noista "tarjottimilla" olevista paikoista maalit niin lukemat tuskin olisi päässyt repeämään kolmen maalin eroon ja ratkaisu oltaisiin ehkä nähty vasta jatkoajalla. Mutta tämä on tätä jossittelua, parempi voitti ja paineet on nyt Niemellä! ;)

 

[Sambody]

Huikealla tavalla Byfuglien löysi jälleen tiensä Luongon ns. ihon alle. Toisessa vai kolmannessa erässä oli ilo nähdä miten Canucks kapu kävi marisemassa tuomarille miten fat ass ajelee koko ajan hänen tontilleen. Noinkohan pysyy viileenä Luongon polla seuraavissakaan peleissä, jos ja kun Buffy päättää rymistellä sota-alueelle.

Niemi tosiaan pelasi hyvän pelin. Maalit nyt olivat taas siinä kintaalla. Hansen pääsi ohjaamaan läheltä, mutta pienestä kulmasta. Ehkä tuon kokoisen moken pitäisi pystyä pitämään paketti niin tiiviinä ettei uppoa tuollasista kulmista. Burrows taas pääsi parhaalta tontilta ampumaan, joten ei ihme että upposi. Toisaalta taisi Niemi saada vähän jotain vedonväliin niin oli toiveita, että veto olisi myös tarttunut. Tärkeintä kuitenkin on Chicagon pelin muiden osa-aluiden parantuminen huimasti. Tuollaisella maalivahtipelillä ei ehkä oltaisi voitettu game 1:stä, mutta tuohon malliin kenttäpelaajien pelatessa se riitti oikein mainiosti.

En nähnyt game 2:sta, mutta jumalauta mikä muutos on tapahtunut Chicagon pelissä sitten ensimmäisen koitoksen! Nyt sielä todella on energiaa. Se santapaperi osasto, jota vahvistettiin Eagerillä ja Burishilla tekee hyvää duunia ja Ladd & Bolland akseli pelasi myös loistavan pelin. Byfuglien pelistä enempää ei tarviste mainitakkaan. Taitaa tulla vielä aikamoinen sarja tästä parista ja siitä minä pidän. Fyysisyyttä, pehmeitä käsiä, kiehuvia pääkoppia ja loistavia torjuntoja = parasta kiekkoviihdettä.

 

[Kaner]

Laitetaan vielä muutama hajahuomio.

Bollandia ei tule turhan usein kehuttua, joten tehdään se nyt. Pääasiassa Canucksin ykkösketjua vastaan operoinut Bolland pelasi loistavaa shutdown-peliä yhdessä laitureidensa kanssa. Tämän mainion puolustuspelaamisen lisäksi Bolland onnistui niin sanotusti luikertelemaan D. Sedinin ihon alle ja sai ruotsalaisen suorastaan turhautumaan otteisiinsa. Pariinkin eri kertaan. On helppo yhtyä Tim Sassonen mielipiteeseen siitä, että tämä oli yksi Bollyn parhaista peleistä sitten selkäleikkauksen.

Hawksin tekemät maalit olivat kuin oppikirjasta kopioituja. Tuolla tavalla, jos millä, Luongo on yllätettävissä. Suorat laukaukset Louuu poimii todella varmasti, mutta jos ja kun pääset ykkössektorilta sutimaan reboundeja, niin myös Luongo on haavoittuvainen. Mutta ehkä vieläkin haavoittuvaisempi Luongo on silloin, kun hän turhautuu vastustajan hyökkääjien röyhkeään pelaamiseen ja kääntää katseensa tuomareiden suuntaan. Like today. Ai niin, se Roberton dramaattinen kaatuminen Kopeckyn "kampin"/"huitaisun"/nimeäitse jälkeen oli tasoa huvittava. Luojan kiitos, ettei uponnut tuomareihin.

Byfuglienin hattutemppu oli Blackhawksien ensimmäinen vieraskentillä tehty sitten Bobby Hullin vuonna 1962

"Byfuglien is the first Hawk to record a road playoff hat trick since Denis Savard in April of 1988."

 

[orpo]

Laitetaan vielä muutama hajahuomio.

Mutta ehkä vieläkin haavoittuvaisempi Luongo on silloin, kun hän turhautuu vastustajan hyökkääjien röyhkeään pelaamiseen ja kääntää katseensa tuomareiden suuntaan. Like today. Ai niin, se Roberton dramaattinen kaatuminen Kopeckyn "kampin"/"huitaisun"/nimeäitse jälkeen oli tasoa huvittava. Luojan kiitos, ettei uponnut tuomareihin.

Välillä kyllä vitutti katella sitä, kuinka paljon Luongoa sai hakata ja töniä, että kyllähän siinä saattaa hermot josaki vaiheessa mennä ku tuomarit ei toimintaan mitenkään puutu. Noh, lopussa Buff-Buff-Girl sai boxin, mutta ois siellä ollu pahempiakin rikkeitä, mistä ois Hawkseja jäähylle nakella.
Ehkä mulla vaan vituttaa sen takia, ku Canucks pelaa jotain ylisiistiä kiekkoa, eikä aja Niemen maalille läheskään yhtä röyhkeästi. Tästä pääsenki siihen, mihin aamulla lopetin. Tällä neitikiekolla (vaikka taklaillaanki) ei tätä sarjaa eikä todellakaan mitään kannuja voiteta. Hordichuck ens matsiin sikaileen?

Bolland ärsytti Danielia kyllä hyvin ja homma saikin vähän huvittavia piirteitä kun Daniel alkoi rähiseen. Jotenki se ei vaan sovi Sedinien imagoon, heh.

 

[reme]

"Byfuglien is the first Hawk to record a road playoff hat trick since Denis Savard in April of 1988."

ESPN puhuu vuodesta 1972.

Big Buff hurmasi muuten myös Vancouverin asiantuntevan yleisön, kovasti ainakin kannustivat Buffia keskisormiaan heilutellen :)

 

[nuck]

Joukkueiden välillä maalinedustapelaamisessa on tällä hetkellä järkyttävä ero. Siinä kun Chicagon pelaajat ajavat jatkuvasti Luongon päälle, Canucksin hyökkääjät jättävät Niemen rauhaan. Ei ole mikään ihme, että tilanne on tämä, kun toinen joukkueista on valmis maksamaan ja toinen ei.

Chicagolla on joitakin fyysisiä hyökkääjiä riveissään, joten tietyllä tavalla tämä oli odotettua. Ladd esimerkiksi ajeli kyynerpäällä alueensa ulkopuolella ollutta Luongoa toisessa pelissä päähän ja Cam Neelyn uusi tuleminen Byfuglien tanssii jälleen Luongon päällä varmaan enemmän kuin Bobbyn vaimo. Ja niin sen pitääkin mennä playoffeissa. Luongon pitää nyt vain keskittyä ottamaan ne ensimmäiset kiekot kiinni ja jättää se tuomareihin vilkuilu vähemmälle.

Vancouverin puolelta ihmettelen joukkueen hyökkäyksen passiivisuutta. Voisin ehkä ymmärtää sen, että Niemen päälle ei niin helposti mentäisi, jos Chicagolla olisi riveissään todella fyysisiä puolustajia. Nimet Hjalmarsson, Sopel, Campbell ja Keith eivät kuitenkaan minua pelota fyysisessä mielessä ollenkaan, ja siitä huolimatta Canucks tyytyy neppailemaan kulmissa ja yrittämään liian nättiä.

Herätys valaspaidat! Se teidän vastustajanne pudotti teidät viime kaudella ja nyt te annatte heille jälleen ilmaiseksi aivan liikaa. Se ykkössektorin pelaaminen olisi huipputärkeää, mutta miksi sitä ei tehdä? Ymmärrän vielä sen, että Dustin Byfuglienia (joka on muuten siitä ihmeellinen pelaaja, että syttyy muuten varsin keskinkertaisena pelaajana tähtiloistoon juuri Canucksia vastaan) ei vaan jaksa siirtää oman maalin edestä pois (pitäisi pelata maila pois, mutta sitäkään ei onnistuttu tekemään kolmannessa pelissä), mutta miksi toisessa päässä ei anneta samalla lailla takaisin? Onko se niin vaikea mennä Niemen eteen ja työntää se ahteri naamaan kiinni kuten toisessa päässä tehdään Luongolle?

Paras esimerkki tuosta neppailusta on tällä hetkellä Pavol Demitra, joka pelasi Kings-sarjassa pari hyvää peliä, mutta on nyt jossain ihan muualla kuin pelaamassa playoffien toista kierrosta. Slovakki menestyi upeasti Olympialaisissa ja voitti siellä turnauksen pistepörssin, mutta nyt kun pitäisi pelata ahtaassa paikassa, hän on neljän miljoonan dollarin palkallaan miettimässä jo missä voisi viettää lomansa. Vancouverissa ei tarvitse ainakaan enää viettää ensi kautta.

Kotietu menetettiin ansaitusti. Vaikka kahden erän jälkeen maalipaikat olivatkin Canucksille aika selvästi, Chicago dominoi tärkeintä aluetta, ykkössektoria. Chicagolla on nyt vahva kuskin asema päällä sarjassa ja seuraava peli olisi pakko voittaa. Pahaa vain pelkään, kun tuo ykkössektori menee tällä hetkellä niin vahvasti intiaanipaidoille ja samalla me menetetään meidän vahvuus maalivahtipeli suhteessa vastustajaan. Tosin ei Luongokaan voi olla tyytyväinen kolmanteen peliin ja etenkään antamiinsa irtokiekkoihin - jotka tosin olisivat pakkien tehtävä pelata pois jos sellaisia tulee, mutta kun he hävisivät oman maalin edessä suurimmaksi osaksi taistelut.

 

[TweetyLeaf]

Kaikki tarvittava on sanottu ja minä tahdon nukkumaan niin pistän tähän nopeasti tuttuun tapaan plussat ja miinukset vaan:

Plussat

+ + + Byfuglien: On se kumma että miehen taso joko on tätä luokkaa että mätetään hattutemppuja, taklataan, ärsytetään vastustaja hermoromahduksen partaalla ja sen ylikin tai sitten semmoista korttelijengin kolmoskentän laiturin luokkaa. Upea peli kertakaikkiaan.

+ + Hossa: Muutama todella upea yksilösuoritus tänään ja tärkeitä katkoja sekä kärsivällisyyttä kiekon kanssa, pelasi toistaiseksi playoffien parhaan pelinsä.

+ Keith: Niinkuin enteilin on Seabrookin hyvä peli ruvennut herättelemään meidän Norris ehdokastamme.

Miinukset

- - - Hendry: Vaikka periaatteessa kukaan joukkueesta ei ansaitsisi kolmea miinusta niin Hendry pelasi huonoimman pelin Hawks porukasta joten tähän suuntaan nämä lankeaa, aika haparointia ja huonoja purkuja välillä. Pelin edetessä otteet hieman varmeni mutta siitä huolimatta oli heikoin haukka tänään.

- -

-

*******************

Loput miinukset jää tälläkertaa jakamatta.
Vaikka kuinka yritän pohtia kenet tässä voisi haukkua niin ei vaan ketään saa eroteltua tosta porukasta miinuksten arvoiseksi.
Ensimmäinen kerta kun on pakko jättää tyhjää.

 

[Kaner]

ESPN puhuu vuodesta 1972.

Tuo on luultavasti oikea vastaus tähän arvuutteluun, sillä kyseinen ajankohta löytyy nyt myös tuosta aiemman viestini linkistä (joka siis johtaa Jesse Rogersin blogiin). Chris Kuc ja Brett Ballantini ovat tosin vielä sitä mieltä, että edellisen vierashatun päivämäärä olisi ollut 9.4.1988, paikka St. Louis ja tekijä Denis Savard. Nopean googletuksen perusteella ainoa mutta on siinä, että Hawks pelasi tuolloin kotona eikä vieraissa.

 

[Pascal Lemoix]

Selvästi näytti Game 3:n yhteydessä siltä, ettei Canucks ollut päässyt yli Chicagon vahvasta käännöstä edellisessä ottelussa. Usein se on niin, että alistunut joukkue tuntee koko ajan kärsivänsä vääryyttä ja niskan päällä oleva tuntee, että säännötkin taipuvat omaksi eduksi.

Pahassa niskalenkissä on Vancouver ja nyt tarvitaan jotain todellista uudelleentulemista seuraavaan peliin. Jos Chicagoon lähdetään tilanteesta 3-1, niin sinne todennäköisesti myös jäädään. 2-2 taas olisi kaikki anteeksi ja puhtaalta pöydältä.

 

[secord]

Ensi yönä päät kolisee! Odotan tästä pelistä sarjan fyysisintä tähän asti. Vancouver tulee lähes varmasti antamaan Niemen maalille enemmän painetta kuin edellisessä pelissä, jossa se puuttui lähes kokonaan. Ehkä Canucksin lataus meni yli ja energia suuntautui väärin asioihin, kuten esim. Danielin turhautuminen osoitti.

Chicagon ei tarvitse muuttaa oikeastaan juuri mitään, mutta päät kylmänä on lähdettävä. Se kumpi pystyy tähän ensi yönä paremmin, poistuu kentältä myös voittajana. Niemi oli viime pelissä varsinkin ottelun ensimmäisessä erässä jäätävä ja sitä samaa Anttia tarvitaan myös nyt. Niemen kokemattomuus näkyy välillä ja taso saattaa heilahdella hurjastikin, mutta Antti on yllättänyt minut otteillaan positiivisesti ja pystynyt nousemaan aina heikompien pelien jälkeen hyvälle tasolle. Toivottavasti hyvällä tasolla pysytään jatkossakin. Pisteet myös Q:n peluutukselle viime pelissä.

Mutta uusi peli ja uudet kujeet, jälleen tarjotaan jollekin pelaajalle sankarin viittaa ja toiselle lankeaa pellen rooli. Vancouverille erittäin tärkeä ottelu, sillä 3-1 tilanteessa homma menisi jo liian monimutkaiseksi. Blackhawksilta hieno nousu ensimmäisen pelin koomailusta. Kotiedun takaisin nappaaminen oli hieno suoritus. Kaksi vierasvoittoa tuntuu jo hieman liian ruusuiselta. Tämä sarja venyy pidemmäksi kuin alkuun uskalsin odottaa ja hyvä niin.

 

[Sateentekijä]

Ei auta edes nucksin vihreät miehet, kun Hawksin, kiistatta koko liigan lahjakkain joukkue, alkoi oikeasti pelaamaan. Hawksin koko joukkueelta yksinkertaisesti huikea esitys, Moraalimies Toews ja "farkuissa" purkkaajauhava, maagisen pelisilmän ja -vaiston omaava Kane naruttelivat saloja ja bieksoja. Tai ylipäätään ihan sama kuka nucksilainen siellä oli jäällä, nämä vesselit tekivät mitä halusivat. Canucks-valkkuna laittaisin kahden fossiilin, Salon ja Bieksan, peliajan minimiin. Liike on avainsana nykypäivän kiekossa, se on varmasti kaikille selvää. YV:llä en laittaisi näitä hauraita fossiileja kentälle, kun ainoana perusteena on se, että molemmilla on hehtaaritykki. Nykypäivänä YV:llä keskustaan tulevat passit (Toews taisi pari kertaa osua siitä keskisektorista), maskia maalille ja viivalta ranne ja tähän mahdollisesti ohjaus, ovat tyypillisimpiä YV-maaleja. Siitä vitunmoisesta virittelystä seuraa usein se, että vastustaja ehtii blokkaamaan vedon ja näin YV-mylly kuivuu kasaan.

Hawks ratkaisi pelin toisessa erässä. Vaikka Niemi haparoi, niin voitto kilahti silti. Molemmat Nucksin kotipelit päättyneet intiaanien voittoon, iso merkkipaalu se kovana kotijoukkueena tunnetulta Canucksilta.

Hätrikin tehneen Toewsin ja Kanen lisäksi Kopecky ja Madden pelasivat hyvin.

Kyllä se nyt niin on, että Hawksin todella hyvä laatu on lyömässä Canucksin ihan hyvän laadun.

Chicagossa nucksittaret lomille ja Luongon kyyneleet kameran tallennusmuistioon. YEAH!!!

 

[Wiesellike]

Game 4 päättyi juuri ja Chicago siirtyi sarjassa 3-1 johtoon. Sunnuntaina onkin sitten katkon paikka United Centerissä.

Jos Big Buff oli edellisen pelin hahmo, niin tämän pelin herra ja hidalgo oli Captain Serious himself, Jonathan Toews. 3+2 tauluun ja seuran historiaan Larmerin ja Mikitan seuraksi.

Toewsin huippupelin lisäksi Vancouver kaatui tyhmiin jäähyihin. Tilanteiden jälkeen idioottimaisia poikkareita ja koukkuja, joista tietää että boksiinhan sitä joutuu. Chicagokin tosin syyllistyi näihin, mutta alivoima oli taas hyvää, vaikka Sedin ja Edler pääsivät ylivoimalla iskemään. Mutta eipä tunnu Vancouverin kasetti kestävän.

Lopussa Canucks oli tosi hengetön ja alistunut. Vigneaultilla kova työ edessä, jos aikoo saada joukkueen vielä taisteluun mukaan. Vancouverilla oli kuitenkin monta hyvää pyöritystä Chicagon päädyssä ja paremmalla viimeistelyllä olisi ollut erilainen peli. Että ihan ei ole toivo mennyt.

Jos jotain Chicagon pelistä on valittamista niin maalinedusta voitaisiin putsata edelleen paremmin. Niemi antaa herkullisia ripareita koko ajan niin luulisi, että kakkoskiekkoihin kiinnitetään parempaa huomiota. Ja se H.Sedinin maalin nukahdus oli käsittämätön. Ei näissä peleissä vain anneta miehen olla noin vapaasti maalin edessä hakkaamassa kiekkoja sisään. Ja Versteeg voisi lopettaa turnoverien antamisen.

 

[Ronning]

Luongo vaikutti kyllä post game-haastattelussa niin aseettomalta että kauhulla odotan sarjan paluuta Chicagoon. Jo pelissä panin merkille kuinka Luongo torjunnoissaan lähes järjestäen sulki olemmin käsin kiekon, meni sikiöasentoon ja otti pelikatkon. Se ei ole itsevarman maalivahdin torjunta.

Alivoima on se toinen murheenkryyni tälle joukkueelle. Ensinnäkin sitä on aivan liikaa kun Vigneault ei saa äijien päitä kylmäksi (juu naureskele vaan Bieksa) ja itse AV-tilanteessa hosutaan ja annetaan periksi maalineduspelissä. Kaikki se ensimmäisen pelin röyhkeys on kadonnut Canucksin pelistä.

Chicagolta ovat nousseet esiin juuri ne pelaajat joita heiltä kuuluukin. Varsinkin tuo Byfuglien(taas kerran esimerkki muuten englannin kielen idiotismista tuon nimen ääntäminen. Y katoaa ja F vaihtaa paikkaa. What the Hell?) on ollut kaikkea sitä mitä Nucks-fanien pahimmissa painajaisissa hän vain voi olla. Tosin pakko kyllä pohtia sitäkin että näinköhän Vancouver on itse ollut edesauttamassa tämän mörön luomista. Vuoden päivät kaverista on puhuttu ja hän saa koko ajan erityishuomiota kentällä. Ja heti kun Buffalo Bill sai onnistumisia aikaan on Vancouverin pelaajistossa näkynyt, jos ei nyt epätoivon niin epäuskon merkkejä. Kaveria härkätään koko ajan, hän on puolittaisessa vartioinnissa ja ei mitään.

Tukala on tilanne mutta onhan tässä nyt omiin uskottava vielä. Mitä siis tarvitsee tapahtua jotta sarja kääntyisi BC:n porukalle? No ensinnäkin pitäisi päästä kiinni omaan, kiekon siirtelyyn perustuvaan peliin. Vauhtia on Canucksilla piisannut koko ajan mutta tällä hetkellä se Canucksille ominainen syöttöpeli on takellellut. Toisekseen Niemen häirintä pitäisi olla ennemmin näköesteenä olemista eikä tänään nähtyä tökkimistä. Daniel Sedinistä mallia vaan. Katseet pelitapahtumissa ja maila valmiina ohjauksiin.

Sitten nuo jäähyt on yksinkertaisesti pakko jättää pois. Tänäänkään ei ollut paniikkia ennenkuin alettiin ottamaan jäähyä jäähyn perään. MYÖNNETTÄKÖÖN että näiden lasien läpi muutama jäähy (esim. se kun Hawks-pelaaja heitti voltin Vancouverin maalin sisään eikä maali edes liikahtanut) tuli aika heppoisesti siihen nähden että on playoffit menossa ja mitä on nähty muissa sarjoissa. Ja vaikka kahvakiekon paluuta tietysti ei toivo kukaan niin tänään tuli jälleen jäähy tilanteesta jossa pelaaja ei varsinaisesti hidastunut mutta kun se lapa osuu vastustajan hanskoille niin se on siinä. En tarkkaan muista kenelle tämä tuli, aamun piikkiin. Mutta yhtä kaikki, nuokin voisi jättää ottamatta pelaamalla kylmäpäisemmin. Canucksin peli näyttää samalta kun meikä silloin kun pelaan änäriä kokeneempia kavereita vastaan. Kun oma perusjuttu ei toimi niin joka ikinen asia kentällä korpeaa.

Hyviä puolia Canucks-pelissä on että maaleja selvästi osataan edelleen tehdä. Neljä tehtyä huonommallakin pelillä antaa joukkueelle uskoa ja luulen että sieltä ammennetaan seuraavaan otteluun voimia. Jannik Hansen oli tänään hyvä, toivotaan että mr. Breakaway pistäisi taas vaihteeksi sisään sunnuntaina. Luongolla toivottavasti on helpompi pelata ilman kotiyleisön ja -median paineita. Ja viimeisenä "etuna", seuraava matsi voi olla kauden viimeinen joten pelaajat varmasti(lue toivottavasti) saapuvat hyvällä pelihuumorilla ja jättävät kaiken kaukaloon.