Game 3
Jos Hossalta, Sharpilta, Toewsilta ja kumppaneilta odotetaan enemmän hyökkäyspäässä, niin mihin on kadonnut joukkueen fyysinen osasto? Brouwer, Eager ja Ladd tänään tasan nolla taklausta. Hawksilta muutenkin vain kahdeksantoista taklausta koko ottelussa, mikä on yhteen pudotuspelimatsiin todella naurettava määrä. Ei tuolla tunne- ja energiatasolla vain yksinkertaisesti pärjätä näissä kevään karkeloissa. Predators tuli, näki ja voitti. Täysin ansaitusti.
Maalivahtipelin piti olla Hawksin heikoin osa-alue, mutta tällä hetkellä se on ainut osa-alue, jonka suhteen ei tarvitse olla huolissaan. Niemi pelasi neljästä päästetystä maalista huolimatta hyvän ottelun; kliseisesti sanottuna antoi Hawksille mahdollisuuden taistella voitosta. Eratin rankkarimaalista tulee pieni miinus, vaikka ei sitä voi täysin Antin piikkiinkään laittaa. Pilkut ovat kuitenkin olleet Nemon vahvuus tällä kaudella, joten siinä mielessä olin itse hieman pettynyt, ettei Eratin rankkari tarttunut Niemen suojuksiin.
Tuomarit olivat tänään täysin kuutamolla. Vaikka ottelun lopputulokseen noilla käsittämättömän surkeilla vihellyksillä ei ollut mitään vaikutusta, niin joku raja nyt sentään. Suurimpana kärsijänä oli tällä kertaa Smashville, jonka neljästä jäähystä kolme annettiin naurettavan helposti. Toki myös Hawksin kuudesta rikkeestä puolet oli "rikkeitä". Muutenkin otteluiden tason kannalta olisi huomattavasti parempi, ettei kumpikaan joukkue pääsisi, siis joutuisi, pelaamaan ylivoimalla.
ja Troy Brouwer todella minimi 7:22. Onkohan vahvinta kauttaan pelaavalla Brouwerilla loukkaantumisia kun peliaka jäi noin vähiin...
Tuskin mitään loukkaantumista on taustalla. Brouwer on vain ollut kolmessa ensimmäisessä ottelussa niin huono, ettei ansaitse tuon enempää peliaikaa. Voisikohan olla niin, että Brouwerin keskittyminen on tällä hetkellä enemmän oman faijan toipumisessa kuin kaukalon tapahtumissa? Ja Aurinkokuninkaan sanoinhan 90% keskittyminen on 50% suoritus.
Toinen suuri pettymys on ollut Dustin Byfuglien. Runkosarjan lopun otteet puolustajan tontilla antoivat odottaa paljon enemmän kuin mitä nyt ollaan saatu. Kun muistellaan viime kevättä, niin tuolloin Big-Buff nosti tasoaan pudotuspeleihin tultaessa. Nyt suunta on valitettavasti ollut toinen. Game kolmosen lopulla Quenneville siirsi Bubban takaisin hyökkääjän paikalle, mutta eipä tuolla tuntunut olevan vaikutusta Buffin pelaamiseen. Vaisua, kovin vaisua.
(Norris-)Keith on edelleen joukkueen paras puolustaja, mutta ero alkukauden loistaviin esityksiin on huima. Tilastot kolmesta ensimmäisestä pudotuspeliottelusta kertovat karua kieltään: 0+0, -4. Duncs ei ole ollut omalla tasollaan olympialaisten jälkeen.
Yksi hyvä peli ei toki riitä vielä mihinkään, vaan tason on säilyttävä myös tästä eteenpäin.
Taso ei säilynyt, vaan Bolland oli entistäkin paskempi. Sai ansaitusti siirron alempiin ketjuihin ottelun edetessä.
*
Lopuksi pitää kuitenkin sanoa, että mitään ei ole vielä menetetty jatkopaikan suhteen. Mutta muutoksia tuohon joukkueen ilmeeseen on saatava, sillä muutoin kesäloman alku on hyvin lähellä lauantain kotiottelun jälkeen.
Toivottavasti kolme B:tä on kokoonpanossa seuraavassa ottelussa. Enkä nyt tarkoita Byfuglienia, Brouweria ja Bollandia... vaan niitä kolmea healthy scratchia. Burishin on ainakin aivan pakko saada näyttöpaikka. Tämä mies, jos kuka, pystyy tuon aneemisen joukkueen vielä herättämään taisteluun maineesta ja kunniasta.