Ei helvetti mikä debyytti David Schlemkolta. :D
Ensimmäinen erä oli tällä kertaa taas totutun vaikeaa, varsinkin eka vartti ennen noita kahta ylivoimaa. Bruins menikin johtoon Marchandin wrap aroundilla, ja Paille meinasi tehdä miltei heti perään 2-0. Rämö otti kuitenkin siinä kohtaa pelin komeimman torjunnan, ja kun lopussa päästiin pelaamaan ylivoimaa, niin Monahan hyvänä maalinedusäijänä löysi kiekon McQuadin jalkojen välistä ja löi sen reppuun. Toinen erä oli jo huomattavasti parempaa, vaikkakin taas oli käynnistymisvaikeuksia, kun kolmikko Backlund-Russell-Engelland katsoi liikaa kiekkoa, ja tämän myötä Lucic sai tilaa hyvään maalipaikkaan, jonka hän myös käytti tehokkasti Spoonerin syötöstä. Tämän jälkeinen kymppi oli suht hmv:tä ilman sen suurempia maalipaikkoja. Viitisen minuuttia ennen erätaukoa Backlund toimitti vaarattoman näköisessä tilanteessa kiekkoa maalille, ja Rask sylki sen suoraan Hudlerin lapaan, joka ei näistä erehdy. Kolmannen erän alkupuolella Loui Eriksson sai todellisen tuhannen taalan paikan, kun ylivoimahyökkäyksessä mies sai asetella rauhassa, ja katsoa, että mihin kohtaa maalia nostaa. Noh, oikealta ohi, ja siitä varmasti kovaa palautetta vaihtoon mennessä. Suht kurittomasti tänään jäähyjä ottanut Bruins sai hetki tämän jälkeen jäähyn, ja Flamesin ihan kelvollisesti toiminut ylivoima jauhoi illan toisen ylivoimamaalin, kun Gaudreau päätti maalittoman putkensa vetämällä hyvän rannelaukauksen Charan tunnelista. Bruins alkoi luonnollisesti puskemaan taas päälle, ja lopulta he onnistuivat myös maalinteossa, kun Flames ei saanut maalinedustaa siivottua ja Söderbergin tuhnun reboundissa terävimpänä oli tuhlaajapoika-Eriksson, 3-3. Vielä viimeisellä minuutilla molemmilla joukkueilla oli huippupaikat pistää peli pakettiin. Ensin Bergeron ja Marchand rakensivat Talbotille loistopaikan b-pisteiden väliin, mutta Rämö otti jälleen ison torjunnan. Kymmenisen sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua oli tapahtua deja vu viime peliin liittyen, kun Hudler pääsi vetämään Russellin laukauksen reboundiin, ja kiekko kieri maalin katolta Bruinsin kannalta turvallisemmille vesille. Chara sai siinä sen verran lapaa eteen, että tämä varmaankin riitti siihen, ettei kiekko mennyt maaliin.
Jatkoajalle mentäessä selostajat uskoivat, että ratkaisu saadaan myös seuraavan viiden minuutin aikana, sillä ennen kyseistä Bruins-peliä oli Flames jatkoaikamaaleissa NHL:n ykkönen (9 maalia) ja Bruins kakkonen (7 maalia). Tällä kertaa jatkoaika oli kuitenkin varsin "maalipaikaton". Ehkäpä paras paikka tuli jatkoajan toisella minuutilla Erikssonille, joka pääsi vetämään hyvästä paikasta, mutta Rämö torjui jälleen hyvin. Täten suunnattiin rankkareille, joiden suhteen meikäläisellä oli hyvä kutina. Spoonerilla ja Krugilla oli vaikeuksia ylipäätään saada vetoa aikaan, mutta Colborne ja Gaudreau pysähtyivät Raskin patjoihin. Yllätyin, kun Monahan ei ollut Flamesin kolmen ensimmäisen vetäjän joukossa, koska miehellä on niin kova prosentti rankkareissa. Monahan tuli sitten neljännessä parissa koittamaan ratkaisua, ja tavaramerkkilaukaus kilpikäden puolelle nähtiin, mutta Rask peitti sen erinomaisesti. Suomalaisveskarit sen kun jatkoivat erinomaisuuttaan, kunnes seitsemännessä parissa Bruinsin kuuluttaja huusi joukkueensa kapteenin, Bergeronin nimeä, ja #37 laukoi kiekon varmasti maaliin. Joorisiin ei sitten meikäläisellä liiemmin uskoa ollut, mutta pistipä poika komean rystynoston maalin kattoon, kun sitä todella tarvittiin. Kasikierroksen avasi Lucic, joka pysähtyi Rämön kilpikäteen, ja tässä kohtaa astui parrasvaloihin David Schlemko. Meinasin tippua tuolilta, kun kuulin miehen tulevan laukojaksi. Pakkidebytantin suorituksen jälkeen tuolilta tippuminen olikin sitten jo väistämätöntä. HÄVYTÖN!
Flamesilta ehdottomasti isoimmat plussat ykkösketjulle, joka oli jälleen muotoa Gaudreau - Monahan - Hudler. Jokaiselle maali mieheen, ja eittämättä paras ketju hyökkäyspäähän myös tasakentällisin. Mutta ykköstähdeksi valitsisin itse Kris Russellin. Ihan tajutonta puolustamista jälleen. Okei, Bruinsin toisessa maalissa oli ehkä Backlundin kanssa hiukan hukaassa, mutta pari syöttöpinnaa ja
15 blokkia on aika jäätävää. Mieshän torjui vetoja kuin joku maalivahti. Pakkipari Widemanille "vain 8 blokkia", ja Boumalle 4, joka on hyökkääjälle iso luku. Jones loukkaantui pelin alkupuolella blokatessaan vetoa, joten ei hyvä. Noita rightin oikeita laitureita ei pahemmin ole, ja Jones on ollut ehdottomasti hyvä apu. Saa nyt nähdä, että tuleeko pitkä saikku.
Flamesista vielä todettava se, että taso ei varmastikaan riitä useita NHL-jengejä vastaan, mutta ne työhaalarit on päällä illasta toiseen, ja se tekee tästä joukkueesta spesiaalin. Ensi yönä tosin saattaa olla jo turhan väsy pitkän vieraskiertueen, jatkoajalle venyneen edellisen pelin ja B2B-ehtoon ansiosta. Russell pelasi 33 min, Wideman 32 min ja Brodie melkein 28 min. Saattaa ihan hiukan näkyä.
E: Russell otti myös 15 blokillaan NHL:n yhden pelin blokkiennätyksen haltuunsa.
