Siinähän sitä joo. Vähän kyllä ehti taas vituttaa, kun oltiin yhdeksäntenä, ja B2B-pelit vieraissa Predatorsia ja piristynyttä Starsia vastaan edessä. Mutta nyt on taas positiivisemman näköistä, kun niistä jumankekka revittiin 4/4p. Predators antoi mukavasti huilivuoron Rinteelle, ja Weberkin oli sivussa (vasta-argumenttina toki se, että Flamesillakin ykköspakki sivussa jatkuvasti ;)), ja se oli jopa aika selvä peli loppujen lopuksi. Stars-peli huoletti itseäni oikeastaan enemmän, koska siellä on ollut kova vire päällä viime ajat, ja äijätkin terveitä Seguinia ja kumppaneita myöten. Mutta iso voitto ja hajurakoa playoff-viivaan edes hiukan lisää.
Starsin johtaessa 2-1 oli kotijengillä momentum katkaista Flamesin selkäranka (no tämä nyt on toki väärä muoto, koska tämän kauden Flamesin selkäranka ei katkea ikinä). Peli oli toisen erän alussa täysin kotijoukkueen hanskassa, kunnes Hudler sai tasoitettua vähän onnekkaasti. Diazin 2-3 -maali oli sitten niin kiimainen ja käsittämätön teko pakilta, jonka laukausta kiroan käytännössä joka peli sen jälkeen, kun sveitsinespanjalainen kiskaisee ekan miehen polvareihin pikkumustaa veto toisensa jälkeen. Kiimainen maali kaikin puolin... Gaudreaun 4-2 -kaappi oli myös tärkeä, siihen upea poikittaissyöttö Monahanilta. Kolmanteen erään oltaisiin voitu päästä myös ylivoimalla, sillä tuo Ritchien sikailu olisi ansainnut enemmän kuin sen 2min. Selvä ja idioottimainen vahingoittamisyritys ainakin omasta mielestäni, vieläpä suoraan Monahania hanskalla/mailan tupella(?) lärviin. Onneksi Monahanille ei sen pahempaa käynyt. Kun tuosta sitten tuli vaan se 2min, niin kolmanteen lähdettiin tasakentällisin, ja Stars alkoi jälleen hallitsemaan. Ei siinä sitten kovin kauaa myöskään mennyt, kun mailansa kädestään sekoillut Hiller päästi Demersin laukauksen myötä Starsin maalin päähän. Kokonaisuudessaankin mielestäni jos ei nyt huono, niin heikohko matsi Hilleriltä. Eka maali olisi ollut ainakin otettavissa, ja muutenkin kiekko pomppi taas suht paljon sveitsiläisveskarin käsissä. Stars jatkoi tasoitusmaalin jahtaamista takaraivossaan käsitys siitä, että tätä jos ei voiteta, niin playoff-haaveet ovat aika lailla lopullisesti murskana. Seguin-Benn -akseli nyt pelotti eniten, mutta kauhean hyviin paikkoihin Stars ei kuitenkaan päässyt, vaikka kiekko oli pääosin Flames-päädyssä. Pari minuuttia ennen loppua isot propsit Johnny Gaudreaun puolustuspelaamiselle. Moni mieltää tämän pygmin täysin hyökkäyspään veijariksi, vaikka mies on helvetin hyvä todellisuudessa karvaamaan kiekon vastustajalta peliälyn ja mailapelaamisensa kautta. Tässä lopun kriittisessä vaiheessa Gaudreau peitti ensin muistaakseni Seguinin lämärin, ja mies oli änäriselostustermein "shaken up" sen jälkeen, mutta jäi kentälle. Kymmenisen sekuntia tästä, ja Seguin pääsi jälleen vasemmalla puolella kiekkoon, ja tilaa poikkarisyötölle vapaan paikkaan Goligoskelle oli, mutta Gaudreaun heittäytyminen maila jäässä peitti syötön viime hetkellä. Siitä vielä viimeisellä minuutilla Brodielta upea haistelu, kun tulokaspakki Klingberg haki huonoin seurauksin poikittaissyöttöä. Brodie väliin, kiekko päätyyn, ja Backlund painaa viimeisen naulan arkkuun.
Viisi matsia jäljellä, joista seuraava peli helvetin vaikea Blues-matsi, sitten pari must win -peliä jumboja vastaan, ja lopuksi kahta päävastusta vastaan (Kings kotona, Jets vieraissa). Aika todennäköisesti pitää edes jompikumpi vikoista matseista hoitaa, koska Bluesia vastaan en jaksa millään uskoa pisteisiin. On ehkäpä jopa vaikein vastustaja ollut Flamesille tällä kaudella, ja nyt kun ovat vielä parin matsin tappioputkessa, niin saatanan vihainen nuottiporukka tulee vastaan. Kingsillä on näillä näkymin Jetsiin verrattuna helpompi loppuohjelma. Todella mielenkiintoiseksi menee.
