Kipper sitten pelasi taas viime yönä, toki hyvin. Sillä vain toivoin McElhinneytä, sillä uskon että Kipperin itseluottamusta ei ihan vähällä horjuteta, edes muutamalla penkityksellä tai koutsin kommenteilla. McElhinneyle puolestaan voisi nuorempanan kaverina olla paha paikka itseluottamukseen, jos näkee että joukkue pelaa huonosti eikä voita, mutta silti häntä ei edes kokeilla maaliin. Turhautuminen saattaa kasvaa liian suureksi katsella huonoja pelejä aina vaan luukulta.
Useampaan kertaan jo käynyt niin, että Kipper aloittaa hyvin. Sitten vastustaja tekee maalin. Kipperin peli muuttuu sillä hetkellä; hän alkaa pelata syvemmällä, kiekko alkaa pomppia jonkin verran ja reboundit on välillä varsin rumia. Noin puolet siitä menee mielestäni itseluottamuksen piikkiin, toinen puoli on sitä, ettei hän luota puolustukseen, mikä ei ole ihme. Koko joukkue puristaa mailaa rystyset valkoisina ja yrittää tehdä aivan liikaa.
McElhinney pelaa todennäköisesti Nashvillea tai Phoenixia vastaan, saa nähdä josko joukkue olisi siihen mennessä saanut itsensä edes jossain määrin kartalle. Tietysti tilanne on hänen kannaltaan hyvin turhauttava, mutta mielestäni se turhautuminenkin on parempi vaihtoehto, kuin täysi nöyryytys Flamesin puolustuksen ansiosta. Paineita hänellä ei ole paljon sen vähempää kuin Kipperilläkään, sillä hyvin sujuneen pre-seasonin ansiosta osa faneista näyttää uskovan, että McElhinney voisi tehdä saman, kuin Kiprusoff kaudella 2003-2004...
Keenan voisi vittu kertoa, millä ilveellä Kipperin olisi pitänyt viime pelin maalitkin estää. Jumalauta mitä perseilyä taas koko joukkueelta. Lukuunottamatta kauden avauspelin limboa Vancouverissa, ollaan tehty avausmaali jokaisessa pelissä, johdettu kaikkia jossain vaiheessa kahdella maalilla, ja kolmessa viimeisessä menetetty alussa hankittu 2-0 johto. Hyvin menee. Todella alkukautta kuvaava esimerkki oli mielestäni Oilersin 1-2 kavennusmaali. Mitä tekee pakit, entä sentteri (kuka nyt olikaan, en muista)? Seisoo, katsoo, lopulta yrittää heittäytyä. Moreau kirjaimellisesti käveli sisään ja pisti kiekon maaliin. Aikalailla sama ilmiö toistui muissakin Oilers maaleissa.
Keenan on kujalla. Nykyään ei pelejä voiteta ketjuruleteilla, eikä täysin ilman minkäänlaista taktiikkaa(mä en ainakaan oo sellasta vielä onnistunut huomaamaan). Lisäksi joku selvästi käy säännöllisesti laulamassa tuutulauluja (Playfair, is that you?) Flamesin kopissa ensimmäisen erätauon aikana. Keenan oli virhehankinta ja puolustuksesta vastaa Playfair josta, silloin kun hänen kautensa päävalmentajana päättyi, jotkut pelaajista sanoivat, että olisi ollut parempi jos valmentajaa ei olisi ollut ollenkaan (tosin kommentti saatoi tulla akselilta Huselius - Tanguay...). Ihmettele siinä sitten, miksi porukka rusettiluistelee jäällä...
Flamesin pelaajista ei oikein mitään sanottavaa, paitsi Bertuzzin tehokkuutta voisi kehua. Dion ollut tosi pettymys alkukauden, kuten tietty yli puolet joukkueesta muutenkin. Pahin pettymys toki seisoo edelleenkin vaihtoaitiossa.
Valitettavasti Bertuzzi melko hyvin onnistuu kompensoimaan hyvät suorituksensa jäähyillä, joita tuntuu tulevan joka pelissä. Lisäksi hän ei kuitenkaan ihan sovi Iginlan ja Langkown kanssa samaan ketjuun, kemia tuntuu puuttuvan. Camallerin ja Lombardin kanssa peli toimi mainiosti kutakuinkin heti, joten häntähän on ihan mahdoton siinä ketjussa peluuttaa... Positiivisen vaikutelman on antanut kaikesta huolimatta.
Phaneuf ei minulle ole ollut pettymys, sillä en enempää edes ole odottanut häneltä. Hyvin pelatessaan tietysti todella hyvä, huonoja pelejä vain sattuu aivan liian usein. Liian innokas pelaamaan fyysisesti, usein puolustuspelin kustannuksella. Lisäksi Calgaryn luolamies tekee täysin typeriä virheitä, joista hän ei tunnu pääsevän eroon, ei sitten millään. Saa nähdä, vieläkö tälläkin kaudella fanit puolustavat häntä perusteella: Hän on nuori pelaaja ja vasta tullut liigaan. Viimekaudella sai faneilta ainakin paljon anteeksi tällä perusteella.
Conroy, niin hyvin kuin pelasikin 2003-2004, on valitettavasti lähinnä rastite. Seisoskelu, huonoja syöttöjä... Calgaryn oma Aki Berg, joka on joukkueessa enempi nostalgia syistä, kuin pelillisten ansioidensa kautta.
Iginla on ollut varsin näkymätön. Mikähän siinä muuten on, ettei miehelle löydy koskaan kahta kaveria samaan ketjuun, joitten kanssa kemiat natsaisi ja homma toimisi kunnolla?
Muista en nyt oikein tiedä mitä sanoa, nämä on parhaiten pistänyt merkille.
Näin
ei voi jatkua, Keenanista on päästävä. Pelaajat eivät edes tiedä, missä ketjussa aloittavat illalla, kun pelipäivän aamujäät on ohi.
