Playoffit alkavat siis torstaina, ja altavastaajana sarjaan lähdetään ihan ehdottomasti. Näyttäisi kuitenkin siltä, että loukkaantuneita äijiä saatetaan saada parsittua suht hyvin kasaan siihen mennessä. On jopa mahdollista että pakistoon palaavat sekä Regehr että Sarich, lisäksi Bourque saattaa palata pelaamaan ex-seuraansa vastaan. Lisäksi QC:n pelit päättyivät viikonloppuna, joten sieltä on helppo nostaa äijiä ylös jos tulee äkillistä tarvetta.
Lombardin myyntiä ei voida pitää syynä Iggyn ja Cammyn tehojen häviämiseen. Paras sentteri joka tällä kaudella on pelannut Cammallerin ja Iginlan välissä on Conroy. Conroy sopii tuollaisen hyökkäävän kaksikon väliin, koska: a) on tänä päivänä erinomaisesti puolustava sentteri b) pystyy tarjoamaan kiekollista tukea kaksikolle paremmin kuin Lombo c) pelaa rauhallisempaa ja riskittömämpää peliä kuin esim juuri Lombo.
Jokinen on hyökkäävä pelaaja, joka on aiheuttanut selvän kulttuurishokin Iggylle ja Cammylle, jotka ovat tottuneet pelaamaan tietoisena siitä että päävastuun puolustuspelaamisesta kantavat muut. Kun Olli tuli tuohon keskelle, roolit menivät sekaisin koska kukaan hyökkääjistä ei ole kummoinen puolustava hyökkääjä, roolit olivat sekaisin omassa päässä (yksi syy tähän voisi olla juuri se, että aloitukset hoitaa pääosin Iggy ja Cammy, vaikka ovat laitureita), ja tämä luonnollisesti vaikuttaa pelaamiseen myös hyökkäyspäässä, kun ekaks ollaan omissa ongelmissa. Tämä selittää koko kolmikon heikon plusmiinussaldon.
Keenanin syy on, että hän jatkoi sitkeästi koko runkosarjan lopun kaksikolla Iggy-Jokinen. Näin hän lähti ikäänkuin hakemaan syyllistä ketjun heikentyneisiin otteisiin väärästä päästä siirtämällä Cammyn kakkoseen. Runkosarjan lopussa kolmikko palasi ajoittain takaisin yhteen, mikä oli virhe, sillä ketjun puolustuspelaaminen oli edelleen heikkoa. Iggyä ja Ollia olisi mielestäni pitänyt peluuttaa eri ketjuissa vähintään viimeiset 3-4 peliä, jolla olisi haettu oikeanlaisia koostumuksia pleijareihin. Iggy ja Cammy olivat alkukaudella niin liekeissä, että jossain määrin on oikein sanoa heidän pelinsä menneen sekaisin Jokisen tulon jälkeen. Tästä on kuitenkin turha syyllistää Ollia, sillä ei hän voi muuttaa pelityyliään noin radikaalisti puolustavaan suuntaa, etenkään kun kaikki odottavat häneltä tehoja. Voisi jopa sanoa, että oli huono että kolmikko sai noin lentävän lähdön siellä Philadelphiassa. Jos ketjun ongelmat olisi nähty jo siellä, voitaisiin nyt olla ihan eri tilanteessa.
Keenan on vanhan liiton mies. Koska Keenanin mielestä Olli ja Iggy ovat Flamesin parhaat hyökkääjät, he pelaavat ykkösketjussa, piste. Cammy on meriiteiltään huonompi, siirtykööt hän alempiin ketjuihin.
Jokinen ja Bertuzzi pelasivat muistaakseni yhden pelin samassa ketjussa, ja tuosta silloin mainitsinkin, että herätti lupauksia. Mitä teki Keenan? Erotti heidät heti seuraavaan peliin.
Chicagoon voitaisiin lähteä näin:
Cammalleri - Conroy - Iginla
Bertuzzi - Jokinen - Bourque
Glencross - Langkow - Moss
Nystrom - Peters - Boyd
Eli Lundmark pitäisi ehdottomasti tiputtaa katsomoon. Noissa tehoissa on jotain harhaa, pelaa pääosin pehmeästi ja katoaa kuvasta helposti. Mikäli Bourque ei ehdi toipua, sitten Lundmark voisi jatkaa.
Pitää muistaa, että Flamesilla oli pitkään pois hyökkäyspäästä koko kakkosketju, kun Bert, Bourque ja Langkow olivat loukkaantuneena. Tätä pidän edelleen suurimpana syynä edelleenkin vallitsevaan slumppiin, sillä secondary scoring ei näin ollut enää samalla tasolla kuin aikaisemmin. Tämä on mielestäni selvää, kun noin tärkeitä miehiä on poissa. Kun nämä miehet alkoivat tervehtyä, tuli vielä runkosarjan loppuun nuo pakisto-ongelmat.