@secord viimeisin viesti on noin pari kautta myöhässä. Näitä samoja juttuja on tullut jauhettua ties kuinka monta kertaa, mutta jauhetaan ny vielä vähän lisää. Kommentoidaan myös myöhemmin tuota vertausta tuohon Chicagoon (mikä muutes oikeastaan ilmentää ihan muuta kuin mitä secord ymmärtääkseni yrittää viestiä).
Varsinainen rebuild-joukkueella lähti tynkäkaudella 12-13. Joukkue oli tuolloin paperilla ihan hyvä, mutta pahasti ikääntymään päin eikä kuitenkaan riittävän hyvä haastamaan kärkijoukkueita. Tässä kohtaa vaihtoehtoina oli joko yrittää rimpuilla joukkueenrungolla tai sitten aloittaa kunnon rebuild. Esimerkkeinä heitetyt Vancouver ja erityisesti Detroithan menivät ihan eri polkua. Vancouver ei ehkä niin selväpiirteisesti, mutta kuitenkin.
Regierhän oli tuon kauden päätöspresserissä hyvin avoin siitä, miten joukkueen rakennuksessa tullaan etenemään. Jo deadlinella laitettiin menemään iso määrä veteraaneja ja siinä rytäkässä kapteeni Pominville, joka ei ollut edes rental. Jo tuolla deadlinella joukkue sai helvetilisen määrän arvokkaita asseteja kuten 1st rounder, useita 2nd roundereita ja hyvän tason prospekteja. Presserissä Regier totesi, että nykypäivän (eli siis vuonna 2013) menestysjoukkueet rakennetaan eliittitalentien ympärille ja ilman sellaisia on vaikea voittaa. Juuri tällaisethan joukkueesta puuttui. Hän myös totesi, että ainoa realistinen tapa niitä saada on draftata korkealta. Treidien tai free agencyn kautta se on erittäin vaikeata. Myöskään loppupään pickien varaan sellaista ei oikein voi rakentaa. Käytännössä tuo tarkoittaa siis pohjalla vellomista jonkin aikaa - ja Regierhän tuolloin käytti tuota elämään jäänyttä "suffering"-termiä kuvatakseen sitä, mitä fanien tulee lyhyellä aikavälillä varautua kokemaan. Sinänsähän on ironista, että Detroitin Devellanohan toisti nuo samat mantrat vain vuosi sitten. Eli sen, että ilman eliittitalenttia ei tässä liigassa pärjää. Toki hän jätti sen avoimeksi, että miten joukkue sitä aikoo hankkia vakuutellen, että siellä on kyllä ideoita. No käytännössähän ne keinovalikoimat ovat nuo samat lisättynä offersheeteilla, jotka nekin lienevät täyttä longshottia.
Tuota valittua linjaahan sitten jatkettiin draftissa kauppaamalla Sekera pois aina seuraavaan kauteen, jolloin lähtee saivat mm. Vanek, Miller ja Moulson (joka siis tuli Vanek-treidissä). Tuossakin joukkue sai mm. 1st round pickeja, 2nd round pickeja sekä hyviä prospecteja. Lopputulos runkosarjassa oli viimeinen ja top-2-pickin saaminen - eli siis sellaisen pickin, jolla realistisimmat mahdollisuudet niiden eliittipelaajien varaamiselle ovat.
Tässä kohtaa täytyy myös muistaa se, että toisin kuin Edmonton, niin Buffalolla oli joukkueessa veteraaneja melko paljon. Esim. Gorges, Gionta ja Moulson vieläpä olivat sellaisia, jotka ovat kyllä esimerkillisiä ammattilaisia, koska kukaan heistä ei ole lahjakkuudella uraa tehnyt.
Seuraava kausihan oli sitten se todellinen tavoite, koska siellä oli sitten "palkinto" McEichel. Tuon merkittävyyttä kuvaa hyvin se, että Toronto päätti lähteä kesken kauden tank-kisaan ja Coyotes harkitsi vakavasti OEL:n treidaamista (isona insentiivina siis parantaa mahdollisuuksia sijoittua viimeiseksi). Joukkue myös onnistui tässä ja varmisti lähes varman franchise-sentterin varaamisen McDavidin tai Eichelin muodossa.
Tässä kohtaa joukkueella oli iso määrä assetteja hallussa. Huomattavasti isompi kuin mitä Vancouverilla tai Detroitilla on ollut tai tulee olemaan. Tämä on se kaikkein keskeisin ero sen lisäksi, että joukkue on onnistunut varaamaan korkeammalta noina vuosina kuin kumpikaan esimerkeistä missään vaiheessa.
Nuo assetit olivat se avaintekijä siinä, että joukkue olisi onnistunut välttämään Edmontonin kohtalon. Noilla asseteilla oli mahdollisuus tehdä ison profiilin hankintoja ja nostaa joukkueen tasoa dramaattisesti. Siis ilman, että oltaisiin jouduttu luopumaan esim. Ristolaisesta, Eichelista ja Reinhartista - siis sellaisista pelaajista, joita nimenomaan rebuildilla pyritään haalimaan. Tähän ei esim. Detroitilla ole mitään mahdollisuuksia, koska se ei ole kyennyt haalimaan kuin yhden 1st round pickin, joitakin 2nd round pickeja ja kasan jämäpickeja (joilla ei ole merkitystä tuon tason treideissä) eikä yhtäkään kunnon prospectia. Kun oma prospect pool on jo valmiiksi köykänen, niin ei noista ole mahdollisuutta luopua. Esim.Torontohan sai paljon arvokkaampia assetteja omassa ulosmyynnissä. Suurin syy tähän on se, että erityisesti Detroit yksinkertaisesti antoi runkonsa ns. mädäntyä käsiin.
Tähän asti mielestäni tuossa hommassa oltiin menty niinkuin pitää. Ulosmyynneistä saatiin hyvät assetit ja tallissa oli esim. Ristolainen, Reinhart ja Eichel, jotka kaikki olivat vielä tulokassopimustaan pelaamassa (tai aloittamassa sitä). Vikaan mentiinkin sitten tästä eteenpäin.
Virheliikkeet voidaan typistää seuraaviin:
1. Dan Bylsma.
2. Hankittavaksi valitut pelaajat erityisesti huomioon ottaen maksettu hinta
Aloitetaan noista pelaajista. Kritisoin hyvin voimakkaasti Kane ja Lehner-kauppoja. Nuohan olivat sellaisia kauppoja, joissa Murray oli valmis maksamaan vaaditun hinnan koska halusi juuri nuo pelaajat. Kane ylipäänsä ei mielestäni ollut tai ole sellainen pelaaja, jonka ympärille joukkuetta rakennetaan. Myös takaisin päin tullut Bogosian on pystynyt ainoastaan kuluneella kaudella antamaan odotetun panoksen. Tuohon kauppaan valui helvetisti assetteja. Toki nuo toiseen suuntaan menneet assetit olivat sellaisia, ettei niistä olisi suurempaa hyötyä ollut (tältä osin Murray osasi valita oikein ne poiskaupattavat kohteet). Kuitenkin nuo olisi pitänyt käyttää järkevämmin.
Lehner-kauppaa myös kritisoin sen tapahduttua. Maalivahtiosasto ei mielestäni ylipäänsä ollut (tai ole) sellainen positio, johon kannattaisi satsata. Toki Murray varmasti näki sen potentiaalin Lehnerissa, joka nyt tällä kaudella on kaivautunut esiin miehen saatua ongelmiinsa apua. Niin tai näin, niin tuo assetti olisi tullut käyttää eri tavalla.
ROR-kauppaa en sen sijaan kritisoi. Ainoa puute tuossa oli se, että hän ei osoittautunut toivotuksi johtajaksi, mutta tämän ongelmallisuus liittyy pitkälti seikkaan, jonka tuon esille myöhemmin. Murray maksoi hänenkin osaltaan ylihintaa, mutta juuri tuollaiset kaupat ovat sellaisia, joissa sitä voikin maksaa. Prime-ikään vasta pääsemässä oleva eliittitason kahdensuunnansentteri.
Myös esim. Hudson Faschingin kauppa oli sellainen, jossa maksettiin ylihintaa, koska Murray halusi tietyn pelaajan. Tuossa vaiheessa myös liiga oli siirtymässä pois tuollaisista "hard and heavy" -pelaajista, ja Murray ei selvästi tätä kyennyt tai halunnut tunnistaa.
Sitten Bylsma. Lienee niin, että kun Babcock meni ohi suun, niin Murray teki helpon ratkaisun ja otti "nimekkään" vapaana olevan vaihtoehdon. Bylsma kovasti höpötti, että on opiskellut tuon sapattivuotensa liigaa jne. Tuo osoittautui täydeksi paskapuheeksi ellei kyse ole sitten vain kyvyttömyydestä ymmärtää tarkastelunsa kohdetta.
Kausi 15-16 oli toki eteenpäin menoa, mutta se perustui lähinnä siihen, että joukkueen taso nousi selkeästi. Jo tällöin oli kyllä selvää, että puolustusta täytyy vahvistaa. Cody Fransonillahan tähän pyrittiin, mutta se oli auttamatta liian köykäinen liike. Assetteja olisi ehdottomasti pitänyt laittaa tähän osastoon. Jo tuolla kaudella nuo pelitavalliset ongelmat olivat ilmeiset. Joukkue pelasi helvetin hidasta pystysuunnan kiekkoa. Pitkiä avaussyöttöjä tai sitten vain "alueen pelaamista" eli kiekon pelaamista yli alueen ilman kiekon kontrollointia. Joukkue pelasi tuon ensimmäisen kauden melko tiiviisti, mutta sen hyökkäyspelaaminen oli olematonta, koska joukkue ei saanut luotua maalipaikkoja juuri mitenkään. Se tosin kyllä estikin niiden luontia. Kuitenkin esim. Girgensonsin hyökkäyspelaaminen kuoli täysin, koska hän on kuitenkin pohjmmiltaan duunari ja omaksui tuon Bylsman pelitavan. Hyökkäyspäässä sentteri pelasi todella alhaalla (sillä ehkäistiin ylivoimahyökkäyksiä) ja puolustavat eivät olleet aktiivisia. Nykyäänhän ei pelkästään hyökkääjät pelaa syvällä kaikki vaan myös puolustajat ovat todella aktiivisia.
Toisella kaudella sitten rupesi tulemaan ongelmia. Puolustuksessa Kulikovin hankinta oli mielestäni hyvä, mutta hänen tasonsa romahti harjoitusottelussa loukkaantuneen selän johdosta. Puolustus oli edelleen liian heikko. Kuitenkin joukkue rupesi selvästi menettämään luottoaan valmennukseen ja ainaostaan liigan paras ylivoima piti joukkuetta pystyssä. Vaikka sijoitus pysyi samana, joukkue otti tosiasiassa takapakkia.
Oman ymmärrykseni mukaan kopissa tapahtui tässä kohtaa niin, että nuorempi kaarti ei enää pysynyt ruodussa ja veteraaniosasto koostui pääasiassa syvyysroolien kavereista, joilal ei auktoriteetti riittänyt. RORista ei ollut komennon ottajaksi ja Kane ei ylipäänsä ole minkään tason johtava pelaaja. Bipolaarihäiriöinen Lehner tuskin auttoi asiaa myöskään. Myöskin Okposo on enemmän tuollainen tunnollinen partiopoika kuin joukkoja edestä johtava veteraani. Murrayn olisi tullut kiinnittää enemmän huomiota tähän aspektiin. Ilmeisesti luotto RORiin oli tässä kohtaa suuri, mutta pelkästään sen kortin varaan ei olisi tullut laskea.
On selvä asia, että nykyään nuoret pelaajat ymmärtävät lajista ja pelitavasta sen verran, että huomaavat nopeasti jos se on täysin outdated. Joukkueen tietenkin täytyisi pystyä pysymään yhtenäisenä ja pelitavan takana - olkoon se kuinka paska. Ymmärrykseni mukaan ongelmaa myös pahensi se, että Bylsma ikäänkuin nosti itsensä norsunluutorniin kun kritiikkiä tuli joukkueen sisältä. Sen sijaan siis, että kommunikaatio olisi toiminut. Tuo aiheutti lisää epäluottamusta ja kitkaa.
Kauden päätöspresserissä Murray vaikutti täysin neuvottomalta. Ilmeisesti hän ei ollut valmis myöntämään virhettään Bylsman osalta. Huhuja oli myös siitä, että Lehnerin kanssa oltiin neuvottelemassa pitkää jatkosopimusta. Näissä olosuhteissa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa kirveestä molemmilla. Kurssi oli huono ja muutoksia tarvittiin. Tältä osin organisaatiossa mielestäni reagoitiin oikein. Secordin kommentti on sen takia pari vuotta myöhässä, että tällä hetkellä käytännössä mennään korjausliikkeiden ehdolla, vaikkakin ne tehtiin vasta hieman myöhemmin.
Botterilin tultua uudeksi GM:ksi hän sanoi, että hänellä on toisen käden tietoa joukkueen ongelmista, mutta hän haluaa itse arvioida tilanteen ensikäden tiedolla. Muutokset seuraavaan kauteen olivat aika pieniä. Housley valikoitui valmentajaksi ja Scandella hommattiin osana isompaa kauppaa. Scandellan hakinta oli toki hyvä, mutta edelleen riittämätön.
Housleyn ekan kauden ongelmaksi nähdäkseni muodostui se, että joukkue ei kauden avaukseen mennessä pystynyt toteuttamaan tuota pelitapaa. Osa syy lienee materiaalissa ja osa siinä, että valtaosa joukkueesta oli pelannut pari kautta tuota Bylsman kiekkoa. On myös melko varmaa, että tuon edellisen kauden pukukoppiongelmat tulivat uudelleen framille kun ongelmia alkoi tulemaan. Joukkueessa kuitenkin oli edelleen käytännössä samat pelaajat.
Kausi läjähti täysin reisille ja tässä kohtaa Botterililla täytyi olla selvää, mistä ongelmat johtuvat. Joukkuetta tuuletettiinkin aika huolella. Vanhasta veteraanikaartista Moulson laitettiin pysyvästi farmiin, Gorges jätettiin ilman sopimusta ja Kane, Lehner sekä ROR kaikki pihalle. Tuskin kyse oli siitä, että nuo varsinaisia ongelmia olivat (paitsi ehkä Lehner hänen omiensakin kommenttien perusteella). Kyse oli enemmänkin siitä, että joukkueeseen oli kehkeytynyt pahaa verta ja se oli pakko saada puhdistettua. Tuo oli samalla tietynlainen reset, koska takaisin kuitenkin onnistuttiin ottamaan assetteja pickien ja prospectien muodossa. Tuon kauden jälkeen oli selvää, että yhdessä kesässä tilannetta ei täysin korjata. Tämä on se seikka, jota ei ehkä ihan tunnuta ymmärtävän (tästä nyt esimerkkinä vaikka tuo secordin viesti).
Käyn kulunutta kautta hieman tarkemmin lävitse myöhemmin, mutta sen verran voi sanoa, että vaikka joukkueen sijoitus on nyt romahtanut kauden edetessä loppuaan, on tämä kausi ollut monella tapaa erittäin iso edistysaskel - oikeastaan isoin sellainen sitten tuon kauden 15-16. Sitä ei ehkä sarjataulukko katselemalla pysty toteamaan.
En oikein tiedä vastasiko tuo yhtään secordin kysymykseen. Toisaalta kysymys oli kyllä niin ympäripyöreä, että se saattoi olla pelkkää provoa ilman sen kummempaa kykyä sen tarkempaan erittelyyn. Oma käsitykseni secordista on kuitenkin se, että hän nyt ei olisi tällainen tyhjää provoa heittelevä nimimerkki (toisin kuin yksi toinen tännekkin hiljattain kommentoinut janari).
Lupasin vastata tuohon Chicago-esimerkkiin, mutta tästä tuli nyt sen verran pitkä sepustus, että vastaan siihen samassa yhteydessä kun käyn läpi hieman tätä kautta.