Ilmoitukset

Nimimerkki Salama15 pääsee viikon päästä kokeilemaan uudelleen, jos Trumpin ketjuun eksyisi pelkän nimittelyn ja sisällöttömän huutelun sijasta välillä vaikka jotain asiaakin.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki Nynoamous jatkoi offtopicia ja turhaa vääntöä ketjunootin jälkeenkin, joten hän saa harjoitella viikon ajan luetun ymmärtämistä.

Sulje ilmoitus

Buffalo Sabres 2018–2019

Viestiketju osiossa 'NHL' , aloittajana adetti, 25.05.2018 klo 12.41.

  1. heikkik Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Avalanche, LA Kings
    Lainaus:
    Minun mielestäni NHL-maailman muutoksia hiukkasen liioitellaan. Käsittääkseni Lombardi asetti Losissa tähtäimen viiden kauden päähän, mikä minusta on minimiaika, kun lähdetään rakentamaan organisaatiota uusiksi. Lombardi aloitti 2006 keväällä ja mestaruus tuli 2012, joten kuusi vuotta siihen meni. Tosin hänen ei tarvinnut aloittaa rakentamista alusta alkaen, kun joukkueeseen oli varattu jo ykkössentteri (Kopitar) ja tuleva ykkösvahti Quick (tosin eihän silloin tiedetty, että Quickista kehittyy huippuveskari). Ja Doughty tuli pari vuotta myöhemmin 2008. Kaiken pohjana oli kuitenkin pelillinen identiteetti (heavy hockey). Toisen mestaruuden jälkeen NHL:ssä tuomarilinja alkoi suosia nopeampaa peliä ja silloin Losille kävikin kylmät. Mutta minusta yhtä suuri syy menestyksen häviämiseen oli Lombardin oikea-aikainen satsaus pelaajahankintoihin (2011 - 2016). Silloin myytiin varausvuoroja ja nuoria pelaajia veteraaneja vastaan. Mutta hei, tuloksena oli kaksi mestaruutta!

    Buffalossa Botterililla on samantapainen lähtökohta, koska organisaatiossa on valmiina ykkössentteri (Eichel) ja nyt on kehittymässä ykköspakki (Dahlin) ja lisäksi laadukasta syvyyttä parhaassa peli-iässä (Reinhart, Ristolainen, Montour, nuorisosta Mittelstadt, Thompson). Eikä minun mielestäni sopivan ikäisistä kavereista esim. McCabe ja Girgensons ole niin huonoja, mitä Sabres fanit välillä manaavat. Kuluva kausi on Botterille ja Housleylle toinen vuosi, joten ensi vuonna (kolmantena vuonna) pitäisi näkyä jo selviä tuloksia sarjataulukossakin. Enkä tarkoita tällä pudotuspeleihin selviämistä, vaan pudotuspelipaikasta taistelemista aivan kauden loppuun asti. Ja olisihan se mukavaa, jos Sabresilla olisi jonkinlainen pelillinen identiteetti, jonka pystyisi ulkopuolinenkin havaitsemaan. Itselle jäi niistä muutamista näkemistäni otteluista aika kaoottinen kuva joukkueesta. Ehkä osa tuosta mielikuvasta syntyi keskinkertaisen maalivahtipelin johdosta, kun maalivahdit eivät pystyneet paikkaamaan kenttäpelaajien virheitä. Näyttäviä yksilösuorituksia kyllä näkyi, mutta eihän tuota Sabresin pelaamista kurinalaiseksi voinut sanoa. @Dissonanssi kertonee miten Sabresin peli kehittyi/muuttui kauden aikana, koska hänen mukaansa edistysaskeleita tapahtui. Olivatko kehitysaskeleet sinun (Dissonanssi) mielestäsi riittäviä, jotta Housleyn pitäisi saada säilyttää paikkansa?
     
  2. Köpi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    JYP, Buffalo Sabres, Green Bay Packers
    Sabres tiedotti juuri, että Housley on erotettu tehtävästään.
     
    Virveliä kainaloon tykkää tästä.
  3. secord Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Chicago Blackhawks
    Lainaus:
    Useasti mm. Stan Bowman on maininnut asiasta eikä tuo ollut mikään oma mielipide, että muuttujia on paljon ja monen vuoden päähän on vaikea nähdä. Oma mielipiteeni on, että joku seitsemän vuotta uudelleenrakentamista on kyllä helvetin pitkä aika.

    Lainaus:
    Nyt sitten faksia äkkiä Quennevillen suuntaan!
     
  4. Dissonanssi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Moderaattorit
    Palataan tuohon isompaan kuvaan hieman myöhemmin. Ensiksi ajankohtaisemmat asiat eli valmentajakuviot.

    Housley tosiaan sai kenkää. Näin nopeata päätöstä voi pitää aika yllättävänä, koska ehkä noin reilu kuukausi sitten Botteril vastasi naurahtae, että valmentajavaihdosta ei ole luvassa. Toki joukkueen sijoitus kerkesi huonontua tuon jälkeen selvästi.

    En kuitenkaan pitäisi sattumana sitä, että Florida ilmoitti vain hetkeä ennen valmentajavaihdoksesta ja huhujen mukaan Florida on välittömästi pyytänyt Chicagolta luvan neuvotella Quennevillen kanssa. Veikkaisin, että Botterillilla on ollut ajatuksena katsastaa Quennevillen saatavuus rauhassa, mutta Floridan ripeä toiminta pakotti tekemään ratkaisuja välittömästi.

    Käsitykseni mukaan pelaajisto piti Housleysta valmentajana eritoten hänen pelaajaläheisestä otteestaan johtuen. Hänellä varmasti olikin iso merkitys siinä, yhdessä kokoonpanoputsauksen lisäksi, että joukkueen ilmapiiri parani huomattavasti tällä kaudella. Housleyn systeemi oli myös monelta osin huomattavan paljon nykyajan vaatimusten mukaisempi kuin esim. Bylsman. Eritoten puolustajien aktivointi hyökkäysalueella sekä hyökkäyksien tukemisessa.

    Kuitenkin kokonaiskuvana minulle ei jäänyt kuvaa, että Housley valmentaja antaisi sellaista valmennuksellista edgea, jota joukkue tarvitsisi. Minä en olisi repinyt peliverkkareita, vaikka Housleylla oltaisiin jatkettu, mutta jos tilalle on saatavilla meritoitunut kaveri, on muutos tervetullut.

    Oleellista nyt onkin, kenet Botteril saa tilalle. Seuraavassa valinnassa ei yksinkertaisesti voi epäonnistua. Pidän Quennevillea liigan top-2 valmentajana Babcockin kanssa, joten hän olisi ehdottomasti se ykkösvalinta. Babcock saattaa olla valmennuksellisesti hitusen edellä, mutta hän on persoonana helvetin ärsyttävä näin fanin näkökulmasta ja pelaajien keskuudessa huomattavasti vähemmän pidetty kuin Quenneville.
     
  5. secord Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Chicago Blackhawks
    Lainaus:
    Chris Chelioshan on mm. todennut, että Babcock on hyvä valmentaja nuorille, mutta veteraaneille ei niinkään. Ja Quenneville on useammassa NHLPA:n kyselyssä ollut pelaajille se mieluisin valmentaja.
     
  6. adetti Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Buffalo Sabres, Ryan Miller, HPK
    Aina vuodesta toiseen ne samat jorinat kauden päätyttyä, että nuori joukkue jonka tarvitsee kehittyä. Aina tunnutaan menevän noiden sanojen taakse, kun lähdetään hakemaan syitä, miksi joukkue ei menestynyt. Olihan kaudessa positiivistakin, vaikka loppusijoitus oli jälleen kerran murheellinen. Ensimmäisellä puoliskolla kyettiin viemään tiukkoja pelejä ja se kasvatti joukkuetta pelistä toiseen, että oli sitten vastustaja mikä tahansa, jokainen voidaan voittaa. Kun se selkäranka sitten katkesi, se katkesi kokoaan eikä kyetty korjaamaan sitä kauden edetessä. Loukkaantumisia ei voida syyttää, sillä joukkue pysyi hyvin kasassa kokonaisuudessaan läpi kauden, joka oli hieman yllättävää. Maalivahtipelikin toimi mielestäni moitteetta, vaikka tuota kaksikkoa ei voida tässä vaiheessa nostaa liigan parhaimpien joukkoon. Silti sen taakse ei voida lähteä syyttämään.

    O'Reillyn jättämää aukkoa ei voitu paikata eikä siihen kyennyt Mittelstadt ainakaan vielä ja se näkyi mielestäni tässä joukkueessa. Mittsiltä vaaditaan pirusti enemmän ensi kaudella, jos tämä joukkue meinaa eteenpäin mennä. Meinataanko sitten sen varaan jättää vai hommataanko valmiimpi paketti kakkosen keskelle ja annetaan Mittsin kehittyä paremmin kolmosessa pienemmällä vastuulla? Ruotsalaiset Dahlin ja Olofsson tulevat olemaan tärkeitä miehiä ensi kaudella. Ensi kaudella varmasti tullaan näkemään enemmän variaatioita ylivoimalla, kun molemmilla puolin on mies, jolla on hyvä laukaus. Nylander on sitten kysymysmerkki, hän esitti mielestäni hyviä otteita, mutta onko edelleen raakile? Hyvällä kesätreenillä on mahdollista vaikka mihin, koska talentista se ei jää kiinni. Samaan kastiin voidaan lisätä Tage Thompson, jolta odotan enemmän ja toivottavasti kesällä painetaan hommia.

    Isoimmat kysymykset lienee alakerrassa, jossa on tunkoa. Siellä on kahdeksan ukkoa, joilla on sopimus ensi kaudesta ja McCabe on ainoa kenellä sopimus on katkolla. Pilut kun on esittänyt hyviä otteita, tekee tuosta vielä hankalamman, mitä tehdään esim. Scandellalle jonka peli ei kulkenut juuri lainkaan tällä kaudella. Skinner on hyökkäyksestä se isoin kysymys, tuleeko hän tekemään sopimuksen Buffaloon vai onko katseet muualla.

    Sopimuksenalaisia pelaajia on siis suuri joukko ja tunkoa löytyy, mutta silti tarvittaisiin laatua.
     
  7. larzzon Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Pehmo-Bruins
    En tiedä kuinka paljon niissä Eichel - Bylsma -jutuissa oli aikoinaan perää, mutta vaikkei mitään, niin tuntuisi sille, että Botterillin pitäisi nyt saada iso nimi penkin taakse ja sellaisella sopimuksella, ettei pelaajilla olisi mitään arvuuttelua valmentajasta. En välttämättä pidä huonona, että Quenneville meni sivu suun.

    Voittaneissa valmentajissa on monesti se vika, että he ovat voittaneet ja usko omaan tekemiseen sen mukainen, vika löytyy helposti muista. Esim. Julien ei kannun jälkeen Bruinsissa missään vaiheessa ymmärtänyt, että peli on muuttunut ja pitäisi tehdä muuta kuin pyöriä kulmissa ja syytää kiekkoa viivasta maalille voittaakseen. Paine pelillisiin muutoksiin tuli toimistolta ja Julien keskittyi itsereflektion sijaan itkemään, ettei joukkue ole yhtä hyvä kuin ennen. Sivusta seurattuna Quennevillen lopun aikojen tekemisessä Chicagossa oli paljon samaa. Itsepäistä puskemista omiin opinkappaleisiin nojaten.

    Vigneault ja McLellan lienevät isoimmat nimet, jotka ovat vapaana, jotka ovat päteviä, jotka ovat olleet lähellä, mutta varmaan katsovat myös peiliin, jos joku asia ei toimi. Siitä sitten.
     
    secord tykkää tästä.
  8. secord Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Chicago Blackhawks
    Tuossa voi olla ihan perääkin ja ainakin tietynlainen jääräpäisyys näkyi Q:n toiminnassa viimeisinä kausina.

    Vigneault kuulostaisi hyvälle vaihtoehdolle uutta valmentajaa etsivälle joukkueelle. Kahdesti finaaleihin joukkueen tällä vuosikymmenellä valmentaneella AV:lla on ihan hyvät näytöt osaamisestaan.
     
  9. Virveliä kainaloon Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jouel Awrmiia, GeneMatti
    Ei helvetti jos tuohon nyt TMac tulee. Tai no, ei kai sitä hirveästi parempiakaan kai sitten ole. Jotenkin sitä on jo tässä Sabresin viitekehyksessä tottunut pettymään ja olemaan pessimistinen.
     
  10. Köpi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    JYP, Buffalo Sabres, Green Bay Packers
    Lainaus:
    Ei ilmeisesti tule. Neuvotteluja on käyty, mutta mitään tarjousta ei ilmeisesti jätetty edes, joten MacLellanista on vahvasti tulossa Kingsin uusi koutsi.

    Ja Quennevillen mentyä Panthersiin, kenetköhän Botterill nyt haarukoi..vai kyttääkö kenties saako joku huippuvalmentaja vielä epäonnistuneiden playoffsien jälkeen kenkää? Meritoituneita valmentajia ei oikein vapaana enää ole, Vigneault ei täällä saa ainakaan syttymään.
     
    Virveliä kainaloon tykkää tästä.
  11. Dissonanssi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Moderaattorit
    Ensi kauden valmentajakuviot ovat siis edelleen auki, vaikka huhuja onkin ollut.

    Quenneville meni sitten kuin menikin Floridaan. Mitä ilmeisimmin Florida oli yksinkertaisesti nopeammin liikkeellä, ja hommat oli jo sovittu ennen kuin Botteril astui kuvioihin. Kyllähän Floridalla oli selkeä edge Tallonin muodossa tuossa ja sinänsä ei ole ihme, että tuohon väliin ei enää keretty. Tallon kieltämättä pelasi tuon pelin siltä osin ovelasti, että Boughnerin potkut julkistettiin vasta siinä vaiheessa, kun neuvottelut Quennevillen kanssa olivat jo loppusuoralla. Tallon kyllä selkeästi käytti tuossa ns. sosiaalista pääomaa, koska en usko, että Tallonin osakkeet nousivat, koska lähtökohtaisesti uuden valmentajan etsimistä kulisseissa vielä edellisen ollessa puikoissa ei pidetä asianmukaisena. Toisaalta tuo varmasti osoitti Quennevillelle sen, että mies tosissaan halutaan sinne.

    Vaikka olisinkin ottanut Quennevillen ilomielin vastaan, ei sekään nimitys olisi ilman riskejä ja ongelmia tullut. @larzzon ja @secord jo toivatkin hyvin esille sen, että meritoituneella valmentajalla voi olla taipumus jumittua omaan erinomaisuuteensa. Tästähän oli Bylsmankin kohdalla kyse. Tämähän ei pelkästään ilmentynyt tuolla vanhentuneella pelitavalla vaan siinä, että kommunikaatio lopetettiin pelaajien suuntaan. Esim. Matt Moulsonin haastattelu Athleticissa ei mairittele Bylsmaa kovinkaan paljoa - kisma ja hankaus ei siis todellakaan ollut pelkästään Eichelin ja Bylsman välillä, vaikka tällaista narratiivia toki kovasti mediassa ym. halutaan tarjota.

    Toinen ongelma Quennevillen tasoisessa kaverissa on se, että nimiä ei saa paperiin ellei GM sido käsiään. Kyllähän jo Chicagossa Quennevillella oli ymmärtääkseni enemmän sanaa GM:n tontille kuuluvissa asioissa kuin tyypillisesti. Tuon tason valmentajat myös rupeavat helposti heittelemään tikareita, jos homma ei toimi ideaalilla tavalla. Babcock hyvänä esimerkkinä tästä Torontossa. Quennevillen palkkaamisella Tallon on sitonut kätensä sen suhteen, että ensi kesänä pitää tapahtua joukkueen kilpailukyvyn parantamiseksi. Ja tilanteesta riippuen se voi hyvinkin tarkoittaa päätöksiä, jotka eivät ole todellakaan edullisia pidemmällä aikavälillä. Ei ideaali asema esim. free agencyssa, jossa agentit tietävät tasan tarkkaan, mikä on tilanne.

    McLellanin kanssa oltiin keskusteluyhteydessä, mutta kaikki viittaa siihen, ettei McLellania katsottu oikeaksi mieheksi (tarjoustakaan ei tehty toisin kuin Quennevillelle). Todennäköisesti myöskään Vigneault ei ollut sopiva kandidaatti, koska mikään taho ei ole vahvistanut, että Botteril olisi kysynyt luvan neuvotella sopimuksesta tms. Botteril on Kanadan MM-joukkueen GM ja valitsi siis Vigneaultin sinne. Eiköhän jotain juttua olisi jo tullut ilmi, mikäli hänestä oltaisiin oltu kiinnostuneita Buffalon penkin taakse.

    Sinänsä olisin suhtautunut ainakin varovaisen optimisesti kumpaankin. Kuitenkin mielestäni tämä onneksi osoitti ainakin sen, että Botteril ei tehnyt samaa virhettä kuin Murray aikoinaan - eli kun iso nimi meni ohi suun, otetaan seuraavaksi isoin ja vapaana oleva (eli Bylsma).

    Päätöspresserissä Botterilin kommentit haettavasta valmentajasta olivat aika ympäripyöreät. Mitään vaihtoehtoja ei kuulemma suljeta pois. Kuitenkin rivien välistä voisi lukea, että ihan keltanokkaa ei puikkoihin oteta. Botteril totesi, että Housleyn ensimmäinen kausi oli selkeästi opettelua tiettyihin asioihin. Huomioon ottaen miten se meni, niin organisaatiolla ei ole varaa toistaa tuota skenaariota.

    Veikkaisin, että tarkoitus on katsoa rauhassa miten playoffit menevät ja saako joku vielä kenkää sieltä suunnalta. Atheticin mukaan Botteril oli ennen Housleyn palkkaamista kysellyt Ralph Kruegeria. Hänhän ei enää jatka Southamptonissa, joten sinänsä hän ilmeisesti olisi vapaana. Tosin Atheticin haastattelun perusteella häntä taitaa kiinnostaa enemmänkin front office -hommat kuin valmentaminen.

    ***

    Tämän kauden kirjoittelussa on jäänyt hyvin vähälle huomiolle se, että vaikka emoseuran otteet kauden puolivälin jälkeen tuottivat ison pettymyksen, on Rochester ollut koko kauden erittäin vahva ja yksi AHL:n parhaita joukkueita. Ensimmäisellä kierroksella joukkue kohtaa ennakkosuosikkina Marliesin, joka sekään ei huonoa kautta ole pelannut.

    Rochester on myös saanut aika paljon vahvistusta nyt kauden lopulla. Tage Thompson siirrettiin Rochesteriin jo ennen emoseuran kauden päättymistä. Thompsonin tilanne on siltä osin mielenkiintoinen, että on vaikea sanoa, mikä olisi hänen oikea paikkansa kehittymisen kannalta. Ihan NHL-tasolla tuo teki välillä sellaisia yksilösuorituksia, joita ei tyypillisesti nähdä edes vähän säännöllisenä kuin ihan eliittipelaajilta ja Buffalostakin ehkä Eichelilta ja Dahlinilta. Toisaalta tasaisuus ja peruspelaaminen oli kaukana vaaditusta. AHL:ssä tuo näyttää olevan omaa lukuaan. Enkä tiedä onko se kovin hyvä asia, koska noilla työkaluilla AHL:ssä onnistuu suoritukset ja saa anteeksi (kentällä) asioita toisella tapaa kuin NHL:ssä. Ja nimenomaan NHL-pelin oppiminen on se juju.

    Joukkue teki myös sopimuksia muutaman draftatun yliopistopelaajan kanssa. Jenkkien nuorten maajoukkueessakin ollut pulustaja Casey Fitzgeld on aloittanut melko hyvin ja tehnyt 4 otteluun 3 pistettä. Niin ikään puolustajana pelaava Jacob Bryson kirjoiyyi nimensä paperiin. Hänen kohdallaan oli olemassa riski, että hän menisi testaamaan markkinat elokuussa.

    Bryson on kieltämättä hyvin mielenkiintoinen puolustaja. Erittäin pienikokoinen, mutta pelaa todella kokonaisvaltaisa peliä. Brysonia valmentanut, ja ylipäänsä yliopistokiekkoa jo 90-luvulta asti valmentanut ja nuorten maajoukkueissa valmentanut Nate Leaman sanoi, että Bryson on paras puolustaja, jota hän on ikinä valmentanut. Pidän kuitenkin hänen todennäköisyyksiä luoda NHL-uran aika pieninä, koska tuon 175cm varsi asettaa todella isoja rajoitteita, joita täytyy pystyä kompensoimaan merkittävästi. Voi olla, että tässä suhteessa hän on kokoisekseen hieman liiankin kokonaisvaltainen. Kuitenkin pelityyliltään hän sopii erittäin hyvin tähän tämänhetkiseen nopeatempoiseen pelaamiseen,

    Myös erinomaisen kauden Sudburyssa OHL:ssä pelannut Luukkonen avasi ammattilaisuransa Pohjois-Amerikassa ottamalla voiton Rochesterin maalilla. Maalivahdit ovat aina oma lajinsa, mutta kyllä hänet voi tämän kauden otteiden perusteella laskea ihan siihen kärkikategoriaan, mitä tulee maalivahtilupauksiin. Potentiaalia on helvetisti ja tällä kaudella on kehitys mennyt paljon eteenpäin. Voi olla, että ensi kaudella ottaa Rochesterissa ykkösmaalivahdin paikan.

    Vahvat huhut viittaavat myös siihen, että Buffalo olisi tekemässä sopimusta Ilveksen Arttu Ruotsalaisen kanssa. Ihan mielenkiintoinen haku toteutuessaan, vaikka tuo pieni koko (173 cm) asettaakin ainakin itselleni isot epäilykset sen suhteen, että olisi muuhun kuin AHL-tason vahvistukseksi. Mutta voi olla, että jos Laaksonen halutaan Rochesteriin ensi kaudeksi, niin Luukkosen kanssa pystyvät helpottamaan toinen toisensa sopeutumista uuteen maahan ja liigaan.
     
  12. secord Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Chicago Blackhawks
    Lainaus:
    Athleticin Scott Burnsiden mukaan Buffalossa saatetaan harkita jopa nykyistä Ruotsin maajoukkueen päävalmentaja Rikard Grönborgia pestiin. Myös Jacques Martin on viuhahdellut huhuissa yhtenä vaihtoehtona.

    Burnsiden kynästä lainattua:

    "The list of European head coaches in the NHL is a pretty short one. Alpo Suhonen coached Chicago for one season, 2000-01, and Ivan Hlinka coached Pittsburgh for a total of 86 games between 2000 and 2002. Language, culture and differing coaching styles all contributed to a virtual wall existing between the NHL and European born and/or trained coaches. But if there is one person prepared to break through that wall it could be Gronborg, 50, who has a strong connection to North America, having played at St. Cloud State and coached at the minor pro level before taking on national team duties in Sweden. Gronborg is immensely popular in coaching circles and considered forward thinking. A source close to the Sabres indicated that, when they failed to land McLellan, Gronborg’s name was thrown into the mix, especially given the number of top young Swedes on the Sabres’ roster, including last June’s No. 1 overall pick Rasmus Dahlin. Would it be an outside the box hire for Buffalo GM Jason Botterill or any of the other GMs (assuming Edmonton gets a GM at some point) to hire from outside of North America? Sure. But it does seem like high time that coaches with different perspectives are considered as the NHL game continues to evolve."