Buffalo Sabres 2018–2019

  • 74 054
  • 211

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Yleisilme ei ole kummoisemmin muuttunut sitten edellisen postauksen. Kokoonpanossa tapahtui sellainen muutos, että Remi Elie laitettiin waivereiden kautta Rochesteriin ja C.J. Smih nostettiin ylös. Veikkaisin tuon noston kestävän loppukauden. Eiköhän Rochesterista vielä Victor Olofsson jossain vaiheessa nosteta. Scott Wilsonin veikkaan pelailevan alhaalla loppukauden ellei sitten ylhäältä treidata porukkaa muualle.

Tilanne playoffien suhteen on edelleen sama eli mahdollisuudet on, mutta pisteitä pitäisi ruveta tulemaan enemmän. Carolinaa vastaankin harmittava tappio, vaikka toki siinä tehtiin hieno nousu tappioasemasta.

Detroit on ollut jo vuosia sellainen vastustaja, että pelit ovat hengetöntä ja tylsää läpsyttelyä. Viime matsi ei ollut tästä mikään poikkeus. Onneksi joukkue ei sentään tuota onnistunut söhläämään. Ei tuo ottelu kokonaisuutena mitään hurraa huutoja aiheuttanut, mutta oli siinä jotain hyvääkin.

Buffalon voiton avainmiehenä toimi yksi mies eli Justin Abdelkader. Ensimmäisessä maalissa sellainen suoritus, jollaisia ei kyllä edes ö-junnuissa yleensä näe. Buffalon voittomaalissa sitten istui jäähyboksissa. Kaikkinensa on kyllä pelaaja, jonka rattaat ovat lähes täydellisesti hajonneet.

Housley teki jo Carolina-ottelussa isot ketjusekoitukset, mutta jo samassa ottelussa palautti Skinner-Eichel-kaksikon yhteen. Pominville komantena lenkkinä ei ole lähelläkään Reinhartin tasoa, mutta tuossa hänestä saa eniten irti. Reinhart näyttää sopivan tuohon kakkoskenttään Mittelstadtin ja Shearyn kanssa. Eritoten Mittelstadtin otteet ovat olleet jo pidemmän aikaa pirteitä. Vaikuttaa siltä, että hän on pikkuhiljaa oivaltamassa, miten peliä tulee lähestyä NHL:ssä hänen vahvuuksillaan. Tuo onkin johtanut siihen, että viimeiseen 9 otteluun hän on tehnyt 7 pistettä.

Positiivisena seikkana voidaan pitää sitä, että vaikka esim. Skinner ei saanut hyvistä paikoista sisään, niin tuo ykköskenttä hassutteli Detroitia oikein olan takaa useasti. Taisi olla Nick Jensen, joka taitaa vieläkin etsiä sukkiansa, kun Eichel laittoi hieman leikiksi. Toki en tiedä voiko tuosta pidemmälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, kun vastustaja nyt oli mitä oli. Toinen positiivinen asia oli se, että Detroit ei saanut käytännössä mitään aikaiseksi, jos Buffalo kerkesi ryhmittymään Detroitin hyökätessä.

Seuraavaksi onkin sitten vastassa täysin eri tason joukkue Winnipegin muodossa. Jälleen kerran olisi edessä ns. pakkovoitto, joten saa nähdä.
 

adetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres, Ryan Miller, HPK
Ei tuo peli ole kummoiselta näyttänyt tämän vuoden puolella, lukuunottamatta näitä kahta viimeistä ottelua jossa ollaan nähty aivan eri meininkiä. Jos kyettäisiin pitämään tämä taso loppuun saakka, olisi realistiset mahdollisuudet poffeihin. Silti tämän kauden vuoristorata ei anna hirveän hyviä oletuksia poffien pääsyyn. Vaikka nyt sinne ei päästäisiin, on ollut ilahduttavaa nähdä tällä kaudella erilainen Buffalo vuosiin. Wilsonin tulon myötä hän toi pienen lisän tuohon Girgen ja Larssonin vierelle ja toivon tämän ketjun pysyvän samanlaisena. Muutoinkin nuo kaksi ensimmäistä ketjua toimivat hyvin ja saa nähdä onko Skinner kunnossa tuon nilkan kanssa. Pidin mahdottomana nähdä häntä enää tuossa eilisessä pelissä, mutta sieltä vain hän kentälle tuli. Oliko sitten viisas päätös tuo.

Kolmosketjun peli ei toiminut yllättäen lainkaan ja Thompson siinä yksin jää. Sobotka ja O'Regan eivät tuo tälle joukkueelle hyökkäyspeliin tarvittavaa tulivoimaa. Sobotka on hyvä aloittamaan ja pelaamaan omissa, mutta välillä näkee turhan flegmaattista pelaamista. O'Regan ei nyt huonosti pelannut, mutta en näe häntä NHL:n puolella vielä.

Hunwick on pelaaja, joka yllättänyt varmuudella allekirjoittaneen. Hän on varmasti hyvä lisä ensi kaudella extra puolastajana, riippuen toki mihin tämä kokoonpano on muuttumassa. Olisiko sitten mahdollista nähdä Mittsillä oma ketju tulevaisuudessa ja peluutettaisiin tuota eilistä kakkosketjua noin? Mittsille Thompson ja "Olofsson" ja Rodriguesille Reinhart sekä Sheary. Näin ollen tuohon Eichelin ketjuun olisi saatava joku, joka tekee sen likaisen työn. En ainakaan näe suuria muutoksia tulevan joukkueeseen tulevalla treidi takarajalla, saatika kesällä. Vaatisi tuo silti sen, että saataisiin neljä toimivaa ketjua, kun tällä kaudella siellä on ollut lähinnä kaksi ja osittain kolme, jotka ovat toimineet läpi otteluiden.

Huttonin peliä on ollut iloa seurata ja on löytänyt jälleen hyvän vireensä.
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Sieltä sitten pärähti treidin kautta Brandon Montour ja Anaheimiin meni Guhle + 1st rounder. Treidi oli siltä osin Botterillin puheiden mukainen, että saatiin vältöntä vahvistusta, mutta samalla kuitenkin pidempikestoinen palanen. Siitä huolimatta ainakin itseni hieman yllätti se, että puolustusta lähdettiin vahvistamaan.

Montour on siltä osin hyvä hankinta, että juuri tuollaisista liigassa on huutava pula kaikkialla. Hyvin liikkuva ja kiekollinen rightin pakki, jonka prime-vuodet ovat vielä edessä. Tässä mielessä huomattavasti enemmän pidän tästä hankinnasta hinta huomioon ottaen kuin Toronton tekemästä Muzzin-treidistä.

Vaikka Montourilla on jo hieman ikää, niin ymmärtääkseni hän on jonkinasteinen latebloomer, minkä johdosta hänellä voi hyvinkin olla ulosmitattavaa potentiaalia enemmän kuin keskimäärin hänen polkunsa kulkeneella puolustajalla.

Ei Montour halvalla lähtenyt. Tämän kesän 1st rounderit ovat keskimääräistä arvokkaampia ja Guhle on laadukas prospecti. Guhlen kohdalla toki on niitä kysymysmerkkejä, mutta työkalut ovat kyllä niin hyvät, että ihmettelen suuresti, jos ei vakituista NHL-pelaajaa sieltä kuoriudu - mahdollisuudet vähintään hyväksi top-4-pakiksi ovat hyvät. Kuitenkin todennäköisesti Guhle antaisi tuon top-4-panoksen aikaisintaan kaudella 20-21 ja tuolla vasemmalla puolella organisaatiolla on vaihtoehtoja. Siinä mielessä Guhlesta oli varaa luopua.

Puolustuksen tilanne on tällä hetkellä eittämättä hyvä. Oikealla puolella Ristolainen, Bogosian ja Montour muodostavat vahvan kolmikon, jossa jokainen pystyy luistelemaan ja liikuttamaan kiekkoa. Vasemmalla taas Dahlin, McCabe ja Pilut tuovat pystyvät kaikki samaan. McCabe on tasapainoinen ja tällä kaudella ollut luotettava puolustaja, mutta ehkä sellainen erittäin kovan kaliiberin puolustava puolustaja puuttuu. Borgen ja Samuelsson prospecteista ovat tällaisia, mutta molemmilla on vielä todennäköisesti useampi vuosi matkaa NHL:ään isoon rooliin. Montourin hankinnan jälkeen uskaltaisin väittää tuon puolustuksen olevan jo tällä hetkellä liigan parempaa puoliskoa ja olevan vähintään vertailukelpoinen muihin playoffpaikasta taisteleviin joukkueisiin. Potentiaaliahan siellä on nyt kivasti tulevaa varten.

Nyt on sitten puolustuksessa kunnon sumaa. Dahlin, Ristolainen, Bogosian, McCabe, Montour, Scandella, Beaulieu, Hunwick ja Nelson. Todennäköisesti noista vähintään yksi treidataan ja yksi laitetaan Rochesteriin. Nythän siellä on Pilut, joka hänkin saattaa vielä tulla ylös takaisin (hänen Rochesteriin passittamisessa taisi olla kyse enemmänkin pelaajakiintiön pienentämisestä waiver-vapauden muodossa kuin varsinaisesta passituksesta farmiin).
Puolustajien hinnat tuntuvat olevan aika korkeat, mikä sinällään lupailee hyvää. Hieman yllättynyt olen, jos ei Beaulieulle ottajia löydy (vaikka cap hitin pidättämisen avustamana) lainkaan tässä markkinatilanteessa.

Nyt on ollut huhuja jonkin verran siitä, että Tampa olisi kiinnostunut Ristolaisesta. Varmasti näin onkin, mutta Botterililla ei pitäisi olla mitään syytä jatkaa keskusteluja, jos takaisin päin tarjotaan jotain millereitä tai draft pickeja. Käytännössä kyse tulisi olla siitä, että minkälaisen paketin Brisebois haluaa Brayden Pointista. Eli keskustelujen tulisi olla aika lyhkäiset. Jos Ristolainen kaupataan tuollaiseen kasaan keskinkertaisuutta tai tulevaisuutta, täytyy Botterilille antaa kirveestä välittömästi.
 

Viljami84

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit,Buffalo,Leijonat, altavastaajat
Nyt on ollut huhuja jonkin verran siitä, että Tampa olisi kiinnostunut Ristolaisesta. Varmasti näin onkin, mutta Botterililla ei pitäisi olla mitään syytä jatkaa keskusteluja, jos takaisin päin tarjotaan jotain millereitä tai draft pickeja. Käytännössä kyse tulisi olla siitä, että minkälaisen paketin Brisebois haluaa Brayden Pointista. Eli keskustelujen tulisi olla aika lyhkäiset. Jos Ristolainen kaupataan tuollaiseen kasaan keskinkertaisuutta tai tulevaisuutta, täytyy Botterilille antaa kirveestä välittömästi.
Itse kyllä pelkään, että nyt kun ”Ristosta” on ollut niin paljon negaa ja tekstiä kuinka ei ole top2 tai välttämättä edes top4 pakki ja englanninkieliset raportitkin sanoo, että 5vs5 pelissä Risto on enemmän haitaksi kun hyödyksi.... niiiiiin .... pahaa pelkään, kun kuitenkin mahtavaa kun suomalaisia joukkuueessa, niin silti sellainen kutina, että Riston arvo liikkuu jossain valmispelaaja, prospecti ja ykkönen tai kakkonen. Eli esim Miller, Cernak ja ykköskierroksen varaus.

Siihen en jaksa uskoa, että Point irtoaa Ristolla.

Ps toivottavasti olen väärässä!
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Eipä näytä Buffalon otteet kovin rohkaisevilta. Pudotuspelijunasta ei näy enää edes takavaloja ja viimeiseen kolmeen otteluun joukkue ei ole onnistunut tekemään maaliakaan. Itäinen konferenssi on kovatasoinen eikä pudotuspeleihin mennä helpolla, mutta ei tulokset varmasti ole Sabresin toimistolla valitun linjan mukaisia.

Joukkueessa on hyvä aihio ja parhaimpien palasien parhaat vuodet vasta edessäpäin. Ja näin sen pitää ollakin, kun organisaatio on päässyt varamaan top 10 joukossa 2010-luvulla kuusi kertaa. Aivan tuoreimpien varausvuosien hedelmistä on kypsymisastetta vaikea arvioida, mutta ei Buffalon syvyysdraftaaminen ole mitään kovin kaksista ollut 2012 ja 2013 drafteja lukuunottamatta.

Sabresin nousua pudotuspelijoukkueeksi saadaan odottaa ainakin vielä ensi kauteen. Kun nyt mm. Detroitin ja Vancouverin linjoille rakentaa joukkuetta on hieman naureskeltu, on Buffalossa syytä keskittyä katsomaan peiliin. Organisaatio, joka on ollut 2000-luvulla kuusi kertaa pudotuspeleissä ja jää nyt kahdeksatta kertaa peräkkäin niiden ulkopuolelle, ei voi olla tuloksiin mitenkään tyytyväinen.

Tulevaisuus antaa odottaa parempaa ja Eichelin sekä Dahlinin ympärille on hyvä rakentaa voittavaa kokonaisuutta. En osaa sanoa mitä tuo joukkue vielä kaipaa, mutta olisiko veteraani tai pari, jotka tuovat voittamisen kulttuuria pukukoppiin sekä maalinsuulle selkeä vahvistus?
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Lico

Le Dang

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Tulevaisuus antaa odottaa parempaa ja Eichelin sekä Dahlinin ympärille on hyvä rakentaa voittavaa kokonaisuutta. En osaa sanoa mitä tuo joukkue vielä kaipaa, mutta olisiko veteraani tai pari, jotka tuovat voittamisen kulttuuria pukukoppiin sekä maalinsuulle selkeä vahvistus?

Varmaan sitä maalintekovoimaa ainakin, joka etenkin edellisistä otteluista on puuttunut. Kuten @Dissonanssi täällä on aiemmin tilannetta avannut, tuo puolustushan näyttää ihan kelvolliselta ja ennen kaikkea potentiaaliselta. Mutta joidenkin Conor Shearyjen hankkiminen top-6-rooliin on melko optimistista haihattelua. Skinnerilläkin sopimus päättymässä, joten entisestään levenee kuiluu tulosyksiköissä jos hän vaihtaa maisemaa.

Näistä muutenkin siirtohuhuissa pyörineistä Nylander (vaikkei mikään maalitykki etenkään tämän kauden aikana ole ollutkaan) tai kesän UFA Ferland voisivat olla ihan järkeviä hankintoja. Miksei myös Kapanen, mikäli sopimustilanne ajaa Toronton treidirintamalle.
 
Mutta joidenkin Conor Shearyjen hankkiminen top-6-rooliin on melko optimistista haihattelua. Skinnerilläkin sopimus päättymässä, joten entisestään levenee kuiluu tulosyksiköissä jos hän vaihtaa maisemaa.

Eikai Skinner mihinkään ole lähdössä. Jos Buffalo haluaa jonkun vapaan agentin signata, niin sen he myös tekevät. Vahva rekordi tästä, kuten täällä on aiemminkin todettu. Oliko niin, ettei ole yhtäkään pelaajaa mennyt muualle, jonka Buffalo on halunnut pitää.

Tietenkin tätä taustaa vasten olisin kuvitellut, että Buffalo olisi rahastanut Skinnerin loppukauden vuokraamisella ja saanut siitä ilmaisia palikoita joukkueen vahvistamiseen.
 

Le Dang

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Eikai Skinner mihinkään ole lähdössä. Jos Buffalo haluaa jonkun vapaan agentin signata, niin sen he myös tekevät. Vahva rekordi tästä, kuten täällä on aiemminkin todettu. Oliko niin, ettei ole yhtäkään pelaajaa mennyt muualle, jonka Buffalo on halunnut pitää.

Tietenkin tätä taustaa vasten olisin kuvitellut, että Buffalo olisi rahastanut Skinnerin loppukauden vuokraamisella ja saanut siitä ilmaisia palikoita joukkueen vahvistamiseen.

Niin no. Skinner alkaa olla parhaassa iässä ja joutunut välttelemään pudotuspelejä koko tähänastisen uransa. Toki Buffalo alkaa olla lähellä pääsyä, mutta ei tuosta contenderia ihan hetkeen saa. En ihmettelisi, jos haluaa kuunnella ns. parempien joukkueiden tarjoukset.

EDIT: Toki juuri edellä mainituista syistä Buffalo signannee Skinnerin sopparilla, mihin yksikään contender ei pysty vastaamaan. Ihmettelen kyllä, ettei tuota ole jo tapahtunut. Joukkuetta tarkemmin seuranneet kertokoot paremmin, jos sopimusneuvotteluista on jo jotain kerrottu ulospäin?
 

Matsku

Jäsen

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Lehner antaa rapaa vanhalle seurallensa: Buffalo Sabresistä pois potkittu maalivahti pelaa nyt unelmakautta - tylyttää entistä seuraansa: "Asiat siellä eivät olisi voineet olla huonommin" | NHL Suomi

Jotenkin muistelin, että häntä kohdeltiin organisaatiossa ihan hyvin henkilökohtaisten ongelmien kanssa. Toki tämä vähän eri juttu kun kyse ikäänkuin häviävän organisaation kulttuurista ja ilmapiiristä. Ei sinänsä vaikea juttu uskoa.
Islanders' Lehner calls Buffalo an 'atmosphere of negativity'
Islanders' Lehner calls Buffalo an 'atmosphere of negativity'

Laitetaan nyt kuitenkin joku muu sivusto kuin NHL Suomi, joka aiheuttaa syöpää sen lukijoille ÄO pisteiden rankan vähenemisen lisäksi.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Toki tämä vähän eri juttu kun kyse ikäänkuin häviävän organisaation kulttuurista ja ilmapiiristä. Ei sinänsä vaikea juttu uskoa.

“We’re having fun (at Islanders). It’s a positive atmosphere. It’s not surrounded by negativity. That was one of the hard things when I was in Buffalo, just this cloud and atmosphere of negativity.”

The New York media market has a reputation of being hard on athletes, but Lehner claims it's a cakewalk compared to Buffalo.

“No, Buffalo prepared me,” Lehner said. “It couldn’t be any worse. Buffalo would prepare me to go to Toronto. It was so bad there sometimes. You would walk out to games and the game hadn’t started and people are already booing. It’s an incredibly passionate fan base and they’re filling that building but it can be miserable in that rink."

En ylläty yhtään tästä. Onhan se näkynyt vuosia ulospäin. Ja sama juttu Edmontonissa.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Buffalo päättänyt taas kyykätä oikein huolella loppua kohti. Tämäkö on nyt se Buffalon nerokas linja, jota ei esim. Detroitissa ja Vancouverissa ymmärretä? Joukkue on toki nuori ja potentiaalinen, mutta jossain vaiheessa tuolta pitää sitä potentiaalia alkaa ulosmittaamaan edes nyt vääntämällä itsensä sinne pudotuspeleihin. Jos nyt vaan vedotaan siihen, että joukkue on nuori niin vertailun vuoksi esim. Blackhawks kymmenen vuoden takaa meni läntisen finaaleihin. Tuosta joukkueesta suurin osa pelaajista oli alle 25-vuotiaita ja yli kolmekymppisiä vain neljä, joista kaksi oli maalivahteja. Toews oli 20, Kane 19, Bolland 22, Ladd 22, Byfuglien 23, Seabrook 23, Keith 25 jne..
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Buffalo päättänyt taas kyykätä oikein huolella loppua kohti. Tämäkö on nyt se Buffalon nerokas linja, jota ei esim. Detroitissa ja Vancouverissa ymmärretä? Joukkue on toki nuori ja potentiaalinen, mutta jossain vaiheessa tuolta pitää sitä potentiaalia alkaa ulosmittaamaan edes nyt vääntämällä itsensä sinne pudotuspeleihin. Jos nyt vaan vedotaan siihen, että joukkue on nuori niin vertailun vuoksi esim. Blackhawks kymmenen vuoden takaa meni läntisen finaaleihin. Tuosta joukkueesta suurin osa pelaajista oli alle 25-vuotiaita ja yli kolmekymppisiä vain neljä, joista kaksi oli maalivahteja. Toews oli 20, Kane 19, Bolland 22, Ladd 22, Byfuglien 23, Seabrook 23, Keith 25 jne..

Toews <-> Eichel. Toinen on johtajatyyppi, vastuunkantaja, toinen ei. En kuitenkaan heittäisi kirvestä kaivoon Buffalon suhteen, koska joukkue on materiaaliltaan tasapainoisempi ja syvempi (paremmin rakennettu) kuin Edmontonissa. Toivottavasti Housley saa kenkää kauden jälkeen ja samaa tietä voisivat mennä Nylander ja Skinner. Oksoposta ei taida päästä eroon muuten kuin loukkaantumisen kautta.
 

Viljami84

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit,Buffalo,Leijonat, altavastaajat
Kausi taas kohta paketissa tuttuun tapaan ja oli kyllä alkukaudesta kiva olla wagonissa mukana. Olisihan se kiva vielä joskus nähdä pleijarikiekkoa taas myös Buffalon osalta ja saati, jos joskus näkisi Buffalossa juhlittavan Stanley cupin voittoa!

Eihän ne erot suuria NHLssä ole, jos ajatellaan, että kuinka hyvin joukkue pärjäsi alkukauden, mutta taas kuinka huono joukkue oli loppukauden.

Tuohon, jos tasaisuutta saisi ja laajuutta joukkueeseen, että ei vaikuta loukkaantumiset ja muut asiat niin paljoa.

Toivotaan Mittelstadtin todellista läpimurtoa ensikaudella ja siten kakkos sentterin roolin kantamista. Dahlin varmasti kasvaa ja kehittyy. Samoin Ristolta toivoisi jo maksimissaan -20 kautta, ellei sitten treidata ja varmaan treidataan.

Kunnon selkeää ykkösmokkea toivoisi, vaikka ajoittan molemmat hyvin pelasivatkin, mutta esim joku Varlamov, Bobrovsky tai vastaava voisi voittaa jokusen pelin, mutta Huttonin lappu taisi jatkua kyllä vielä kauteen 20/21 asti!

Pistäkääs joku asiantuntevampi kausi pakettiin ja kun pelit on pelattu, niin voisi jo aloitella ensi kauden ketjua!

Toivotaan, että ensi kaudella ehdin hieman enempi seurailla, sekä kirjoitella tänne.
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
@secord viimeisin viesti on noin pari kautta myöhässä. Näitä samoja juttuja on tullut jauhettua ties kuinka monta kertaa, mutta jauhetaan ny vielä vähän lisää. Kommentoidaan myös myöhemmin tuota vertausta tuohon Chicagoon (mikä muutes oikeastaan ilmentää ihan muuta kuin mitä secord ymmärtääkseni yrittää viestiä).

Varsinainen rebuild-joukkueella lähti tynkäkaudella 12-13. Joukkue oli tuolloin paperilla ihan hyvä, mutta pahasti ikääntymään päin eikä kuitenkaan riittävän hyvä haastamaan kärkijoukkueita. Tässä kohtaa vaihtoehtoina oli joko yrittää rimpuilla joukkueenrungolla tai sitten aloittaa kunnon rebuild. Esimerkkeinä heitetyt Vancouver ja erityisesti Detroithan menivät ihan eri polkua. Vancouver ei ehkä niin selväpiirteisesti, mutta kuitenkin.

Regierhän oli tuon kauden päätöspresserissä hyvin avoin siitä, miten joukkueen rakennuksessa tullaan etenemään. Jo deadlinella laitettiin menemään iso määrä veteraaneja ja siinä rytäkässä kapteeni Pominville, joka ei ollut edes rental. Jo tuolla deadlinella joukkue sai helvetilisen määrän arvokkaita asseteja kuten 1st rounder, useita 2nd roundereita ja hyvän tason prospekteja. Presserissä Regier totesi, että nykypäivän (eli siis vuonna 2013) menestysjoukkueet rakennetaan eliittitalentien ympärille ja ilman sellaisia on vaikea voittaa. Juuri tällaisethan joukkueesta puuttui. Hän myös totesi, että ainoa realistinen tapa niitä saada on draftata korkealta. Treidien tai free agencyn kautta se on erittäin vaikeata. Myöskään loppupään pickien varaan sellaista ei oikein voi rakentaa. Käytännössä tuo tarkoittaa siis pohjalla vellomista jonkin aikaa - ja Regierhän tuolloin käytti tuota elämään jäänyttä "suffering"-termiä kuvatakseen sitä, mitä fanien tulee lyhyellä aikavälillä varautua kokemaan. Sinänsähän on ironista, että Detroitin Devellanohan toisti nuo samat mantrat vain vuosi sitten. Eli sen, että ilman eliittitalenttia ei tässä liigassa pärjää. Toki hän jätti sen avoimeksi, että miten joukkue sitä aikoo hankkia vakuutellen, että siellä on kyllä ideoita. No käytännössähän ne keinovalikoimat ovat nuo samat lisättynä offersheeteilla, jotka nekin lienevät täyttä longshottia.

Tuota valittua linjaahan sitten jatkettiin draftissa kauppaamalla Sekera pois aina seuraavaan kauteen, jolloin lähtee saivat mm. Vanek, Miller ja Moulson (joka siis tuli Vanek-treidissä). Tuossakin joukkue sai mm. 1st round pickeja, 2nd round pickeja sekä hyviä prospecteja. Lopputulos runkosarjassa oli viimeinen ja top-2-pickin saaminen - eli siis sellaisen pickin, jolla realistisimmat mahdollisuudet niiden eliittipelaajien varaamiselle ovat.

Tässä kohtaa täytyy myös muistaa se, että toisin kuin Edmonton, niin Buffalolla oli joukkueessa veteraaneja melko paljon. Esim. Gorges, Gionta ja Moulson vieläpä olivat sellaisia, jotka ovat kyllä esimerkillisiä ammattilaisia, koska kukaan heistä ei ole lahjakkuudella uraa tehnyt.

Seuraava kausihan oli sitten se todellinen tavoite, koska siellä oli sitten "palkinto" McEichel. Tuon merkittävyyttä kuvaa hyvin se, että Toronto päätti lähteä kesken kauden tank-kisaan ja Coyotes harkitsi vakavasti OEL:n treidaamista (isona insentiivina siis parantaa mahdollisuuksia sijoittua viimeiseksi). Joukkue myös onnistui tässä ja varmisti lähes varman franchise-sentterin varaamisen McDavidin tai Eichelin muodossa.

Tässä kohtaa joukkueella oli iso määrä assetteja hallussa. Huomattavasti isompi kuin mitä Vancouverilla tai Detroitilla on ollut tai tulee olemaan. Tämä on se kaikkein keskeisin ero sen lisäksi, että joukkue on onnistunut varaamaan korkeammalta noina vuosina kuin kumpikaan esimerkeistä missään vaiheessa.

Nuo assetit olivat se avaintekijä siinä, että joukkue olisi onnistunut välttämään Edmontonin kohtalon. Noilla asseteilla oli mahdollisuus tehdä ison profiilin hankintoja ja nostaa joukkueen tasoa dramaattisesti. Siis ilman, että oltaisiin jouduttu luopumaan esim. Ristolaisesta, Eichelista ja Reinhartista - siis sellaisista pelaajista, joita nimenomaan rebuildilla pyritään haalimaan. Tähän ei esim. Detroitilla ole mitään mahdollisuuksia, koska se ei ole kyennyt haalimaan kuin yhden 1st round pickin, joitakin 2nd round pickeja ja kasan jämäpickeja (joilla ei ole merkitystä tuon tason treideissä) eikä yhtäkään kunnon prospectia. Kun oma prospect pool on jo valmiiksi köykänen, niin ei noista ole mahdollisuutta luopua. Esim.Torontohan sai paljon arvokkaampia assetteja omassa ulosmyynnissä. Suurin syy tähän on se, että erityisesti Detroit yksinkertaisesti antoi runkonsa ns. mädäntyä käsiin.

Tähän asti mielestäni tuossa hommassa oltiin menty niinkuin pitää. Ulosmyynneistä saatiin hyvät assetit ja tallissa oli esim. Ristolainen, Reinhart ja Eichel, jotka kaikki olivat vielä tulokassopimustaan pelaamassa (tai aloittamassa sitä). Vikaan mentiinkin sitten tästä eteenpäin.

Virheliikkeet voidaan typistää seuraaviin:

1. Dan Bylsma.
2. Hankittavaksi valitut pelaajat erityisesti huomioon ottaen maksettu hinta

Aloitetaan noista pelaajista. Kritisoin hyvin voimakkaasti Kane ja Lehner-kauppoja. Nuohan olivat sellaisia kauppoja, joissa Murray oli valmis maksamaan vaaditun hinnan koska halusi juuri nuo pelaajat. Kane ylipäänsä ei mielestäni ollut tai ole sellainen pelaaja, jonka ympärille joukkuetta rakennetaan. Myös takaisin päin tullut Bogosian on pystynyt ainoastaan kuluneella kaudella antamaan odotetun panoksen. Tuohon kauppaan valui helvetisti assetteja. Toki nuo toiseen suuntaan menneet assetit olivat sellaisia, ettei niistä olisi suurempaa hyötyä ollut (tältä osin Murray osasi valita oikein ne poiskaupattavat kohteet). Kuitenkin nuo olisi pitänyt käyttää järkevämmin.

Lehner-kauppaa myös kritisoin sen tapahduttua. Maalivahtiosasto ei mielestäni ylipäänsä ollut (tai ole) sellainen positio, johon kannattaisi satsata. Toki Murray varmasti näki sen potentiaalin Lehnerissa, joka nyt tällä kaudella on kaivautunut esiin miehen saatua ongelmiinsa apua. Niin tai näin, niin tuo assetti olisi tullut käyttää eri tavalla.

ROR-kauppaa en sen sijaan kritisoi. Ainoa puute tuossa oli se, että hän ei osoittautunut toivotuksi johtajaksi, mutta tämän ongelmallisuus liittyy pitkälti seikkaan, jonka tuon esille myöhemmin. Murray maksoi hänenkin osaltaan ylihintaa, mutta juuri tuollaiset kaupat ovat sellaisia, joissa sitä voikin maksaa. Prime-ikään vasta pääsemässä oleva eliittitason kahdensuunnansentteri.

Myös esim. Hudson Faschingin kauppa oli sellainen, jossa maksettiin ylihintaa, koska Murray halusi tietyn pelaajan. Tuossa vaiheessa myös liiga oli siirtymässä pois tuollaisista "hard and heavy" -pelaajista, ja Murray ei selvästi tätä kyennyt tai halunnut tunnistaa.

Sitten Bylsma. Lienee niin, että kun Babcock meni ohi suun, niin Murray teki helpon ratkaisun ja otti "nimekkään" vapaana olevan vaihtoehdon. Bylsma kovasti höpötti, että on opiskellut tuon sapattivuotensa liigaa jne. Tuo osoittautui täydeksi paskapuheeksi ellei kyse ole sitten vain kyvyttömyydestä ymmärtää tarkastelunsa kohdetta.

Kausi 15-16 oli toki eteenpäin menoa, mutta se perustui lähinnä siihen, että joukkueen taso nousi selkeästi. Jo tällöin oli kyllä selvää, että puolustusta täytyy vahvistaa. Cody Fransonillahan tähän pyrittiin, mutta se oli auttamatta liian köykäinen liike. Assetteja olisi ehdottomasti pitänyt laittaa tähän osastoon. Jo tuolla kaudella nuo pelitavalliset ongelmat olivat ilmeiset. Joukkue pelasi helvetin hidasta pystysuunnan kiekkoa. Pitkiä avaussyöttöjä tai sitten vain "alueen pelaamista" eli kiekon pelaamista yli alueen ilman kiekon kontrollointia. Joukkue pelasi tuon ensimmäisen kauden melko tiiviisti, mutta sen hyökkäyspelaaminen oli olematonta, koska joukkue ei saanut luotua maalipaikkoja juuri mitenkään. Se tosin kyllä estikin niiden luontia. Kuitenkin esim. Girgensonsin hyökkäyspelaaminen kuoli täysin, koska hän on kuitenkin pohjmmiltaan duunari ja omaksui tuon Bylsman pelitavan. Hyökkäyspäässä sentteri pelasi todella alhaalla (sillä ehkäistiin ylivoimahyökkäyksiä) ja puolustavat eivät olleet aktiivisia. Nykyäänhän ei pelkästään hyökkääjät pelaa syvällä kaikki vaan myös puolustajat ovat todella aktiivisia.

Toisella kaudella sitten rupesi tulemaan ongelmia. Puolustuksessa Kulikovin hankinta oli mielestäni hyvä, mutta hänen tasonsa romahti harjoitusottelussa loukkaantuneen selän johdosta. Puolustus oli edelleen liian heikko. Kuitenkin joukkue rupesi selvästi menettämään luottoaan valmennukseen ja ainaostaan liigan paras ylivoima piti joukkuetta pystyssä. Vaikka sijoitus pysyi samana, joukkue otti tosiasiassa takapakkia.

Oman ymmärrykseni mukaan kopissa tapahtui tässä kohtaa niin, että nuorempi kaarti ei enää pysynyt ruodussa ja veteraaniosasto koostui pääasiassa syvyysroolien kavereista, joilal ei auktoriteetti riittänyt. RORista ei ollut komennon ottajaksi ja Kane ei ylipäänsä ole minkään tason johtava pelaaja. Bipolaarihäiriöinen Lehner tuskin auttoi asiaa myöskään. Myöskin Okposo on enemmän tuollainen tunnollinen partiopoika kuin joukkoja edestä johtava veteraani. Murrayn olisi tullut kiinnittää enemmän huomiota tähän aspektiin. Ilmeisesti luotto RORiin oli tässä kohtaa suuri, mutta pelkästään sen kortin varaan ei olisi tullut laskea.

On selvä asia, että nykyään nuoret pelaajat ymmärtävät lajista ja pelitavasta sen verran, että huomaavat nopeasti jos se on täysin outdated. Joukkueen tietenkin täytyisi pystyä pysymään yhtenäisenä ja pelitavan takana - olkoon se kuinka paska. Ymmärrykseni mukaan ongelmaa myös pahensi se, että Bylsma ikäänkuin nosti itsensä norsunluutorniin kun kritiikkiä tuli joukkueen sisältä. Sen sijaan siis, että kommunikaatio olisi toiminut. Tuo aiheutti lisää epäluottamusta ja kitkaa.

Kauden päätöspresserissä Murray vaikutti täysin neuvottomalta. Ilmeisesti hän ei ollut valmis myöntämään virhettään Bylsman osalta. Huhuja oli myös siitä, että Lehnerin kanssa oltiin neuvottelemassa pitkää jatkosopimusta. Näissä olosuhteissa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa kirveestä molemmilla. Kurssi oli huono ja muutoksia tarvittiin. Tältä osin organisaatiossa mielestäni reagoitiin oikein. Secordin kommentti on sen takia pari vuotta myöhässä, että tällä hetkellä käytännössä mennään korjausliikkeiden ehdolla, vaikkakin ne tehtiin vasta hieman myöhemmin.

Botterilin tultua uudeksi GM:ksi hän sanoi, että hänellä on toisen käden tietoa joukkueen ongelmista, mutta hän haluaa itse arvioida tilanteen ensikäden tiedolla. Muutokset seuraavaan kauteen olivat aika pieniä. Housley valikoitui valmentajaksi ja Scandella hommattiin osana isompaa kauppaa. Scandellan hakinta oli toki hyvä, mutta edelleen riittämätön.

Housleyn ekan kauden ongelmaksi nähdäkseni muodostui se, että joukkue ei kauden avaukseen mennessä pystynyt toteuttamaan tuota pelitapaa. Osa syy lienee materiaalissa ja osa siinä, että valtaosa joukkueesta oli pelannut pari kautta tuota Bylsman kiekkoa. On myös melko varmaa, että tuon edellisen kauden pukukoppiongelmat tulivat uudelleen framille kun ongelmia alkoi tulemaan. Joukkueessa kuitenkin oli edelleen käytännössä samat pelaajat.

Kausi läjähti täysin reisille ja tässä kohtaa Botterililla täytyi olla selvää, mistä ongelmat johtuvat. Joukkuetta tuuletettiinkin aika huolella. Vanhasta veteraanikaartista Moulson laitettiin pysyvästi farmiin, Gorges jätettiin ilman sopimusta ja Kane, Lehner sekä ROR kaikki pihalle. Tuskin kyse oli siitä, että nuo varsinaisia ongelmia olivat (paitsi ehkä Lehner hänen omiensakin kommenttien perusteella). Kyse oli enemmänkin siitä, että joukkueeseen oli kehkeytynyt pahaa verta ja se oli pakko saada puhdistettua. Tuo oli samalla tietynlainen reset, koska takaisin kuitenkin onnistuttiin ottamaan assetteja pickien ja prospectien muodossa. Tuon kauden jälkeen oli selvää, että yhdessä kesässä tilannetta ei täysin korjata. Tämä on se seikka, jota ei ehkä ihan tunnuta ymmärtävän (tästä nyt esimerkkinä vaikka tuo secordin viesti).

Käyn kulunutta kautta hieman tarkemmin lävitse myöhemmin, mutta sen verran voi sanoa, että vaikka joukkueen sijoitus on nyt romahtanut kauden edetessä loppuaan, on tämä kausi ollut monella tapaa erittäin iso edistysaskel - oikeastaan isoin sellainen sitten tuon kauden 15-16. Sitä ei ehkä sarjataulukko katselemalla pysty toteamaan.

En oikein tiedä vastasiko tuo yhtään secordin kysymykseen. Toisaalta kysymys oli kyllä niin ympäripyöreä, että se saattoi olla pelkkää provoa ilman sen kummempaa kykyä sen tarkempaan erittelyyn. Oma käsitykseni secordista on kuitenkin se, että hän nyt ei olisi tällainen tyhjää provoa heittelevä nimimerkki (toisin kuin yksi toinen tännekkin hiljattain kommentoinut janari).

Lupasin vastata tuohon Chicago-esimerkkiin, mutta tästä tuli nyt sen verran pitkä sepustus, että vastaan siihen samassa yhteydessä kun käyn läpi hieman tätä kautta.
 

Viljami84

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit,Buffalo,Leijonat, altavastaajat
@secord viimeisin viesti on noin pari kautta myöhässä. Näitä samoja juttuja on tullut jauhettua ties kuinka monta kertaa, mutta jauhetaan ny vielä vähän lisää. Kommentoidaan myös myöhemmin tuota vertausta tuohon Chicagoon (mikä muutes oikeastaan ilmentää ihan muuta kuin mitä secord ymmärtääkseni yrittää viestiä).

Varsinainen rebuild-joukkueella lähti tynkäkaudella 12-13. Joukkue oli tuolloin paperilla ihan hyvä, mutta pahasti ikääntymään päin eikä kuitenkaan riittävän hyvä haastamaan kärkijoukkueita. Tässä kohtaa vaihtoehtoina oli joko yrittää rimpuilla joukkueenrungolla tai sitten aloittaa kunnon rebuild. Esimerkkeinä heitetyt Vancouver ja erityisesti Detroithan menivät ihan eri polkua. Vancouver ei ehkä niin selväpiirteisesti, mutta kuitenkin.

Regierhän oli tuon kauden päätöspresserissä hyvin avoin siitä, miten joukkueen rakennuksessa tullaan etenemään. Jo deadlinella laitettiin menemään iso määrä veteraaneja ja siinä rytäkässä kapteeni Pominville, joka ei ollut edes rental. Jo tuolla deadlinella joukkue sai helvetilisen määrän arvokkaita asseteja kuten 1st rounder, useita 2nd roundereita ja hyvän tason prospekteja. Presserissä Regier totesi, että nykypäivän (eli siis vuonna 2013) menestysjoukkueet rakennetaan eliittitalentien ympärille ja ilman sellaisia on vaikea voittaa. Juuri tällaisethan joukkueesta puuttui. Hän myös totesi, että ainoa realistinen tapa niitä saada on draftata korkealta. Treidien tai free agencyn kautta se on erittäin vaikeata. Myöskään loppupään pickien varaan sellaista ei oikein voi rakentaa. Käytännössä tuo tarkoittaa siis pohjalla vellomista jonkin aikaa - ja Regierhän tuolloin käytti tuota elämään jäänyttä "suffering"-termiä kuvatakseen sitä, mitä fanien tulee lyhyellä aikavälillä varautua kokemaan. Sinänsähän on ironista, että Detroitin Devellanohan toisti nuo samat mantrat vain vuosi sitten. Eli sen, että ilman eliittitalenttia ei tässä liigassa pärjää. Toki hän jätti sen avoimeksi, että miten joukkue sitä aikoo hankkia vakuutellen, että siellä on kyllä ideoita. No käytännössähän ne keinovalikoimat ovat nuo samat lisättynä offersheeteilla, jotka nekin lienevät täyttä longshottia.

Tuota valittua linjaahan sitten jatkettiin draftissa kauppaamalla Sekera pois aina seuraavaan kauteen, jolloin lähtee saivat mm. Vanek, Miller ja Moulson (joka siis tuli Vanek-treidissä). Tuossakin joukkue sai mm. 1st round pickeja, 2nd round pickeja sekä hyviä prospecteja. Lopputulos runkosarjassa oli viimeinen ja top-2-pickin saaminen - eli siis sellaisen pickin, jolla realistisimmat mahdollisuudet niiden eliittipelaajien varaamiselle ovat.

Tässä kohtaa täytyy myös muistaa se, että toisin kuin Edmonton, niin Buffalolla oli joukkueessa veteraaneja melko paljon. Esim. Gorges, Gionta ja Moulson vieläpä olivat sellaisia, jotka ovat kyllä esimerkillisiä ammattilaisia, koska kukaan heistä ei ole lahjakkuudella uraa tehnyt.

Seuraava kausihan oli sitten se todellinen tavoite, koska siellä oli sitten "palkinto" McEichel. Tuon merkittävyyttä kuvaa hyvin se, että Toronto päätti lähteä kesken kauden tank-kisaan ja Coyotes harkitsi vakavasti OEL:n treidaamista (isona insentiivina siis parantaa mahdollisuuksia sijoittua viimeiseksi). Joukkue myös onnistui tässä ja varmisti lähes varman franchise-sentterin varaamisen McDavidin tai Eichelin muodossa.

Tässä kohtaa joukkueella oli iso määrä assetteja hallussa. Huomattavasti isompi kuin mitä Vancouverilla tai Detroitilla on ollut tai tulee olemaan. Tämä on se kaikkein keskeisin ero sen lisäksi, että joukkue on onnistunut varaamaan korkeammalta noina vuosina kuin kumpikaan esimerkeistä missään vaiheessa.

Nuo assetit olivat se avaintekijä siinä, että joukkue olisi onnistunut välttämään Edmontonin kohtalon. Noilla asseteilla oli mahdollisuus tehdä ison profiilin hankintoja ja nostaa joukkueen tasoa dramaattisesti. Siis ilman, että oltaisiin jouduttu luopumaan esim. Ristolaisesta, Eichelista ja Reinhartista - siis sellaisista pelaajista, joita nimenomaan rebuildilla pyritään haalimaan. Tähän ei esim. Detroitilla ole mitään mahdollisuuksia, koska se ei ole kyennyt haalimaan kuin yhden 1st round pickin, joitakin 2nd round pickeja ja kasan jämäpickeja (joilla ei ole merkitystä tuon tason treideissä) eikä yhtäkään kunnon prospectia. Kun oma prospect pool on jo valmiiksi köykänen, niin ei noista ole mahdollisuutta luopua. Esim.Torontohan sai paljon arvokkaampia assetteja omassa ulosmyynnissä. Suurin syy tähän on se, että erityisesti Detroit yksinkertaisesti antoi runkonsa ns. mädäntyä käsiin.

Tähän asti mielestäni tuossa hommassa oltiin menty niinkuin pitää. Ulosmyynneistä saatiin hyvät assetit ja tallissa oli esim. Ristolainen, Reinhart ja Eichel, jotka kaikki olivat vielä tulokassopimustaan pelaamassa (tai aloittamassa sitä). Vikaan mentiinkin sitten tästä eteenpäin.

Virheliikkeet voidaan typistää seuraaviin:

1. Dan Bylsma.
2. Hankittavaksi valitut pelaajat erityisesti huomioon ottaen maksettu hinta

Aloitetaan noista pelaajista. Kritisoin hyvin voimakkaasti Kane ja Lehner-kauppoja. Nuohan olivat sellaisia kauppoja, joissa Murray oli valmis maksamaan vaaditun hinnan koska halusi juuri nuo pelaajat. Kane ylipäänsä ei mielestäni ollut tai ole sellainen pelaaja, jonka ympärille joukkuetta rakennetaan. Myös takaisin päin tullut Bogosian on pystynyt ainoastaan kuluneella kaudella antamaan odotetun panoksen. Tuohon kauppaan valui helvetisti assetteja. Toki nuo toiseen suuntaan menneet assetit olivat sellaisia, ettei niistä olisi suurempaa hyötyä ollut (tältä osin Murray osasi valita oikein ne poiskaupattavat kohteet). Kuitenkin nuo olisi pitänyt käyttää järkevämmin.

Lehner-kauppaa myös kritisoin sen tapahduttua. Maalivahtiosasto ei mielestäni ylipäänsä ollut (tai ole) sellainen positio, johon kannattaisi satsata. Toki Murray varmasti näki sen potentiaalin Lehnerissa, joka nyt tällä kaudella on kaivautunut esiin miehen saatua ongelmiinsa apua. Niin tai näin, niin tuo assetti olisi tullut käyttää eri tavalla.

ROR-kauppaa en sen sijaan kritisoi. Ainoa puute tuossa oli se, että hän ei osoittautunut toivotuksi johtajaksi, mutta tämän ongelmallisuus liittyy pitkälti seikkaan, jonka tuon esille myöhemmin. Murray maksoi hänenkin osaltaan ylihintaa, mutta juuri tuollaiset kaupat ovat sellaisia, joissa sitä voikin maksaa. Prime-ikään vasta pääsemässä oleva eliittitason kahdensuunnansentteri.

Myös esim. Hudson Faschingin kauppa oli sellainen, jossa maksettiin ylihintaa, koska Murray halusi tietyn pelaajan. Tuossa vaiheessa myös liiga oli siirtymässä pois tuollaisista "hard and heavy" -pelaajista, ja Murray ei selvästi tätä kyennyt tai halunnut tunnistaa.

Sitten Bylsma. Lienee niin, että kun Babcock meni ohi suun, niin Murray teki helpon ratkaisun ja otti "nimekkään" vapaana olevan vaihtoehdon. Bylsma kovasti höpötti, että on opiskellut tuon sapattivuotensa liigaa jne. Tuo osoittautui täydeksi paskapuheeksi ellei kyse ole sitten vain kyvyttömyydestä ymmärtää tarkastelunsa kohdetta.

Kausi 15-16 oli toki eteenpäin menoa, mutta se perustui lähinnä siihen, että joukkueen taso nousi selkeästi. Jo tällöin oli kyllä selvää, että puolustusta täytyy vahvistaa. Cody Fransonillahan tähän pyrittiin, mutta se oli auttamatta liian köykäinen liike. Assetteja olisi ehdottomasti pitänyt laittaa tähän osastoon. Jo tuolla kaudella nuo pelitavalliset ongelmat olivat ilmeiset. Joukkue pelasi helvetin hidasta pystysuunnan kiekkoa. Pitkiä avaussyöttöjä tai sitten vain "alueen pelaamista" eli kiekon pelaamista yli alueen ilman kiekon kontrollointia. Joukkue pelasi tuon ensimmäisen kauden melko tiiviisti, mutta sen hyökkäyspelaaminen oli olematonta, koska joukkue ei saanut luotua maalipaikkoja juuri mitenkään. Se tosin kyllä estikin niiden luontia. Kuitenkin esim. Girgensonsin hyökkäyspelaaminen kuoli täysin, koska hän on kuitenkin pohjmmiltaan duunari ja omaksui tuon Bylsman pelitavan. Hyökkäyspäässä sentteri pelasi todella alhaalla (sillä ehkäistiin ylivoimahyökkäyksiä) ja puolustavat eivät olleet aktiivisia. Nykyäänhän ei pelkästään hyökkääjät pelaa syvällä kaikki vaan myös puolustajat ovat todella aktiivisia.

Toisella kaudella sitten rupesi tulemaan ongelmia. Puolustuksessa Kulikovin hankinta oli mielestäni hyvä, mutta hänen tasonsa romahti harjoitusottelussa loukkaantuneen selän johdosta. Puolustus oli edelleen liian heikko. Kuitenkin joukkue rupesi selvästi menettämään luottoaan valmennukseen ja ainaostaan liigan paras ylivoima piti joukkuetta pystyssä. Vaikka sijoitus pysyi samana, joukkue otti tosiasiassa takapakkia.

Oman ymmärrykseni mukaan kopissa tapahtui tässä kohtaa niin, että nuorempi kaarti ei enää pysynyt ruodussa ja veteraaniosasto koostui pääasiassa syvyysroolien kavereista, joilal ei auktoriteetti riittänyt. RORista ei ollut komennon ottajaksi ja Kane ei ylipäänsä ole minkään tason johtava pelaaja. Bipolaarihäiriöinen Lehner tuskin auttoi asiaa myöskään. Myöskin Okposo on enemmän tuollainen tunnollinen partiopoika kuin joukkoja edestä johtava veteraani. Murrayn olisi tullut kiinnittää enemmän huomiota tähän aspektiin. Ilmeisesti luotto RORiin oli tässä kohtaa suuri, mutta pelkästään sen kortin varaan ei olisi tullut laskea.

On selvä asia, että nykyään nuoret pelaajat ymmärtävät lajista ja pelitavasta sen verran, että huomaavat nopeasti jos se on täysin outdated. Joukkueen tietenkin täytyisi pystyä pysymään yhtenäisenä ja pelitavan takana - olkoon se kuinka paska. Ymmärrykseni mukaan ongelmaa myös pahensi se, että Bylsma ikäänkuin nosti itsensä norsunluutorniin kun kritiikkiä tuli joukkueen sisältä. Sen sijaan siis, että kommunikaatio olisi toiminut. Tuo aiheutti lisää epäluottamusta ja kitkaa.

Kauden päätöspresserissä Murray vaikutti täysin neuvottomalta. Ilmeisesti hän ei ollut valmis myöntämään virhettään Bylsman osalta. Huhuja oli myös siitä, että Lehnerin kanssa oltiin neuvottelemassa pitkää jatkosopimusta. Näissä olosuhteissa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa kirveestä molemmilla. Kurssi oli huono ja muutoksia tarvittiin. Tältä osin organisaatiossa mielestäni reagoitiin oikein. Secordin kommentti on sen takia pari vuotta myöhässä, että tällä hetkellä käytännössä mennään korjausliikkeiden ehdolla, vaikkakin ne tehtiin vasta hieman myöhemmin.

Botterilin tultua uudeksi GM:ksi hän sanoi, että hänellä on toisen käden tietoa joukkueen ongelmista, mutta hän haluaa itse arvioida tilanteen ensikäden tiedolla. Muutokset seuraavaan kauteen olivat aika pieniä. Housley valikoitui valmentajaksi ja Scandella hommattiin osana isompaa kauppaa. Scandellan hakinta oli toki hyvä, mutta edelleen riittämätön.

Housleyn ekan kauden ongelmaksi nähdäkseni muodostui se, että joukkue ei kauden avaukseen mennessä pystynyt toteuttamaan tuota pelitapaa. Osa syy lienee materiaalissa ja osa siinä, että valtaosa joukkueesta oli pelannut pari kautta tuota Bylsman kiekkoa. On myös melko varmaa, että tuon edellisen kauden pukukoppiongelmat tulivat uudelleen framille kun ongelmia alkoi tulemaan. Joukkueessa kuitenkin oli edelleen käytännössä samat pelaajat.

Kausi läjähti täysin reisille ja tässä kohtaa Botterililla täytyi olla selvää, mistä ongelmat johtuvat. Joukkuetta tuuletettiinkin aika huolella. Vanhasta veteraanikaartista Moulson laitettiin pysyvästi farmiin, Gorges jätettiin ilman sopimusta ja Kane, Lehner sekä ROR kaikki pihalle. Tuskin kyse oli siitä, että nuo varsinaisia ongelmia olivat (paitsi ehkä Lehner hänen omiensakin kommenttien perusteella). Kyse oli enemmänkin siitä, että joukkueeseen oli kehkeytynyt pahaa verta ja se oli pakko saada puhdistettua. Tuo oli samalla tietynlainen reset, koska takaisin kuitenkin onnistuttiin ottamaan assetteja pickien ja prospectien muodossa. Tuon kauden jälkeen oli selvää, että yhdessä kesässä tilannetta ei täysin korjata. Tämä on se seikka, jota ei ehkä ihan tunnuta ymmärtävän (tästä nyt esimerkkinä vaikka tuo secordin viesti).

Käyn kulunutta kautta hieman tarkemmin lävitse myöhemmin, mutta sen verran voi sanoa, että vaikka joukkueen sijoitus on nyt romahtanut kauden edetessä loppuaan, on tämä kausi ollut monella tapaa erittäin iso edistysaskel - oikeastaan isoin sellainen sitten tuon kauden 15-16. Sitä ei ehkä sarjataulukko katselemalla pysty toteamaan.

En oikein tiedä vastasiko tuo yhtään secordin kysymykseen. Toisaalta kysymys oli kyllä niin ympäripyöreä, että se saattoi olla pelkkää provoa ilman sen kummempaa kykyä sen tarkempaan erittelyyn. Oma käsitykseni secordista on kuitenkin se, että hän nyt ei olisi tällainen tyhjää provoa heittelevä nimimerkki (toisin kuin yksi toinen tännekkin hiljattain kommentoinut janari).

Lupasin vastata tuohon Chicago-esimerkkiin, mutta tästä tuli nyt sen verran pitkä sepustus, että vastaan siihen samassa yhteydessä kun käyn läpi hieman tätä kautta.
Ei voi enää sanoa, että kirjoitat vähä, mutta asiaa... tuli hyvää virkistystä itsellekkin asioisen laidasta.... :D tähän se apinahymiö joka pitää silmien edessä käsiä!

En tiedä liittyykö tähän asiayhteyteen, mutta on kyllä tullut pistettyä merkille tuo, että kun seurat myyvät pelaajiaan pois ja varaavat esim yhtenä vuotena enemmän ykköskierroksella tai parina seuraavana, niin aika paljon välissä draftin tasosta kiinni ja siitä, että osaa poimia oikeat pelaajat, että joukkue vahvistuu kertaheitolla.

Esimerkkinä Anaheimissa kun tiputettiin varausvuoroa vaihdossa Torontoon ja silti varattiin Rakell ja Gibson. Vaikka Buffalo on varannut tosi hyvin, niin vielä niitä ihan helmiä onnistumisia ei mielestäni ole tullut.

Ja myös se, että kunpa se vuosi kun niitä pickejä oli useampia olisi ollut 2015, koska siellä taitaa McDavidilla ja Eichelilla molemmilla olla enemmän pisteitä kun kellään kolmea vuotta aiemmin varatulla pelaajalla ja lisäksi myöhemminkin varatut pelaajat olivat tosi kovia.... Rantanen, Marner, Connor, Barzal Hanifin, Ahoa, Werenski, Boeser, Provorov, Meier, Chabot jne jne. Eli tällaisella varaus kaudella kun osuu se kuusi varausvuoroa (kahdelle ekalla kierrokselle) ja on hyviä scoutteja ni voi korjata joukkuetta todella paljon.

Edit. Lisätty suluissa oleva teksti
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Kiitän @Dissonanssi Buffalon linjan lyhyestä oppimäärästä. Tarkoitus ei ole provota, mutta ehkä suurin mielenkiintoni kohdistuu kysymykseen, mikä Buffalon linjasta tekee mielestäsi paremman kuin esim. Detroitin tai Vancouverin? Tulosurheilusta kun puhutaan niin tulokset eivät ainakaan tue tuota näkemystä. Minulla ei ole mitään antipatioita Buffaloa vastaan ja olen samaa mieltä kuin esim. @heikkik , että aihio on hyvä rakentaa menestyvää pohjaa. En silti pitäisi Detroitin tai varsinkaan Vancouverin aihiota mitenkään selvästi heikompana.

Käyn kulunutta kautta hieman tarkemmin lävitse myöhemmin, mutta sen verran voi sanoa, että vaikka joukkueen sijoitus on nyt romahtanut kauden edetessä loppuaan, on tämä kausi ollut monella tapaa erittäin iso edistysaskel - oikeastaan isoin sellainen sitten tuon kauden 15-16. Sitä ei ehkä sarjataulukko katselemalla pysty toteamaan.

Tästä haluaisin tietää tarkemmin, että mitä tarkkaan ottaen tarkoitat? Näin sivusta seuranneena tuota edistysaskelta on vaikea huomata.
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
lisäksi myöhemminkin varatut pelaajat olivat tosi kovia.... Rantanen, Marner, Connor, Barzal Hanifin, Ahoa, Werenski, Boeser, Provorov, Meier, Chabot jne jne. Eli tällaisella varaus kaudella kun osuu se kuusi varausvuoroa (kahdelle ekalla kierrokselle) ja on hyviä scoutteja ni voi korjata joukkuetta todella paljon.

Mut sit jos on paskat skoutit ja toimisto niin tälläinen varausvuosi, kun muutamaa lukuunottamatta kaikki arvat voittavat, lähinnä vaan vituttaa.
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Kausi pakettiin viime yön ottelun jälkeen. Jo ensimmäisen minuutin jälkeen oli täysin selvää, että tuosta ottelusta lähdetään kahden pisteen kanssa. Detroitin joukkue ja pelillinen taso oli ehkä surkeinta mitä olen ikinä nähnyt NHL-tasolla. Ja kyllä, tämä sisältää Buffalon tankkijoukkueet. Buffalollakin meni tuo pelaaminen ihan läskiksi ja siellä haettiin pikkunäteillä jotain tyhjiä maaleja jne. Siitä huolimatta, että Buffalokin lähinnä neppaili siellä, pystyi se luomaan niin paljon a-luokan maalipaikkoja, että 15 maaliakaan ei olisi ollut mahdottomuus. Kuvaavaa on se, että viimeisessä erässä, kun Skinnerilla oli yhden tekemänsä maalin johdosta 39 maalia kasassa, Housley siirsi Skinnerin tuohon ykköskenttään Olofssonin tilalle. Heti ensimäisessä vaihdossa Skinnerille 40 maalia täyteen ja Olofsson voitiin siirtää takaisin ykköseen.

Onneksi Rangers hoisi oman leiviskänsä, joten tuo voitto "maksoi" ainoastaan yhden sijan arvonnan todennäköisyyksissä ja draftin loppusijoituksessa. St.Louisin voitosta huolimatta muut ottelut päättyivät siinä mielessä mukavasti, että oman ymmärykseni mukaan St.Louisin varausvuoro pysyy Buffalolla, jos St.Louis putoaa viimeistään toisella kierroksella.

Buffalo varaa siis vähintään 8. sijalta, mutta todennäköisimmin sijoilta 6-7. Tuolle 8. sijalle todennäköisyydet ovat alle 5%. Mielestäni tuo on juuri passeli sijoitus, koska tuo paikka varmistaa jonkun seuraavista olevan varattavissa: Hughes, Kakko, Podkolzin, Dach, Byram, Cozens, Turcotte ja Negras. Tuo porukka pitää sisällään potentiaaliltaan ykköskenttätason laitureita ja vähintään top-6-senttereitä ja yhden vähintään top-4-puolustajan. Oikeastaan kaikki kelpaavat. Oma tietämys draftista tosin on huono, ja kärkikahdeksikko voi olla lopulta ihan muuta.

Ei voi enää sanoa, että kirjoitat vähä, mutta asiaa... tuli hyvää virkistystä itsellekkin asioisen laidasta.... :D tähän se apinahymiö joka pitää silmien edessä käsiä!

En tiedä liittyykö tähän asiayhteyteen, mutta on kyllä tullut pistettyä merkille tuo, että kun seurat myyvät pelaajiaan pois ja varaavat esim yhtenä vuotena enemmän ykköskierroksella tai parina seuraavana, niin aika paljon välissä draftin tasosta kiinni ja siitä, että osaa poimia oikeat pelaajat, että joukkue vahvistuu kertaheitolla.

Esimerkkinä Anaheimissa kun tiputettiin varausvuoroa vaihdossa Torontoon ja silti varattiin Rakell ja Gibson. Vaikka Buffalo on varannut tosi hyvin, niin vielä niitä ihan helmiä onnistumisia ei mielestäni ole tullut.

Ja myös se, että kunpa se vuosi kun niitä pickejä oli useampia olisi ollut 2015, koska siellä taitaa McDavidilla ja Eichelilla molemmilla olla enemmän pisteitä kun kellään kolmea vuotta aiemmin varatulla pelaajalla ja lisäksi myöhemminkin varatut pelaajat olivat tosi kovia.... Rantanen, Marner, Connor, Barzal Hanifin, Ahoa, Werenski, Boeser, Provorov, Meier, Chabot jne jne. Eli tällaisella varaus kaudella kun osuu se kuusi varausvuoroa (kahdelle ekalla kierrokselle) ja on hyviä scoutteja ni voi korjata joukkuetta todella paljon.

Tuossa erittäin kovassa 2015 vuoden draftissa Buffalolla oli hallussa seuraavat pickit: 2, 21, 25 ja 31, joista siis kolme viimeisintä treidattiin pois. Noilla pickeilla olisi voitu varata esim. Boeser, Konecny ja Aho. Kuitenkaan seuraavalla kaudella näistä ei iloa olisi ollut vielä. Kuitenkin tuo kuvaa hyvin sitä, kuinka arvokkaita nuo pickit tuossa draftissa olivat. Kane- ja Lehner-kaupoista olisi pitänyt tulla parempaa vastinetta.

En sanoisi Buffalon draftaamista ainakaan vielä edes "varsin hyväksi". Mikäli Nylander, Mittelstadt ja Asplund saavuttavat odotukset, voisi ehkä näin sanoa - olettaen, että edes muutama noista myöhemminstä iskee läpi (kuten vaikka Olofsson, Borgen, Samuelsson, Laaksonen ym.). Tämä jää vielä nähtäväksi.

Kiitän @Dissonanssi Buffalon linjan lyhyestä oppimäärästä. Tarkoitus ei ole provota, mutta ehkä suurin mielenkiintoni kohdistuu kysymykseen, mikä Buffalon linjasta tekee mielestäsi paremman kuin esim. Detroitin tai Vancouverin? Tulosurheilusta kun puhutaan niin tulokset eivät ainakaan tue tuota näkemystä. Minulla ei ole mitään antipatioita Buffaloa vastaan ja olen samaa mieltä kuin esim. @heikkik , että aihio on hyvä rakentaa menestyvää pohjaa. En silti pitäisi Detroitin tai varsinkaan Vancouverin aihiota mitenkään selvästi heikompana.

Mitä ilmeisimmin sinun käsityksesti rebuildin tarkoituksesta on se, että joukkue saadaan nopeasti playoffeihin? Olen erittäin vahvasti eri mieltä. Vancouver, Edmonton ja esim. Devils ovat hyviä esimerkkejä siitä, että jotkut yksittäiset playoff-visiitit ovat yhtä tyhjän kanssa. Toisaalta juuri esimerkkisi mukainen Chicago on hyvä esimerkki toisin päin.

Ennen tuota konferenssifinaali-visiittiä joukkue oli viimeisenä kymmenenä kautena käynyt kerran ottamassa first round exitin ja muuten ollut siis ulkon playoffeista. Määrittikö tämä Chicagon rebuildin vai se, että siellä rakennettiin runkoa, joka lopulta hyvin nopeasti nousi kärkeen ja aina mestaruuteen saakka? Joukkue oli tosiaan kyntänyt pitkään ja vieläpä koki valmentajavaihdoksen kauden jo alettua. Siitä huolimatta loppu on historiaa.

Oleellista ei ole se, minkä ikäisiä pelaajia joukkueessa on. Tuossa joukkueessa ei ollut tulokkaita ymmärtääkseni kuin Bolland. Puolustuksessa oli ykkösparitason Campbell ja hyökkäyksen kärkenä oli veteraani Havlat. Muutoin sitten juuri noiden nuorten pelaajien kautta joukkue sai sen laadukkaan taustatuen ja syvyyden. Tämä on se, mitä haetaan. Buffalo ei todennäköisesti saa Campbellin tasoista veteraania vaan se täytyy kasvattaa sisältä.

Mikäli siis seuraan ajatteluasi oikein, sinun käsityksesi mukaan Buffalon rebuildin kulkisi parempaa reittiä, jos se olisi laittanut nuo Kane- ja ROR-treideistä saadut assetit palamaan hyvin lyhyen aikavälin ratkaisuiden muodossa ja vetänyt itsensä playoffeihin? Olen edelleen vahvasti eri mieltä.

Sen sijaan, että Botteril lähti hakemaan pikavoittoja, otti hän pidemmän aikavälin edut huomioon. Onko tarkoitus saada joukkue playoffeihin vai saada rakennettua siitä contender? Tästä on kyse.

Tältä osin Buffalon tilanne on tällä hetkellä parempi kuin esim. juuri Vancouverin, Detroitin tai vaikka Devilsin. Entäpä missä määrin Montrealin visiitit playoffeissa ovat vieneet organisaatiota eteenpäin?

Mutta sen sijaan, että teen itse koko aika jalkatyöt, heitän nyt pallon sinulle. Erittele oma näkemyksesi siitä, miten Vancouverin ja Detroitin tilanne vertautuu Buffaloon, kun on kyse nimenomaan contender-joukkueen kasaamisesta. Tältä osin on oleellista käydä lävitse näiden organisaatioiden tilanne mitä tulee seuraaviin aspekteihin: Hyökkäys, puolustus, maalivahdit, joukkueen ikärakenne, sopimusrakenne, prospect pool sekä draft pickit.

Lupaan tehdä oman osuuteni tämän jälkeen.

Tästä haluaisin tietää tarkemmin, että mitä tarkkaan ottaen tarkoitat? Näin sivusta seuranneena tuota edistysaskelta on vaikea huomata.

Tähän saat vastauksen hieman myöhemmin kyllä.
 
Viimeksi muokattu:

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Ennen tuota konferenssifinaali-visiittiä joukkue oli viimeisenä kymmenenä kautena käynyt kerran ottamassa first round exitin ja muuten ollut siis ulkon playoffeista. Määrittikö tämä Chicagon rebuildin vai se, että siellä rakennettiin runkoa, joka lopulta hyvin nopeasti nousi kärkeen ja aina mestaruuteen saakka? Joukkue oli tosiaan kyntänyt pitkään ja vieläpä koki valmentajavaihdoksen kauden jo alettua. Siitä huolimatta loppu on historiaa.

Tuo ajanjakso ei ollut Blackhawksin osalta mitenkään hallittua rebuildia vaan lähinnä kaoottista sekoilua. Kaikki kääntyi lopulta hieman onnekkaasti hyvin, mutta se vaati vanhan omistajan kuoleman ja toimistolta epäpätevien henkilöiden pois potkimista. Chicagon rebuild ei ollut siis millään muotoa hallittua, mutta kun olet riittävän paska tarpeeksi kauan niin hopeareunukset silläkin. Organisaatiossa tapahtui lopulta täydellinen muutos toimintakulttuurissa ja tuo tapahtui Rocky Wirtzin johtamana, kun palkkattiin oikeita ihmisiä oikeille paikoille muutoksen tuomaan.

Mikäli siis seuraan ajatteluasi oikein, sinun käsityksesi mukaan Buffalon rebuildin kulkisi parempaa reittiä, jos se olisi laittanut nuo Kane- ja ROR-treideistä saadut assetit palamaan hyvin lyhyen aikavälin ratkaisuiden muodossa ja vetänyt itsensä playoffeihin? Olen edelleen vahvasti eri mieltä.

En minä näin ajattele lainkaan. Eikä minulta löydy riittävästi puhtia tekemään haluamaasi jalkatyötä selvittämään näkemystäni. Oman suosikin tekemisissä on aivan tarpeeksi mietittävää. Näen kuitenkin, että Buffalon tulevaisuus tai etäisyys contender-joukkueesta ei näytä minulle mitenkään selvästi esimerkiksi Vancouveria parempana/huonompana. Detroitin osalta on mainittava, että tilanne ei välttämättä näytä yhtä hyvältä kuin Buffalossa tai Vancouverissa, mutta ei niin synkältään kuin kenties annat ymmärtää. Lähtökohdat näillä kolmella organisaatiolla ovat olleet täysin erilaiset. Siinä missä Buffalo on voittanut viimeksi pudotuspelisarjan 12 vuotta sitten ovat Vancouver sekä Detroit menestyneet huomattavasti paremmin tuolla ajanjaksolla. En jaksa uskoa, että oikein missään organisaatiossa osataan suunnitella jotain seitsemän vuoden rebuildeja, kun niin moni asia muuttuu NHL-maailmassa nopeaa tahtia. Kyllä siinä tapauksessa asiat ovat menneet vastoin suunnitelmia.
 
Viimeksi muokattu:

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Tuo ajanjakso ei ollut Blackhawksin osalta mitenkään hallittua rebuildia vaan lähinnä kaoottista sekoilua. Kaikki kääntyi lopulta hieman onnekkaasti hyvin, mutta se vaati vanhan omistajan kuoleman ja toimistolta epäpätevien henkilöiden pois potkimista. Chicagon rebuild ei ollut siis millään muotoa hallittua, mutta kun olet riittävän paska tarpeeksi kauan niin hopeareunukset silläkin. Organisaatiossa tapahtui lopulta täydellinen muutos toimintakulttuurissa ja tuo tapahtui Rocky Wirtzin johtamana, kun palkkattiin oikeita ihmisiä oikeille paikoille muutoksen tuomaan.

Eihän tuo ollutkaan se pointti. Pointti oli se, että kuinka keskeisessä roolissa tuossa oli pudotspeleihin pääsyt verrattuna siihen, millainen pelaajamateriaali saatiin kasattua.

En minä näin ajattele lainkaan. Eikä minulta löydy riittävästi puhtia tekemään haluamaasi jalkatyötä selvittämään näkemystäni. Oman suosikin tekemisissä on aivan tarpeeksi mietittävää. Näen kuitenkin, että Buffalon tulevaisuus tai etäisyys contender-joukkueesta ei näytä minulle mitenkään selvästi esimerkiksi Vancouveria parempana/huonompana. Detroitin osalta on mainittava, että tilanne ei välttämättä näytä yhtä hyvältä kuin Buffalossa tai Vancouverissa, mutta ei niin synkältään kuin kenties annat ymmärtää. Lähtökohdat näillä kolmella organisaatiolla ovat olleet täysin erilaiset. Siinä missä Buffalo on voittanut viimeksi pudotuspelisarjan 12 vuotta sitten ovat Vancouver sekä Detroit menestyneet huomattavasti paremmin tuolla ajanjaksolla. En jaksa uskoa, että oikein missään organisaatiossa osataan suunnitella jotain seitsemän vuoden rebuildeja, kun niin moni asia muuttuu NHL-maailmassa nopeaa tahtia. Kyllä siinä tapauksessa asiat ovat menneet vastoin suunnitelmia.

Tämä nyt ei valitettavasti tullut yllätyksenä. Energiaa ja puhtia tuntuu olevan hyvin aktiiviseen kirjoitteluun palstalle ja myös tähänkin ketjuun. Siis siinä määrin, kun se on lähinnä ympäripyöreää huutelua. Sitten, kun pitäisi hieman perustella ja osoittaa sitä substanssia, niin puhti loppuukin nopeasti. Ehkä se kuvastaa tämän palstan tilaa, että pidemmän linjan aktiiviset kirjoittajatkin tarjoavat lähinnä tyhjää huutelua. Annoin itse aika kattavan vastauksen enkä ole sen enempää provoillut tai vittuillut. Näihin lähtökohtiin nähden olisi kyllä odottanut enemmän.

Kyllähän noista aikaisemmista viesteistäkin jo paistaa, että kotiläksyjä ei kovin hyvin ole tehty. Totesit, että vuosia 2012 ja 2013 lukuun ottamatta syvyysdraftaus ei ole ollut kaksista. Kun noiden vuosien syvyysdraftaamisen ilmeisesti luokittelet kuitenkin ainakin jollain tasolla onnistuneeksi, niin tarkoitattanet draftaamista ensimmäisen kierroksen ulkopuolella. En suinkaan väitä, että tuo draftaaminen olisi ollut onnistunutta tuon jälkeen ensimmäisen kierroksen ulkopuolella - mielestäni sitä ei voida vielä sanoa. Sinä nähtävästi kuitenkin olet toista mieltä. En tosin tiedä, millä perusteella arvioit vuoden 2014 draftim Brendan Lemieuxin epäonnistuneeksi tässä vaiheessa. Puhumattakaan sitten 7. kierroksen Victor Olofssonia, joka siis on voittanut maalipörssin SHL:ssä, ollut yksi AHL:n parhaita pelaajia ja päätti nyt kautensa 4 pisteeseen 6 ottelussa NHL:ssä näyttäen tuolla otannalla ihan legitiimiltä top-6-hyökkääjältä? Entä sitten vuoden 2015 Brendan Guhle tai Will Borgen? Vuoden 2016 Rasmus Asplund ja Casey Fitzgerald? Vuoden 2017 Davidsson, Luukkonen, Laaksonen ja Bryson? Vuoden 2018 Samuelsson ja Pekar? Itse en tosiaan osaa vielä sanoa varmaksi mitään.

Viimeisessä lainauksessa tuntuu nyt muutenkin menevän puurot ja vellit sekaisin. Minä en kyllä tiedä, milläavoin viimeiset 12 vuotta on tässä merkityksellisiä, kun puhutaan näiden organisaatioiden uudelleenrakennuksesta. Yhdelläkään se ei ole tuota aikaa kestänyt.

Mitä tulee taas "menestymiseen", niin en tiedä voiko sellaiseksi laskea jotain 1st tai 2nd round exittejä? Tai onhan se vähän kummallista, että Minnesotassa on potkittu ulos valmentajaa, GM:ää ja runkoakin lähdetään uusimaan, vaikka joukkue onkin "menestynyt" viime vuodet?

Buffalon rebuildin alkamisesta lähtien yksikään noista joukkueista ei ole menestynyt minkään vertaa.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Tämä nyt ei valitettavasti tullut yllätyksenä. Energiaa ja puhtia tuntuu olevan hyvin aktiiviseen kirjoitteluun palstalle ja myös tähänkin ketjuun. Siis siinä määrin, kun se on lähinnä ympäripyöreää huutelua. Sitten, kun pitäisi hieman perustella ja osoittaa sitä substanssia, niin puhti loppuukin nopeasti. Ehkä se kuvastaa tämän palstan tilaa, että pidemmän linjan aktiiviset kirjoittajatkin tarjoavat lähinnä tyhjää huutelua. Annoin itse aika kattavan vastauksen enkä ole sen enempää provoillut tai vittuillut. Näihin lähtökohtiin nähden olisi kyllä odottanut enemmän.

Olet ihan oikeassa. Enhän minä todellakaan tiedä Buffalosta niin paljoa kuin esim. sinä tai Detroitista tai Vancouverista kuin heidän faninsa. Toki mielipiteen pystyn muodostamaan ja oma näkemykseni perustuu noihin seikkoihin, joilla pyysit minun asiaa perustelemaan. En jaksa nähdä vaivaa alkaa tässä kuitenkaan tuota yksilöllisesti ruotimaan, koska todennäköisesti joka tapauksessa vastaus ei tyydyttäisi sinua tai se olisi jollain tapaa väärin arvioitu.

Jos nyt näin jälkiviisaana otetaan muuten tuo vuoden 2014 varausvuosi tarkasteluun, niin ei tuo nyt ihan jackpotiltakaan näytä tässä vaiheessa. Kolmen ensimmäisen kierroksen joukossa kuusi varausvuoroa ja saldona Reinhart, Lemieux, Cornel, Karabacek, Johansson, Martin. Typerää jälkiviisautta, mutta mahdollisuudet oli saada mm. Draisailt, Demko ja Point esimerkiksi. Joo tälläinen tavallaan näsäviisastelu ei ole reilua, mutta en laskisi kyseistä vuotta Buffalolta mitenkään erityisen onnistuneeksi draftauksen näkökulmasta. Toki tuosta ei nyt ole niin kauaa aikaa etteikö sieltä voi vielä joku nousta tai kehittyäkin.

Pointti oli se, että kuinka keskeisessä roolissa tuossa oli pudotspeleihin pääsyt verrattuna siihen, millainen pelaajamateriaali saatiin kasattua.

En ehkä aivan ymmärrä pointtiasi, mutta pudotuspeleistä toistuvasti ulosjääminen hukkasi yhden kannattajasukupolven ja karkotti vanhoja. Voittamalla tuo asia saatiin lopulta kuntoon, mutta tuollaista polkua ei oltu mitenkään suunniteltu. Enkä usko, että Buffalossakaan on strategiana ollut jäädä kahdeksaa kertaa peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle.

Viimeisessä lainauksessa tuntuu nyt muutenkin menevän puurot ja vellit sekaisin. Minä en kyllä tiedä, milläavoin viimeiset 12 vuotta on tässä merkityksellisiä, kun puhutaan näiden organisaatioiden uudelleenrakennuksesta. Yhdelläkään se ei ole tuota aikaa kestänyt.

Sillä tavalla, että toiset ovat olleet lähtökohtaisesti kilpailukykyisempiä joukkueita. Kuvittelisin, että tällöin lähtökohtaisesti ajatuksena ei ole hävitä tahallaan vaan yrittää vahvistaa joukkuetta.

Buffalon rebuildin alkamisesta lähtien yksikään noista joukkueista ei ole menestynyt minkään vertaa.

Kenties ei, mutta ovat olleet kilpailukykyisempiä. Mikä lasketaan menestykseksi?
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Olet ihan oikeassa. Enhän minä todellakaan tiedä Buffalosta niin paljoa kuin esim. sinä tai Detroitista tai Vancouverista kuin heidän faninsa. Toki mielipiteen pystyn muodostamaan ja oma näkemykseni perustuu noihin seikkoihin, joilla pyysit minun asiaa perustelemaan. En jaksa nähdä vaivaa alkaa tässä kuitenkaan tuota yksilöllisesti ruotimaan, koska todennäköisesti joka tapauksessa vastaus ei tyydyttäisi sinua tai se olisi jollain tapaa väärin arvioitu.

Eikai kukaan edellytä, että kommentointi vaatii parasta tietämystä? Eiköhän lähtökohta ole se, että jos omaa esitettävän mielipiteen, niin se perustuu johonkin. Tällöin on kyse on yksinkertaisesti esittämänsä mielipiteen perustelusta. Ei tämä sen kummallisempi asia ole.

Viimeinen virkkeesi on joko erittäin laiska yritys väistää kysymys tarkemmista perusteluista tai sitten asennoitumisesi palstakirjoitteluun on hieman perverssi.

Olet useaan kertaan pyytänyt minulta perusteluita näkemyksilleni. Olen jopa antanut niitä melko kattavan vastauksen muodossa. On hieman erikoista esittää minulle kysymys tarkemmista perusteluista, kun et itse koe velvollisuutta samaan. Onko tosiaan näin, että pelaat tältä osin kaksilla standardeilla? Ainoa toinen vaihtoehto on se toteamani, että kyse on vain laiskasta ja hätäisestä väistöyrityksestä.

Ylipäänsä on sinänsä yhdentekevää, mikä loppuviimein on minun kantani esittämiisi perusteisiin. Eihän tarkoitus ole päätyä mihinkään konsensukseen. Eriävät näkemykset voivat perustua ihan asiallisiin seikkoihin kummatkin. Kyse voi olla näiden seikkojen erilaisesta painoarvosta tms. Varsinkin ulkopuoliselle tällaiset keskustelut ovat nähdäkseni hyvinkin antoisia. Se on toki hieman ongelmallisempi lähtökohta, jos toinen ei tiedä mihin näkemykset perustuu tai tietää, etteivät ne oikeastaan mihinkään perustu. Tämä kyllä taitaa valitettavan usein olla se tilanne tällä palstalla.

Jos nyt näin jälkiviisaana otetaan muuten tuo vuoden 2014 varausvuosi tarkasteluun, niin ei tuo nyt ihan jackpotiltakaan näytä tässä vaiheessa. Kolmen ensimmäisen kierroksen joukossa kuusi varausvuoroa ja saldona Reinhart, Lemieux, Cornel, Karabacek, Johansson, Martin. Typerää jälkiviisautta, mutta mahdollisuudet oli saada mm. Draisailt, Demko ja Point esimerkiksi. Joo tälläinen tavallaan näsäviisastelu ei ole reilua, mutta en laskisi kyseistä vuotta Buffalolta mitenkään erityisen onnistuneeksi draftauksen näkökulmasta. Toki tuosta ei nyt ole niin kauaa aikaa etteikö sieltä voi vielä joku nousta tai kehittyäkin.

Olisin toki toivonut, että olisit sen energian ja puhdin sekä unohduksesi omien perusteluidesi kelpaavuudesta/kelpaamattomuudesta säästänyt tuohon aikaisempaan aiheeseen eikä tähän lillukanvarteen. :)

Mutta siis. Tuo varausvuosi oli ylipäänsä melko heikko eikä se todellakaan vaikuta Buffalollekaan miltään jackpotilta. Siitä tohtisin kyllä esittää epäilyni, onko Draisaitl loppuviimein onnistuneempi varaus. Kumpikaan ei ole täyttänyt odotuksia siinä, että olisivat kehittyneet kenttäänsä kantaviksi senttereiksi. Draisaitlin pistesaldot ovat toki korkeammat, mutta jo "with or without" -tilastot osoittavat, että Draisaitlin pistesaldot ovat olleet (tasakentin) hyvin riippuvaisia McDavidista, kun taas toisin päin vaikutus on lähestulkoon olematon. Noin muutoin Reinhart on huomattavasti monipuolisempi ja vastuullisempi pelaaja kuin Draisaitl. Väitän, että playoff-sarjassa todennäköisyydet sille, että Draisaitl häviää sarjan kuin voittaa sen ovat huomattavasti suuremmat kuin Reinhartin osalta. Nimenomaan siltä osin, että Draisaitl pystyy olemaan melkoinen rasite joukkueelleen. Reinhart erittäin harvoin. Toki Draisaitlilla enemmän game-breaker-potentiaalia, mutta ei nähdäkseni kovinkaan merkittävästi (kun otetaan se McDavid-vaikutus yhtälöstä pois).

Noin muutoin lienee niin, että jokainen joukkue olisi varmasti voinut ainakin jollain pickilla valita toisin. Jos Lemieuxista tulee odotusarvon mukaisesti tuollainen kohtalaisilla hyökkäystaidoilla varustettu bottom-6 rotta ja Olofssonista kelpo top-6-laituri, on tuo saldo lienee ihan ok. Johansonilla voi olla ohuet mahdollisuudet NHL-uraan, mutta muutoin en usko, että tuosta draftista mitään tulee.

En ehkä aivan ymmärrä pointtiasi, mutta pudotuspeleistä toistuvasti ulosjääminen hukkasi yhden kannattajasukupolven ja karkotti vanhoja. Voittamalla tuo asia saatiin lopulta kuntoon, mutta tuollaista polkua ei oltu mitenkään suunniteltu. Enkä usko, että Buffalossakaan on strategiana ollut jäädä kahdeksaa kertaa peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle.

Näyttää nyt todellakin siltä, että joko esitän pointtini hyvin epäselvästi tai sitä ei haluta ymmärtää. En tiedä mihin tarkalleen perustuu tuo fanipohja-väite, mutta en nyt näe sitä kovin relevanttina. Nyt keskiössä on urheilupuoli sekä se, että kuinka hyvin yksittäiset playoff-esiintymiset mittaavat sitä, missä määrin joukkueen rakennuksessa mennään kohti contender-tasoa.

Sillä tavalla, että toiset ovat olleet lähtökohtaisesti kilpailukykyisempiä joukkueita. Kuvittelisin, että tällöin lähtökohtaisesti ajatuksena ei ole hävitä tahallaan vaan yrittää vahvistaa joukkuetta.

Mitä joukkueen vahvistaminen tarkoittaa käytännössä? Ennen rebuildia Buffalo kyllä vahvisti joukkuetta. Se hommasi vapailta markkinoilta Ehrhoffin, treidasi Regehrin, Leopoldin, Boyesin jne. Johtiko se mihinkään? No ei johtanut.

Millä todennäköisyydellä Chicago olisi voittanut nuo mestaruudet, mikäli se olisi saanut itsensä survottua playoffeihin niinä kausina, kun joiden jälkeen varasivat Kanen ja Toewsin? Väitän, että erittäin huonolla.

Kenties ei, mutta ovat olleet kilpailukykyisempiä. Mikä lasketaan menestykseksi?

Kilpailukykyisempiä? Ovatko olleet kilpailukykyisempiä kuin Minnesota? Eivät mielestäni. Minnesotassa kilpailukyky oli sitä tasoa, että valmentajat ja GM ovat saaneet kenkää ja joukkueen runkoa on ruvettu tuulettamaan. Onko se tavoite nyt siis kasata joukkue, joka ehkä hädin tuskin pääsee playoffeihin?

Mielestäni menestys-termi on tässä kohtaa hieman huono. Arvioisin asiaa siltä kantilta, että kuinka hyvät mahdollisuudet joukkueella on taistella mestaruudesta sen rungolla.

Kannattaa käydä kysymässä Montreal- ja Minnesota-ketjuista, kuinka menestyvinä he kokevat joukkueen vaikka viimeiseltä viideltä vuodelta.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Olet useaan kertaan pyytänyt minulta perusteluita näkemyksilleni.

En ole useasti pyytänyt.

Ylipäänsä on sinänsä yhdentekevää, mikä loppuviimein on minun kantani esittämiisi perusteisiin. Eihän tarkoitus ole päätyä mihinkään konsensukseen. Eriävät näkemykset voivat perustua ihan asiallisiin seikkoihin kummatkin. Kyse voi olla näiden seikkojen erilaisesta painoarvosta tms. Varsinkin ulkopuoliselle tällaiset keskustelut ovat nähdäkseni hyvinkin antoisia. Se on toki hieman ongelmallisempi lähtökohta, jos toinen ei tiedä mihin näkemykset perustuu tai tietää, etteivät ne oikeastaan mihinkään perustu. Tämä kyllä taitaa valitettavan usein olla se tilanne tällä palstalla.

Minulle täällä palstalla heiluminen on enemmän viihdettä kuin mitään muuta. Sikäli myönnän olevani palstaperverssi. En koe olevani myöskään vastuussa "ulkopuolisten" infoamiselle, koska minulla ei ole siihen edes tarpeeksi kompetenssia. Ymmärrän kyllä kunnianhimoisen pointtisi tässä asiassa.

Millä todennäköisyydellä Chicago olisi voittanut nuo mestaruudet, mikäli se olisi saanut itsensä survottua playoffeihin niinä kausina, kun joiden jälkeen varasivat Kanen ja Toewsin? Väitän, että erittäin huonolla.

Todennäköisesti huonolla, mutta aivan yhtä huonolla todennäköisyydellä Chicago olisi voittanut yhtään mestaruutta, jos esimerkiksi Bill Wirtz ja Bob Pulford olisivat jatkaneet organisaation johdossa. Moni asia vaikuttaa eikä pelkästään pudotuspelin ulkopuolelle jääminen takaa loistavaa tulevaisuutta. On selvää tietenkin, että ns, franchise-pelaajien haaliminen on melko vaikeaa muuten kuin varaamalla ja varaamalla aivan kärjessä. Ennen Toewsia ja Kane oli varattu myös paljon hyviä pelaajia kuten Duncan Keith, Brent Seabrook, Dave Bolland, Dustin Byfuglien, Dave Bolland, Corey Crawford jne.

Kannattaa käydä kysymässä Montreal- ja Minnesota-ketjuista, kuinka menestyvinä he kokevat joukkueen vaikka viimeiseltä viideltä vuodelta.

Ei minua tuo kiinnosta pätkääkään. Olen tässä taustalla vain hämmästellyt tätä Buffalon nerokasta rebuildaamista verrattuna Detroitin tai Vancouverin linjoihin. Näin hiekkalaatikon ulkopuolelta Buffalo ei näytä olevan mitenkään selvästi sisäkaarteessa verrattuna noihin kahteen organisaatioon. Tämä on valistunut mielipiteeni.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös