Harjoitusottelutkin on sitten tosiaan saatu käyntiin kahden ottelun voimin. Täällä onkin sanottu otteluista jo paljon asiaa, joten turhapa sitä on ruveta kertaamaan.
Toistaiseksi training campin kaksi eniten esille nostettua nimeä ovat olleet Grigorenko ja Ristolainen. Tämähän on erittäin hieno asia, eritoten tuo Grigorenko. Ei voi olla kyllä kuin aivan helvetin tyytyväinen siihen, että mies nyt lopulta näyttää kuin näyttääkin ottavan niitä askeleita kohti sitä ihan ykkössentteriä, johon potentiaalia eittämättä on. Puhtaisiin ominaisuuksiin nähden suurin ero oli siinä, että vaikka mies nostatti painonsa tuonne 100 kiloon, niin mies näyttää olevan nopeampi luistelija. Treeni on siis selkeesti mennyt oikeisiin paikkoihin eikä ole ollut pelkkää fläsää tuo painon nousu. Mitä pelaamiseen tulee, niin erityisen hienoa on nähdä se, että hän on pelannut erittäin kokonaisvaltaisesti. On löytynyt intensiteettia ja puolustussuuntaan pieteettia. Hänelle on myös annettu tärkeitä oman pään aloituksia (Washington pelissä kaapi 88% tehokkuudella aloituksia, Carolina pelissä meni tosin selkeästi huonommin). Pisteitä ei ole toki tullut, mutta hänenkaltaisen pelaajan osalta olen niistä vähiten huolissani. Niitä nimittäin tulee 100% varmasti tuolla taidon ja koon yhdistelmällä, jos vaan pelin muut osa-alueet hoituvat kunnialla. Se kertonee jo jotain, että Nolan on melkein joka käänteessa nostanut juuri Grigorenkon esille.
Siitä huolimatta, että nyt onkin vasta ihan alkutekijöissään koko kausi, ja Grigorenkon lopullinen arviointi on syytä tehdä vasta kauden lopussa, päätin hieman katsoa Grigorenkon tuota taivalta. Nimittäin yleinen totuushan melkein on, että miehen kehitys jopa tuhottiin tuomalla hänet liian ylös liian aikaisin. Eittämättä hänen kanssaan hätäiltiin, mutta tuhosiko se kehityksen? Jos katsotaan ihan pisteitä junioreissa, niin hän nosti pistekeskiarvoitaan selvästi joka kaudella. Tämän lisäksi hän nosti tasoaan myös junnukisoissa. Tähän kun lisätään nyt pelin kokonaisvaltaistaminen, niin täytyi jopa itseäni hieman nipistellen kysyä, että miksi mies on jossain määrin hieman jäänyt varjoon kaiken keskellä. Jos nimittäin yksi hyvä verrokki hänelle voitaisiin hakea, niin se on Ryan Johansen. Hänessä ja Grigorenkossa on ällistyttävän paljon samaa (joskin toivon, että agentti ei tule olemaan yksi näistä asioista!); molemmat ovat isokokoisia ja taitavia senttereitä; molemmat rushattiin liian aikaisin junioreista koska fysiikka ei ollut valmis; molemmat ovat todella hyviä pelinrakentajia, mutta kummallakin on helvetin hyvä laukaus ja osaavat tehdä maaleja; molemmat ovat todella hyviä aloittamaan. Tällä en toki tarkoita, että Grigorenko tulee tekemään samanlaisen hypyn kuin Johansen, mutta ainekset ehdottomasti ovat olemassa. Johanseniahan pidettiin vuosi takaperin jo melkein bustina koko äijää, mutta kehittynyt fysiikka ja itseluottamuksen löytäminen teki ihmeitä. Tämän kauden jälkeen Grigorenko on ajallisesti katsottuna samassa tilanteessa kuin Johansen oli ennen viime kautta. Voihan tässä käydä niinkin, että vaikka draftissa jäätäisiinkin ilman jompaa kumpaa messias-kaksikosta, olisi sentteristö silti enemmän kuin vahva, jos Grigorenko jatkaa tuota kehityskulkuaan.
***
On myös sanottava muutama sana Sam Reinhartista. Nimimerkki Marwin teki hyviä havaintoja tuosta ensimmäisesti pelistä, joista voin yhtyä kaikkiin muihin paitsi muutamaan liittyen Reinhartiin. On selvää, että Reinhartin pelaaminen on ollut hakemista, koska nämä ovat hänen ensimmäiset ottelunsa selkeästi aikuisia vastaan. Kuitenkaan en ole Reinhartilta oikeastaan ikinä nähnyt surffailua tai pelin ulkona olemista - enkä ole nähnyt nytkään. Vaikka mies ei pelaa kuin Girgensons, niin hän on silti äärimmäisen keskittynyt ja pelaa koko aika aivoillaan. Hän ei paina hirveällä vauhdilla ympärikenttää, mutta hän sijoittuu aina oikein (yksi syy, minkä takia hänen ei edes tarvitse painaa ympäri kenttää aivottomasti). Jos hänen tekemiseensä ei kunnolla laita huomioita, niin se eittämättä saattaa näyttää surffailevalta ja näkymättömältä, mutta hän silti tekee jatkuvasti pieniä asioita oikein (joskin niitä virheitä on nähty ainakin ekassa pelissä). Itse en siis sikäli ole kovinkaan huolissani, koska on selvää, että se ottaa pienen ajan ennen kuin hän oppii lukemaan huomattavasti nopeatempoisempaa peliä, jossa pelaajat käyttäytyvät hieman eri tavalla. Hänellä tuli kiekon kanssa muutaman kerran nimittäin melko kiire, mutta hätäilyyn hän ei silti sortunut. Kuitenkaan Reinhartista tuskin koskaan tulee pelaajaa, joka olisi kovinkaan näyttävästi jatkuvasti esille (edes kiekon kanssa), koska hän ei vain ole sen tyyppinen pelaaja. Erityisesti, jos omalla joukkueella ei kiekkoa paljoa ole, mikä tulee todennäköisesti olemaan tilanne lähes jatkuvasti ensi kaudella. Joskin Marwinin arvioon Reinhartin fysiikan heikkoudesta ja hieman verkkaisesta luistelusta täytyy yhtyä. Tuo nimittäin on melko haastava yhdistelmä, ja saa nähdä kykeneekö Reinhart tuolla peliälyllään sen kompensoimaan lopulta.
***
Loukkaantumisista sen verran, että Mark Pysyk tosiaan blokkasi kiekon ja jäi pelin alussa pois tuossa Carolina-matsissa. Onneksi saikkua ei ole kuin 1-2 viikkoa. Itselläni oli myös mennyt kokonaan ohi, että Marcus Foligno oli käynyt kesällä olkapääleikkauksessa. Ainakin omien sanojensa mukaan olkapää vaivasi koko viime kauden eikä täten hän oikein voinut pelata sitä fyysistä peliä, johon kykenee ja jota on pelannut. Täytyy toivoa, että asia todellakin oli noin eikä ollut vain selittelyä, koska kyllähän Foligno on yksi niistä kavereista, joiden on nostettava sitä tasoaan ja ruvetta pelaamaan niillä vahvuuksilla.
***
Kapteenistoa ei ole jostain syystä vieläkään valittu, mutta olen tuossa noita haastatteluita katsellut ja jo niistä heti huomaa, minkä takia Montreal-fanit pitivät Gorgesia yhtenä kapteenikandidaateista. Miehestä nimittäin kyllä huokuu ihan jo haastatteluiden perusteella erittäin hyvä pukukoppikaveri. Hän on esimerkiksi tuonut useasti esille, että hänelle kyse ei ole pelkästään kauteen valmistumisesta vaan myös sen kunnioituksen ja arvostuksen ansaitsemisesta uudessa ympäristössä. Kehoitan kaivamaan esille niitä haastatteluita tuolta Buffalon sivuilta.
***
Viime yönä Buffalon kaupunki sai katsella paraatipaikalta Jack Eichelin työskentelyä, kun First Niagarassa pelattiin tuo jenkkien prospect-peli. Eichel luonnollisesti oli yksi kentän parhaita. Eipä se tosiaan pahitteeksi olisi, jos ensi vuonna samaan aikaan sama kaveri kurvailisisa samassa paikassa - blue & gold yllään.
Tästä voidaankin päästä pienoisella aasinsillalla sitten ensi vuoden draftiin pikaisesti. McKenzielta tuli juuri ulos parikytäminuuttinen pre-season draft ranking: (
http://www.tsn.ca/bob-mckenzie-s-pre-season-draft-ranking-the-top-15-1.83478 (linkki vie TSN:n sivuille)). Onhan tällä draftilla monestakin syystä korostunut merkitys, ja kieltämättä jopa hieman huvittaa, että Buffalolla on jopa 3 pickia ekalle kierrokselle ja kaksi toiselle - näistä kaksi voi olla hyvinkin top-10-sijoilta. Vaikka en pidä sitä todennäköisenä, niin lisääkin saattaa olla tulossa ykköskierrokselle. Tuolta listalta realistinen kaveri Islandersin pickilla voisi olla Oliver Kylington.
Prospectinahan häntä on luonnehdittu vaatimattomasti Erik Karlssoniksi (prospectina), joka osaa myös puolustaa. Leftin kaveri, loistava luistelu ja kiekolliset taidot sekä kyky rakentaa peliä. Oikeastaan ainoa puolustuajatyyppi, joka Buffalolta puuttuu ja joka sopisi kuin nyrkki silmään tuonne top-4-osastoon Myersin, Ristolaisen ja Zadorovin kanssa. Noh, kieltämättä liian aikaista vielä tällaisia pyöritellä, mutta pointti lienee se, että ensi vuoden draft tulee olemaan äärimmäisen kova ja huomioiden Buffalon pickien määrän, uskoisin sen ansaitsevan korostuneemman huomion kuin esim. viime vuoden draftkaan.