Buffalo Sabres 2014–2015

[adetti]

Buffalolla taitaa olla periaatteessa kaikki kasassa nyt uutta nousua varten, mutta maalivahdit ovat vielä mysteeri. Mistähän se tulevaisuuden ykkösukko löydetään?

Kyllähän tuo paletti alkaa olemaan hyvällä mallilla. Vaikea sanoa kuka siellä tolppien välissä ensi kaudella tulee olemaan. Mahdollisesti joudutaan tyytymään ensi kaudella vielä keskinkertaisuuteen (Niemi,Neuvirth,Enroth), ja katselemaan taas treidien muodossa maalivahtia. Markkinoilta kun ei oikein mitään varmaa saa, kuin nuo mainitut tapaukset ja heistäkään tuskin tulevaisuuteen on sitä ykköstorjujaa. Makarov ja Hackett ovat kysymysmerkkejä, mutta en luottaisi heihinkään. Mikä mahtaa olla Flamesin tilanne, kun siellä on Hiller, Rämö ja Ortio? Olisiko mahdollista kaapata Rämö? Todennäköisesti Murray napauttaa kortin hihasta ja kokeilee, jospa saataisiin jostain sytytettyä uusi ykkösvahti.

 

[Dissonanssi]

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: http://gifrific.com/wp-content/uploads/2012/06/Tiger-Woods-fistpump-slow-motion.gif

Tuon enempää ei oikeastaan kuluneesta kaudesta tarvitsisi kertoa tai tarinoida.

Mutta kun ollaan keskustelupalstalla, niin lienee syytä jotain raapustaakkin.

Kauden alussa oma mielipiteeni oli se, että ykköstavoite on varmistaa toinen McEichelista sekä samalla kehittää nuoria pelaajia joukkueessa kuin myös pitää yllä kovan työnteon ilmapiiriä ja kulttuuria, eikä päästää hommaa lässähtämään täydelliseksi pannukakuksi. Tämä erittäin, erittäin vaikea tavoite lopulta toteutui lähes niin hyvällä tavalla kuin vain voi toivoa. Niin Ristolainen, Ennis, Girgensons, Zadorov, Foligno, Larsson ja Grigorenko kaikki ottivat joko todella isoja tai sitten ainakin kohtuullisia kehitysaskeleita pelaajina. Oikeastaan ainoa miinusmerkki oli Hodgsonin täydellinen sukellus, mutta ilman sitä ei varattaisi Jack Eichelia, joten hinta on mitätön.

Murray onnistui myös tekemään ison luokan hankinnan ensi kautta ajatellen kunnon blocbusterissa. Se jää nähtäväksi minkälaiseksi tämä hankinta lopulta osoittautuu, mutta ajatus treidin takana oli juuri sellainen kuin tässä tilanteessa pitää ollakin.

Rytäkässä saatiin myös hieman kyllästettyä lisää tuota draft-pick osastoa ulostamalla tulevia UFA-pelaajia.

Näin fanin kannalta loppukausi oli myös yllättävän herkullinen huomioiden se, että joukkue tarpoi pohjalla. Ennen deadlinea en toivonut joukkueelle tappioita, mutta sen jälkeen olin kyllä visusti panzerwagenin ohjaamossa, ja kyllähän tuo homma oli perversillä tavalla erittäin mielenkiintoista. Panos oli huomattavasti kovempi kuin playoffeihin pääseminen ja saatiin vielä todella jännä loppu. Viimeiseen peliin pääsi sitten vielä pitkästä aikaa ihan aidosti kannustamaan omaa joukkuetta, ja joukkue pelasikin kokoonpano huomioiden todella hyvin veitsi kurkulla pelaavaa pingviini-laumaa vastan.

Ainakin itse raapustelen vielä tovin tähän vanhaan kausiketjuun, ja tarkemmin hieman myöhemmin. Lupasin kauden alussa fist-pumpata vappuun asti, jos McEichel tulee, joten nyt ei kerkeä tältä pumppaamiselta tämän enempää.

 

[Dissonanssi]

Nyt kun Islanders putosi, niin tuo heidän pickinsa on vähintään sijalta 21. Jos konffifinaaleihin pääsee Detroit sekä Minnesota tai/ja Calgary voi tuo pick olla väliltä 20-18. Eli siis Buffalon kannalta nyt kannattaa tuuletella noiden joukkueiden puolesta. Kuitenkin vähintään konffifinaaleihin on päästävä Detroitinkin, jotta se vaikuttaa tuohon Islandersin pickiin.

***

Buffalohan teki 2-vuotisen ELC-diilin Jack Eichelin ketjukaverin Evan Rodriguesin kanssa. Hänhän oli koko NCAA:n pistepörssissä kakkosena heti Eichelin jälkeen. Pisteissä on luonnollisesti helvetillinen Eichel-lisä, mutta ihan ei voi sanoa, että täysin Eichelin tuotos olisi.

Katselin noita BU:n Frozen Four -matseja, ja ihan mielenkiintoiselta tapaukselta vaikuttaa. Melko pienikokoinen, pitää kiekkoa hyvin ja on melko dynaaminen luistelija. Kuitenkaan kiekolliset taidot tai luistelu ei nyt ihan silmiä häikäisevää ole, mutta hyvää tasoa silti.

Valmentajan kommentteja hänestä ennen hänen sopimustaan:

“You don’t have 60-plus points and not be a huge reason why we’re in the situation we’re in,” said second-year coach David Quinn. “He’s made so many clutch plays, might be our best penalty killer. And he’s the most intelligent college hockey player I’ve ever seen.”

He also recalled the Beanpot opener against Harvard on Feb. 3. After the Terriers tied the score at 3 with less than a minute left in the second period, BU had the puck in the offensive zone with the clock winding down, and put a shot on net that was blocked by Harvard goalie Steve Michalek. The puck was deflected toward the boards, and as Rodrigues raced toward it, he turned his head around to steal a look at the time remaining.

“You know how many college players would do that? Zero,” Quinn said. “I rewinded it three times and I’m like, ‘Look at this, he’s looking at the clock.’ That’s NHL intellige

“Someone’s going to sign him,” said Quinn. “He’s going to play in the National Hockey League.

“I don’t know how long, but he’s going to play a game in the NHL. What he does with it, I don’t know. But someone’s going to call him up, because he’s too good of a player not to get a crack at the NHL.”

Tässä sitten highlight-pätkää: Evan Rodrigues For Hobey Baker 2015 Boston University - YouTube

Ihan hyvä "ilmainen" lisäys prospect pooliin, moni joukkue oli miehen perässä. Vaikea sanoa tuleeko hänestä lopulta mitään.

***

Organisaatioon liittyi myös Matt Garbowsky, joka oli jaetulla neljännellä sijalla NCAA:n pistepörssissä ja yksi kymmenestä Hobey Baker -finalistista. Hän ei tosin tehnyt ELC-sopimusta, vaan AHL-diilin Rochesteriin. Sikäli erinomainen asia, että edes sopimuspaikkaa ei vie, ja varmasti ELC:s solmiminen on melko vaivatonta, jos onnistuu.

Eli jos ja kun Eichel sieltä varataan, liittyi organisaatioon kolme neljästä NCAA:n pistepörssikärjestä sekä kaksi kymmenestä Hobey Baker -finalistista sekä tietenkin pystin voittaja. Ihan mukava saldo siis.

 

[Dissonanssi]

Voisi tässä nyt kirjoitella hieman pidemmän tekstin ennen kuin nämä vappupyhät nyt itsellä starttaa kunnolla.

Eli pelillisesti ja tuloksellisestihan kausi ei luonnollisesti paljoa tarjonnut. Viimeinen sija kyllä kertoo kaiken.

Ihan kauden alku alkoi todella heikoissa merkeissä, Lokakuulta ei paljoa käteen jäänyt. Marraskuussa sitten joukkue veti uskomattoman putken, jossa voittoputki pärähti yli kymmenen ottelun mittaiseksi. Tuo oli ehdottomasti se positiivisin vaihe koko kaudessa pelillisesti. Girgensons löysi beast-moden ykkössentterinä, Zadorov tuli melkein puskista pelaamaan laadukasta top-4-peliä ja Nolanin ketjulotto löysi ketjun Flynn-Mitchell-Gionta, joka oli todella tärkeässä roolissa. Maalivahtipelikin oli todella mallikasta Eewokin vetäessä god-modessa.

Joulukuun loppupuolella sitten nuoriso-osasto Girgen, Riston ja Zadorovin osalta rupesi pudottamaan tasoaan ja Enroth menetti jumalallisen kosketuksen. Kuitenkin selkeä käännekohta oli ottelu Bostonia vastaan vuoden vaihteen korvilla, jossa Bartkowski vetäisi Giontaa päähän ja Foligno aivan oikein tiputti hanskat ja lähti noutamaan miestä. Lopputuloksena tosin molemmat miehet n. 10-20 otteluksi lasarettiin ja vähän ajan päästä Mitchellkin loukkaantui. Tuo söi sitten hyökkäyksen syvyyden ihan totaalisesti ja nähtiin todella karmea tammikuu, jossa ei voittoja tullut. Operaatio tankin kannalta toki erinomainen asia.

Helmikuu meni sitten hieman paremmin joskaan ei sekään mitenkään erikoisemmin. Deadlinen jälkeen laitettiin sitten ukkoa kiertoon ja Rochesterista miestä ylös, loukkaantumiset tosin riivasivat ja tärkeimpinä kavereina Gorges ja Girge olivat loppukauden sivussa. Ilmeisesti deadline hieman puhalsi paineita joukkueesta esille ja joukkue alkoikin pelaamaan todella hyvin erittäin vajaamiehisenä. Marraskuun kaltaista liitoa ei toki nähty, mutta joukkue kyllä taisteli erinomaisesti ja erityisesti pelaajat, kuten Grigorenko, Ristolainen ja Larsson nostivat tasoaan todella hyvin. Kuitenkin juuri tuolloin nähtiin Brian Giontan merkitys joukkueelle. Oikeastaan joukkue pelasi aina paremmin aina kun Gionta oli jäällä. Kauden lopussahan tuo tank-homma lähti ihan näpistä mediassa ym. Tuolloin todellakin vaadittiin joukkueelta paljon, että pystytään keskittymään siihen itse pelaamiseen. Gionta sitten otti joukkueensa hienosti haltuun ja päättikin deadlinen jälkeisen jakson pelaten yli ppg-tahdilla. Myös Matt Moulson paransi huikeasti pelaamistaan kauden lopussa. Siitä huolimatta, että koko operaatio-tank meinasi mennä perseelleen, oli tuo erittäin tärkeä asia jatkon kannalta. Joukkue ei lopussa todellakaan sulanut tai heittänyt pyyhettä kehään, vaan veteraanien esimerkillä kaatuivat saappaat jalassa käytännössä AHL.-miehistöllä. Esimerkiksi Torontossahan homma meni ihan totaalisen läskiksi ja veteraanit heittivät siellä pyyhkeen kehään jo hyvissä ajoin.

Nolanin potkut olivat oikeastaan ainoa mahdollinen vaihtoehto. Kuitenkin Nolanille ehdottomasti kaikki kiitos ja kunnia, koska homma oli erittäin epäkiitollinen, mutta hän hoiti sen hyvin. Toki vielä kaksi vuotta juokseva palkka lieventää tuskaa hieman.

Nolanhan ei itse missään vaiheessa ollut todellakaan mukana tässä tank-kisassa. Nolanin ja Murrayn välithän rupesivat rakoilemaan aika pahasti tuossa kauden lopussa, kun Murray luonnollisesti teki tank-moveja ja Nolan ei siitä pitänyt. Tälläkin palstalla jauhettiin ties kuinka paljon siitä, että maalivahtien kauppaaminen olisi ollut "törkeintä tankkausta", mutta eiväthän nuo olleet edes mitään tankkausta, vaan puhdasta asset managementtia. Se, mistä Murrayta voi aidosti syyttää tankkauksesta, on Mark Pysykin pitäminen farmissa. Hän oli todella hyvä kaikissa pelaamissaan otteluissaan ylhäällä, mutta silti aina palautettiin alas. Tästähän Nolankin julkisesti kommentoi. Toki Murrayn olisi sitten pitänyt siirtää joku waivereihin tehdäkseen tilaa tälle, mutta ei se kyllä oikein perusteluna käy.

Kaikkinensa, kuten aikaisemminkin totesin, niin kauden osalta todella hyvin täyttyi useampi tavoite, joten matkan varrella tulleista kolhuista huolimatta kausi oli kokonaiskuvassa todella positiivinen. Tarkoitus olisi vielä itsekin jonkinlaiset pelaaja-arviot rustata ja sitten hieman tehdä pintapuolista prospect-katsantaa ennen siirtymistä ensi kauden ketjuun kunnolla.

Tällä hetkellähän organisaation pelaajista kaudet jatkuvat Eerie Ottersin Baptistella, Greyhoundsien Baileylla ja Dupuylla sekä Tyler Ennisilla. Toki myös Jack Eichel voidaan tähän laskea mukaan.

Baptiste tykitteli viime yönä komeat neljä maalia Ottersin ottaessa Greyhoundseja vastaan ottelusarjajohdon 2-1 lukemin 7-5.

Jean Dupuyhan kiinnitettiin viime kesänä vapaana agenttina OHL:stä. Tuo kiinnitys aiheutti lähes kaikissa sellaisen tonninseteli-ilmeen. Kuitenkin nyt tällä kaudella on hieman saatu viitteitä, miksi mies kiinnitettiin. Hänellä on ollut todella tärkeä rooli tuossa Greyhoundsien joukkueessa puolustuspelaamisen ja jäähyjentappamisen osalta. On myös väläytellyt toisinaan kiekollisia taitojaan, mutta hyökkäyspäässä ei miehen vahvuudet ole. Hänet valittiin valmentajaäänestyksessä konferenssinssa toiseksi parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi ja parhaaksi alivoimapelaajaksi. Täten siis mielenkiintoinen kaveri seurattavaksi ensi kaudella Rochesteriin ainakin Baptisten, Rodriguesin sekä Baileyn kanssa.

 

[Dissonanssi]

Vaikka adetti kirjoittikin hyvät arviot, niin raapustelen vastaavat myös itse, kun en mitään puoliväliarviointeja tällä kaudella tehnyt.

Tuttuun tapaan arviot ja arvosanat perustuu omiin odotuksiini, rooliin/kuormaan joukkueessa sekä luonnollisesti sitten onnistumisiin. Tämän takia taas joidenkin osalta voi olla hieman korkeahkot arvosanat kuin mihin ensinäkemältä otteet oikeuttaisivat.

Jätän myös surutta arviointien ulkopuolelle pois treidatut pelaajat sekä nuo loppukaudesta nostetut AHL-veteraanit, koska heidän otteillansa nyt tuskin suurta mielenkiintoa on.

Laitetaan tähän linkki tilastoihin, niin ei tarvitse jokaisen kohdalla erikseen naputella: NHL.com - Stats

Maalivahdit

Anders Lindbäck

Lindbäck tuli tuossa Enroth-kaupassa lähinnä pakollisena contract-slot-dumppina ihan Murrayn omien sanojensakin mukaan. Lähes kaikkien yllätykseksi mies oli kuin olikin kokonaisuudessaan todella hyvä, ja oikeastaan vain joissain otteluissa yksittäiset maalit jättivät toivomisen varaa. Lindbäck on iso ja melko atleettinen kaveri, joten on mielenkiintoista nähdä, näkeekö Murray hänet yhtenä vaihtoehtoina ensi kaudeksi. Justin Goldman antoi hieman hänen siirtonsa jälkeen melko mielenkiintoisia kommentteja liittyen Lindbäckiin:

“I think he was most successful when he was with Nashville because not only was he able to mimic and shadow Pekka Rinne a little bit, but he had Mitch Korn there,” said Justin Goldman, a goalie analyst and consultant who runs thegoalieguild.com.

Goldman said Lindback’s a reaction-based goalie who relies on his instincts and reflexes to make aggressive saves in which he extends his lanky frame. Korn, Goldman said, recognizes natural talents and works around them.

When Nashville dealt Lindback to the Tampa Bay Lightning in 2012, he began working with goalie coach Frantz Jean, who teaches an economical, blocking mindset, Goldman said. Instead of simply reacting, Lindback was taught to fill and manage space.

“It went against the grain of his natural instincts, which is to be more of a reactionary-based goalie,” Goldman said. “So I think his wires got crossed a little bit in Tampa Bay.”

Eli siis yksi iso syy Lindbäckin floppaamiseen Tampassa saattoi hyvinkin olla, että hänen torjuntatyyliään lähdettiin muokkaamaan rajusti vastoin hänen luontaisia taipumuksiaan. Dallasissa sitten puolustus oli niin reikäjuustoa, että heikolla itseluottamuksella varustetulla vahdilla ei voinut odottaa muuta kuin epäonnistumista. Mitch Kornhan on tunnettu maalivahtivalmentaja siitä, että hän ei lähde väkisin muokkaamaan torjuntatyylejä. Hänhän valmensi Hasekia Buffalossa sekä on nyt saanut Braden Holtbyn hyvään lentoon Washingtonissa. Arvosana 8½.

Puolustajat

Zach Bogosian

Kyseisestä puolustajasta itselläni oli melko vähäiset kuvat ennen treidiä. Heti treidin jälkeen suoritin pikaista nettiscouttausta, ja melko hyvin sen pohjalta muodostunut kuva lopulta piti kutinsa Bogosianin osalta. Ensimmäisenä hänestä huomaa erittäin räjähtävän luistelun sekä todella aggressiivisen ja rankaisevan pelitavan. Hän ei ole kaikkein sulavin luistelija, mutta räjähtävyys on huippuluokkaa ja suoranopeuskin on todella kova. Ei ole kuitenkaan kömpelö myöskään takaperin sivuttaissuuntaan, eikä häntä kierretä kovinkaan helposti. Tekee kiekon kanssa nopeita ja pääosin hyviä ratkaisuja. Osaa kuljettaa kiekon omista ja antaa tarkan ja nopean avaussyötön. Pystyy rushaamaan kiekkoa, jos väylä on auki, mutta jos vastassa ryhmittynyt viisikko, niin taidot ei riitä viemään kiekkoa vastustajan päähän. Viivapelaamisesta ei jäänyt kummoista kuvaa. Pystyy jakelemaan perussyöttöjä, mutta mihinkään monimutkaiseen ei eväät tunnu riittävän. Laukaus on todella painava, mutta ei järin tarkka.

Jos häntä verrataan Myersiin, niin edelleen pidän Myersia kokonaisuutena parempana, tai ehkä enemmänkin arvokkaampana puolustajana. Myersin kyky rushata kiekkoa on ihan eri tasolla Bogosianiin nähden, ja tuo on todella harvinainen ominaisuus. Toisaalta Bogosian on omassa päässä Myersia varmempi. Myersilla oli taipumus hukata mies, jos puolusti painottomalla puolella, mutta tätä ongelmaa ei Bogosianilla ole. Se, onko Bogosian lopulta hyödyllisempi pelaaja Buffalolle tasapainoisen puolustuksen rakentamisen näkökulmasta riippuu täysin siitä, missä määrin Ristolainen ja Zadorov pystyvät kehittämään kiekollista pelaamistaan ja/tai saadaanko puolustukseen sitä rushaamisosaamista muualta. Kuitenkin tuollaisena +25 minuuttia ottelussa pelaamaan kykenevänä, todella aggressiivisesti pelaavana, liikkuvana sekä kiekollisesti laadukkaana shut-down-pakkina Bogosian on hyvin arvokas kaveri. Päätösottelussa teki erinomaista työtä käytännössä pimentämällä Crosbyn joka vaihdossa. Playoffeissa, kun oma joukkue johtaa maalilla, kellossa on alle minuutti peliaikaa ja aloitus omassa päässä, nousee Bogosianin kaltainen pelaaja todella arvoonsa ja sellaisia on todella hankala hommata.

Puheet jostain dennisseidenbergeista sekä gregzanoneista naurattavat aivan helvetisti tällä hetkellä. Arvosana 9.

Josh Gorges

Kausi oli hieman kaksijakoinen, koska pelasi erinomaisesti Myersin parina marraskuisen voittoputken aikana. Kuitenkin todella iso kuormitus rupesi näkymään melko pahasti siinä vuoden vaihteen jäljessä, ja taso putosi selkeästi. Erityisesti oli ongelmia silloin kun vieressä ei Myersia ollut. Päätti kautensa polvileikkaukseen, ja se jättää hieman kysymysmerkkejä. Ilmeisesti leikkaus oli sellainen, joka oltaisiin voitu tehdä kauden päätteeksi. Eli siis pelasi vajaakuntoisena melko varmasti, mikä selittänee tason laskua osaltaan. Polvileikkaukset ovat toki aina riskialttiita, ja pahimmassa tapauksessa Gorgesin liike putoaa, jolloin hän on suurissa vaikeuksissa. On kuitenkin viime kauden tasollansa laadukas puolustava top-4-puolustaja kiekollisen kaverin viereen. Syö kiekkoja ja on tärkeä johtaja joukkueessa. Joutui pelaamaan hieman liian isossa roolissa, mutta hoiti hommansa hyvin, joskaan ei mitenkään häkellyttävästi. Arvosana 8+.

Rasmus Ristolainen

Omat odotukseni kauteen lähdettäessä olivat ne, että pelaa osan kaudesta AHL:ssä ja rupeaa totuttelemaan top-4-rooliin. No, Ristolainen veti heti luunkurkkuun, kun otti selkeästi paikan ylhäältä heti ja lokakuun jälkeen muodosti Zadorovin kanssa erinomaisen kakkosparin. Taso tippui hieman joulun nurkilla, ja tammikuu meni muun joukkueen kanssa melko puolivillaisesti. Kuitenkin pelasi kakkosparissa ihan hyvällä tasolla Benoitin/Meszaroksen/Weberin kanssa. Sitten deadlinen jälkeen ja Bogosianin loukkaantuessa otti samantyyppisen harppauksen kuin vuosi takaperin. Oli suorastaan aivan helvetin kova. Noin 10 ottelun putki meni ihan ykkösparitasolla ja Bogosiankin tultua oli taso todella laadukasta top-4-pelaamista.

Ristolaisen tasonnosto oli ehdottomasti yksi kauden positiivisimpia asioita. Mieshän on käytännössä vasta nyt reippaan vuoden elänyt sellaista ammattilaisurheilijan elämää. Tämä tarkoittaa sitä, että potentiaalia ihan fysiikan saralla on edelleen hurjasti, vaikka kukaan tuskin sitä puolta heikkoutena pitää. Nyt jos saa samanlaisen kesän alle kuin viime kesänä, kokemuksen myötä tasaisuutta otteisiinsa, niin ensi kaudella en pitäisi ihmeenä, jos ottaisi ihan ykköspakin paikan ja tekisi ihan läpimurron huipulle. Toki se edellyttää muun joukkueen petraamista ja myös pätevää valmentajaa siinä ohella, mutta kaikki ainekset on olemassa. Itse en tuon loppukauden perusteella enää epäile, etteikö hänestä tulisi ihan ykköspakkia NHL:ään. Arvosana 9+.

 

[Dissonanssi]

Nikita Zadorov

Zadorovin ensimmäistä ottelua saatiin odotella tovi, koska kauden alussa oli epäselvyyttä, missä mies ylipäänsä pelaa. Kuitenkin marraskuun alussa teki debyyttinsä ja oli yksi suurimpia syitä sille, miksi joukkue sen voittoputken nappasi. Taso sitten putosi Ristolaisen tavoin siinä joulukuun huitteilla ja siinä missä Ristolainen pelaili kakkosparissa, oli Zadorov useammin kolmosparissa. Kaikkinensa peliesitykset olivat melko ristiriitaisia, koska se high-end-talentti näkyy kyllä kilometrin päähän, ja toisinaan mies tekee ihan huikeita suorituksia oli kyse sitten kovista pommeista tai hienoista hyökkäyksiin nousuista. Toisinaan taas sitten näkyy hyvin junnumaisia virheitä lähinnä päätöksenteossa. Toisinaan näytti olevan hieman hukassa, mutta toisinaan ei. Nuo 15 pistettä olivat todella kova suoritus noilla ottelumäärillä Buffalon puolustuksessa, jossa edes Myers ei saanut tuota pistesaldoa kasaan. Kypsyysongelmat jättivät myös varjon, mutta tuskin kannattaa niistä liikaa huolehtia, koska kyseessä on tosiaan vasta 19-vuotias kaveri.

Kuitenkin ehdottomasti kova suoritus tuon kokoiselta 19-vuotiaalta kaverilta. Puolustajat ottavat aina oman aikansa ja varsinkin tuollaiset lähes kaksimetriset järkäleet. Siihen nähden, että itse odotin miehen pelaavan koko kauden junnuissa ja koko ensi kauden Rochesterissa, oli kyseessä luonnollisesti melko positiivinen kausi. Arvosana 8+.


Mike Weber

Weberista on tullut kirjoiteltua kauden mittaan jonkin verran. Parhaimmillaanhan mies on juuri sellainen nykykiekon vaatimukset täyttävä stay-at-home-pakki, joka pelaa aggressiivisesti mutta riittävän yksinkertaisesti. Huonoimmillaan sitten tekee aivan liian monimutkaisia ja vaikeita ratkaisuja kiekollisena sekä seilaa kiekottomana ties missä. Alkukausi oli melko keskinkertaista tekemistä, mutta loppukausi Ristolaisen rinnalla pelasi todella hyvää kiekkoa. Ne oli taas niitä hetkiä, jolloin mietti, että ei jumalauta, jos pelaa ensi vuonna tuolla tasolla ja on "vain" kolmosparin kaveri. Kausi kuitenkin päättyi ikävästi loukkaantumiseen, joten ei nähty, kuinka kauan hyvä taso olisi kestänyt. Ensi kaudeksi on vaikea asettaa odotuksia, mutta koska liikaa ei kannata odottaa, olisi hänen hyvä olla rotaatiossa oleva seiskapakki. Arvosana 7-.


Tank Commanderit

Tyson Strachan, Andre Benoit sekä Andrej Meszaros olivat joukkueessa tätä täyteveteraaniosastoa. Odotuksiin nähdenhän Meszaros oli se pahin floppi ja Strachan ehkä yllätti parhaiten. Kaikki olivat kuitenkin pääasiassa melko kelvottomia. Jokaiselta kuitenkin nähtiin ainakin yksi parempi jakso ja tämäkin yleensä sitten jonkun laadukkaan puolustajan rinnalla. Tank Commander -arvosana 10+.


Pysykin, McCaben, Ruhwedelin ym. jätin arvostelematta pienten ottelumäärien vuoksi. Pysyk kuitenkin osoitti ehdottomasti olevansa hyvää NHL-tasoa kaikilla visiiteillään.

***

Hyökkääjät myöhemmin.