Vaikka adetti kirjoittikin hyvät arviot, niin raapustelen vastaavat myös itse, kun en mitään puoliväliarviointeja tällä kaudella tehnyt.
Tuttuun tapaan arviot ja arvosanat perustuu omiin odotuksiini, rooliin/kuormaan joukkueessa sekä luonnollisesti sitten onnistumisiin. Tämän takia taas joidenkin osalta voi olla hieman korkeahkot arvosanat kuin mihin ensinäkemältä otteet oikeuttaisivat.
Jätän myös surutta arviointien ulkopuolelle pois treidatut pelaajat sekä nuo loppukaudesta nostetut AHL-veteraanit, koska heidän otteillansa nyt tuskin suurta mielenkiintoa on.
Laitetaan tähän linkki tilastoihin, niin ei tarvitse jokaisen kohdalla erikseen naputella:
NHL.com - Stats
Maalivahdit
Anders Lindbäck
Lindbäck tuli tuossa Enroth-kaupassa lähinnä pakollisena contract-slot-dumppina ihan Murrayn omien sanojensakin mukaan. Lähes kaikkien yllätykseksi mies oli kuin olikin kokonaisuudessaan todella hyvä, ja oikeastaan vain joissain otteluissa yksittäiset maalit jättivät toivomisen varaa. Lindbäck on iso ja melko atleettinen kaveri, joten on mielenkiintoista nähdä, näkeekö Murray hänet yhtenä vaihtoehtoina ensi kaudeksi. Justin Goldman antoi hieman hänen siirtonsa jälkeen melko mielenkiintoisia kommentteja liittyen Lindbäckiin:
“I think he was most successful when he was with Nashville because not only was he able to mimic and shadow Pekka Rinne a little bit, but he had Mitch Korn there,” said Justin Goldman, a goalie analyst and consultant who runs
thegoalieguild.com.
Goldman said Lindback’s a reaction-based goalie who relies on his instincts and reflexes to make aggressive saves in which he extends his lanky frame. Korn, Goldman said, recognizes natural talents and works around them.
When Nashville dealt Lindback to the Tampa Bay Lightning in 2012, he began working with goalie coach Frantz Jean, who teaches an economical, blocking mindset, Goldman said. Instead of simply reacting, Lindback was taught to fill and manage space.
“It went against the grain of his natural instincts, which is to be more of a reactionary-based goalie,” Goldman said. “So I think his wires got crossed a little bit in Tampa Bay.”
Eli siis yksi iso syy Lindbäckin floppaamiseen Tampassa saattoi hyvinkin olla, että hänen torjuntatyyliään lähdettiin muokkaamaan rajusti vastoin hänen luontaisia taipumuksiaan. Dallasissa sitten puolustus oli niin reikäjuustoa, että heikolla itseluottamuksella varustetulla vahdilla ei voinut odottaa muuta kuin epäonnistumista. Mitch Kornhan on tunnettu maalivahtivalmentaja siitä, että hän ei lähde väkisin muokkaamaan torjuntatyylejä. Hänhän valmensi Hasekia Buffalossa sekä on nyt saanut Braden Holtbyn hyvään lentoon Washingtonissa.
Arvosana 8½.
Puolustajat
Zach Bogosian
Kyseisestä puolustajasta itselläni oli melko vähäiset kuvat ennen treidiä. Heti treidin jälkeen suoritin pikaista nettiscouttausta, ja melko hyvin sen pohjalta muodostunut kuva lopulta piti kutinsa Bogosianin osalta. Ensimmäisenä hänestä huomaa erittäin räjähtävän luistelun sekä todella aggressiivisen ja rankaisevan pelitavan. Hän ei ole kaikkein sulavin luistelija, mutta räjähtävyys on huippuluokkaa ja suoranopeuskin on todella kova. Ei ole kuitenkaan kömpelö myöskään takaperin sivuttaissuuntaan, eikä häntä kierretä kovinkaan helposti. Tekee kiekon kanssa nopeita ja pääosin hyviä ratkaisuja. Osaa kuljettaa kiekon omista ja antaa tarkan ja nopean avaussyötön. Pystyy rushaamaan kiekkoa, jos väylä on auki, mutta jos vastassa ryhmittynyt viisikko, niin taidot ei riitä viemään kiekkoa vastustajan päähän. Viivapelaamisesta ei jäänyt kummoista kuvaa. Pystyy jakelemaan perussyöttöjä, mutta mihinkään monimutkaiseen ei eväät tunnu riittävän. Laukaus on todella painava, mutta ei järin tarkka.
Jos häntä verrataan Myersiin, niin edelleen pidän Myersia kokonaisuutena parempana, tai ehkä enemmänkin arvokkaampana puolustajana. Myersin kyky rushata kiekkoa on ihan eri tasolla Bogosianiin nähden, ja tuo on todella harvinainen ominaisuus. Toisaalta Bogosian on omassa päässä Myersia varmempi. Myersilla oli taipumus hukata mies, jos puolusti painottomalla puolella, mutta tätä ongelmaa ei Bogosianilla ole. Se, onko Bogosian lopulta hyödyllisempi pelaaja Buffalolle tasapainoisen puolustuksen rakentamisen näkökulmasta riippuu täysin siitä, missä määrin Ristolainen ja Zadorov pystyvät kehittämään kiekollista pelaamistaan ja/tai saadaanko puolustukseen sitä rushaamisosaamista muualta. Kuitenkin tuollaisena +25 minuuttia ottelussa pelaamaan kykenevänä, todella aggressiivisesti pelaavana, liikkuvana sekä kiekollisesti laadukkaana shut-down-pakkina Bogosian on hyvin arvokas kaveri. Päätösottelussa teki erinomaista työtä käytännössä pimentämällä Crosbyn joka vaihdossa. Playoffeissa, kun oma joukkue johtaa maalilla, kellossa on alle minuutti peliaikaa ja aloitus omassa päässä, nousee Bogosianin kaltainen pelaaja todella arvoonsa ja sellaisia on todella hankala hommata.
Puheet jostain dennisseidenbergeista sekä gregzanoneista naurattavat aivan helvetisti tällä hetkellä.
Arvosana 9.
Josh Gorges
Kausi oli hieman kaksijakoinen, koska pelasi erinomaisesti Myersin parina marraskuisen voittoputken aikana. Kuitenkin todella iso kuormitus rupesi näkymään melko pahasti siinä vuoden vaihteen jäljessä, ja taso putosi selkeästi. Erityisesti oli ongelmia silloin kun vieressä ei Myersia ollut. Päätti kautensa polvileikkaukseen, ja se jättää hieman kysymysmerkkejä. Ilmeisesti leikkaus oli sellainen, joka oltaisiin voitu tehdä kauden päätteeksi. Eli siis pelasi vajaakuntoisena melko varmasti, mikä selittänee tason laskua osaltaan. Polvileikkaukset ovat toki aina riskialttiita, ja pahimmassa tapauksessa Gorgesin liike putoaa, jolloin hän on suurissa vaikeuksissa. On kuitenkin viime kauden tasollansa laadukas puolustava top-4-puolustaja kiekollisen kaverin viereen. Syö kiekkoja ja on tärkeä johtaja joukkueessa. Joutui pelaamaan hieman liian isossa roolissa, mutta hoiti hommansa hyvin, joskaan ei mitenkään häkellyttävästi.
Arvosana 8+.
Rasmus Ristolainen
Omat odotukseni kauteen lähdettäessä olivat ne, että pelaa osan kaudesta AHL:ssä ja rupeaa totuttelemaan top-4-rooliin. No, Ristolainen veti heti luunkurkkuun, kun otti selkeästi paikan ylhäältä heti ja lokakuun jälkeen muodosti Zadorovin kanssa erinomaisen kakkosparin. Taso tippui hieman joulun nurkilla, ja tammikuu meni muun joukkueen kanssa melko puolivillaisesti. Kuitenkin pelasi kakkosparissa ihan hyvällä tasolla Benoitin/Meszaroksen/Weberin kanssa. Sitten deadlinen jälkeen ja Bogosianin loukkaantuessa otti samantyyppisen harppauksen kuin vuosi takaperin. Oli suorastaan aivan helvetin kova. Noin 10 ottelun putki meni ihan ykkösparitasolla ja Bogosiankin tultua oli taso todella laadukasta top-4-pelaamista.
Ristolaisen tasonnosto oli ehdottomasti yksi kauden positiivisimpia asioita. Mieshän on käytännössä vasta nyt reippaan vuoden elänyt sellaista ammattilaisurheilijan elämää. Tämä tarkoittaa sitä, että potentiaalia ihan fysiikan saralla on edelleen hurjasti, vaikka kukaan tuskin sitä puolta heikkoutena pitää. Nyt jos saa samanlaisen kesän alle kuin viime kesänä, kokemuksen myötä tasaisuutta otteisiinsa, niin ensi kaudella en pitäisi ihmeenä, jos ottaisi ihan ykköspakin paikan ja tekisi ihan läpimurron huipulle. Toki se edellyttää muun joukkueen petraamista ja myös pätevää valmentajaa siinä ohella, mutta kaikki ainekset on olemassa. Itse en tuon loppukauden perusteella enää epäile, etteikö hänestä tulisi ihan ykköspakkia NHL:ään.
Arvosana 9+.