Britit ovat keksineet poliittisen ikiliikkujan, maailma kiittää. Ja kiittää vielä enemmän, mikäli tätä seuraa laadukas tv-sarja, jota taas seuraa laadukas sitcom. Aihekin on jo valmis, ikuinen tasapainotila on aina joka jaksossa uhattuna, mutta äänestys palauttaa tilanteen ennalleen. Olen ollut huolestunut brittihuumorin tason laskusta, mikä osaltaan voi johtua huumorin myrkyttävästä poliittisesta korrektiudesta. Mutta parlamentti on antanut vahvan signaalin siitä, että huumori, jopa absurdi, on edelleen voimissaan.
Peliteoreettisesti tilanne voidaan pelkistää 1/3, 1/3, 1/3-tilanteeksi, jossa kullakin vaihtoehdolla on tuo määrä kannattajia. Puolueuskollisuus tai pakkokeinot muuttavat tilannetta kohti 1/2, mutta ei tarpeeksi. Näin ollen, merkillinen tasapainotila säilyy. Jos heiluri liikkuu yhtä tilaa kohden, liike kuitenkin pysähtyy sopivasti ennen toista tilaa. Tähtitieteessä ja matematiikassa ongelma tunnetaan kolmen kappaleen ongelmana, johon ei ole täsmällistä matemaattista ratkaisua. Näin tässäkin tapauksessa. Mutta toisaalta on niin, että herkkä tasapainotila, jossa kappaleilla on yhteinen massakeskipiste, saattaa häiriytyä hyvin herkästi.
Poliittisessa elämässä häiriön aiheuttajana on valta ja siihen läheisesti liittyvä pyrky. Johtaja haluaa säilyttää valtansa ja vaikuttaa muihin käyttämällä hyväksi toisten intressejä eli pyrkyä. Jos edustajalla ei ole pyrkyä, hän ei ole johtajan hallittavissa. Edustaja saattaa myös horjuttaa valtatasapainoa siirtymällä vastakkaiseen leiriin, kuten eilen kävi. Horjuttaminen ei vaikuttanut perusasetelmaan, mutta se vaikutti äänestyksiin. Tasapainotila säilyy, mutta samalla No Deal- vaihtoehto joutui vähän huonompaan asemaan. Nyt se ei vaikuta enää todennäköisemmältä vaihtoehdolta, jos ulkopuolelta ei ilmaannu tekijä, joka taas muuttaa tasapainotilaa. EU voisi tämän tehdä kieltäytymällä jatkoneuvotteluista: ukaasina on joko Deal tai No Deal. (Mikä voisi johtaa lopulta No Brexitiin).
Kyseessä oleva tilanne vaikuttaa siis parlamentissa. Kansan keskuudessa ilmeisesti vaikuttaa No Brexit. Tämä puolestaan tekee poliittisen kentän erittäin epävakaaksi. Näin kolmen kappaleen suistuminen tasapainotilasta johtaa muihin suuriin muutoksiin poliittisessa kentässä. Uudet vaalit saattavat johtaa voimasuhteiden siirtymisiin pois kaksipuoluejärjestelmästä: liberaalit saavat jytkyn ja yhtä lailla Farage saattaa jyrätä vaaleissa. Näin ennen niin vahvasta hallituspuolueesta jää jäljelle savuavat rauniot. Toki tässä sopassakaan eivät kaikki äänet mene Brexit-kannan mukaan, myös puolueuskollisuus vaikeuttaa vaalien tulosten arviointia.
Tämän ongelman luulisi pelästyttävän konservatiiveja, itse asiassa myös Työväenpuoluetta. Kannattaako vaaleihin mennä, jos lopputuloksena on Musta Pekka tai tuttavallisemmin Black Neil? Työväenpuolueen johtaja Corbyn on oma lukunsa. Itse aavistelen, että hänen epäröintinsä taustalla saattaa olla vanha kunnon stallariunelma vallankumouksesta. Jos No Deal saa voiton, silloin Corbyn pääsee pian valtaan ihmisten tyytymättömyyden lisääntyessä ja samalla Corbyn pääsee jahtaamaan sosialistista unelmaa. Kun aikoinaan vallankumous alkoi väärässä maassa, nyt olisi sosialistinen unelma toteutettavissa perinteisessä teollisuusmaassa, ei missään takahikiällä. Kansallistetaan pankit ja eletään towerien kesken uutta maailmaa. Marxin haudasta tulee taas pyhiinvaelluskohde, ehkäpä Lenin vuokrataan Venäjältä British Museumiin.
Poliittinen tilanne on siis äärimmäisen sekava. Johnson ei voi enää tehdä vanhaa kunnon eroamistemppua ja sitten määrätä uudet vaalit, kun No deal toteutuisi joka tapauksessa. Nyt parlamentti kieltää No Dealin, joten Johnson joutuisi neuvottelemaan tosissaan tilanteessa, jossa vastapuoli on todella nuiva uusille ajatuksille. Tämä ei hänelle käy, koska hän on sen verran fiksu, että ymmärtää EU:n kannan olevan muuttumaton. Tätä eivät taas monet halua ymmärtää.
Paradoksi sekin, että itse asiassa Deal saisi varmaan enemmistön parlamentissa, vaan ei juuri se Deal, joka on mahdollinen. Tilanteen voisi ratkaista EU, joka antaisi jonkun muodollisen parannuksen sopimukseen. Miksi pitää vastahakoisia brittejä väkisin Unionissa? En usko, että ihan pian vastaavaa eroa olisi näköpiirissä, EU on varmaan säikäyttänyt monet eroa havittelevat pohtimaan asiaa uudelleen.
Mutta saippuaoppera jatkuu ja lopputulos on ennustamaton, aivan kuten tähtitieteessäkin. Tarvitaan vain pienoinen sysäys ja tasapainotila horjuu ja jokin vaihtoehtoehdoista toteutuu. Tämä horjuttaja on mitä todennäköisemmin EU. Eri asia on taas, koska.
