Kyse on tän joukon koosta, eli muodostuuko siitä uhka yhteiskuntajärjestelmälle. Ja tyytymätön ei vertaa asemaansa tyytymättömään toisessa maassa. Ei vaikka kuinka "sun" mielestä pitäisi. Kyse on tulevaisuusnäkymästä. JHA tätä käyttää Suomessa taitavasti, eli paskan elämän muuttumisesta ei ole mitään toiveita niin silloin muutetaan paikat paskaksi.
Olen samaa mieltä, että kyse on joukoon koosta enkä ole sanonut, että minun mielestän pitäisi verrata muihin maihin. Sinä se puhuit siitä, että hekin kuuluvat maailman mittarilla parhaaseen prosenttiin. Minulla ei ole mitään vaikeaa hyväksyä, että ihmisluonne on ihan samalla tavalla ahne ja kateellinen, on kyse sitten köyhistä tai rikkaista.
Mielenkiintoista olisi keskustella siitäkin, että mikä on "hyväksyttävä" raja kuinka paljon tyytymättömiä saa olla. 5%, 10%, 20%, 25% vai 50%?
Kuitenkin vielä kiinnostavampaa on pohtia, että onko tyytymättömien määrässä joku sisäänrakennettu varaventtiili että tyytyväisten määrä pysyy automaattisesti riitävänä jos politiikalla saadaan tulonsiirrot balanssiin. USA:ssa on vastaavia "taitavia" libertarian -think thankejä, jotka agitoivat hyvin ansaitseviä ihmisiä olemaan tyytymättömiä kaikenlaisiin yhteisesti kustannettuihin palveluihin. Taxation is thief ja niin edespäin.
Onko heidän tyytymättömyytensä ja uhkansa yhteiskuntarauhalla jotenkin vähemmän arvoista tai huonompaa kuin heikosti ansaitsevien vastaava
Pohjoismaissa koulutustasa-arvolla on luotu tulevaisuusnäkymiä, mutta tosiasiassa Suomessakin on, että nyt nuorten odotettavissa oleva tulotaso ja työpaikkavarmuus ei ole heidän vanhempiensa tasolla. Tilanne on uusi, sillä tähän mennessä jokainen sukupolvi on ollut vauraampi kuin edellinen. Milleniaaleilla tämä näkymä ei ole enää itsestäänselvyys huolimatta koulutustasa-arvosta. Tähän viä teknologinen murros, joka ajaa perusduunien lisäksi monet asiantuntijatyöt automaatioon...
Samaa mieltä ja erityisesti tuossa loppuosasta eli kyse ei ole pelkästään harjoitetuista tulonsiirroista. Tai on kai sekin politiikkaa, ettei kehitystä sabotoida. Se sen sijaan ei ole pelkään politiikasta kiinni, että voiko ihmisten vauraus kasvaa loputtomiin.
paljastavaa arvomaailmasta on tietty puhua ”rannalla ruikuttajista”, eli juurikin tästä viimevuosikymmenien individualismin nousun tuomasta menestyjäyhteiskunnasta
mutupohjaista ylianalysointia.