Olen pahoillani kaikkien niiden jatkislaisten puolesta, joiden äiti oli ja puolisoksikin valikoitui valehteleva huora.
Voin vakuuttaa, että kyse on aivan äärettömän huonosta tuurista ja myös, että terapia ja positiiviset kokemukset elämässä voivat korjata rikkinäisen naiskuvasi.
Sitten kaikki naiivisti syyttömyysolettamasta sössöttävät miesoletetut: Suomessa poliisille ilmoitetaan tuhatkunta raiskausta vuodessa, joista tuomioon päätyy viidennes. Suurin osa jutuista kaatuu näytön puutteessa, ei siksi, että raiskaajat ovat syyttömiä. Naisten oikeus koskemattomuuteen on länsimaisen oikeuslaitoksen luultavasti suurin epäonnistuminen ja häpeäpilkku. Se ei toteudu ja sen loukkaamisesta ei seuraa rangaistuksia.
Raiskatun naisen mahdollisuus saada oikeutta laskee kuin lehmän häntä, jos 1) kyse ei ole puskaraiskauksesta 2) nainen ei toimi protokollan mukaan ja ilmoita asiaa heti poliisille, hakeudu lääkärille, 3) sanoo illan aikana kerrankin kyllä, vaikka sitten vain kysymykseen, että "mennäänkö mun luo vetämään viivat"? Kyllä on lupa raiskata. Mitäs läksit.
Tämän vuoksi eri arvioiden mukaan suurin osa raiskauksista ei edes johda rikosilmoitukseen. Todennäköisyyksien päälle ymmärtävät naiset eivät jaksa lähteä taistelemaan oikeuteen, koska se valitettavan usein ainoastaan pitkittää heidän omaa kärsimystä ja toipumista.
Vaikka apinakulttuurimme on viime vuosituhannesta kehittynyt sen verran, että minihameen pitämistä provosointina ei kuule enää täysipäisiltä aikuisilta, niin aika paljon pitäisi vielä tapahtua että päästäisiin näistä kiss and tell -ritareista, jotka urheasti jaksavat jankata myös vähemmän todennäköisten tapahtumakulkujen mahdollisuudesta.
Tuosta jankkaamisesta syntyy tasan yksi mielikuva ja se on, että jankkaajan mielestä miehen maine ja oikeus urheilijaelämään on samassa kaukalossa kuin naisen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Ei ole, joten jos et halua esiintyä misogyynikusipäänä, älä jankkaa!
