Siellähän oli Rangersia vastaan kunnon miekkailut. Frederic valinnut näköjään kovan tien päästä fanien sydämiin. Ihan miehekkäästi ottanut nyt parin viikon sisään mittaa Wilsonista ja Lemieuxsta.
Frederic lienee todellakin ihan tietoisesti ottanut tuon homman osaksi repertuaaria, viime kaudella aika yhtäkkiä alkoi hanskat tippua jatkuvasti Providencessa ja vielä yliopistotaustaiselta (=ei kehityssarjassaan tapelleelta) pelaajalta. Kiva kun näitä kyvykkäitä sivutoimisia tappelijoita on nyt rosterissa hyvä nippu, kun ei varsinaiselle enforcerille ole enää nykyliigan kokoonpanoissa sijaa.
Nyt kun tosiaan on tämä erikoinen kausi ilman yleisöä ja muine erikoisjärjestelyineen, niin viihdearvon kannalta on hyvä homma, että on näitä peräkkäisiä pelejä samaa joukkuetta vastaan. Rangers-peleissä selkeästi jengit ottivat numeroita muistiin ja nyt mentiin tosiaan vähän old schooliksi sitten.
Pelillisesti voi sanoa näistä matseista, että ainakin maalivahtipeli oli kunnossa. Tämä jälkimmäinen oli kyllä varsin sekavaan ja virhealttiiseen ensimmäiseen verrattuna paremmalla hollilla hallinnankin suhteen, vaikkei maalinteko helpolta tunnukaan.
Eka Rags-peli oli varmaan DeBruskin paras peli kymmeniin peleihin (ei sillä, että kyseisen riman ylitys olisi vaatinut juuri mitään). Toivottavasti kielisi siitä, että Coylen kanssa toimisi. Krejcin ketjuun en Jakea takaisin kaipaa, Ritchiellä kun on itseluottamus korkealla niin näyttää pystyvän tekemään yllättävänkin hallitusti oman osansa ketjunsa kiekollisessa pelissä. Sitä paitsi jos sä olet pelannut kaksi peräkkäistä peliä top6-tasolla viimeksi joskus toissa vuonna, niin mun mielestä on jo ihan oikeudenmukaistakin, ettet sä top6:ssa pelaa.
Mitä puolustukseen tulee, niin olen mä muutaman kerran tämän kauden pelejä katsoessa muistanut ohimennen, että monta vuotta siellä oli Krug, mutta aika nopeasti menee ohi. Charasta on aika paljon tietoisempi ja Capsissa olo jollain tasolla häiritsee, mutta kyllä tämä puolustus tällaisenaan miellyttää. Kaksi peräpään hitainta sälliä lähti, joista toinen myös kädettömin ja toisellakaan kädellisyydestään huolimatta ei avaus- ja suunnanmuutospelaaminen varsinkaan paineistettuna kuulunut vahvuuksiin. Toki lähti myös hyviä ominaisuuksia paljon ja roppakaupalla johtajuutta, mutta noita heikkouksia ei todellakaan ole ikävä. Myös McAvoyn yhä dynaamisempi hyökkäyssuunnan peli 5v5 on nyt mahdollista, kun ei tarvitse niin paljon varmistella nopeiden vastahyökkäysten varalta, sillä se parin puolustava osapuolikin ehtii sellaisiin mukaan.
Eniten pakiston puolesta pelotti alivoima. Noh, kuinkas sitten kävikään, tällä hetkellä ollaan alivoimaprosenteissa NHL:n sijalla 1. Luotin kyllä, että jo isoa roolia esittänyt Carlo pystyisi ottamaan vielä vähän lisää taakkaa harteilleen ja jatkamaan siitä mihin jäi, ja näin on käynytkin, ja McAvoy pystyisi hoitamaan pienemmän slotin kuten aiemminkin, mutta muita satavarmoja kortteja en siihen isoon rooliin nähnyt. Lauzon on kuitenkin osoittanut pystyvänsä kantamaan jengin isoimman av-ruudun - jopa muutama sekunti Carloa suurempi ottelukohtainen av-aika - 23-vuotiaana tulokkaana tasolla, joka mahdollistaa tämänkaltaisen tuloksen. Minusta tämä on mediassa ja keskustelupalstoilla ihan liian vähälle huomiolle jäänyt asia, kun joukkueen tulokkaita ja tasoaan nostaneita on hehkutettu. Noin ison roolin pelaamiseen noin tehokkaasti pystyy harva, noin kokemattomana se on jo poikkeuksellista. Sitten toki tuli vielä Kevan Miller, joka pelaa kuin ei pois olisi ikinä ollutkaan, niin tuolla miehityksellä jälki on vajaalla tilaston mukaista.