Surkeista drafteista on puhuttu, mutta on sieltä kultaakin löytynyt joukosta, sillä parhaista yhdeksästä pistemiehestä viisi on varattu itse reilun kolmen vuoden aikana. Näiden ulkopuolelta löytyy myös tuleva Norris-voittaja McAvoy. Lisäksi löytyy Carlo, joka on pelannut enemmän kuin kaikki paitsi ihan ensimmäiset varaukset varausvuonnaan vaikka varausnumero oli 37. Pelaajia on lisäksi tulossa piipusta lisääkin, esimerkiksi Donatoa on kehuttu varsin paljon.
Sweeneyn draftausta on taidettu yleisestikin pitää varsin korkeatasoisena, mutta tosiaan vaikuttaa siltä, että Chiarellin kauden loppuvaiheilta on Pastrnakin lisäksi kuoriutumassa aika monta muutakin kelpo pelimiestä. Syytä toki onkin, sen verran vihkoon nuo alkukaudet menivät. Oikeastaan varsin jännä kuvio, PC hoiti hommansa pitkään todella tasokkaasti mutta selvästi laskevalla käyrällä, mutta varaukset pitkään ihan kiville - ja mitä ilmeisimmin nousevalla käyrällä.
Vaikka otanta vielä melko lyhyt onkin, niin Julienin vaihto Cassidyyn on ollut Sweeneyn liikkeistä niitä onnistuneimpia. Julienin sapluuna toimi aikansa, mutta pelitapa ei enää loppuaikoina toiminut. Montrealin kanssa taitaa olla samanlaisia ongelmia havaittavissa, mitä olen joitakin kommentteja asiasta lukenut.
Suostun allekirjoittamaan siinä vaiheessa, kun Cassidyn johdolla voitetaan jonkun kärkikoutsin joukkue playoff-sarjassa. Tässä vaiheessa pidän vielä kiinni käsityksestäni, että Cassidy on hyvä farmikoutsi, joka on onnistunut organisoimaan peliä NHL-tasolla yllättävänkin mukavasti, mutta jonka on vaikea uskoa pystyvän taktisesti vastaamaan.
Montrealilla on ollut rakenteeltaan mätä edustusjoukkue jo pitkään, nyt kun Pricellakaan ei ole koppi tarttunut niin siellä on valmentajalla kohtuullisen tekemätön paikka. Kieltämättä en ole niin tarkasti otteita seurannut, että osaisin sen paremmin analysoida, onko pelissä lisäksi Julien-lähtöisiä ongelmia.
Mukava nähdä, että puolustajat saavat osallistua hyökkäyspeliin nyt aktiivisemmin. Toki nykypakistokin on huomattavasti kädellisempi kuin mitä se pahimmillaan Julienin aikoina oli, kun mm. McQuaid ja Seidenberg vetelivät liian suuressa roolissa.
Julienhan yritti aktivoida puolustusta pariinkin eri otteeseen, joista ensimmäinen yllättävänkin aikaisin suhteessa Bruinsin menestysvuosiin, sanotkin itse mikä siinä silloin mätti. Eli "lupa" ei ollut CJ:stä kiinni, vaan kun rungon kiekollisin puolustaja oli ehkä Ference, niin eihän siitä tullut yhtään mitään.
Ylipäätäänkin tämän kauden pakisto on nuoruudestaan huolimatta valovuoden edellä tasoltaan Julienin viimeisiä. Ennen kaikkea tosiaan kiekollisuudeltaan, mutta kaikkineenkin se on juuri sen vuoksi paljon tasapainoisempi ja siten paremmin toimiva. Siksikään en ihan kaikkea ole pelin muutoksesta valmis laittamaan valmentajanvaihdon piikkiin. Kaiken Sweeneylle alkuvaiheissa tapahtuneen irvailun jälkeen täytyy sitä vastoin todeta, että jo tämän hetken (rakennuksen kannalta ilmeisen kesken oleva) joukkue on kasattu merkittävästi Chiarellin loppuvaiheita paremmin.
Bruinsia on tällä hetkellä mukavampi seurata kuin 2-3 vuotta sitten, vaikka lopputulos runkosarjan jälkeen lopulta jäisikin yhtä laihaksi.
Tästä ihan kiistatta samaa mieltä. Julienin ja Chiarellin ajan kiekko, vaikka pyrkikin aika aktiiviseen peliin puolustusvoittoisuuteensa nähden, kävi aika kuivaksi kun kovuutta lähti. Viihdearvo oli niin sen varassa. Kivahan tätä nykyistä on katsella, jo Burgermanin mainitseman compete levelinkin tähden. Plus joukkueesta löytyy nyt käsiä ympäri kokoonpanoa aikamoisiin punakonemaaleihin paikan tullen.
Käsistä puheenollen, DeBruskista kyllä Cassidylle iso sulka, en usko että olisi Julienin aikana pysynyt kokoonpanossa ja varsin hyvillä minuuteilla alkukauden yleispelillään. Kärsivällisyyden ja opastuksen (ja yhden hyvin ajoitetun katsomokomennuksen) palkkiota lunastetaan jo.