Noniin, kuukausihan tässä sitten vierähti ennen kuin avasin NHL.comin ja uskallauduin tarkistamaan, miten se Game 6 lopulta päättyi. Tähän asti olen mieluummin halunnut elää epätietoisuudessa ja pyytänyt kaikkia änäriä seuraavia kavereitani olemaan paljastamatta mitään, vaikka toki tiesinkin kuka mestaruuden vei. Ja jotain epämääräisiä vihjailuja viimeisen pelin viime minuuteistakin olin saanut jonkin verran kuulla.
Mutta eipähän muuten juurikaan vituta, vaikka jo silloin kutospeliä seuraavana aamuna heräsin viestiin, jossa oli kuva Toewsista nostelemassa kannua.
Koko pleijareiden ajan olin sitä mieltä, ettei Bruins viime kauden esityksillään olisi edes ansainnut cuppia, vaikka toki sitä aina omalle joukkueelleen toivookin, ja tokihan pleijareissa otteet jonkin verran paranivatkin. Mutta Blackhawksin kautta kun katsoo, niin ei epäilystäkään etteikö cup olisi mennyt oikeaan osoitteeseen. Toivoin jo tynkäkauden alussa finaaleihin näitä kahta lempparijoukkuettani, ja vaikka pelejä en kevään mittaan enää juurikaan jaksanut (kokonaan) katsoa kiitos uuvuttavan työrupeaman ja seonneiden unirytmini, olivat finaalit varmasti kokonaisuudessaan upeaa seurattavaa. Kuitenkin jo sen toisen Bostonin pelin jälkeen olin varma, että cup on menetetty, ja vitospelistä jaksoin katsoa enää ensimmäisen erän, vaikka juhannusta vietinkin jättikokoisessa Bruins-hupparissani ja olin ensimmäisten joukossa vaatimassa peliä yön ohjelmaan. Kutospeli näyttäisikin sitten tiivistäneen Bruinsin koko kauden; johtoaseman menettäminen viimeisessä erässä ja luottopuolustajien ongelmat omassa päässä.
Koko kaudesta jäi kuitenkin aika positiivinen maku, vaikka hyvän kauden alun jälkeen ottikin ajoittain päähän ja rankasti. Pakko olla kuitenkin tyytyväinen siihen, että kauden päättyminen pettymykseen on osaltaan varmasti pistänyt vauhtia Chiarelliin, joka on tehnyt joukkueeseen tervetulleita muutoksia. Etenkin jos nuo tarinat Seguinin pleijareiden aikaisista kuvioista pitävät paikkaansa, hyödyttää tuo herran maisemanvaihdos varmasti molempia osapuolia. Instagrammin kautta olen pysynyt mukana myös näissä treidikuvioissa ja solmituista sopimuksista, ja etenkin Loui Erikssonin toivotan lämpimästi tervetulleeksi joukkueeseen. Bergeronin sopimukselle myös varaukseton peukku, hieno mies. Iginlalle en oikein lämpene enkä ollut trade deadlinella ollenkaan pettynyt miehen valittua Pittsburghin, mutta onhan mies todellinen vahvistus vasempaan laitaan ja laitahyökkääjien joukkoon ylipäänsä. Jokohan Bruinsista tällä kaudella alkaisi löytyä sitä maalinteko- ja ratkaisuvoimaa? Ylivoimankin toivon näiden uusien hankintojen myötä parantuvan. Vielä kun sinne siniviivalle uskallettaisiin useammin laittaa Hamiltonia ja muita kiekollisia pakkeja Charan sijaan, jos rupeaisivat sitten ne kuviotkin loksahtamaan kohdilleen.
Kaiken kaikkiaan ensi kauden joukkue vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja potentiaalia menestykseen löytyy. Urheilusanomista luin jonkun jutun kuinka Blackhawksissa olisi aineksia uuteen dynastiaan, mutta ei kyllä Bruinsiakaan voi sulkea pois tällaisista puheista, sillä uskon kyllä että tällä rungolla mennään vielä pitkälle, ja onhan tässä jo muutamia vuosia pyöritty huipun tuntumassa ja siellä cup-finaalissakin pariin otteeseen. Ja täytyy kyllä todeta, että tynkäkauden alussa kun katselin Bruinsin joukkuetta edelliskauden pettymykset vielä suht kirkkaina mielessäni, en uskonut juurikaan menestykseen, kun tuntui että kaudesta toiseen katsellaan samoja naamoja tuloksista huolimatta. Ensi kautta kohtaan odotukset ovatkin jo huomattavasti korkeammalla, enkä täälläkään jaksaisi odottaa harjoitusleirien alkua!
Harmi, että Saksaan muutto ja aikaiset aamuherätykset aiheuttavat taas omia vaikeuksia ensi kauden pelien seuraamiselle, mutta eiköhän sitä aina jonkin verran ehdi pelejäkin seurata. Mutta toki sitä murehditaan vasta sitten syksyllä, vielä on toki kesääkin jäljellä. Jos se kolmoskenttä vaikka saataisiin vielä ennen lokakuun ensimmäistä kuntoon.