Boston Bruins (2.) – St. Louis Blues (3.), Stanley Cup -finaalit 2019

[FinnPeak]

Niin no, en nyt tiedä keihin kaikkiin viittaat, mutta todella monet lätkästä kirjoittavat eivät suinkaan ole analyytikoita... ;)

No siis kaikkihan on aina tyhmempiä ku minä, nih. Analyytikko nyt ei taida onneks ollakaan mikään Valviran valvoma titteli, mutta lähinnä tulee mieleen nämä hooki_studio_aisan_tuntijat, sekä vaikka nämä nyt siteeratut toimittajat. Se panos asiaan saattaa olla torjuntaprosentin etsittäminen, ja siinä se.

 

[Nick Neim]

Raskilla aika jäätävät tilastot tältä kaudelta niissä tärkeissä peleissä, vaikka otantana ei olekaan kuin ainoastaan kolme ottelua molemmissa.

Kun Bostonin vastustajalla on ollut sarja katkolla:

3 ottelua, 3 voittoa, 95,35% ja GAA 1,33. Kolmeen otteluun siis kaikkiaan 4 päästettyä maalia.

Kun sarja on ollut katkolla Bostonille:

3 ottelua, 3 voittoa, 98,90% ja GAA 0,33. Kolmeen otteluun siis yksi päästetty maali.

Torontoa vastaan ratkaisevassa pelissä 32/33, Columbusta vastaan katkaisupelissä 39 torjunnan nollapeli ja Carolinaa vastaan sitten hieman maltillisempi 24 torjunnan nollapeli.

Lupaa Bruinsin kannalta aika hyvää ratkaisevaan finaaliin.

 

[Tornados]

Puhumattakaan statseista koko pleijareissa. Ja puhumattakaan siitä, että statsit antavat parhaimmillaankin vain viitteitä, todellisuus näkyy matseista. Rask on ollut elekieleltään aika jäätävän hyvä. Todella varma, rauhallinen, ja sijoittuu ja peittää äärimmäisen hyvin koko ajan. Sen takia ne rimatkin välillä on kolisseet, kun tilaa ei paljoa muualle enää jää. Ei muistu mieleen yhtään helppoa häkkiä viimeajan matseista.

On loogisesti epäjohdonmukaista, että tolppalaukaukset ovat maalivahdin hyvyyttä ja toisaalta hyökkääjien osalta tolppalaukauksia tilastoitaessa puhutaan huonosta onnesta. Joko siis tolppalaukaukset ovat maalivahdin hyvyyttä + laukojien huonoutta tai sitten kysymys on molempien osalta tuurista. Itse olen taipuvaisempi etenkin lyhyessä juoksussa (esimerkiksi pudotuspelit) puhumaan onnesta.

 

[pussukka]

Seitsemännen finaalin pelin kulku on aivan selkeä, ja aionkin kertoa sen teille seuraavaksi, arvon palstaveljet ja -siskot. Itse asiassa visio on niin selkeä, että minusta tuntuu, että olisin nähnyt sen aiemminkin.

Kotijoukkue menee ensimmäisessä erässä johtoon ylivoimalla. Pelin mittaan pelin luonne kuitenkin tasoittuu, kunnes toisessa erässä vierailijajoukkue onnistuu tasoittamaan pelin yhteen yhteen toisessa erässä. Kolmanteen erään mentäessä kotijoukkue kiristää ruuvia ja painostaa vierailijoiden maalia vimmatusti, mutta kuitenkin uhrautuva puolustuspeli ja vierailijoiden maalivahti kestävät. Mennään jatkoeriin, jossa Lord Stanleyn pokaalin kohtalo ratkaistaan äkkikuolemaperiaatteella kolmatta kertaa kansallisen jääkiekkoliigan historiassa - ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1954.

Jatkoerässä sama tahtikuvio toistuu kuin kolmannessa erässä. Kotijoukkue painaa päälle, mutta kiekko ei vaan mene sisään. Välillä vastustajan maalivahti venyy tielle ja välillä tolpat kolisevat. Käännekohta nähdään kotijoukkueen hyökkäyspäässä, kun kotijoukkueen hyökkääjä ottaa korkeasta mailasta 2+2 minuutin jäähyn. Hidastuksista nähdään, että itse asiassa vierailijajoukkueen pelaajan oma maila osuu joukkuetoveria kasvoihin, mutta maailman parhaat ammattituomarit ovat järkkymättömiä kannassaan.

Kuten arvata saattaa, vierailijat hyödyntävät paikkansa ja ylivoimalla kiekko meneekin hieman helpohkosti muuten häkellyttävät pudotuspelit pelanneen kotiveskarin taakse. Voittajajoukkueessa riemu repeää ylimmilleen. Käsittämättömästi kuin ihmeen kaupalla he saavat vierashalliin soimaan loopille oman voittorenkutuksensa juhlien ja pytyn nostelun ajaksi.

 

[FinnPeak]

On loogisesti epäjohdonmukaista, että tolppalaukaukset ovat maalivahdin hyvyyttä ja toisaalta hyökkääjien osalta tolppalaukauksia tilastoitaessa puhutaan huonosta onnesta. Joko siis tolppalaukaukset ovat maalivahdin hyvyyttä + laukojien huonoutta tai sitten kysymys on molempien osalta tuurista. Itse olen taipuvaisempi etenkin lyhyessä juoksussa (esimerkiksi pudotuspelit) puhumaan onnesta.

Olis varmaan pitänyt täsmentää viestiin muotoilu "johtuu osaltaan". Tottakai joku flipperikiekko tolppaan on enimmäkseen tuuria. Ja lyhyessä juoksussa asia on varmaankin enimmäkseen näin, mutta nyt on silmään pistänyt Raskin rauhallinen peli jossa hän on yleensä valmiina ja oikeassa paikassa. Se lisää painetta painaa se kiekko ohi, sivuverkkoon, siirtää vastuuta tai sitten jopa todennäköisyyttä osua rimaan, kun avointa verkkoa näkyy vain vähän. Toki edellytys tälle viimeisimmälle on jonkinmoinen laukaisutarkkuus, mutta NHL:ssähän sitä riittää.

Mutta tää nyt on aika detaljinviilausta. Jäi vaan mieleen kun jossain näiden pleijarien aikana joku vähän kärjistäen sanoi että paska peli Raskilta, ainoastaan tolpat pelastivat.

 

[Amerikanihme]

Blues tuli tähän kuutospeliin ihan ilman pulssia. Ei mitään tappamisen meininkiä, ei mitään apinanraivoa, ei edes pelattu omilla vahvuuksilla (Boston taisi taklatakin paljon enemmän). Aika outoa tuollainen täysin tunteeton asenne pelissä, johon fanit olivat maksaneet tuhansia dollareita lipun saadakseen, ja jotkut fanit ovat odottaneet vuodesta 1967 saadakseen juhlia himoittua Stanley-sedän kannua. Pelataan vaan pikkuhienoilla ja varmoilla kosketuksilla virkamieskiekkoa ja neppaillaan ja odotellaan, että vastustaja tekee jotakin. Ja tekiväthän ne, kun annettiin kyytipojaksi vielä parit omat jäähyt eteen. Siitä aukesi.

No, samanlaista tunteetonta pelaamista ratkaisupaikassa olen nähnyt Duckseilta ja Vegasin Ritareilta, joten kai tuo sitten on joku inhimillinen reaktio, että mahdollisuuden tullen ei otetakaan kaikkia keinoja käyttöön, vaan pelataan varovaisesti varman päälle. Meni kyllä oma makuni Bluesin kannattamiseen tuollaisen tissuttelun jälkeen, ei voi mitään. Eiköhän Nallekarhut nostele kannua Charles-joen varrella keskiviikkona ja sitten Duckboat-paraatit päälle myöhemmin viikolla. Tai vaikka nostelisi St. Louis, niin en jaksa enää oikein innostua tuollaisen täysin haluttoman esityksen jälkeen. Hävitä voi aina kotonaankin, mutta se pitäisi tehdä kaikkensa antaneen yrityksen jälkeen.

 

[astraljava]

On loogisesti epäjohdonmukaista, että tolppalaukaukset ovat maalivahdin hyvyyttä ja toisaalta hyökkääjien osalta tolppalaukauksia tilastoitaessa puhutaan huonosta onnesta. Joko siis tolppalaukaukset ovat maalivahdin hyvyyttä + laukojien huonoutta tai sitten kysymys on molempien osalta tuurista. Itse olen taipuvaisempi etenkin lyhyessä juoksussa (esimerkiksi pudotuspelit) puhumaan onnesta.

No jaa, en oikeasti tiedä paljoakaan miten veskat treenaa, mutta olisin todella hämmentynyt jos ei niille opetettais oikein sijoittumista siten että peitetään verkko maksimaalisen tehokkaasti, mutta niin että pystytään vielä reagoimaan pomppuihin, ripareihin ja yllättäviin syöttöihin. Niinpä uskoisin että parhaat osaa sijoittua siten että maali on prosentuaalisesti hyvin piilossa tulemalla riittävän lähelle laukaisijaa, mutta pysyttelemällä riittävän syvällä jotta pääsee jatkopeleihin vielä kiinni.

Luulisin että koska siellä änärissä kuitenkin ne parhaat pelaa, niin kyllä niillä tähän aika hyvät taidot on.

Hyökkääjille jää näin ollen ne reunapaikat jäljelle, koska turhahan siihen logoon on ampua. Kun sitten niitä reunojakaan ei juuri ole, niin tolppaahan se korkeintaan kilahtaa, jos ei mene ohi.

Niinpä onnella siihen jää loppupeleissä aika pieni rooli, mutta toisaalta joskushan se voi ratkaista sen että kiekko osuu juuri sen millin riittävän sisään kimmotakseen tolpasta börsään eikä ulos.

 

[5hole]

On loogisesti epäjohdonmukaista, että tolppalaukaukset ovat maalivahdin hyvyyttä ja toisaalta hyökkääjien osalta tolppalaukauksia tilastoitaessa puhutaan huonosta onnesta. Joko siis tolppalaukaukset ovat maalivahdin hyvyyttä + laukojien huonoutta tai sitten kysymys on molempien osalta tuurista. Itse olen taipuvaisempi etenkin lyhyessä juoksussa (esimerkiksi pudotuspelit) puhumaan onnesta.

Tolppalaukauksia on erilaisia. Sanoisin siinä kohtaa olevan pelaajalle huonoa tuuria jos onetimerin tyhjästä maalista osuu tolppaan. Taas jos maskiton suora veto osuu tolppaan, olen taipuvaisempi sitä pitämään maalivahdin hyvyytenä. Sinänsä vähän haastava kategorisoida tolppalaukauksia oikeastaan mihinkään, pitäisi joka vedon kohdalta nähdä suora linja niin maalilta kiekkoon, kuin kiekolta maalille.

 

[Henkka]

On loogisesti epäjohdonmukaista, että tolppalaukaukset ovat maalivahdin hyvyyttä ja toisaalta hyökkääjien osalta tolppalaukauksia tilastoitaessa puhutaan huonosta onnesta. Joko siis tolppalaukaukset ovat maalivahdin hyvyyttä + laukojien huonoutta tai sitten kysymys on molempien osalta tuurista. Itse olen taipuvaisempi etenkin lyhyessä juoksussa (esimerkiksi pudotuspelit) puhumaan onnesta.

Tolppalaukauksia on erilaisia. Sanoisin siinä kohtaa olevan pelaajalle huonoa tuuria jos onetimerin tyhjästä maalista osuu tolppaan. Taas jos maskiton suora veto osuu tolppaan, olen taipuvaisempi sitä pitämään maalivahdin hyvyytenä. Sinänsä vähän haastava kategorisoida tolppalaukauksia oikeastaan mihinkään, pitäisi joka vedon kohdalta nähdä suora linja niin maalilta kiekkoon, kuin kiekolta maalille.

Minä taas katson kaiken tämän taidoksi. Maalivahti hyvin sijoittuessaan pakottaa pelaajat hakemaan vetoja tolpan juureen/yläriman alle. "Hyvin sijoittuminen" on taito, joka aiheuttaa tolppa- ja ohilaukauksia.

Ja tolppaan osumattomuus on myös taito. Jos et osu tyhjään maaliin hyvästä paikasta, niin se on taidon puutetta.

Katsokaa nyt vaikka miten nätisti Marchand sen edellismatsin one-timerin laittaa pienestä kulmasta. Ei onnistu tuurilla, vaan taidolla.

 

[Thusberg]

Mielenkiintoista on ollut tosiaan seurata St. Louisin ja Bostonin taivalta tämän kauden aikana kun Stanley Cupia kohti on menty.

Tavallaan jotenkin toivoisi, että St. Louis vihdoin ja viimein saisi alun perin tuon Lordi Stanleyn pojilleen ja lajille lahjoittaman pokaalin.

Ikävä kyllä esitykset ajoittain pitkin kautta kieltämättä ovat olleet ristiriitaisia ja ajoittain homma on ollut verraten kiinnostumattoman oloista minkä takia Boston Bruins olisi kokonaisuutena ehkä parempi joukkue sen Stanley Cupin saamaan.

Etenkin kun ei Brunsissakaan ole lähivuosina sitä Stanley Cupia liikaa nosteltu kauden päätteeksi vaikkakin historiallisesti osin kyllä.

Bluesilla oli aikanaan tietenkin se huikea alkuvuosien putki ja maine jopa Suomessakin mahdollisena YLE:n erittäin harvojen lähetysten TV-seuran mannekiinina 1970-luvulla sen alkupuolella, mutta sen jälkeen olikin vaikeampaa.

Tosin viimeistään 1980-luvun puolenvälin tai lopun Bluesin nk. Taitojoukkueiden jälkeen on periaatteessa taas ollut mahdollisuus olla korkeallakin Stanley Cupin suhteen, mutta aina on jotain puuttunut, vastustaja on vain reilusti ollut parempi tai on mokattu.

Bruins on taas kehittynyt verraten paljon yleisesti joukkueena viime vuosina ja se on ainakin mielestäni osannut olla nk. Tilaisuudet Haltuun ottava joukkue ilman kuitenkaan liikaa pahennusta herättämättä.

Tai olematta vain sellainen nk. Superluokan Keskikastin seura mikä vain nousee kohti Stanley Cupia vaikka oikeampi päätöspysäkki olisi jo enintään Konferenssifinaaleissa jos sielläkään.

Mielenkiintoinen päätöspeli kaudelle on kyllä tulossa.

Kausi kyllä on tuntunut pitkältä, mutta onhan kaudet tuntuneet jo noin vuodesta 1992 lähtien varsin pitkiltä kun kaikkea miettii joskin eivät finaalit olisi venyneet ikinä niin pitkälle yleensäkään Stanley Cupissa ilman silloista 10 päivän lakkoa. Kausi kun piti päättää toukokuussa.

Kausi olisi ollut myös varmasti pidemmälle kesäkuuhun asti ulottuva ilman Pittsburgh Penguinsin yleistä, puhtain voitoin ja Chicago Blackhawksin nollille jättöä. Kun niin tapahtui niin kausi päättyi jo 1.6.1992.

Sama juttu sarjakaudella 1994-1995 vaikkakin sarjakaudella 1993-1994 Stanley Cup venyikin myös kesäkuulle peräti sinne 14:sta päivään eli 14.6.1994 asti.

Ajatella, että tuostakin 14.6.1994 ja New York Rangersin Stanley Cup-voitosta tulee jo kolmen päivän kuluttua kuluneeksi 25 vuotta!

 

[Mängimies]

Kausi olisi ollut myös varmasti pidemmälle kesäkuuhun asti ulottuva ilman Pittsburgh Penguinsin yleistä, puhtain voitoin ja Chicago Blackhawksin nollille jättöä. Kun niin tapahtui niin kausi päättyi jo 1.6.1992.

Sama juttu sarjakaudella 1994-1995 vaikkakin sarjakaudella 1993-1994 Stanley Cup venyikin myös kesäkuulle peräti sinne 14:sta päivään eli 14.6.1994 asti.

Voisin vaikka vannoa, että vuoden 1995 finaaleja pelattiin vielä juhannuksena. Muistan tuon niin elävästi kun olin viettämässä maalla juhannusta ja sukulaismiehen kanssa heräsin katsomaan viimeistä finaalia kirkkaassa kesäyössä, jonka päätteeksi Martin Brodeur nosti kannua ilmaan. Claude Lemieux taisi voittaa Conn Smythen tuolloin, mutta tästä en ole enää niin varma.

 

[Ralph]

Voisin vaikka vannoa, että vuoden 1995 finaaleja pelattiin vielä juhannuksena.

Kyllä, neljäs ja ratkaiseva finaali oli 24. kesäkuuta. Jos oliskin mennyt seitsemänteen, oltaisiin päästy todella lähelle heinäkuuta.

 

[Rara]

Ihan perusteltua kärjistämistä, sillä ei Rask ennen tätä peliä finaaleissa mitenkään erityisen hyvä ollut, Conn Smythe -tasosta nyt puhumattakaan. Ei hänen taakseen varsinaisesti helppoja peleissä 1-5 lurahtanut, mutta ne isot torjunnat jäivät pitkälti ottamatta.

Jos Rask ei ole mielestäsi ollut Conn Smythe tasolla, niin kuka sitten on? Yhtä hyvin tuon pystin voisi siinä tapauksessa jättää jakamatta. No, annetaan O'Reillylle pieni sauma jos heittää seiskapelissä hattutempun. Kyllähän tämä homma paketissa jo olisi jos veskarit olisi tässä sarjassa olleet toisinpäin. Rask nimen omaan on ollut tasaisen varma ja varmaan jokunen maali olisi ollut otettavissa jos olisi koko ajan ollut täysin maaginen, mutta yhtään helppoa ei ole uponnut toisin kuin Binningtonille, jolle niitä on mennyt likimain joka pelissä.

 

[Alamummo]

Tämä Lassi Sepän näkemys oli aika kummallinen ennen kuudetta finaalia:

St. Louis Bluesin puolelta Jordan Binnington on maalillaan noussut ilmiömäiseen vireeseen karmean kolmannen finaaliottelun jälkeen. Tuukka Rask toisessa päässä ei ole pelannut huonosti, mutta suomalaisen taso ei tällä hetkellä riitä mestaruuteen.

Kuka on Lassi Seppä (tässä ei ollut mitään linkkiä mukana)? Vaikuttaa joltain tee-se-itse asiantuntijalta.

 

[FinnPeak]

Minä taas katson kaiken tämän taidoksi. Maalivahti hyvin sijoittuessaan pakottaa pelaajat hakemaan vetoja tolpan juureen/yläriman alle. "Hyvin sijoittuminen" on taito, joka aiheuttaa tolppa- ja ohilaukauksia.

Juuri näin. Ja että sijoittuu vielä siinä kuhunkin tilanteeseen optimaalisessa asennossa, josta peliä voi myös jatkaa eri suuntiin.

Rauhallisuudesta ja sijoittumisesta puheen ollen... Raskilta jäi mieleen yksi ihan perkeleen hieno torjunta. Se oli jossain Carolinapelissä, missä kaveri pääs keskeltä tulemaan aika lähelle ja pienemmässä kulmassa olikohan vielä Aho maila pystyssä valmiina onetimeriin. Bostonin pakit jotenkin sähläs ja muistaakseni tuplasi väärään laitaan jolloin nämä kaksi olivat aivan vapaana. Tuukka pönötti vain paikallaan ja kun haki yläkulmaa, pyyhkäisi sen räpsään vähän samannäköisesti kuin jotain pesäpalloa heiteltäis laiskasti takapihalla.

Noi on meinaa haastavia tilanteita pitää pää _noin_ kylmänä, olla valmiina, peittävänä, ja odottaa aloitetta. Siinä pitää olla itseluottamus kohdallaan ja ns. zonessa.

En nyt löytänyt pätkää, mutta tosiaan mutta mun silmään ihan helvetin komea ja varma perustorjunta, eikä mikään epätoivon vimmalla tehty hasekflippi.

 

[Thusberg]

Voisin vaikka vannoa, että vuoden 1995 finaaleja pelattiin vielä juhannuksena. Muistan tuon niin elävästi kun olin viettämässä maalla juhannusta ja sukulaismiehen kanssa heräsin katsomaan viimeistä finaalia kirkkaassa kesäyössä, jonka päätteeksi Martin Brodeur nosti kannua ilmaan. Claude Lemieux taisi voittaa Conn Smythen tuolloin, mutta tästä en ole enää niin varma.

Joo.

Totta kai myös nk. Tynkä-kaudella 1995 Stanley Cup viivästyi todella pitkälle kesäkuuhun kun pikavauhtia läpipelattu puolittainen runkosarjakin kesti lyhyydestään huolimatta 3.5.1995 asti ja Playoff-kausi käynnistyi 6.5.1995 ja päättyi 13.6.1995.

Playoff-kausikin olisi voinut vielä venyä kun Detroit Red Wings voitti Chicago Blackhawksin otteluvoitoin 4-1 kaikkiaan 11.6.1995 mennessä ja New Jersey Devil voitti Philadelphia Flyersin otteluvoitoin 4-2 kaikkiaan 13.6.1995 minkä myötä tuo Playoff-kausi päättyi.

Vähänkin pidemmälle kun olisi venynyt niin hyvinkin Stanley Cup olisi voitu pelata jopa vielä heinäkuun puolella koska Stanley Cupin Finaalit käynnistyivät 17.6.1995 ja päättyi 24.6.1995 New Jersey Devilsin puhtain otteluvoitoin 4-0 kaikkiaan ja Stanley Cupiin.

Ja hyvin muistit kyllä, että Claude Lemieux voitti Conn Smythen.

 

[Salama15]

Tuosta kutospelistä on puhuttu jonkinmoisena Bruinsin pitämänä "klinikkana" ja, että Blues pelasi huonosti tjsp. Olen nyt pariin otteeseen katsonut pelin ja mun mielestäni homma ei todellakaan ollut mitenkään selvä ennen vikaa kymppiä => peli oli meinaan 0-1 kahden erän jälkeen ja vielä vain 0-2 50min pelaamisen jälkeen... Toki Bruins oli jotenkin dominoivampi osapuoli ja pelasi viileämmin tiukassa paikassa, mutta tuohon Tuukalta pari huonoa pelivalintaa ja hupsistasaatana !?

Todella mielenkiintoinen peli tiedossa ke-to yönä, pitänee nousta katsomaan ja vetään Tuukan pelipaita niskaan, Let's Go Bruins !!!

 

[Deko]

Jos Rask ei ole mielestäsi ollut Conn Smythe tasolla, niin kuka sitten on?

Muotoilin ehkä hieman epäselvästi, mutta tarkoitin, että jos Rask olisi koko kevään torjunut pelien 1-5 tasolla, ei häntä pidettäisi suosikkina Conn Smytheen.

Samaa mieltä ehdottomasti siitä, että Rask on ollut maalivahdeista selvästi varmempi ja se kallistaa vaakakuppia Bruinsin suuntaan.

 

[Hera80]

Tuosta kutospelistä on puhuttu jonkinmoisena Bruinsin pitämänä "klinikkana" ja, että Blues pelasi huonosti tjsp. Olen nyt pariin otteeseen katsonut pelin ja mun mielestäni homma ei todellakaan ollut mitenkään selvä ennen vikaa kymppiä => peli oli meinaan 0-1 kahden erän jälkeen ja vielä vain 0-2 50min pelaamisen jälkeen... Toki Bruins oli jotenkin dominoivampi osapuoli ja pelasi viileämmin tiukassa paikassa, mutta tuohon Tuukalta pari huonoa pelivalintaa ja hupsistasaatana !?

Todella mielenkiintoinen peli tiedossa ke-to yönä, pitänee nousta katsomaan ja vetään Tuukan pelipaita niskaan, Let's Go Bruins !!!

Saahan täällä lukea järjenkin ääntä. Blues ei todellakaan ollut huono ja koko ajan oli tunne, että jos tasoittavat, niin menevät väkisinkin myös ohi. Sitten tuuripomppu ja all over. Esim. ensimmäinen erä oli hyvinkin vahvasti Bluesin. Toinen erä suht koht tasainen ja kolmas erä myös siihen 0-2 saakka. Blues jopa yllätti minut pelivalmiudellaan, kun otetaan huomioon kokemus ja kuinka isosta ottelusta oli kysymys. Ennen peliä olin 100% varma Bruinsin voitosta ja mainitsin siitä tännekin, mutta pelin aikana itsevarmuuteni hävisi. Niin hyvin Blues pelasi.

 

[Roger Moore]

Täällä @Thusberg @Mängimies ja @Ralph puhuivat näistä pitkään jatkuneista kausista, niin eihän siitä ole kuin kuusi vuotta aikaa kun viimeksi Stanley Cupin herruus ratkesi vasta juhannuksen jälkeen. Toki tuokin oli tynkäkausi kun kausi 2012-13 alkoi vasta tammikuussa työsulun vuoksi.

Anyway, ratkaiseva kuudes finaali pelattiin siis Bostonin ja Chicagon kesken 24. kesäkuuta eli juhannuksen jälkeisenä maanantaina, Chicago voitti 3-2 kun tekivät 2-2 ja 3-2 maalit ihan pelin lopussa. Tuukka Rask jäi tuolloin ilman kannua.

 

[Rara]

Ensi yönä Suomen aikaa pelataan NHL:n historian seitsemästoista Stanley cup finaalien Game 7.

Vaikka edellisestä finaalien 7-pelistä on jo 8 vuotta, niin 2000-luvulla niitä on nähty suhteellisen usein tämän vuotisen ollessa seitsemäs Game 7 2000-luvulla. 12 kertaa ratkaisevan pelin on vienyt kotijoukkue, kuitenkin kaksi viimeisintä ovat päättyneet vierasjoukkueen juhliin.

Kuudennen pelin voittajan perusteella ei voi tehdä päätelmiä seitsemännen pelin voittajasta, sillä 8 kertaa on kutospelin voittaja sekä voittanut että hävinnyt seitsemännen pelin. Tähän kuitenkin vaikuttaa pelien välillä vaihtuva kotietu. Kuudennen pelin voittajan ja lopulta mestaruuden voittaneen joukkueen tapauksia on kotiedun kannalta neljää erilaista (tai oikeastaan viittä).

Tyypillisin tapaus on se, että 6. pelin kotijoukkue voittaa kotipelinsä siirtäen ratkaisun seitsemänteen häviten sielä kuitenkin seitsemännen pelin kotijoukkueelle. Näin on käynyt 7 kertaa, viimeksi 2003 ja 2006 (muut vuodet -54, -55, -65, -87 ja -94). Tavallaan tähän kategoriaan kuuluva, mutta kuitenkin se viides tapaus on vuoden -50 finaalit kun 6. ja 7. peli päättyivät kotivoittoon. Tuolloin kuitenkin molemmat näistä olivat Detroitin kotipelejä. Poikkeuksellisesti tuona vuonna peräti viisi peliä pelattiin Detroitissa ja kaksi puolueettomalla kentällä Madison Squad Gardenissa olleiden konfliktien vuoksi.

Kolmesti 6. pelin kotonaan voittanut on onnistunut viemään myös 7. pelin kotijoukkueen nenän edestä. Näin kävi vuonna -71 sekä kahdessa edellisessä 7 pelin finaalisarjassa 2009 ja 2011.

Neljä kertaa vierasjoukkue on onnistunut pilaamaan kotijoukkueen juhlat kuudennessa pelissä voittaen lisäksi oman kotipelinsä seitsemännessä pelissä. Viimeksi näin on käynyt 2004 muiden vuosien ollessa -42, -64, -01. Tähän kategoriaan menisi myös Bruinsin mestaruus mikäli voittavat 7. pelin.

Mikäli Blues voittaa mestaruuden tulee siitä historian toinen joukkue, joka onnistuu kampeamaan mestariksi vieraskaukalossa häviten sitä ennen kuudennen pelin kotonaan. Näin kävi myös vuonna -45, jolloin Toronto johti sarjaa jo 3-0, mutta hävisi kolme seuraavaa peliä voittaen kuitenkin mestaruuden Detroitissa kaiken järjen vastaisesti. Mutta maailma oli toki toisenlainen tuolloin kun toinen maailmansotakin oli vielä käynnissä.

7. pelin jatkoajalla mestaruus on ratkennut kahdesti, vuosina -50 ja -54 ja molemmilla kerroilla Detroitin hyväksi. Ensimmäisellä kerralla jopa toisella jatkoajalla. Eli se mitä Liigassa on käynyt kolmesti kuuden kauden aikana ei NHL:ssä ole tapahtunut 65 vuoteen. Näiden kahden 7. pelin jatkoajan lisäksi mestaruus on ollut katkolla 6. pelissä jatkoajalla joukkueelle joka sitä lopulta ei voittanut kaksi kertaa. Näin vuosina -64 (yllättäen taas Detroitille :)) ja 2004. Lieköhän Calgary 2004 lähimpänä mestaruutta ollut joukkue, joka sitä ei lopulta voittanut. Kuudennen pelin jatkoajalla Flames sai kiekon muistaakseni tolppaan vai oliko peräti maaliviivalle.

Kyllähän kaikki historatilastot ja pelin ennakkoasetelmat puoltavat Bostonin voittoa ensi yönä. Tässä finaalisarjassa voimasuhteet ovat kuitenkin vaihdelleet paljon pelien välillä ja kyllähän jos jokin joukkue niin tämän vuoden Blues viittaa kintaalla kaikille historiatilastoille.

 

[Juhaht]

Mihin aikaan tuon vikan pelin aloitus on? En tarkoita siis tv-lähetyksen alkua vaan ihan kiekon putoamista jäähän.

 

[Hera80]

Mihin aikaan tuon vikan pelin aloitus on? En tarkoita siis tv-lähetyksen alkua vaan ihan kiekon putoamista jäähän.

Kaveri hei, se on 03.15

 

[Hera80]

Sain muuten aamulla pojalta viestin, että finaaleissa game #7 on kotijoukkueille 12-4. Vahvoilla on Bruins, tosi vahvoilla. Tähän kun vielä lisää sen, että Bluesin maaliero on jopa reippaasti miinuksella ja harvoin negatiivisen maalieron omaava joukkue on Cupin vienyt. Joten, jos ette usko mua, uskokaa tilastoja.

Bruins vie!

 

[Nick Neim]

Mihin aikaan tuon vikan pelin aloitus on? En tarkoita siis tv-lähetyksen alkua vaan ihan kiekon putoamista jäähän.

Viimeksi mentiin jo lähelle 3:25, mutta taisi tarkka olla 3:23 tai 3:24 tienoilla. Sekunteja en muista, mutta noin 3:20 alettiin hoilaamaan kansallislaulua otteluseurannasta päätellen.