Olen täysin umpikujassa tämän seuran kanssa. Toisaalta veri vetää hallille ja oikeasti haluaisin olla taas odottavin ja turhankin toiveikkain mielin tulevan kauden suhteen. En vain enää kykene. Seuran urheilutoiminta on linjatonta ja selkärangatonta. Joukkue kootaan jatkuvasti miten sattuu, ja hinnan maksaa se joku, syyllinen, joka sattumalta aina seisoo sisäsiittoisen dinoringin ulkopuolella. Omia arvojani en tästä toiminnasta tunnista.
On tilanteita, kuten vuonna 2008, jolloin seuran toimintaa voi tukea vailla realistisia menestysmahdollisuuksia. Se kuitenkin vaatii lupauksen paremmasta. Uskoa siihen, että ollaan aidosti uudella ja johonkin hyvään johtavalla polulla, kuten kiistatta Kari Jalosen alkuaikoina oli. Nyt edes tätä elementtiä ei ole. Päinvastoin. Joku 6. sija ja välieräpaikka saattaa tehdä isossa kuvassa jopa hallaa koko yhteisölle. Vene vähän keinahtelee, muttei uppoa. Seuran turhankin uskolliset kannattajat ja elämäntapansa noudattajat pitävät seuran pinnalla, vaikka pieni sukellus tekisi hyvää.
On myös huomioitava, että seuran ongelmat ovat Nybondasta syvemmällä. Tomppa on vallitsevan kulttuurin seuraus. Jarmo Kekäläinen tai Kari Jalonen voi omalla tinkimättömällä työllään tuoda hetkellisen parannuksen, mutta sen lisäksi tarvitaan koko seuran toimintakulttuurin muutos. Muuten 2010-luvun Tapparan kaltaiset menestysputket ovat jatkossakin toiveunta.
En näe muita realistisia ulospääsyjä kuin taloudellisen paineen. Siksi boikotoin seuran ottelutapahtumia tästä päivämäärästä eteenpäin, kunnes aitoa edistystä tapahtuu.
