No niin, en tiedä kuinka moni täällä on aamun Hesarin lukenut. Siellä nimittäin oli juttu printtipaidoista ja mukana oli Bananapressin "Jyrkkä kyllä" t-paita, jonka luulisi löytyvän monen kirjoittajan vaatekaapista.
Tosiaan, täällä onkin vissiin tullut jo selväksi, että erinäistä boikotointia harrastan. Nykyisin tuntuu jotenkin hassulta puhua boikoteista, kun kyseistä elintapaa on harrastanut jo niin pitkään. Kaupassa käydessä ei enää tarvitse tihrustaa pakkausten tekstejä, vaan aika suoraan tietää, mikä tuote on esimerksiksi Nestlen ja mitä "voi" ostaa. Tällä henkisellä ei-listalla on Nestlen lisäksi pari muuta hyttystyttöjen pääsaatanoista, eli McDonalds, Nike ja H&M. Shelliä boikotoisin, mikäli omistaisin auton. Muutenkin pyrin välttämään ylikansallisten yhtiöiden tuotteita, mikäli muutakin on tarjolla. Lihatuotteet ovat jo useampia vuosia jääneet kaupan hyllylle, kalaa syön tilanteesta riippuen. Kosmetiikan pyrin ostamaan eläinkokeilla testaamattomana. Muutenkin miulla on loistavia aatteita, joiden takia vanhemmat aikanaan repi hiuksia päästään.
Alunperin kaikenlaiset vastustamiset lähtivät aika mutu-pohjalta, oikeastaan sitä touhua voisi verrata juuri tähän "kun luokkakaveri sanoi niin ja hippipojat on niin söpöjä" -touhuun. Seitsemän vuoden aikana on kuitenkin tullut hankittua infoa asioista ja jotkut päätökset ovat tiedon lisääntymisen myötä tippuneet pois, osa vahvistunut. Tiedon pakkoetsinnästä voisi oikeastaan kiittää kyynisiä ja kapitalistisia vanhempia, joiden mielestä kasvisruokaa ostetaan vasta sitten, kun osaan riittävän hyvin perustella sen, miksi niin pitäisi tehdä. Nykyistä nuorten touhua pidän yhtä älyvapaana kuin varmasti suurin osa muistakin kirjoittajista; asioista on hyvä hankkia tietoa, ennen kuin niistä huutelee ympäriinsä. Tämä toisaalta mielestäni koskee myös vastakkaisia ajatuksia omaavia ihmisiä.
Mutta, miksi siis tietyt tuotteet/yritykset on ei-listalla. Nestlettä tässä ketjussa onkin jo käsitelty. Äidinmaitokorvikehässäkkä, yrityskulttuuri, joka tukee pienten firmojen ostoa/valtaamista ja runsas geenimuunnellun ruoan tuottamisen tukeminen olivat ja ovat minulle riittäviä syitä.
McDonaldsin yhteydessä voisi oikeastaan sanoa boikotoivansa kaikkia hampurilaispaikkoja, koska en pidä hampurilaisista tai yleensäkin kaihdan pikaruokakulttuuria. Kuitenkin McDonaldsissa on tuolla ison meren takana niin moni asia pielessä, että se on mielestäni hyvä nostaa enemmän esille. Yhtiön toiminnasta tai vallitsevasta pikaruokakulttuurista voisi avata omankin ketjunsa, joten tyydyn tässä vain suosittelemaan Pikaruokakansa -nimistä kirjaa. Siitä löytyy omat naurettavuutensa ja heikkoutensa, mutta niiden lisäksi paljon asiaa.
Nike ja H&M ovat taas vaateteollisuuden hampurilaisravintoloita, joiden perimmäisenä tarkoituksena on tarjota tuotteita halvoin kustannutksin ja nopeasti vaihtuvaa tahtia. Tuotteiden valmistamistavat ovat epäeettisiä ja soppaa hämmentää se, että molemmat yritykset vakuuttavat mediassa, etteivät käytä lapsityövoimaa, vaikka asia on jo moneen otteeseen todistettu.
Kasvissyöntini lähti liikkeelle lihan tuotannon epäeettisyydestä ja -ekologisuudesta. Kuitenkin oma elämäntapa vakiintui vasta sitten, kun huomasin ruokavalion myötä pahojen migreenikohtausten kadonneen. Kala tuli jossain vaiheessa mukaan ja olen myös "antanut itselleni luvan" syödä lihaa, mikäli mieli tekee tai tilanne sitä vaatii. Ei ole vielä tällaista tilannetta eteen tullut. Lihaa olen maistanut, mutta se ei vain maistu suussani miltään, joten mielummin järsin porkkanaa.
Kuten sanottu, mielipiteeni ovat ajan myötä vaihtuneet ja muuttuneet, eikä kauppakassini sisältö ole aina vastannut ideologiaani. Tälläkin hetkellä vaa'assa painaa toisella puolella oma krooninen rahapula. Kuitenkin loppujen lopuksi kyse on vain omasta mielenrauhastani. Siitä, haluanko ostaa epäeettiseksi kokemani yrityksen tuotteita. En todellakaan usko, että minun jäätelönsyönnilläni voin millään tapaa vaikuttaa Valion/Nestlen tuloksiin, mutta ainakin voin ostaa niillä itselleni hieman puhtaamman omantunnon.
