Nimenomaan tätä tarkotin esim Srora Enson päätös lopettaa Summan tehdas. Tällöin myös määräaikaiset työsuhteet purettiin. Eli poikkeustilanteista on toki aina kysymys, mutta laissa ei ole mitään varsinaista irtisanomissuojaa määräaikaisille kuten annoi ensimmäisessä kirjoituksessa ymmärtää. Työsuhdetta ei voi irtisanoa(ilman yt:n mahdollistavia poikkeustilanteita, mutta myös määraikaisen työsuhteen voi aina purkaa edelleen mikäli perusteet tähän ovat olemassa.
En tiedä onko tässä tullut hieman väärinkäistystä termien suhteen, mutta yritän hieman valaista asiaa ammattilaisen näkökulmasta.
Määräaikaista työntekijää ei voi
irtisanoa eikä
lomauttaa tuotannollisista tai taloudellisista syistä. YT-neuvotteluja voidaan toki käydä, mutta sekään ei tuo työnantajalle mitään poikkeusoikeuksia, mutta vapaaehtoiset järjestelyt ovat tietenkin mahdollisia (esim. työpaikkojen pelastamiseksi). Poikkeuksena aikaisemminkin mainittu tilanne, jossa määräaikainen toimii vaikituisen sijaisena. Tällöin lomauttaminen on mahdollista samoin edellytyksin, kuin olisi mahdollista lomauttaa se jonka sijaisena määräaikainen toimii. Mutta suorassa työsuhteessa (ilman sijaisuutta) olevaa määräaikaista ei voida koskaan lomauttaa millään laillisella perusteella. Ja määräaikaisen irtisanominen ei ole mahdollista edes sijaisuustapauksessa.
Myöskään työnantajan tai toimipaikan lopettaminen ei muuta tilannetta. Määräaikaiset työsuhteet pätevät sopimuskauden loppuun. On hyvin yleinen tilanne, että joku toimipaikka lopetetaan, mutta määräaikaisille joudutaan maksamaan palkka sopimuskauden loppuun, vaikka parhammillaa koko työnantajaa ei ole olemassakaan. Työnantajan velvollisuus on järjestää palkanmaksu sopimuksen mukaan ennen toimintanasa lakkauttamista. Vain konkurssi tuo tähän poikkeuksen. Silloin työsuhteet päättyvät kahdessa viikossa konkurssista.
Määräaikaisen sopimuksen
purkaminen on kyllä mahdollista - mutta ei koskaan tuotannollisista tai taloudellisista syistä. Ainoat mahdolliset syyt ovat henkilökohtaisia. Jos tarpeeksi painavia henkilökohtaisia syitä (käytönnössä sopimusrikkomuksia tai "törttöilyjä") ei löydy, työnantaja joutuu maksamaan korvauksia laittomasta irtisanomisesta - yleensä summan joka vastaa jäljellä olevaa palkkaa, sekä mahdollisesti muita vahingonkorvauksia - eli se tulee usein kalliimmaksi kuin antaa henkilöiden olla työsuhteensa loppuun asti.
Ja sitten on tietenkin mahdollista päättää määräaikaisuus
yhdessä sopimalla - kuten jääkiekossa usein tapahtuu. Mutta työnantaja ei voi "pakottaa sopimaan", vaan käytännössä työnantaja joutuu useimmiten maksamaan korvauksia sopimuksen päättämisestä ennen aikojaan. Jos työntekijä ei vapaaehtoisesti suostu lähtemään, työnantajan palkanmaksuvelvollisuus jatkuu automaattisesti sopimuskauden loppuun.
Vielä harvinainen poikkeus: määräaikaiseen työsopimukseen voidaan kyllä erikseen kirjoittaa ehto, että henkilö voidaan irtisanoa tai lomauttaa tuta -syin, mutta vain jos se on erikseen sopimuksessa mainittu - 99% suomalaisista määräaikaisista työsopimuksista ei sisällä tällaista ehtolauseketta.
Eli lätkäjengin kannalta:
Määräaikaisessa työsopimussuhteessa olevia (kuten pelaajat ja valmentajat) ei voi irtisanoa, lomauttaa, eikä palkkoja leikata, elleivät he itse siihen vapaaehtoisesti suostu. Lomauttaminen tai irtisanominen voi kohdistua vain toistaiseksi voimassa olevilla työsopimuksilla työskenteleviä (esim. toimistohenkilöstö ja Alpo Suhonen). Tosin jos vetoaa tuotannollisiin tai taloudellisiin syihin, ei tilalle voi palkata uutta väkeä ennen kuin omat lomautetut tai irtisanotut on otettu takaisin töihin. Irtisanottujen kohdalla takaisinottovelvollisuus päätty 9kk:n kuluttua työsuhteen päättymisestä. Eli jos Ässät irtisanoisi Apen tuta -syin, he joutuisivat vetämään irtisanomisajan sekä 9 kuukautta ilman päävalmentaa ennen kuin voisivat palkata uutta päävalmentajaa tilalle tarjoamatta tehtävää ensin Apelle.
