Kossu
Espoolainen identiteetti, kuten lienee yleisesti tiedossa, on aika ohut ja vielä muotoaan hakeva. Ennen K-Espoon liigaan nousua Espoossa ei oikeastaan ollut juuri mitään, koripallo ym. urheilulajit ovat kuitenkin aika marginaalisia yleisön kerääjinä. Ennen K-Espoon liigataivalta ei kukaan espoolainen tainnut edes kovin espoolaiseksi itseään tuntea, eli kotiseutuylpeyttä ei ollut olemassa. Eipä sitä kovin paljoa voi ihmetellä, jos ei kotikaupunki tarjoa mitään samaistumisen kohdetta. Kuitenkin, jo K-Espoon toisella liigakaudella katsomossa ei enää ollut olarilaisia, kivenlahtelaisia tai tapiolalaisia. Oli vain espoolaisia. K-Espoo/Blues on siis ollut omiaan espoolaisen identiteetin synnyssä ja tulee varmasti jatkossakin olemaan suuri osa sitä. Totuuden nimissähän on kuitenkin myönnettävä, ettei Espoossa esimerkiksi allekirjoittaneelle ole mitään niin rakasta kuin Blues. Tai oikeastaan Espoossa ei allekirjoittaneelle ole muuta rakasta kuin Blues. Paitsi koti. Ja meri, ja rannat.. Jne. But you get the picture...
Espoolaisuus esimerkiksi Bluesissa on juuri sitä mitä tuo sana antaa ymmärtää. Sinistä sydäntä. Nyt varmasti monet vanhemman polven lätkäfanit nauravat partaansa, eihän hajuttomalla, värittömällä ja mauttomalla Bluesilla voi olla oikeasti pelaajia, jotka haluavat juuri sitä paitaa eniten liigassa kantaa. En tiedä kuinka monta tällaista pelaajaa tällä hetkellä pelaa miesten sm-liigajoukkueessa, veikkaisin että ne ovat yhden käden sormilla laskettavissa, mutta tiedän, että nykyisissä a-junioreissa jo on suurin osa pelaajista sellaisia, jotka todellakin haluavat pelata liigaa nimenomaan oman joukkueen sininen paita päällänsä.
Espoo tuskin koskaan pystyy nousemaan varteenotettavaksi "kaupungiksi" sanan perinteisessä tarkoituksessa, siksi kova on Helsingin paine ja henkinen vaikutus aivan naapurissa. Kuitenkin on mielestäni väärin verrata Espoota ja Vantaata juuri missään asiassa. Näillä kahdella kaupungilla on yhteistä vain naapuruus Helsingin kanssa, kuin myös naapuruus toistensa kanssa. Vantaa on paljon Espootakin hajanaisempi alue, jossa ei ole edes sitä vähää kulttuuritarjontaa, jota Espoosta löytyy, ja tähän ei pienin syy ole se, että Vantaa on asukasluvultaan vain puolet Espoosta. Vantaalaisuus on mielentila, jonka kaikki pääkaupunkiseudulla asuvat tietävät. En tiedä kovinkaan montaa vantaalaista, jotka jossain muualla Suomessa, saati sitten ulkomailla, kertoisivat asuvansa Helsingin itäisessä naapurikaupungissa, Vantaalla. Kuitenkin lähes kaikki tuntemani espoolaiset vastaavassa tilanteessa sanoisivat asuvansa Espoossa.
Minäkin haluaisin nähdä mahdollisimman monta espoolaista kiekkoilijaa Bluesissa, niin ensi kaudella, kuin myös jatkossa. Junnuissa meillä on tulossa muutama todella hyvä pelaaja, ja myös vanhoja lahjakkaita a-junnuja löytyy paljon mestiksestä tällä hetkellä. Näistä voisi muutaman hyvinkin tsekata jo ensi kaudella. Tämän kauden edustusjoukkueen "omavaraisuus" on huomattavasti suurempi kuin monen muun sm-liigajoukkueen, tämä vain tuntuu aina monilta unohtuvan, eikä se suuri ihme olekkaan. Monet omista pelaajista kuitenkin ovat näitä 3-4 -ketjun grindereita, jotka eivät otsikoissa usein viihdy. Oksan Miku maalilla on pelaaja, jonka ehdottomasti haluan nähdä ykkösveskana ensi kauden jälkeen, Myllyksen oletettavasti lopettaessa. Kuten sanoin, Mestiksestä voisi nostaa esim. Tomi Lindforsin rinkiin mukaan. Hän oli pari kautta sitten a-junnujen parhaita hyökkääjiä, ja ainakin pisteistä päätellen kehitys ei sen jälkeen ole pysähtynyt. Niemisen Nikon, joka tälläkin hetkellä on ringissä, pitää ehdottomasti olla ensi kaudella jatkuvasti pelaavassa kokoonpanossa, niin lupaavalta on pojan peli näyttänyt. Energiaa ja röyhkeyttä on enemmän kuin muissa hyökkääjissä yhteensä, taklauksia tulee aina kun paikka on, ja kunhan kokemusta vähän kertyy lisää, ei kiekkokaan polta enää lavassa niin paljoa.
Eli vielä nyt tällaisena pienenä tiivistelmänä: Espoo, espoolaisuus ja lähes kaikki positiivinen Espooseen liittyvä on minulle yhtä kuin Blues. Onhan Espoossa paljon muutakin, näitä taidemuseoita ja kuoroja ym. puhumattakaan kesäisen saariston kauneudesta, mutta kyllä se tämä meidän lätkäjoukkueemme on, joka saa minut edelleen pitämään itseäni espoolaisena, vaikken Espoossa olekkaan enää vähään aikaan asunut. Työn ja opiskelun, kuin myös muunkin elämän kannalta Helsinki on kuitenkin viihtyisämpi paikka. Mutta siis lätkästä puhuttaessa Helsingin joukkueet eivät minulle ole mitään, on vain yksi, jonka omakseni voin tuntea.
Edit: tulipa pitkä, ehkä hiukka epäselväkin... Kestäkää. :)