Jaa, yhtenä ongelmana on tässä se, että valtavia korvauksia saavat hyvin usein myös huonosti johtaneet. Sopimuksiin sisältyvät valtavat palkkiot lopputuloksesta riippumatta. Toisena tietysti se, että näistä palkoista - jos siis puhutaan maailman, etenkin USA:n, suuryrityksistä - päättää hyvin pieni rälssi keskenään. Suuritysten hallitukset koostuvat suurelta osin entisistä ja nykyisistä suuryritysten johtajista. Jos tuntee vähänkin ihmisluontoa niin tälläisessä tilanteessa voisi päätellä, että johdon palkkaus nousee suhteettomiin mittoihin. Ja miten on käynyt? Jostain syystä nämä palkat ovat nousseet huomattavasti nopeammin kuin yritysten tuottavuus. Eli prosessi selkeästikin on osin huomattavan irrationaalinen - ja siinä on käynyt juuri niin kuin voisi ihmisluonnon kohdalla ajatella tapahtuvan. Aina ei ole hyvä kuin käy...
Jaa, yhtenä ongelmana on tässä se, että valtavia korvauksia saavat hyvin usein myös huonosti johtaneet. Sopimuksiin sisältyvät valtavat palkkiot lopputuloksesta riippumatta. Toisena tietysti se, että näistä palkoista - jos siis puhutaan maailman, etenkin USA:n, suuryrityksistä - päättää hyvin pieni rälssi keskenään. Suuritysten hallitukset koostuvat suurelta osin entisistä ja nykyisistä suuryritysten johtajista. Jos tuntee vähänkin ihmisluontoa niin tälläisessä tilanteessa voisi päätellä, että johdon palkkaus nousee suhteettomiin mittoihin. Ja miten on käynyt? Jostain syystä nämä palkat ovat nousseet huomattavasti nopeammin kuin yritysten tuottavuus. Eli prosessi selkeästikin on osin huomattavan irrationaalinen - ja siinä on käynyt juuri niin kuin voisi ihmisluonnon kohdalla ajatella tapahtuvan. Aina ei ole hyvä kuin käy...
Yritysjohtajathan palkataan (tai ainakin pitäisi palkata) sillä periaatteella, että "Tossa on sulle firma, hoida sitä niin hyvin kuin osaat, palkaksi saat (esim.) 2% siitä, mitä viivan alle jää."
Heh. Kyllä se näköjään aiheuttaa kateutta porvareissa, kun joskus duunaritkin onnistuu neuvottelemaan itselleen hyvän ansiotason. Tasapuolisen neuvotteluprosessin nimeäminen rikolliseksi onkin sitten idioottimaisuudessaan jo ihan allekirjoituskamaa.
Totta kai palkkauksessa tapahtuu virheitä, kaikkea ei voida ennalta tietää. Joskus se palkkauksen virhe tapahtuu duunareita palkattaessa. Otetaan töihin henkilö joka viettää puolet ajasta "kipeänä", aiheuttaa huonoa työilmapiiriä tai ei tee työtä läheskään yhtä paljoa kuin kanssatyöntekijät. Silti sama palkka juoksee. Ja usein näistä ei edes päästä mitenkään eroon. Mielestäni hyvien duunareiden palkkojen "oikeudenmukaisuutta" ei pidä verrata näihin huonoihin, sama toimii johdon palkkauksessa.
No, ensinnäkin kysymys kahdesta selkeästi eri kategoriasta. On täysin ymmärrettävää, että korkeimman johdon palkat ovat paljon suuremmat, mutta kun palkkio on suurempi niin on sitäkin tärkeämpää - ja rationaalisempaa - yhdistää se yrityksen tulokseen niin ettei epäonnistumisesta tule suhteettoman suurta korvausta. Toinen asia on sen, ettei oikein ole mitään järjellistä perustetta sille, miksi nämä palkat nousisivat nopeammin kuin tuottavuus ja muodostuisivat irrationaalisen valtaviksi. On tärkeätä, olennaisen tärkeätä, että on tuloeroja, ja että omalla työllä ja taidolla voi rikastua, mutta liian valtavat tuloerot eivät ole hyväksi yhteiskunnalliselle ilmapiirille eikä yhteiskunnan dynaamisuudelle.
Ehkä räikeimmän esimerkin yritysjohdon järjettömän korkeista palkoista muodostaa kansainvälinen finanssiteollisuus, mikä on osoittautunut maailmantaloudelle huomattavasti vaarallisemmaksi kuin mitkään euroalueen ongelmamaat. Pankki- ja finanssisektorin jättiläiset ovat tappioidensa osalta tulleet aika olennaisesti valtioiden ja keskuspankkien takaamiksi, mutta vastineeksi ei ole tullut oikeastaan mitään järjellisyyttä palkkioihin ja bonuksiin ja mitään merkittävää pyrkimystä hillitä spekulaatiota. Päinvastoin, Wall Street on syytänyt miljoonia ja miljoonia poliittiseen prosessiin estääkseen tiukempaa valvontaa.
Nalle on oikeasti myös lukenut mies, joka pystyy kirjoittamaan ja keskustelemaan esim. Marxin ajatuksista ja niiden puutteista hieman syvällisemmin kuin mihin tällä palstalla on totuttu.
Tyhmäähän se on palkata tyhmästi, mutta kyse on useinkin vain odottamattomasta tapahtumasta. Ja vaikka kyse olisi vain tyhmästä palkkauksesta, voi yritys tehdä rahoillaan mitä haluaa, se voi vaikka lahjoittaa ne namibian diktaattorille. Ja tässähän kyse ei ole millään muotoa oikeudenmukaisuudesta, jokainen joka on sen perään olisi voinut Suomessa kouluttaa itsensä sellaiseen asemaan missä saattaa joutua "tyhmän palkkauksen" uhriksi eli saada miljoonia osaamatta mitään, kunhan osaa markkinoida itsensä.
Missä hän tätä keskustelua käy? Tarkoitan, että kun hän vaikkapa kohtalaisen tuoreessa haastattelussa (en muista lehteä, engalnninkielinen) ilmoitti, että Keynesin 'The General Theory of Employment, Interest and Money' on aivan totaalisen surkea teos, mikä ehkä on hieman poikkeuksellinen näkemys, niin kuinka syvällisesti hän näitä ajatuksiaan perustelee esim. teoksessaan 'Markkinat ja demokratia – loppu enemmistön tyrannialle'?
Totta kai tälläisiin asioihin voi puuttua. Suomessa siihen on tuskin syytä, mutta USA:ssa jo voi olla. Voi tietystikin olla yhteiskunnan kokonaisedun kannalta rajoittaa suuryritysten korkeimman johdon palkkausta esim. korkealla marginaaliverotuksella (kuten pitkälle tapahtui esim. 50- ja 60-luvuilla ilman että länsimaailma olisi ollut Neuvostoliitto). Jossain määrin tälläistä rajoittamista on viime vuosina muistaakseni jo tapahtunut Britanniassa finanssisektorin bonusten suhteen. Ei ole olemassa mitään täydellistä "sopimuksenvapautta" tälläisissä kysymyksissä vaan kysymyksessä on asia, jota voi tarvittaessa - sen ollessa rationaalinen toimenpide - säädellä.
Missä hän tätä keskustelua käy? Tarkoitan, että kun hän vaikkapa kohtalaisen tuoreessa haastattelussa (en muista lehteä, engalnninkielinen) ilmoitti, että Keynesin 'The General Theory of Employment, Interest and Money' on aivan totaalisen surkea teos, mikä ehkä on hieman poikkeuksellinen näkemys, niin kuinka syvällisesti hän näitä ajatuksiaan perustelee esim. teoksessaan 'Markkinat ja demokratia – loppu enemmistön tyrannialle'?
Missä suuremmassa yrityksessä ammattijohtajan palkka on nolla euroa, kun yrityksen tulos jää tappiolliseksi? Laita edes yksi esimerkki.
Heh. Kyllä se näköjään aiheuttaa kateutta porvareissa, kun joskus duunaritkin onnistuu neuvottelemaan itselleen hyvän ansiotason. Tasapuolisen neuvotteluprosessin nimeäminen rikolliseksi onkin sitten idioottimaisuudessaan jo ihan allekirjoituskamaa.
Steve Jobs sai Applelta palkkaa 1 dollarin vuodessa, samoin mm. Mark Zuckerberg Facebookilta.
One-dollar salary - Wikipedia, the free encyclopedia
No, ensinnäkin kysymys kahdesta selkeästi eri kategoriasta. On täysin ymmärrettävää, että korkeimman johdon palkat ovat paljon suuremmat, mutta kun palkkio on suurempi niin on sitäkin tärkeämpää - ja rationaalisempaa - yhdistää se yrityksen tulokseen niin ettei epäonnistumisesta tule suhteettoman suurta korvausta. Toinen asia on sen, ettei oikein ole mitään järjellistä perustetta sille, miksi nämä palkat nousisivat nopeammin kuin tuottavuus ja muodostuisivat irrationaalisen valtaviksi. On tärkeätä, olennaisen tärkeätä, että on tuloeroja, ja että omalla työllä ja taidolla voi rikastua, mutta liian valtavat tuloerot eivät ole hyväksi yhteiskunnalliselle ilmapiirille eikä yhteiskunnan dynaamisuudelle...
Toisaalta esimerkiksi 50-vuotias paperitehtaan prosessinhoitajahan on siinä tilanteessa, että hänen kannattaa yrittää kiskoa jokainen irtoava euro itselleen, kun se työ suurella todennäköisyydellä menee muutaman vuoden sisällä alta. Työntekijän henkilökohtaiselta kannalta katsottuna ei missään nimessä kannata alkaa luopumaan saavutetuista eduista, koska ei ole mitään takeita, että työpaikka silti säilyisi. Eli siis jos ja valitettavan suurella todennäköisyydellä kun työpaikka kuitenkin menee alta, on parempi yrittää saada vielä vähän enemmän rahaa säästöön. Säästöillä voi sitten mahdollisesti kitkutella eläkeikään asti, uutta työtähän tuollainen ikänsä valvomon ruutuja tuijotellut 50 v kaveri ei helpolla löydä.Satamien merkitys tuskin romahtaa koskaan, mutta paperiteollisuudessa ollaan jo tilanteessa, jossa työntekijäpuolen haluttomuus tinkiä saavutetuista, kohtuuttomistakin eduista on vienyt Suomesta runsaasti alan työpaikkoja. Hyvinä aikoina on saatu ehkä ansaitustikin paljon ekstraa, voisiko nyt ottaa vähän ilmoja pois, kun alalla oikeasti menee huonosti? Minusta voisi, mutta monen mielestä ei.
Ongelma on ehkä osittain siinä, että nykymaailmassa kaikki ajattelevat oikeastaan vain ja ainoastaan omaa etuaan. Ja miksi eivät ajattelisi, eihän siitä ole mitään takeita, että vaikka nyt joku ryhmä luopuisi jostain edusta, niin he saisivat pitää työpaikkansa. Sellaista vähän epätoivoistakin ajattelutapaa on vallalla, että kaikki tulee menemään päin helvettiä joka tapauksessa, joten revitään nyt irti se mikä saadaan ennen kuin paska ns. osuu tuulettimeen. Ei ole enää mitään ylpeyttä yhteisen hyvän eteen ponnistelusta ja muusta sellaisesta.
Tämä on valitettavan totta, ja paperiteollisuus on juuri yksi ala, jossa mikään kohtuullinen uhraus ei oikeastaan takaa työpaikkoja. En nyt esimerkiksi itsekään olisi vaatimassa mitään palkan alennuksia, maltillinen lähes nollalinja korotuksissa olisi jo paljon. Ehkä älyttömimmistä lisistä voisi luopua, vaikka palkan alennushan tuokin olisi. Joka tapauksessa löytyy kuitenkin maita, joissa hommat tehdään halvemmalla, onhan se niin.
En tiedä miten muualla on noi etuusasiat menneet, mutta itse oon muutamana kesänä ollut paperitehtaalla kesätöissä. Esimerkiksi ns. saunalisä (siis lauantailta saatava lisäpalkka) oli vähemmän euroina ja suhteessa omaan palkkaan kuin silloisen tyttöystävän kukkakaupasta saama lauantailisä. Eikä ne ilta- tai yölisätkään mitkään ihan älyttömät ole, lähinnä ylitöitä tekemällä siellä kesätyöntekijä sai tehtyä ne kovat tilit. Enkä nyt sano, että sillä normaalilla palkalla ei ois pärjännyt. Peruspalkkaa verratessa se erokaan ei oo niin iso kuin annetaan ymmärtää, toki työnvaatima koulutuskin on aika vähäistä. Tässäkin nykyään alkaa muutosta tapahtua, kun kokoajan työntekijöiltä vaaditaan enemmän myös huoltopuolen osaamista, hyvin harva uutena palkattu työntekijä on enää ns. paperipuolen mies.
No, ei tuo neuvotteluprosessi ihan tasapuolinen ole ollut, onhan tuo ihan selvää. Suomi on ollut niin riippuvainen paperiteollisuudesta ja satamista, että palkkataso tietyillä aloilla on saatu hinattua hyvin korkealle. En puhu rikollisuudesta, mutta lakkoaseellahan tuo on tapahtunut. Eikä siinä, onhan se hyvä, että työntekijäporraskin saa osansa yhtiön/alan menestyksestä. Satamien merkitys tuskin romahtaa koskaan, mutta paperiteollisuudessa ollaan jo tilanteessa, jossa työntekijäpuolen haluttomuus tinkiä saavutetuista, kohtuuttomistakin eduista on vienyt Suomesta runsaasti alan työpaikkoja. Hyvinä aikoina on saatu ehkä ansaitustikin paljon ekstraa, voisiko nyt ottaa vähän ilmoja pois, kun alalla oikeasti menee huonosti? Minusta voisi, mutta monen mielestä ei.
...Minusta se on ihan normaalia, että saavutetuista eduista ei tingitä ja palkan alennuksiin ei suostuta. Jos antaa ahneelle työnantajaosapuolelle pikkusormen, se vie kohta koko käden.