Biologinen (sex) ja sosiaalinen (gender) sukupuoli

[Infamous]

Esimerkiksi sukupuolien rajaaminen kahteen biologisella määrittelyllä. Ja yleisesti voi heittää että homoseksuaalisuutta on herjattu "luonnonvastaiseksi", joka kyllä viittaa biologiaan, vaikka sillä ei sinänsä olisikaan mitään tekemistä sen kanssa.

No aika randomin yleisen heiton heilautit hihastasi. Biologiaa tieteenä ei voi syyllistää yksilöiden homofobisista heitoista. Ei edes siinä tapauksessa että tämä herjaaja olisi ollut nimenomaan biologi (mitä epäilen). En nyt aivan seuraa ajatuksenjuoksuasi.

 

[BitterX]

Jos ihmisen koko olemuksen ja kaiken käyttäytymisen voisi selittää biologialla, emme tarvitsisi ollenkaan yhteiskuntatieteitä. Emme tarvitsisi sosiologiaa, emme valtiotieteitä emmekä politiikan tutkimusta, emme taloustieteitä emmekä liiketoiminnan tai johtamisen tutkimusta.

Olen itse määrällisten tutkimusmenetelmien ystävä ja siihen suuntautunut, mutta pidän selvänä, että ihminen on olento, jolla on kyky ja taipumus rakentaa ympäristölleen sosiaalisia merkityksiä. Ihminen "identifioituu" aivan eri tavalla ja eri mittakaavassa, kuin mikään toinen eläinlaji.

Määrälliset tutkimusmenetelmät ovat yhteiskuntatieteissä oiva ja hyödyllinen väline, mutta sosiaaliset syy-seuraussuhteet ovat omalla tavallaan niin kompleksisia, moniulotteisia ja moniselitteisiä, että ne jäävät ainakin nykyisellä määrällisellä menetelmäosaamisella oikeataan poikkeuksetta vajavaiseksi ja vajaatulkintaisiksi. Ja väitän, että näin on myös jatkossa, vaikka menetelmäosaamisemme paraneekin (ja tämä on vielä melkoinen safety-väite). Laadullisissa menetelmissä on tietysti ongelmansa, mutta niille on sosiologiassa paikkansa. Myöskään mikään ei viittaa siihen, että niiden asema olisi heikentymässä ihmisen käyttäytymistä tutkivilla aloilla, vaan pikemminkin päinvastoin.

Oikeastaan jo se, että keskustelemme tällä palstalla tästä asiasta, on eräänlainen todiste siitä, että ihmisen sukupuoleen liittyviin asiohin vaikuttaa biologian lisäksi meidän kompleksinen sosiaalisuutemme. Sukupuoli ja seksuaalisuus on toki vain yksi tämmöinen asia monien joukossa.

 

[SlamDunk71]

Olen nyt seurannut tätä keskustelua ja joskus aiemminkin törmännyt aiheeseen. Jo silloin kuten nytkin ihmettelen sitä että mitä ne ihmiset joita asia suoraan koskee, niin mitä he hakevat? Onko se biologista ja mitä se on, sosiaalista vai molempia.
Olen itse ratkaisu keskeinen ihminen monissa asioissa ja kun tämä ei suoraan koske itseä niin jäänyt epäselväksi että mitä tässä haetaan.

 

[Yläpesä]

jäänyt epäselväksi että mitä tässä haetaan.

Valtaa. Kukin haluaa omia vallan selittää käsitteitä lopullisesti ja tyhjentävästi.

 

[BitterX]

Rohkenisin hiukan haastaa tätä ajattelua. Jos ongelmat ovat kompleksisia ja tutkittavat systeemit monimutkaisia, sitä suuremmalla syyllä olisi käytettävä järeämpää kalustoa. Olisi vaikea kuvitella kvanttifyysikon sanovat, että koska systeemi on pahuksen monimutkainen, tyydyn kuvailemaan sitä vain verbaalisesti. Tietenkin jos menetelmäosaaminen todellakin rajoittuu tilastolliseen testaamiseen ja lähinnä popperiaaniseen frekventistiseen analyysiin, voi se tuntua joissain tapauksessa vajavaiselta työkalulta -- toki sekin tuottaa todennäköisesti luotettavampaa tietoa kuin pelkkä ilmiön verbaalinen kuvailu. Se että jokin jää "vajaatulkintaiseksi" voi tietysti kertoa siitä, että todellisuus ikävästi kahlitsee mielikuvitusta. Ja "tulkinta" ei ole missään tapauksessa vastakohta asioiden tutkimiselle analyyttisesti, vaan osa prosessia. Kaikki tulokset tulkitaan riippumatta menetelmästä.

On aivan oikein ja perusteltua haastaa näkemykseni.

Meillä on kaikilla sosiaali- ja taloustieteen aloilla vaikeuksia lähteä edes testaamaan kausaalisia suhteita ilman, että niitä on teoreettisesti hahmotettu ensin kvalitatiivisilla menetelmillä. Meillä olisi hemmetin huonot eväät päättää siitä, mitä muuttujia meidän ylipäätään pitäisi ottaa mallinnukseen mukaan. Jos valitsemme ne täysin subjektiivisesti ja puolirandomilla, on mitä suurimmassa määrin todennäköistä, että valikoimme epärelevantteja ja jätämme pois relevantteja muuttujia. Lisäksi voimme löytää tilastollisesti pitävän suhteen kahden muuttujan välille, mutta emme välttämättä ymmärrä että siitä väliltä on jäänyt pois joku ulkopuolinen muuttuja, joka vaikutuksen todellisuudessa luo tai sitä muuttaa.

Meillä on myös isoja hankaluuksia mitata asioita, kun ihmiset ymmärtävät moniselitteisiä asioita omalta kannaltaan. Jos haluamme vaikkapa mitata perhesuhteiden vaikutusta perheyrityksen menestykseen, pitää löytää tapa mitata perhesuhteita. Voi melkein heittämällä sanoa, että pelkkä kysymys "onko sinulla läheinen suhde perheeseesi?" ei riitä. Tässä tapauksessa - ennen tilastollista testaamista - meillä pitää olla jonkinlainen idea siitä, mitä kaikkea muuttuja "hyvä perhesuhde" pitää sisällään. Tässä työssä tarvitaan jotakin kättä pidempää, jonka tuottaminen voi alun pitäen olla mahdotonta pelkillä korrelatiivisilla menetelmillä. Menestyksen mittaaminen on helpompaa (voidaan käyttää vaikka liiketuloksen kasvua viimeisen viiden vuoden ajalta), mutta ei sekään todellakaan yksiselitteistä. Kaikki firmat eivät edes tavoittele kasvua ja voivat siitä huolimatta olla menestyksekkäitä (=tuovat paljon rahaa, onnellisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta, jne jne omistajaperheelle).

Korrelatiiviset menetelmät eivät myöskään aina paljasta koko totuutta niissä kokonaisuuksissa, joissa ihmisen käyttäytyminen on ratkaiseva tekijä. Vaikka meillä olisi täydellinen selittävien muuttujien joukko (mikä ei edes ole mahdollista) mittaamassa perheyrityksen menestystä, voi totuus olla, että reseptejä menestykseen on monia. Puhtaasti tilastollinen analyysi antaa meille yhden vastauksen, joka voi olla todennäköisesti oikea, mutta luultavasti ei ainoa.

Ymmärrän, joskaan en kaikilta osin hyväksy, sukupuolentutkimuksen piiristä kuuluvaa kritiikkiä menetelmävalinnan subjektiivisuutta kohtaan. Meidän aivoillamme on tapana hirttäytyä tiettyihin kaavoihin, joiden kautta valitsemme muuttujat tutkimusmalliimme tavallaan jonkinlaisina itsestäänselvyyksinä ja jossain määrin omista lähtökohdistamme. Ihmiset haluavat uteliaisuudessaan löytää jotakin uutta ja mielenkiintoista, ja aivoillamme on taipumus pyrkiä hieman helpottamaan tätä löytämisen iloa. Tämän itsekriittinen tiedostaminenkaan ei aina riitä ja siksi auttaa, että ennen asiaa on kaiveltu muilla, kuin tilastollisilla menetelmillä. Se auttaa olemaan objektiivisempi ja turvaa tutkimuksen integriteettiä.

Pidän myös täysin oikeana, että sosiaalitieteissä (sis. myös politiikan tutkimuksen ja taloustieteet) tilastollisia tutkimuslöydöksiä kyseenalaistetaan laadullisin menetelmin. Jos meillä on tilastollinen malli perheyritysten menestyksestä ja jonkun toisen tekemästä haastattelututkimuksesta käy ilmi, että yksittäinen perheyritys tai pieni joukko perheyrityksiä on saavuttanut menestystä mallista poikkeavalla tavalla, niin se on aivan validia tietoa jatkotutkimusta varten.

Sinällään saman tyyppisiä ongelmia on luonnontieteissäkin. Niissä on kuitenkin se ero, että tilastollinen testaaminen on usein yksinkertaisesti ainoa tapa löytää lisää tietoa teorian rakentamiseksi. Partikkeleita kun ei voi haastatella ja jonkun kappaleen käyttäytymiseen liittyvä case study olisi todennäköisesti aikamoista fiktiota. Järkevän case studyn tai haastatteluihin pohjaavan tutkimuksen voi tehdä kyllä oikein mainiosti yksittäisen firman menestyksestä tai epäonnistumisesta. Tuossa tapauksessa tulokset eivät ole useimmiten laajasti yleistettävissä, mutta ne antavat työkaluja laajemmin yleistettävien tutkimusten suunnittelussa.

Sanoisin, että nykyään selvästi suurin osa ihmistieteiden parissa toimivista tutkijoista hyväksyy määrälliset, laadulliset, välimuodot ja "mixed" menetelmät toisiaan täydentävinä tapoina tuottaa uutta tietoa.

 

[BlackWolf]

Mielestäni uimahallin luukulla ei saisi pelkällä fiilispohjaisella toteamuksella valita suihkutilojen osastoja. (Tai itse en siitä harmistuisi, mutta ymmärrän yleisen pointin. Minä hyväksyn kyllä suihkutiloissa jopa mies- ja naissiisiistijätkin.)

Mutta tässähän ollaankin menossa siihen, että pitää sadoilla miljoonilla rakentaa ne uimahallit yms. uudestaan tämän marginaalisen porukan takia, että niihin saadaan yksilölliset pukuhuoneet ja pesutilat kaikille. Sitähän ne tuntuvat haluavan. Samaten kuten haluavat unisex vessoja, vaikka on osoitettu, että varsinkin kasvavilla nuorilla jotka ovat kaikista eniten epävarmoja omasta sukupuolisuudestaan ja seksuaalisuudestaan on tuottanut suurta tuskaa noita käyttää jopa niin suurta, että osa on jättänyt käymättä vessassa kouluissa kokonaan.

 

[BigRedCat]

Jos ihmisen koko olemuksen ja kaiken käyttäytymisen voisi selittää biologialla, emme tarvitsisi ollenkaan yhteiskuntatieteitä. Emme tarvitsisi sosiologiaa, emme valtiotieteitä emmekä politiikan tutkimusta, emme taloustieteitä emmekä liiketoiminnan tai johtamisen tutkimusta.

Olen itse määrällisten tutkimusmenetelmien ystävä ja siihen suuntautunut, mutta pidän selvänä, että ihminen on olento, jolla on kyky ja taipumus rakentaa ympäristölleen sosiaalisia merkityksiä. Ihminen "identifioituu" aivan eri tavalla ja eri mittakaavassa, kuin mikään toinen eläinlaji.

Määrälliset tutkimusmenetelmät ovat yhteiskuntatieteissä oiva ja hyödyllinen väline, mutta sosiaaliset syy-seuraussuhteet ovat omalla tavallaan niin kompleksisia, moniulotteisia ja moniselitteisiä, että ne jäävät ainakin nykyisellä määrällisellä menetelmäosaamisella oikeataan poikkeuksetta vajavaiseksi ja vajaatulkintaisiksi. Ja väitän, että näin on myös jatkossa, vaikka menetelmäosaamisemme paraneekin (ja tämä on vielä melkoinen safety-väite). Laadullisissa menetelmissä on tietysti ongelmansa, mutta niille on sosiologiassa paikkansa. Myöskään mikään ei viittaa siihen, että niiden asema olisi heikentymässä ihmisen käyttäytymistä tutkivilla aloilla, vaan pikemminkin päinvastoin.

Oikeastaan jo se, että keskustelemme tällä palstalla tästä asiasta, on eräänlainen todiste siitä, että ihmisen sukupuoleen liittyviin asiohin vaikuttaa biologian lisäksi meidän kompleksinen sosiaalisuutemme. Sukupuoli ja seksuaalisuus on toki vain yksi tämmöinen asia monien joukossa.

Epäilemättä näin on. Tarvitaan monia erikoistuneita tieteenaloja. Argumenttia tätä vastaan ei taida löytyä tästäkään keskustelusta? Vai kenties viittaat joihinkin tulkintoihin ja menetelmiin, jotka ovat linkittäneet tieteenaloja toisiinsa? Esimerkiksi evoluutiopsykologia on tullut enenevässä määrin osaksi ihmistieteiden menetelmien kirjoa.



Mutta mikä siinä, että rakennetaan sosiaalisia merkityksiä ja identifioidutaan sotii sitä vastaan, että voitaisiin käyttää määrällisiä (numeerisia?) menetelmiä? Tätä on itselleni hiukan vaikea hahmottaa.



Rohkenisin hiukan haastaa tätä ajattelua. Jos ongelmat ovat kompleksisia ja tutkittavat systeemit monimutkaisia, sitä suuremmalla syyllä olisi käytettävä järeämpää kalustoa. Olisi vaikea kuvitella kvanttifyysikon sanovat, että koska systeemi on pahuksen monimutkainen, tyydyn kuvailemaan sitä vain verbaalisesti. Tietenkin jos menetelmäosaaminen todellakin rajoittuu tilastolliseen testaamiseen ja lähinnä popperiaaniseen frekventistiseen analyysiin, voi se tuntua joissain tapauksessa vajavaiselta työkalulta -- toki sekin tuottaa todennäköisesti luotettavampaa tietoa kuin pelkkä ilmiön verbaalinen kuvailu. Se että jokin jää "vajaatulkintaiseksi" voi tietysti kertoa siitä, että todellisuus ikävästi kahlitsee mielikuvitusta. Ja "tulkinta" ei ole missään tapauksessa vastakohta asioiden tutkimiselle analyyttisesti, vaan osa prosessia. Kaikki tulokset tulkitaan riippumatta menetelmästä.



Niin ovat.

Tämä on aivan harvinaisen mielenkiintoinen aihe tällä palstalla ja ilahduttavaa että siitä näin järkevästi keskustellaan. Vaikka nimimerkillä @BitterX on minusta vinha perä sanomisissaan, valitettavan usein kvalitatiiviset menetelmät eivät ole tulosta tilanteesta jossa kvantitatiivisten menetelmien luonteen ja sopimattomuuden johonkin ongelmaan syvällisesti ymmärtävä henkilö tekee valistuneen päätöksen käyttää tarkasteltavaan ongelmaan paremmin sopivia laadullisia menetelmiä. Usein kyse on siitä, että ylipäätään heikolla menetelmäosaamisella varustetut tutkijat soveltavat harmillisen mielivaltaisia menetelmiä ja saavat ulos mielivaltaisia tuloksia.

Minusta tärkeä huomio, jota on mahdoton sivuuttaa kun sen ensimmäistä kertaa tajuaa, on että valtaosa laadullisista menetelmistä on ikään kuin naamioituja ja huonosti/epäjärjestelmällisesti käytettyjä määrällisiä menetelmiä. Pertti Töttöhän on tästä kirjoittanut suomeksikin.

Tiede

Lue Helsingin Sanomien tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet tieteestä. Täältä löydät myös tiedemaailman uusimmat ilmiöt ja lasten tiedekysymykset.

www.tiede.fi

"Uudessa kirjassaan Töttö lyttää laadullisten menetelmien tutkimusperinteen pirullisimmalla mahdollisella tavalla: hän tekee laadullisen tutkimuksen laadullisen tutkimuksen laadullisuudesta. Käy ilmi, että laadullisena tutkimuksena esittäytyvä sosiaalitutkimus onkin lähes järjestään määrällistä tutkimusta, jossa luvuilla argumentointi vain on luokattoman laadutonta.


Sen sijaan, että Töttö olisi löytänyt aidosti laadullisten tulkintojen tekoa tutkimusten aineistoista, hän huomasikin tutkijoiden todistelevan määrillä. Määriä ei kuitenkaan esitetä täsmällisinä lukuina, vaan ne hämärretään ilmaisuihin ”yli puolet”, ”ei kaikissa tapauksissa”, tai ”kertomuksissa nousi korostuneesti esiin”. Kun Töttö lopulta kaivoi esiin tarkat luvut, kävi ilmi, etteivät tutkijan päätelmät ole tilastollisesti merkitseviä."

PS: @Telaketju : Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat popperiaanisella frekventismillä, mutta mietin silti mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tuolla termillä? Popperin todennäköisyyskäsityshän oli käsittääkseni propensiteettitulkinta eikä frekvenssitulkinta.

PS2: Todennäköisyystulkinnoista löytyi kotimaisella kielellä hyvä koonti kiinnostuneille Tilastolliset menetelmät ja tieteellinen päättely: Todennäköisyyden tulkinta

 

[BOL]

Jotenkin säälittävää, että tämä uimahalli-kysymys nousee aina esille. Kertoo oikeasti siitä, että ihmiset ovat aivan totaalisen kassalla siitä, mitä todellisuus on esim. transseksuaalien elämässä. En tiedä teistä muista, mutta itse en käy tirkistelemässä uimahalleissa muiden tissejä ja tussuja eikä peseytymiseen tai saunomiseen ole koskaan muutenkaan liittynyt mitään seksuaalista. Ei edes kaveriporukan sekasaunoissa. Ihan jokainen paljas elin ei aiheuta minussa seksuaalisia ajatuksia, vaan kyllä siihen vaaditaan oikea mielentila eikä sitä, ainakaan mulla, löydy mistään uimahallien saunoista. Miksi transsukupuoliset toimisivat eri tavalla? Eikö sinne uimahalliin mennä uimaan, ei hakemaan seksuaalista tyydytystä? Vai olenko käsittänyt jotain väärin? Käyttekö useinkin kädellä uimahallissa tai rannalla, jos näette kauniin vartalon? Ja riittääkö pelkkien paljaiden rintojen näkeminen seisokkiin missä ja milloin vain eikä itsehillintää löydy yhtään?

En ole missään törmännyt myöskään siihen, että sukupuolensa voisi jatkossakaan korjata/muuttaa pelkällä omalla ilmoituksella. Se on kaikkinensa niin raskas ja pitkä prosessi, että vaikea kuvitella yhdenkään psyykkisesti terveen ihmisen haluavan käydä sitä läpi vain, jotta näkee rajattomasti tissejä ja tussuja. Miksi asioita lähestytään seksuaaliselta kantilta, kun kysymys on ihan muista asioista?

 

[BigRedCat]

@BOL : Kyllähän nuo on ihan aitoja asioita ja huolenaiheita joiden huomioimiselta ei voi välttyä mikäli seuraa keskustelua laajemmin.

Jotenkin säälittävää, että tämä uimahalli-kysymys nousee aina esille. Kertoo oikeasti siitä, että ihmiset ovat aivan totaalisen kassalla siitä, mitä todellisuus on esim. transseksuaalien elämässä. En tiedä teistä muista, mutta itse en käy tirkistelemässä uimahalleissa muiden tissejä ja tussuja eikä peseytymiseen tai saunomiseen ole koskaan muutenkaan liittynyt mitään seksuaalista. Ei edes kaveriporukan sekasaunoissa. Ihan jokainen paljas elin ei aiheuta minussa seksuaalisia ajatuksia, vaan kyllä siihen vaaditaan oikea mielentila eikä sitä, ainakaan mulla, löydy mistään uimahallien saunoista. Miksi transsukupuoliset toimisivat eri tavalla? Eikö sinne uimahalliin mennä uimaan, ei hakemaan seksuaalista tyydytystä? Vai olenko käsittänyt jotain väärin? Käyttekö useinkin kädellä uimahallissa tai rannalla, jos näette kauniin vartalon? Ja riittääkö pelkkien paljaiden rintojen näkeminen seisokkiin missä ja milloin vain eikä itsehillintää löydy yhtään?

En ole missään törmännyt myöskään siihen, että sukupuolensa voisi jatkossakaan korjata/muuttaa pelkällä omalla ilmoituksella. Se on kaikkinensa niin raskas ja pitkä prosessi, että vaikea kuvitella yhdenkään psyykkisesti terveen ihmisen haluavan käydä sitä läpi vain, jotta näkee rajattomasti tissejä ja tussuja. Miksi asioita lähestytään seksuaaliselta kantilta, kun kysymys on ihan muista asioista?

Who decides your gender?

Gender self-identification is often cited as a matter of civil rights. It is more problematic than many advocates realise

www.economist.com

"This starts with the idea that what makes someone a man or woman is not biological sex but an inner knowledge of who they are. Trans people have gender dysphoria, an overwhelming sense of belonging to the other sex. They suffer grievously when they cannot act on this. Even when they can, they fall victim to discrimination.

The self-ID campaign argues that members of an oppressed minority should be free to choose their gender identity. Indeed, how can there be any justification for the state to stand in their way?

Yet this week it emerged that President Donald Trump plans to do just that. Under his predecessor, Barack Obama, “sex” was interpreted in federal rules to mean gender self-ID. Under Mr Trump, it is likely to revert to mean “immutable biological traits identifiable by or before birth”. This definition means that trans people would be denied recognition in federal law. They would have no path to changing their legal status.

That is wrong. However, the state should also resist the impulse to make trans people’s legal status a matter of personal definition, as Britain is considering. The state needs to be involved for the liberal reason that the welfare gains of self-ID for trans people should be balanced against the potential harm to others.

Such harm is hard to quantify, but should not be dismissed lightly. Men commit almost all sexual crimes, so society sets aside spaces in order to help keep women and children safe. Were just 1% of the men in prison in Britain for sexual crimes to identify as women, it would double the number of women in prison for such offences. If “man” and “woman” are determined by self-ID, spaces and institutions for women and children will become accessible to anyone. There is no reason to think that identifying as a woman makes a male any less dangerous (or any more).

By contrast, there is every reason to think that predatory males will claim to be trans in order to commit crimes more easily. Statistics about crimes by trans women as such are lacking (they are increasingly being recorded and reported simply as crimes by women). If females stay out of women’s spaces because privacy or their faith dictates it, their loss of freedom and comfort will not show up in any statistics either."


Pidempi juttu tämän linkin takana: Transgender politics focuses on who determines someone’s gender
Otan tuosta vielä pätkän joka sivuaa lasten oikeuksia ja radikaaleimpien aktivistien vaikutusta keskusteluun.


When clinicians try to go slowly, they often meet resistance. Most teenaged patients have learned that gender-ID is considered innate and see no need for caution. Some parents also press for faster treatment, saying they would “rather have a live daughter than a dead son”. Advocacy groups commonly say that children asked to wait are likely to kill themselves. There is little or no evidence for this. GIDS says that “suicidality” is similar to other children referred to mental-health services.

In America many clinics take a “gender-affirmative” approach, quickly acquiescing with a child’s trans identity. Therapists at UCSF's Child and Adolescent Gender Centre in San Francisco have supported social transition (change of name, pronouns and clothing) for children of just three. Johanna Olson-Kennedy, who is based in Los Angeles and backs the affirmative approach, has advocated mastectomies on trans boys (natal girls) as young as 13.

Earlier this month the American Academy of Paediatrics backed this affirmative approach, arguing that delay harmed children unnecessarily. However, the scientific papers it cites to justify its position either recommend waiting, as GIDS does, or refer to gay people rather than children who think they belong to the other sex. A dozen or so studies suggest that well over half of trans children later identify with their biological sex after all.

There are other reasons to worry about a rush to treatment. Lisa Littman of Brown University recently surveyed parents sceptical of the affirmative approach, and concluded that many female teenagers were in friendship groups that all asserted trans identities around the same time, often after binge-watching online videos by trans teenagers. She called the phenomenon “rapid-onset gender dysphoria”. After lobbying, Brown University withdrew its press release about Ms Littman’s paper, citing concerns that it might be used to “discredit efforts to support transgender youth and invalidate the perspectives of members of the transgender community”.

Some experienced clinicians admit they are worried that the wave of transitioning teenagers may be followed in a decade or two by another of “detransitioners” reverting to their natal sex. They speak anonymously for fear of being targeted by transactivists. The clinicians warn that detransitioners may sue, arguing that the adults around them should have known they could not grasp what they were consenting to. Their bodies may have been irreversibly marked by cross-sex hormones and surgery. Those who missed puberty in their own sex will probably be sterile.

 

[BOL]

@BigRedCat , kiitos kattavasta postauksestasi. Minä kirjoitin postaukseni psyykkisesti terveiden tai ilman seksuaalihäiriöitä omaavien näkökulmasta, joten en käsitellyt lainkaan seksuaalista ahdistelua, pedofiileja, tms., vaan ”tavallisen keskiverto-transihmisen” näkökulmaa. Itse olen käsittänyt, että valtaosa heistäkin on kuitenkin pohjimmiltaan ihan ”tavallisia” ihmisiä, joiden suurin ongelma vain on syntyminen väärän sukupuolen ruumiseen. Ja se taas on pääasiallinen syy mahdollisille muille, esim. mielenterveyden ongelmille.

”Sairaat yksilöt” keksivät aina tavalla tai toisella keinon käyttää systeemiä hyväkseen ja toki ne pitää voida minimoida. Kokonaan välttäminen lienee täysin mahdotonta, kuten harvan asian elämässä muutenkaan. Mun mielestäni prosessissa pitää jatkossakin olla mukana ihmismielen asiantuntijoita, jotta virheratkaisuilta vältyttäisiin mahdollisimman paljon. Lasten osalta tilanne on erityisen vaikea, sillä ymmärrän vanhempien aktiivisuuden tiettyyn pisteeseen asti, mutta on haastavaa tietää, missä menee raja. Onneksi minä en ole päättämässä asioista, sillä nämä ovat todella vaikeita asioita asianosaisten kannalta.

Mun (ehkä osin typeräkin) kannanottoni perustui enemmänkin siihen ärsytykseen, missä kaikki seksualisoidaan. Ärsyynnyn myös jenkkiläisten alastomuuden seksualisoimisesta, minkä huipentuma on se, etteivät vanhemmat voi olla lainkaan alasti lastensa edessä, koska alastomuus = seksi. Eräs jenkkiläinen tuttu kertoi 90-luvulla, että pienillä lapsilla pitää olla rannalla vaipat siksi, etteivät pedofiilit kiihotu heistä. Ei siis siksi, etteivät lapset pissi tai kaki rannalle, vaan pedofiilien takia. Ja jokainen mies rannalla, on potentiaalinen pedofiili. Toki mahdollista, mutta minusta ei kovin todennäköistä. Ja tämä ennen minkäänlaisia kännykkäkameroita. Mutta toki omiin mielipiteisiini vaikuttaa suomalaisuuteni ja ilmeisen liberaali kokemus alastomuudesta ja ymmärrän, että olen maailmassa vähemmistönä.

 

[Perusjäbä]

Naisten puolella uimahalleissa suututaan, jos liian vanha pikkupoika sinne menee äitinsä kanssa, joten aika suuri haloo syntyisi, jos miehen biologisen sukupuolen omaava sinne menisi.