Itseasiassa nykyinen jakolinja taitaa olla joiltain osin feministit vastaan transaktivistit. Feministit ovat huolissaan tietyistä naisten oikeuksista ja turvallisuudesta ja transaktivistien puolella tämä nähdään transvastaisena radikaalifeminisminä. Esim. J.K. Rowlings on aivan viime aikoina aktivistien toimesta lynkattu TERFinä.
TERF - Wikipedia
Kahden biologisen sukupuolen kiistäjiä on siis useammin noissa transaktivistiporukoissa.
Jatkan tätä hieman. Keskeinen jakolinjahan tässä on enemmän käsitteellinen kuin biologinen.
Feminismi itsessään ei ole kategorisen transvastaista tai -myönteistä. Tarkastelukulma sen sijaan vaihtelee. Etenkin nykyisessä intersektionaalisessa virtauksessa (3. aalto) tasa-arvokysymykset on konstruktivismin hengessä ulotettu naisten lisäksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Tämä on aika iso muutos aiempaan (2. aalto), jossa yhteiskuntaa tarkasteltiin binäärisen sukupuolimäärittelyn (mies-nainen) kautta. Tällöin sukupuolten välinen "sota" nähtiin nollasummapelinä, jossa vaaka oli kallistunut liiaksi miesten puolelle. Miehet ja miesten hallitsemat instituutiot olivat selkeä vihollinen ja nainen uhri.
Tämä uudempi aktivismi on puolestaan monimutkaisempaa, ehkä radikaalimpaakin, sillä se kyseenalaistaa koko sukupuoli-instituution. Jotkut sanovat, että tieteenkin, mutta mielestäni se sisältää tarpeetonta yksinkertaistamista. Transsukupuolisuus ei ole itsessään mikään konstruktionistien keksintö, vaan sille on tieteellinen perusta; ilmiö on havaittu aikaa sitten, mutta se on noussut valtavirtaan vasta viime vuosina.
Palaan sukupuolen määrittelyyn. Mielestäni se on oleellisin osa tätä keskustelua, koska siinä pyritään soveltamaan tieteen sanastoa - tekemään moraalisia johtopäätöksiä siitä, mitä tiede on "sanonut" jostain asiasta. Tiede on kuitenkin siitä monimutkainen kokonaisuus, että se ei tarjoa toimenpide-ehdotuksia, vaan pikemminkin osoittaa asioiden välisiä yhteyksiä. Voidaan esimerkiksi tutkia, miten kaksi ryhmää/kohorttia (miehet ja naiset) eroavat tilastollisesti toisistaan. Näin päästään käsiksi siihen, mitä keskimääräisiä eroavaisuuksia ryhmien välillä on. Toisaalta tämä ei osoita sitä, mistä erot johtuvat; voi olla, kuten usein onkin, että erot ryhmien sisällä ovat suurempia kuin erot ryhmien välillä.
Otin asian esille, koska minusta näissä keskusteluissa viitataan usein monimutkaisiin ilmiöihin yksinkertaistavilla teeseillä. Väitetään esimerkiksi, että naiset tai miehet ovat jotain, eli essentialisoidaan tutkimuskohteita. Tieteessä on kuitenkin suuria epävarmuuksia, ja näissä sukupuoliasioissa ne ovat erityisen suuria. Ei tarkalleen ottaen tiedetä, mitkä biologiset seikat johtavat eroihin sukupuoliryhmissä. On myös vaikeaa arvioida, minkä verran ympäristötekijät vaikuttavat yksilön kehitykseen tai sukupuoli-identiteetin rakentumiseen.
Mitä tulee tähän trans-keskusteluun, niin se on usein enemmän politiikkaa kuin tiedettä. Minusta itse ilmiön (transsukupuolisuus) kiistäminen on typerää, koska se on myös monella tapaa tieteen vastaista. Sen sijaan ei ole yksiselitteistä, miten yhteiskunnan pitäisi mukautua transsukupuolisuuden mahdollisuuteen. Tässä kohtaa feministeissä on eroja: osa olisi valmis binäärisen sukupuoli-instituution poistamiseen tai uudelleenmäärittelyyn. Siihen en henk.koht usko, koska transsukupuolisuus on kohtuullisen harvinaista. Näin ollen valtaosalla ihmisistä ei ole halua intressiä/joustavuutta omaksua kokonaan uutta tapaa jäsentää maailmaa. Vaatimus sukupuolineutraalista kielestä ("naisoletetut" jne.) on kohtuuton nykytilassa. En tiedä, onko näin myös tulevaisuudessa.
Feminismin sisäinen ristiriita/konflikti taas koskee politiikkaa, eli käytännössä sitä, millaisia eturyhmiä/etuja tulisi puolustaa. Tällöin kyse on siitä, miten määritellään valtasuhteet: ovatko naiset sorrettu, sortaja vai jotain siltä väliltä? Perinteinen feminismi (2. aalto) oli tämän suhteen yksiselitteinen. Kolmas aalto on kuitenkin hylännyt aiemman, jolloin se on myös siirtynyt enemmän marginaaliin - puolet ihmiskunnasta on helpompi mobilisoida aktivismiin kuin yksi prosentti tai promille. Kolmas aalto määrittelee "sorron" huomattavasti edeltäjiään laveammin, jolloin on vaikea määritellä, kuka on vallankäyttäjä ja kuka sorrettu. Ei kovin innostavaa.
Kolmas aalto (intersektionalismi) on kuitenkin siitä "joustava", että se on rakentanut kokonaan uuden ideologian, joka ammentaa 60-lukulaisesta kielellisestä käänteestä. Tällöin voidaan ihan johdonmukaisestikin puolustaa sekä naisia, transsukupuolisia että mustia. Ongelma vain on siinä, että kuinka moni lähtee tällaiseen mukaan? Ihminen on aika yksinkertainen otus, joka etsii etenkin sosiaalisessa ympäristössä jonkinlaista selkeyttä. Binäärinen jako toimii sen suhteen huomattavasti paremmin. Sen vuoksi ihmisiä on helpompi houkutella perinteiseen feminismiin, joka määrittelee selkeästi, ketkä hyötyvät ja ketkä kärsivät.
Miten tämä sitten liittyy transkeskusteluun? Siten, että perinteinen feminismi (2. aalto) tukeutuu binääriseen jakoon ja "sukupuolten väliseen sotaan", joka ei huomioi transsukupuolisia. Näin ollen se poissulkee mahdollisuuden sukupuolen moninaisuudelle (jolle on sinällään vahva tieteellinen pohja), eli on "trans-vastainen". Kolmannen aallon ydintä on puolestaan sukupuolen moninaisuus, jolloin se on kriittinen tätä Rowlingin tukemaa, essentialisoivaa linjaa kohtaan. Rowlingin kesäisessä ulostulossa ei ollut mielestäni mitään kovin raflaavaa, vaan pikemminkin hän muistutti aiemmista "liittolaisuuksistaan", eli yhteydestä mainittuun TERF-liikkeeseen.
Feminismin eri aallot eivät kuitenkaan ole automaattisesti toisiaan vastaan. Niillä on vain erilainen lähestymistapa ja käsitteellinen pohja aiheeseen. Sukupuoli on itsessään tärkeä kategoria, sillä sen avulla osoitetaan valtasuhteita ja tätä mainittua "sortoa". Se toimii siis työkaluna, eikä niinkään päämääränä itsessään. Voikin sanoa, että sukupuolen käsite on yhtä tärkeä feministeille kuin pääoman käsite marxisteille. Keskustelua ulkokehältä seuraat eivät useinkaan voi käsittää, mistä on kyse, sillä he eivät ole hyväksyneet/omaksuneet tätä ideologista kamppailua. Mutta jos haluaa ymmärtää, mitä feministit mistäkin ajattelevat, kannattaa uppoutua tähän debattiin. Tämä näin yleisenä puheenvuorona eikä niinkään sinulle kohdistettuna.